Sukurasite, haave ja viimeinen taisteluni samassa paketissa

Ilmoita omasi tai naapurin rintamamiestalo-projekti. Laita myös linkki kuviin tai kotisivulle mikäli sellaiset on.

Sukurasite, haave ja viimeinen taisteluni samassa paketissa

ViestiKirjoittaja PanuP päivämäärä Ke Syys 24, 2014 22:48

Moi,
tämä nyt ei ole rintamamiestalo, vaikka on tässä ainakin yksi rintamamies asunut ja ehkä aiemmin miehiä muistakin sodista.
Talo tai sen ensimmäinen osa on valmistunut 1770-luvulla. Suvussa talo on ollut käsittääkseni 1800-luvun loppupuolelta asti. Ja että paikka suvussa pysyisi, niin se olen minä onneton, joka tämän työleirin joutuu ottamaan vastattavakseen. Ei sillä, ettenkö olisi siitä aina haaveillutkin, mutta samalla tietäen millainen savotta siitä seuraa.

Ulkoverhous on tiettävästi 1920-luvulla tehty, toissa kesänä uusin katon huovat, maalasin talon ympäriinsä ja korjasin yhden kolmesta savupiipusta. Tarkoitus oli nyt menneenä kesänä korjata taas yksi piippu mutta se jäi joten ensi kesänä on sitten korjattava kaksi.
Kuva
Tuvan tulisija on aika tyypillisen näköinen. Puuhellan hormi kiertää takan jalassa niin, että jos hellassa on pitkään valkeet, meinaa takkakivellä istujalta ahteri sulaa.
Kuva
Mamman kamarissa on sitten tuollainen pieni sievä leivinuuni-takka-yhdistelmä. Takkaan on jossain vaiheessa ahdettu Högfors 5A.
Kuva
Tuvasta vielä yksi kuva. Jos kuvaa klikkaa isommaksi, näkee vasemmassa reunassa radion seinähyllyllä. 75v isäni sanoi, että siinä se oli jo silloin kun hän tuli taloon vävyksi 1957 tai jotain...radio ei kyllä toimi enää.
Kuva

No, suppea esittely oli siinä. Tästä olisi vakava aikomus entisöidä itselle asuttava talo. Homma on kaamea, mutta lähtökohdat hyvät. Taloa ei ole missään vaiheessa pilattu remonteilla, itse asiassa taitaa olla 50-luvulla kun isompia remontteja on viimeksi tehty. Silloin on tuvan lattialankut uusittu ja ulkoverhous maalattu, joka on 20-luvulta peräisin. Ehkä jotain Haltekseja on paneelikaton päälle naulattu 60-luvun puolella, mutta ei muuta.
Rakennuspaikka on kivisen mäen päällä, joten routa ei ole vaivannut yhtään.

Alapohjarakenne on multipenkki. Se onkin suuri suunnittelua vaativa kohde, että miten alapohja rakennettaisiin lämpimäksi. Vanhat lattialankut laitetaan takaisin. Olen joskus käynyt tutustumassa todella hienosti entisöityyn vanhaan taloon, jossa multipenkkirakennetta oli muutettu siten, että talon alle oli puhallettu lecasora, mutta perhana kun en muista yksityiskohtia.

Lämmitysmuoto on toinen mietinnän aihe. Maalämpö olisi jees, mutta lattialämmityksen toteuttaminen toimivaksi miten? Toistaiseksi mietinnässä on ulkorakennukseen tehtävä lämpökeskus, jossa voi polttaa puuta ja ulkorakennuksen katolle laittaa aurinkokeräimet.

Ulkoseinien lisäeristys? Ei ulkopuolelle ainakaan, ehkä sisäpuolelle max 5cm selluvilla märkäpuhallettuna?

Yläpohja? Yläkerrassa on todella iso tasanne, jossa ei ole varsinaista yläpohjatilaa ollenkaan, vaan tila on avointa vanhaan pärekattoon saakka. Näin se olisi tarkoitus säilyttää, siinä olisi komea toinen olohuone. Päädyissä on kamarit, joiden päällä on sitten normaaliin tapaan eristeet. Ajatus olisi eristää katto yläpuolelta. Julkisivu siltä osin muuttuisi, kun räystäästä tulee paksu, mutta miten muutenkaan?

Tämä koko urakka on vasta suunnitteluvaiheessa, mutta jo vakavasti otettavana eikä minään haaveiluna.

Hyviä ajatuksia, kritiikkiä ja omia kokemuksia otetaan mielellään vastaan. Te jotka olette aiemmin kätenne tällaiseen iskeneet, miten teitte ja ennen kaikkea, mitä olisitte tehneet toisin?
Viimeksi muokannut PanuP päivämäärä Pe Syys 26, 2014 18:58, muokattu yhteensä 1 kerran
Käyttäjän avatar
PanuP
Jäsen
Jäsen
 
Viestit: 364
Liittynyt: La Joulu 14, 2013 20:36
Paikkakunta: E-P

Re: Sukurasite, haave ja viimeinen taisteluni samassa paketissa

ViestiKirjoittaja tuuma päivämäärä Ke Syys 24, 2014 23:02

Ei multa mitään vinkkiä tule, miten edetä, olen vain mykistynyt kun rakennushan on aivan mahtavan upea! Helppoahan tuo ei tule olemaan mutta sen toki jo selvästikin tiesit. Niin ja senkin kai tiesit ettei kannata alkaa pahemmin riehumaan GorillaBar:in kanssa :-D

Lämmitys se kai tuossa se kallein osuus on. Sähkölläkö se sitten lämpiää jos ei jaksa puita nakella? Muutama, ehkä jopa kolme ILP:iä jos investoisi niin säästyisi pitkä sentti ja ehkäpä rakenteetkin ja voisi joskus vetää happea loman muodossa rempan keskeltä.

Ei muutakuin tsemppiä! Hieno on kerrassaan rakennus.
-En tee virheitä, ne teen tekemättäkin...
Käyttäjän avatar
tuuma
Jäsen
Jäsen
 
Viestit: 17020
Liittynyt: Su Kesä 05, 2005 22:17
Paikkakunta: TUUSULA

Re: Sukurasite, haave ja viimeinen taisteluni samassa paketissa

ViestiKirjoittaja PanuP päivämäärä To Syys 25, 2014 1:12

No kiitos, onhan se. harmi ettei vintiltä saanut kunnollisia kuvia. Tuossa vielä alakerran tuvan astiakaapit, en tiedä miltä ajalta peräisin. Ei ole lastulevyä eikä mdf:ää :-D
Kuva

Talo on päässyt paikkakunnan (Nurmo) historiankirjoitukseenkin. 1983 julkaistussa Nurmon historia-kirjassa kerrotaan, että kyseisessä talossa vuonna 1852 pahis herra X oli vaaninut illalla pimeässä porstuassa muuatta herraa Y. Y:n tultua tähän tuvan ovelle, josta haarautuu vasemmalle ja oikealle pimeät käytävät päätyjen kamareihin...
Kuva...X oli iskenyt Y:tä puukolla niin että tämä oli heittänyt henkensä. Paremmassa valossa myöhemmin oli huomattu, ettei vainaja Y ollutkaan Y, vaan aivan eri mies nimeltä Z. En muista nimiä ja vuosikin pitää kirjasta tarkistaa. Pitääpä tarkistaa ja päivittää sitten tänne oikeat tiedot tästäkin episodista. Lisäksi ovi ei ollut sama vaan kuvan ovi on uudempi, silloinen ovi on saanut uuden sijoituskohteen ja on edelleen käytössä jokirantamökillä ulko-ovena.

Tuossa alla vielä muutama projektikuva.
Kuva
Kuva
Tuli onneksi tuo vanha luttikin maalattua ja katto laitettua reilu vuosi sitten.
Kuva

Sähkö voi olla lämmitysjärjestelmässä vain varalla. Tulee niin paljon lämmitettäviä kuutioita, että jokin kokonaisedullinen ratkaisu pitäisi löytää. Tuossa kun on tontilla toinenkin, uudempi tupa eikä sekään aivan pieni ole. Ja muita tiloja, joita voisi pitää edes asteen tai kaksi plussalla.
Käyttäjän avatar
PanuP
Jäsen
Jäsen
 
Viestit: 364
Liittynyt: La Joulu 14, 2013 20:36
Paikkakunta: E-P

Re: Sukurasite, haave ja viimeinen taisteluni samassa paketissa

ViestiKirjoittaja Jenkka päivämäärä To Syys 25, 2014 10:27

On se vaan komia!

Oikeinko läpitalven asuttavaa kotia ajattelit? Koska tuossa on asuttu läpi vuoden? Varmaankin toinen puoli ollut talvet kylmillään?

Suku saa olla tyytyväinen, että jää sukuun ja hyvään hoitoon.
Isä ja lapset asuvat Espoon viimeistä purulaatikkoa vm. 1965 :)
Jenkka
Jäsen
Jäsen
 
Viestit: 331
Liittynyt: Ti Joulu 25, 2012 13:02
Paikkakunta: Espoo

Re: Sukurasite, haave ja viimeinen taisteluni samassa paketissa

ViestiKirjoittaja kokki päivämäärä To Syys 25, 2014 17:07

Peukkua täältäki!

Näyttää kyl kivalta ja hienolta!
---
Vuoden 1959 Siporex-talo
Käyttäjän avatar
kokki
Jäsen
Jäsen
 
Viestit: 365
Liittynyt: La Touko 23, 2009 19:31
Paikkakunta: Espoo

Re: Sukurasite, haave ja viimeinen taisteluni samassa paketissa

ViestiKirjoittaja PanuP päivämäärä To Syys 25, 2014 18:23

Jenkka kirjoitti:Oikeinko läpitalven asuttavaa kotia ajattelit?

Kyllä vaan. Samassa pihapiirissä on 76-77 rakennettu isohko okt kyllä, mutta tottahan remonttia vaatisi sekin. Aluksi ajattelin että kunnostetaan vanha tupa vierastaloksi kesävieraille, mutta tarkemmin ajatellen... Kummassa mieluummin asuisitte lopun elämäänne, energiatehottomassa lasivilla-lastulevytalossa vai energiatehottomassa jykevässä hirsitalossa? Toinen vaatisi kovaa remonttia, toinen paljon entisöimistä ja nykyaikaistamista joiltain osin. Mieluummin käytän aikani tuohon vanhempaan. Projektin ajan voi tietysti asua siinä uudemmassa.

Jenkka kirjoitti:Koska tuossa on asuttu läpi vuoden? Varmaankin toinen puoli ollut talvet kylmillään?

1977 on muutettu pihan toiselle puolelle, sen jälkeen ollut kylmillään. Sitä ennen ollut täysin lämpöisenä, kun on ollut väkeä joka kamariin.

Jenkka kirjoitti:Suku saa olla tyytyväinen, että jää sukuun ja hyvään hoitoon.

Ei oikein ole vaihtoehtoja, mutta kyllähän tässä meikälle jää vähän niinkuin mustapekka käteen. Vaikkakin sijainti on mainio, paikka hieno, tontti 10 000m² ja kokonaisuudella on itselle henkilökohtaista arvoa kosolti, niin tässä on yhdeksän pientä ja suurta rakennusta kaikkineen joita kunnossapitää. Ei taida tulevaisuudessa olla ongelmia miettiä minne "ylimääräiset" rahansa laittaa. Niin paljon olen kuiteskin asiaan jo sitoutunut, että tilasin jo vanhaan tupaan 2,8m pitkän pirttikaluston, vaikka muuttopäivä on monen vuoden päässä :-D
Tämä kylläkin siksi, että vielä nyt pystyn työpaikallani sellaisen erittäin edullisesti teettämään, muutaman vuoden päästä ei siellä luultavasti puuseppiä enää ole.
Käyttäjän avatar
PanuP
Jäsen
Jäsen
 
Viestit: 364
Liittynyt: La Joulu 14, 2013 20:36
Paikkakunta: E-P

Re: Sukurasite, haave ja viimeinen taisteluni samassa paketissa

ViestiKirjoittaja Laurakaisa päivämäärä To Syys 25, 2014 21:02

Oi mahtava. Komia tosiaan. Ja ei minusta mitään vastaansanomista sille päätökselle, kumpaa pihapiirissä olevaa taloa rupeaa kodiksi laittamaan.

Jotensakin tuntuu, että jos tuossa hyväksyy sen vanhan ikään kuin olemassa olevana tosiasiana, niin pääsee helpommalla. Siis tyyliin että pystyy elämään sen kanssa että tönö ei täytä ihan passiivitalon tunnusmerkkejä (mutta hei, eipä tuu homeongelmaa kun kastepiste on turvallisesti puoli metriä ulkoseinästä pihalle päin!) ja käyttää ne hervottomien remonttien kustannukset vaikka siihen että laittaa sitten per talvi enempi euroja lämmitykseen. Tämä nyt ei ole mikään peruskorjaajan prinsiippi mutta ainakin itsestä tuntuu että helpoimmalla on tuolla tavalla tämän oman mausoleumin kanssa toimeen tullut. Eikä tuo tietysti toimi jos talossa vetää niin että vaatekappaleet pyörii ympärillä talviaikaan tai ei ole mitään lämmitysmuotoa toistaiseksi. Mutta... mietin kun kirjoitit esim. tuosta katon lisäeristämisestä. Se paksumpi räystäslinja muuttaa todella rajusti talon ulkonäköä ja mittasuhteita jo perustavisrintsikassakin, niin muutos voi olla vielä rajumpi tuollaisessa "ihan oikeesti vanhassa" talossa. Me ollaan tehty niitä pakollisia kompromisseja varsinkin talon ulkokuorta ajatellen kyllä estetiikka edellä, mutta meillä tietty sen verran modernimpi lähtökohta että se on ollut aika helppoakin.

Multapenkkiasiosta en ymmärrä hölkäsen pöläystä, paitsi sen että siinä kai otetaan myös annettuna faktana että talo kengitetään säännöllisin väliajoin... Mietin että E-P:n maakuntamuseolla on ainakin joskus maailmanaikaan ollut ilmaista korjausneuvontaa, jos ne vaikka osais auttaa tai vinkata jotain kohdetta, jossa moinen on toteutettu. Jos en IHAN väärin muista, TM rakennusmaailmassa tai ehkä jopa Meidän talossa tmv vähemmän perinnehenkisessä aviisissa oli joskus juttu jostain modatusta multapenkistä, mutta en mene vannomaan. Jossain Tuumassakin ehkä voi olla, jos jaksaa kahlata arkistosta sisällysluettelot läpi. Ehkä itse käyttäisin siihen hommaan asiantuntijaa, vaikka vähän maksua vastaankin, tai jotain muita ei-ihan-toissapäivänä tehtyjä referenssejä, niin ei sitten käy vahingossa niin että lahoaa omana aikana ne 1800-luvun lattiat. Oto Hascak vinkkinä tältä palstalta.

Ei sitä aluetta/seutua/taloa ole sattumoisin inventoitu mihinkään kulttuuriympäristöluetteloon tms.? Mietin, että siihen voisi saada sitten korjausavustusta Ely-keskukselta (se on siis rakennusperinnön hoitoavustus oikealta nimeltään). Tosin siellä päin suattaapi olla sitä avustettavaa vähän enemmän kuin täällä idässä, missä poloinen rintamamiestalokin sai kattoavustusta verovaroin... Mutta kandeehan tuo selvittää.

Joo ja vielä pari sanaa kirjallisuudesta. Minua on tällä palstalla tituleerattu joskus aikojen alussa ties miksi Panu Kailan perilliseksi mutta itselle oikeastaan aika monen muun teokset on olleet kuitenkin ne tärkeämmät sekä fakta- että fiilispuolella. Hannu Rinteen Perinnemestarin remonttikirja on ehkä tuttukin? Tapani Koirasen Hyvä tästä vielä tulee on myös tuollaiseen vanhaan-vanhaan taloon passeli, sitä saa ainakin Pirkanmaan maakuntamuseosta. Sieltä Pohojammaalta on lähtöisin sellainen kun Rakkaat vanhat puutalot, jos mulla olisi hirsitalo niin lukisin ekana sen, varsinkin kun käytit sanaa "entisöidä" tuossa ihan ekassa viestissä. No, voi olla että nää on jo sinulle tuttujakin opuksia.

Joo, mutta siis piti sanomani vaan lyhyesti että hieno projekti. Helpommalla pääsis jossain muualla mutta elämäntavaksihan tätä joku joskus kutsui.
"Saavat tehdä tämän päivän talot juuri niin kuin haluavat, mutta minun talo on tehty kuusikymmentä vuotta sitten ja semmonen aika näkyy talossa ja ihmisessä. Kiitos mutta ei kiitos." - Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja
Laurakaisa
Jäsen
Jäsen
 
Viestit: 1241
Liittynyt: Ma Huhti 05, 2010 21:28
Paikkakunta: Mikkeli
Kotisivu: http://laurakaisatalo.blogspot.com

Re: Sukurasite, haave ja viimeinen taisteluni samassa paketissa

ViestiKirjoittaja Nyberg päivämäärä To Syys 25, 2014 21:20

Komia talo, tulee oma mieleen vaikka ollaan täällä Hämeen itäpuolella. Värityskin aikalailla sama. Mutta siitä remontista. Tehkää niin vähän kuin mahdollista. Jättäkää ehjä korjaamatta. Lisäeristeeksi korkeintaan huokolevy tapetin tai maalin alle sisäpuolelle. Ja sekin hirsiseiniä myötäillen, ei koolausta. Näin tehty meillä, ja on oikeasti toimiva ja lämmin. Lisäeristystä tärkeämpää on paperoida nurkat, katonrajat ja lattianrajat kunnolla vedon estämiseksi. Multipenkkilattiasta en osaa sanoa, meillä on rossipohja. Ei tehty mitään sillä talo seisoo täysin peruskallion päällä tukevalla kivijalalla. Luukut kiinni talveksi ja keväällä auki.

Kattoa emme ole lisäeristäneet, vintillä on samat eristeet kuin mitä sinne on aikoinaan viety. Lattoista on vaihdettu hiekat selluvillaan, tai vain lisätty eristystä. Lankkulattiat on otettu lähes kaikki esiin (kaksi huonetta vielä remontoimatta). On hyväksytty kuperat lankut ja vinot seinä, lattiat ja katot. Meillä talossa 7 toimivaa tulisijaa, kaikki käytössä talvisin ja talo lämpenee pääosin niillä. Sähköpatterit on apuna, sähköä menee n. 10 000 kWh vuodessa ja puuta n. 30-40 mottia ja villasukkia pari tusinaa. 5 henkeä on perheessä ja sauna puukiukaineen piharakennuksessa. Taloon tehtyyn 70-luvun kylppäriin laitettiin suihku lähinnä lapsia varten.

Blogista voi lukea lisää. Olemme laittaneet tätä taloa ja pihapiiriä nyt 9 vuotta eikä loppua häämötä. Eikä ole tarkoituskaan, tehdään mitä jaksetaan ja joku jatkaa meidän jälkeen. Ikinä en vaihtaisi tätä kokemusta pois. Asumme oikeassa helmessä.
Nyberg
Jäsen
Jäsen
 
Viestit: 169
Liittynyt: To Heinä 12, 2007 15:13
Paikkakunta: Päijät-Häme

Re: Sukurasite, haave ja viimeinen taisteluni samassa paketissa

ViestiKirjoittaja Laurakaisa päivämäärä To Syys 25, 2014 21:37

No minä just mietin että kenen talolta tuo näyttää, nythän se selvisi :-D
"Saavat tehdä tämän päivän talot juuri niin kuin haluavat, mutta minun talo on tehty kuusikymmentä vuotta sitten ja semmonen aika näkyy talossa ja ihmisessä. Kiitos mutta ei kiitos." - Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja
Laurakaisa
Jäsen
Jäsen
 
Viestit: 1241
Liittynyt: Ma Huhti 05, 2010 21:28
Paikkakunta: Mikkeli
Kotisivu: http://laurakaisatalo.blogspot.com

Re: Sukurasite, haave ja viimeinen taisteluni samassa paketissa

ViestiKirjoittaja PanuP päivämäärä To Syys 25, 2014 22:09

Laurakaisa kirjoitti:Jotensakin tuntuu, että jos tuossa hyväksyy sen vanhan ikään kuin olemassa olevana tosiasiana, niin pääsee helpommalla. Siis tyyliin että pystyy elämään sen kanssa että tönö ei täytä ihan passiivitalon tunnusmerkkejä (mutta hei, eipä tuu homeongelmaa kun kastepiste on turvallisesti puoli metriä ulkoseinästä pihalle päin!) ja käyttää ne hervottomien remonttien kustannukset vaikka siihen että laittaa sitten per talvi enempi euroja lämmitykseen.
Joo. Vanha talo on vanha talo ja sen kuuluukin olla vähän vinksallaan. Mutta ellei ole niin ei haittaa. :wink: Kovin energiatehokasta tuosta ei järkevästi saa mitenkään pilaamatta taloa muuten. Olen ollut jo kauan sitä mieltä, että rakenteiden terveenäpysymisen hinta on se, että lämpöenergiaa vähän hukkaantuu ja johtuu niistä läpi. Uutta ylihintaista taloa en ikinä alkaisi tekemään, paitsi että töissä joudun niissä mukana olemaan. Epäilen silti, että pitkässä juoksussa nuo matalaenergiatalot eivät niin hyviä olekaan. Tulevat vuosikymmenet sen näyttää.

Laurakaisa kirjoitti:Mutta... mietin kun kirjoitit esim. tuosta katon lisäeristämisestä. Se paksumpi räystäslinja muuttaa todella rajusti talon ulkonäköä ja mittasuhteita jo perustavisrintsikassakin, niin muutos voi olla vielä rajumpi tuollaisessa "ihan oikeesti vanhassa" talossa.
Totta. Sisäpuolen kattorakenteisiin en vaan haluaisi koskea enkä niitä peittää, koska ne ovat hienot. Vintti-iita tms ei missään nimessä tule kysymykseen, sille on paikkansa, mutta tähän taloon sitä ei tule. Mieluummin sitten huopakaton päälle hieman niukka eristys ja satsataan lämmitykseen. Päätykamarit pystyy kuitenkin eristämään hyvin erikseen joten vain se vintin iso tasanne jää heikommalle.

Laurakaisa kirjoitti:Multapenkkiasiosta en ymmärrä hölkäsen pöläystä, paitsi sen että siinä kai otetaan myös annettuna faktana että talo kengitetään säännöllisin väliajoin... Mietin että E-P:n maakuntamuseolla on ainakin joskus maailmanaikaan ollut ilmaista korjausneuvontaa, jos ne vaikka osais auttaa tai vinkata jotain kohdetta, jossa moinen on toteutettu.
Ymmärrän noiden päälle kohtuullisen paljonkin, mutta olen myös sen verran kokenut nykyään, etten luule tietäväni kaikkea muita paremmin. Voisin silti löydä vetoa, ettei yhtäkään hirttä tarvitse tuohon taloon vaihtaa. (koputtaa puuta) Paikka on niin kuiva ja kivinen, että hämmästyn jos lahoa löytyy. Mietin alapohjarakenteen ihan itse, mutta sitä ennen kuuntelen tarkkaan mitä asiaan perehtyneillä on asiasta sanottavaa. Työpaikkani organisaatiostakin löytynee rakennuskonservointiosaamista, mutta vähän pelkään että sillä väellä on vähän jyrkät mielipiteet siitä mitä voi tehdä ja mitä ei :-D

Laurakaisa kirjoitti:Ei sitä aluetta/seutua/taloa ole sattumoisin inventoitu mihinkään kulttuuriympäristöluetteloon tms.? Mietin, että siihen voisi saada sitten korjausavustusta Ely-keskukselta (se on siis rakennusperinnön hoitoavustus oikealta nimeltään). Tosin siellä päin suattaapi olla sitä avustettavaa vähän enemmän kuin täällä idässä, missä poloinen rintamamiestalokin sai kattoavustusta verovaroin... Mutta kandeehan tuo selvittää.
No perhana joo, tuo kävi mielessä jo toissa kesänä kun kattoa huovitin ja talo maalattiin. Siinä kuitenkin rahaakin vähän paloi. Mutta idea tuli siinä vaiheessa kun kaupassa oli jo käyty niin annettiin olla. Pitää selvittää tätä vielä, mutta pitäisin sitä mahdollisena.

Laurakaisa kirjoitti:Joo ja vielä pari sanaa kirjallisuudesta. Minua on tällä palstalla tituleerattu joskus aikojen alussa ties miksi Panu Kailan perilliseksi mutta itselle oikeastaan aika monen muun teokset on olleet kuitenkin ne tärkeämmät sekä fakta- että fiilispuolella. Hannu Rinteen Perinnemestarin remonttikirja on ehkä tuttukin? Tapani Koirasen Hyvä tästä vielä tulee on myös tuollaiseen vanhaan-vanhaan taloon passeli, sitä saa ainakin Pirkanmaan maakuntamuseosta. Sieltä Pohojammaalta on lähtöisin sellainen kun Rakkaat vanhat puutalot, jos mulla olisi hirsitalo niin lukisin ekana sen, varsinkin kun käytit sanaa "entisöidä" tuossa ihan ekassa viestissä. No, voi olla että nää on jo sinulle tuttujakin opuksia.
En ole juurikaan tällaiseen alan kirjallisuuteen perehtynyt. Kailan juttuja olen kyllä jonkin verran lukenut, mutta itse asiassa pidän herraa hieman...miten sen nyt sanoisi...liian ehdottomana joissain asioissa. Sen olen oppinut, että kaikkien mielipiteitä täytyy hieman kyseenalaistaa eikä nielaista mitään faktoina, ellei niitä ole todella hyvin perusteltu. Rakentamisessa ei oikein ole yhtä totuutta, jonka varaan voisi uskonsa perustaa. Se vika suomalaisessa rakentamisessa onkin, että aina tehdään jotain mitä on päätetty ja määrätty kyseenalaistamatta koko asian järkevyyttä. Sitten parinkymmenen vuoden kuluttua päivitellään, että oltiinpa hölmöjä. Veikkaan että seuraavaksi tuskaillaan märkätilojen vedeneristysten kanssa, kun ne vähän sinnepäin tehtynä eivät olekaan kuin haitaksi ja joihinkin paikkoihin ne eivät sovi ollenkaan.

Mutta hei, tuossa mietin, ettei tämä projekti välttämättä ole sen kalliimpi ollenkaan kuin uudemmankaan remppaaminen. Ehkä jopa päinvastoin. Yhtään väliovea tai ikkunaa ei tarvitse ostaa. Eikä lattiapinnoitteita. Eikä sisäkattojen paneeleita. Tuhansista askeleista kuopalle kulunut porrasaskelma, kynnys tai lattialauta on nimenomaan hieno sellaisenaan eikä sitä saakaan mennä uusimaan viini
Käyttäjän avatar
PanuP
Jäsen
Jäsen
 
Viestit: 364
Liittynyt: La Joulu 14, 2013 20:36
Paikkakunta: E-P

Re: Sukurasite, haave ja viimeinen taisteluni samassa paketissa

ViestiKirjoittaja PanuP päivämäärä To Syys 25, 2014 22:22

Nyberg kirjoitti:Komia talo, tulee oma mieleen vaikka ollaan täällä Hämeen itäpuolella. Värityskin aikalailla sama. Mutta siitä remontista. Tehkää niin vähän kuin mahdollista. Jättäkää ehjä korjaamatta. Lisäeristeeksi korkeintaan huokolevy tapetin tai maalin alle sisäpuolelle. Ja sekin hirsiseiniä myötäillen, ei koolausta. Näin tehty meillä, ja on oikeasti toimiva ja lämmin. Lisäeristystä tärkeämpää on paperoida nurkat, katonrajat ja lattianrajat kunnolla vedon estämiseksi. Multipenkkilattiasta en osaa sanoa, meillä on rossipohja. Ei tehty mitään sillä talo seisoo täysin peruskallion päällä tukevalla kivijalalla. Luukut kiinni talveksi ja keväällä auki.

Kattoa emme ole lisäeristäneet, vintillä on samat eristeet kuin mitä sinne on aikoinaan viety. Lattoista on vaihdettu hiekat selluvillaan, tai vain lisätty eristystä. Lankkulattiat on otettu lähes kaikki esiin (kaksi huonetta vielä remontoimatta). On hyväksytty kuperat lankut ja vinot seinä, lattiat ja katot. Meillä talossa 7 toimivaa tulisijaa, kaikki käytössä talvisin ja talo lämpenee pääosin niillä. Sähköpatterit on apuna, sähköä menee n. 10 000 kWh vuodessa ja puuta n. 30-40 mottia ja villasukkia pari tusinaa. 5 henkeä on perheessä ja sauna puukiukaineen piharakennuksessa. Taloon tehtyyn 70-luvun kylppäriin laitettiin suihku lähinnä lapsia varten.

Blogista voi lukea lisää. Olemme laittaneet tätä taloa ja pihapiiriä nyt 9 vuotta eikä loppua häämötä. Eikä ole tarkoituskaan, tehdään mitä jaksetaan ja joku jatkaa meidän jälkeen. Ikinä en vaihtaisi tätä kokemusta pois. Asumme oikeassa helmessä.


Olisin periaatteessa taipuvainen jopa niinkin puritaaniseen ratkaisuun kuin pinkopahvi ja tapetti. Eli niin kuin siellä nytkin on. Toinen vaihtoehto vähän tylsempi 50mm koolaus, selluvilla + kipsilevy, että saisi näppärästi johdot piiloon. Ajatus on tehdä alapohja täysin uusiksi lankkuja lukuun ottamatta ja ehkä jopa tuvan lattian alla olevaan perunakuoppaan lämmönjakohuone, johon ulkorakennuksesta tuleva lämpöputki voisi tulla. Mutta voi olla että tulee kallio vastaan liian nopeasti. Kyllähän paksut hirsiseinät melko hyvin lämpöäpitää, kaveri asui uudessa hirsimökissä monta vuotta pelkällä uunilämmityksellä ja siellä oli aina lämmin.

Kiitos kaikille mielipiteistä ja lisää näkökulmia kaivataan.

panu
Käyttäjän avatar
PanuP
Jäsen
Jäsen
 
Viestit: 364
Liittynyt: La Joulu 14, 2013 20:36
Paikkakunta: E-P

Re: Sukurasite, haave ja viimeinen taisteluni samassa paketissa

ViestiKirjoittaja Laurakaisa päivämäärä To Syys 25, 2014 23:07

Kommentoin vielä sitä rakennusperinnön hoitoavustusta, että hokasin tuossa kirjoittaessani että olit jo tehnyt aika paljon ulkopuolelta, mutta jos talossa esim. on edelleen alkuperäiset ikkunat ja ulko-ovet eikä ole itsellä varsinaista kamalaa tunteen paloa ikkunapokien skrabaamiseen, niin niihinhän voi ainakin saada jeesiä. Teettää sitä pokahommaa ulkopuolisella ja käyttää oman energian sitten sisäremppaan, vaikka, jos on edellytykset avustusta saada.

Joo, minulla on sen Panu Kailan suhteen vähän samanlainen olo, vaikka itsekin olen monissa asioissa aika jyrkkä ja ehdoton, tyyliin ihan turha tulla mulle alkamaan että uusia ikkunoita ei erottaisi rintamamiestalossa vanhoista :wink: Jos ei tätä omaa rempatessa mitään muuta ole oppinut niin ainakin sen, että jokainen vanha talo on omanlaisensa, vaikka olisikin tyyppitalo, ja se omanlaisuus pätee varmasti vielä enemmän mitä kauemmas taaksepäin rakennusvuosissa mennään. Kauheasti ei ole sellaisia aukottomia teesejä kun vaikka nyt se rakennuspaikka vaikuttaa niin paljon. Ja ylipäänsä se tilanne, missä sitä taloa on aikanaan rakennettu - meidän talon edellinen isäntä oli rakennusaikaan töissä metsäyhtiössä joten tässä mökissä on ihan reilusti rungossa nelosparrua, kun taas joku naapuritalo on kasattu kakkosnelosen pätkistä suunnilleen.

Tosta kipsilevystä on pakko sanoa, että luin joskus jostain Glorian Antiikista tai vastaavasta jutun, missä hieno sukukartano oli remontoitu. Sillai ihan kunnolla peruskorjattu tosi fiiniksi. Niistä kuvista jäi mieleen se, että kipsilevyllä suoristetut seinät tappaa tosi tehokkaasti myös sitä vanhan tunnelmaa. Kääk. Siellähän oli kuvissa hienot viiskytluvun pintavedot, ne on helppo tehdä nykyaikanakin :-)

Jees, mutta tosi hienolta vaikuttaa projekti, mielenkiinnolla seuraan.
"Saavat tehdä tämän päivän talot juuri niin kuin haluavat, mutta minun talo on tehty kuusikymmentä vuotta sitten ja semmonen aika näkyy talossa ja ihmisessä. Kiitos mutta ei kiitos." - Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja
Laurakaisa
Jäsen
Jäsen
 
Viestit: 1241
Liittynyt: Ma Huhti 05, 2010 21:28
Paikkakunta: Mikkeli
Kotisivu: http://laurakaisatalo.blogspot.com

Re: Sukurasite, haave ja viimeinen taisteluni samassa paketissa

ViestiKirjoittaja psiven päivämäärä Pe Syys 26, 2014 1:29

Heippa.
Meillä on hirrestä tehty rintsikka, rossipohjalla. Asuttiin muutama vuosi ja sitten alettiin huone kerrallaan remontoida.
Ensimmäisenä oli olohuone, koska eristeet oli pudonnut alas...

Teimme rossipohjan niin kuin oli ennekin tehty, mutta lisäsimme reilusti tuuletusluukkuja. Ja sitten raakalautaa, paperia, turvetta (vanhat takaisin), paperia.
Pointtia tässä on se, että lattia oli hyvin kylmä ja vetoinen (no ei ihme ilman eristeitä). Mutta pitkäjänteisen tilkitseminen pellavalla ja huolellisen paperoinnin ansiosta, huone ja puulattia on lämmin, eikä siellä vedä. Toinen patteri poistettiin (toinen jäi varalle) varaavalla takalla lämmitys.

Tätä samaa tekniikka olen sitten käyttänyt kaikissa läpi käydyissä seinissä, nurkissa ja kulmissa. Pikkuhiljaa huomaa kun alueet talossa muuttuu lämpimimmäksi.
Sisäseinissä on halteksi suoraan hirteen naulattuna tai paljas hirsi tilkittynä. Meillä ulkoa eristäminen on todettu tarpeettomaksi, 32 lomalaudoitus hirteen naulattuna ulkopuolella on meille riittävä.

Sain juuri eteisen seinien (hirsi/lautarakenne) tilkitsemisen/paperoinnin, ei tuule enää... :-)

Tämä siis kommenttina hirsitalon lisäeritykseen, omalta kohdalta. Ihan vaan oma kokemus, täysin noviisi olen ketään neuvomaan.
Kokeilupohjalta tässä mennään, eka hirsitalo.
psiven
Uusi jäsen
 
Viestit: 9
Liittynyt: Ti Kesä 14, 2011 17:41
Paikkakunta: Alastaro

Re: Sukurasite, haave ja viimeinen taisteluni samassa paketissa

ViestiKirjoittaja Nyberg päivämäärä Pe Syys 26, 2014 13:04

PanuP kirjoitti:
Nyberg kirjoitti:Komia talo, tulee oma mieleen vaikka ollaan täällä Hämeen itäpuolella. Värityskin aikalailla sama. Mutta siitä remontista. Tehkää niin vähän kuin mahdollista. Jättäkää ehjä korjaamatta. Lisäeristeeksi korkeintaan huokolevy tapetin tai maalin alle sisäpuolelle. Ja sekin hirsiseiniä myötäillen, ei koolausta. Näin tehty meillä, ja on oikeasti toimiva ja lämmin. Lisäeristystä tärkeämpää on paperoida nurkat, katonrajat ja lattianrajat kunnolla vedon estämiseksi. Multipenkkilattiasta en osaa sanoa, meillä on rossipohja. Ei tehty mitään sillä talo seisoo täysin peruskallion päällä tukevalla kivijalalla. Luukut kiinni talveksi ja keväällä auki.

Kattoa emme ole lisäeristäneet, vintillä on samat eristeet kuin mitä sinne on aikoinaan viety. Lattoista on vaihdettu hiekat selluvillaan, tai vain lisätty eristystä. Lankkulattiat on otettu lähes kaikki esiin (kaksi huonetta vielä remontoimatta). On hyväksytty kuperat lankut ja vinot seinä, lattiat ja katot. Meillä talossa 7 toimivaa tulisijaa, kaikki käytössä talvisin ja talo lämpenee pääosin niillä. Sähköpatterit on apuna, sähköä menee n. 10 000 kWh vuodessa ja puuta n. 30-40 mottia ja villasukkia pari tusinaa. 5 henkeä on perheessä ja sauna puukiukaineen piharakennuksessa. Taloon tehtyyn 70-luvun kylppäriin laitettiin suihku lähinnä lapsia varten.

Blogista voi lukea lisää. Olemme laittaneet tätä taloa ja pihapiiriä nyt 9 vuotta eikä loppua häämötä. Eikä ole tarkoituskaan, tehdään mitä jaksetaan ja joku jatkaa meidän jälkeen. Ikinä en vaihtaisi tätä kokemusta pois. Asumme oikeassa helmessä.


Olisin periaatteessa taipuvainen jopa niinkin puritaaniseen ratkaisuun kuin pinkopahvi ja tapetti. Eli niin kuin siellä nytkin on. Toinen vaihtoehto vähän tylsempi 50mm koolaus, selluvilla + kipsilevy, että saisi näppärästi johdot piiloon. Ajatus on tehdä alapohja täysin uusiksi lankkuja lukuun ottamatta ja ehkä jopa tuvan lattian alla olevaan perunakuoppaan lämmönjakohuone, johon ulkorakennuksesta tuleva lämpöputki voisi tulla. Mutta voi olla että tulee kallio vastaan liian nopeasti. Kyllähän paksut hirsiseinät melko hyvin lämpöäpitää, kaveri asui uudessa hirsimökissä monta vuotta pelkällä uunilämmityksellä ja siellä oli aina lämmin.

Kiitos kaikille mielipiteistä ja lisää näkökulmia kaivataan.

panu


Meillä johdot on vedetty piilossa lattian ja listojen alla, osa myös katon kautta. En ole asiantuntija, mutta sanoisin, että mieluummin näin kuin koolaus ja kipsilevyt seiniin! Taitava sähkäri/suunnittelija kyllä osaa tehdä noin, ainakin oma sähkärini osaa. Sitäpaitsi, mikään ei ole helpompi seinä kuin hirsiseinä kiinnitellä lamppuja, tauluja yms. sisustuskrääsää seinille.
Nyberg
Jäsen
Jäsen
 
Viestit: 169
Liittynyt: To Heinä 12, 2007 15:13
Paikkakunta: Päijät-Häme

Re: Sukurasite, haave ja viimeinen taisteluni samassa paketissa

ViestiKirjoittaja PanuP päivämäärä Pe Syys 26, 2014 18:55

Nyberg kirjoitti:Meillä johdot on vedetty piilossa lattian ja listojen alla, osa myös katon kautta. En ole asiantuntija, mutta sanoisin, että mieluummin näin kuin koolaus ja kipsilevyt seiniin! Taitava sähkäri/suunnittelija kyllä osaa tehdä noin, ainakin oma sähkärini osaa. Sitäpaitsi, mikään ei ole helpompi seinä kuin hirsiseinä kiinnitellä lamppuja, tauluja yms. sisustuskrääsää seinille.

Joo tämä on toinen ihan ok-vaihtoehto. Oon tässä nykyisessä talossani tehnyt osan peitelistoista itse ja piilottanut mmj:t niissä oleviin kouruihin.

Eivätkä taiten tehdyt pinta-asennuksetkaan ole pahannäköisiä, mutta siihen ei käy mikään halpakaupan MMJ. Saako jostain uustuotantona niitä vanhan mallin metallipäällysteisiä johtoja? (maksavat prk hunajaa tietty jos saa)

Minä olen itse oma sähkärini ja putkimieheni, joten kaikkien ratkaisujen kanssa päästään toteuttajan kanssa yksimielisyyteen :wink:
Käyttäjän avatar
PanuP
Jäsen
Jäsen
 
Viestit: 364
Liittynyt: La Joulu 14, 2013 20:36
Paikkakunta: E-P

Seuraava

Palaa alueelle Projektit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 12 vierailijaa