"Pilattu" RMT?

[pvalila]

Pvalila voi vinkua ihan niin sarkastisesti kuin haluaa siitä että "mitäs se muille kuuluu mitä mä talolleni teen", mutta esimerkiksi mulla nyt vaan on agenda sen suhteen että mikä mun mielestä on säilyttämisen arvoista.

En mä nyt tule helposti syyllistämään ketään sormi ojossa että "nyt teit väärin, pura heti noi uudet ja vanhaa tilalle" koska se mikä on jo hävitetty on hävitetty. Mutta en voi siltikään olla ajattelematta että mulle itselleni jokainen mun neuvon ansiosta säästetty kaunis detalji taikka isompi kokonaisuus on kumminkin ikioma pieni voitto. Silloin sitä "pilaamatonta" jää isompia ja pienempiä jytysiä seuraavillekin etsittäväksi ja löydettäväksi.

Aivan noin en kirjoittanut, vaikka ehkä mielessäni ajattelinkin...Salliiko kaima, että vingun vähän lisää?

Oman taloni suhteen mulla on hyvä omatunto, tästä ei edellisen omistajan lisäsiiven jälkeen olisi enää millään tehty museoviraston suojelukohdetta.

Alkujaan me etsimme tonttia, tämä paikka vain sattui tulemaan vastaan ja luovuimme uuden rakentamisesta.

Naapurissa on ehkä tulossa myyntiin todellinen helmi, rintsikka huippuhyvien yhteyksien päässä Helsingin keskustasta (3 minuuttia kävellen juna-asemalle) ja talo on alkujaan huonekalupuusepän itselleen rakentama taideteos (eikä sitä ole kukaan pilannut, kuten termi kuuluu); tuo talo on oikeasti entisöinnin arvoinen ja toivon, että se löytää oikean ostajan.

Sata-ampeerisia on jäljellä tosi vähän, mutta rintsikoita riittää, koska ne eivät ole taloiksi erityisen vanhoja vaan useinkin suunnilleen elinkaarensa puolivälissä. Mun mielestäni erityinen yhteiskunnallinen vastuu liittyy lähinnä siihen, että omissa jutuissaan ottaa huomioon alueen yleisen arkkitehtuurin eikä (sinällänsä ehkä komealla talolla) pilaa kokonaista kaupunginosaa (vrt. Enson pääkonttori).

Suomessa ei tunneta ollenkaan autoluokkaa nimeltä practical classic, meillä tunnetaan vain museoautot, jotka ovat täsmälleen alkuperäistä vastaavia. Englannissa autoja saa omistajan oikeuksin muuttaa enemmän ja muutettuna vanhat autot ovat edelleen arkikäytössä, eivätkä vain satunnaisesti kauniina kesäiltana.

(* itsesensuuri iski, melkein tuli sivallettua rumasti lastenkasvatukseen liittyen *)

[pvalila]

Kun puhutaan vanhoista autoista, jokainen ymmärtää, että nykyauto peittoaa mennen tullen puoli vuosisataa vanhat mallit. Eikä tämä ole mikään ongelma, vanhoja autoja voi rakastaa ihan puutteineenkin. Ne ovat VANHOJA, ja jos sattuu pitämään VANHASTA, niin ylivoimaisen hyvä nykyauto päätyy arkiajoon ja vanhuksella ajetaan, kun sydän niin sanoo.

Talojen kohdalla on ongelma, ettei haluta tunnustaa, että talotkin ovat kehittyneet. Nykytalot vastaavat perhanan hyvin nykyajan vaatimuksia. Ei tämä tarkoita, että vanhat talot olisivat toivottoman huonoja nykymittapuulla, mutta kyllä ne puutteellisia ovat.

Vanhojen talojen yksi suuri puute on se, että ne vaativat omistautumista. Tätä ei ehkä aivan heti voi ymmärtää puutteeksi sellainen, joka itse on taloasialle omistautunut.

Elämässä vain ihan oikeasti on paljon muita juttuja, jotka eivät välttämättä ole todellakaan edes kivoja, mutta jotka vain ajavat edelle.

[Laurakaisa]

Lastenkasvatuksesta en lausu ainakaan minä mitään, mutta lapsilla asioiden perustelemista kritisoin silloin kun ne asiat ei mitenkään liity niihin lapsiin vaan ovat aikuisten omia valintoja. Minusta se on epärehellistä. Jos minä menen autolla kaupungille, teen sen siksi että laiskottaa eikä hotsita kävellä tai sataa vettä ja kumpparit ei istu lookiin, en siksi että "vauva vaatii". Noin esimerkiksi.

En tajua vielä riittävästi rakentamisesta voidakseni kovinkaan akateemisesti osallistua keskusteluun vanhan ja uuden rakentamisen parhaudesta. Jotain kumminkin: Me oltiin viime viikonloppuna sukujuhlayökylässä 90-luvun talossa joka oli hyvin tehty, kauniisti sisustettu ja huolella pidetty. Siellä oli mukavuuksia, joita meillä ei ole, ja ihan takuulla se talo vastasi nykyihmisen standardeja paremmin kuin tämä muinaismuisto ja riisuttu malli jossa me tällä hetkellä eletään. Pvalila on siis minusta ihan oikeassa sanoessaan että asiat ovat kehittyneet, ja niin on hyvä. Mutta se on eri asia kuin vanhan pilaaminen uusilla ratkaisuilla.

Minä en silti haluaisi sitä 90-luvun taloa, koska siitä puuttuu tuo vaikeasti määriteltävä henki, jota tuossa allekirjoituksessanikin ehkä haen. Ja minusta on väärin riistää talolta sitä henkeä koska Pekan tyyliin ajattelen niin, että tämä torppa on ollut tässä pidempään kuin minä ja siten sillä on jo ansaittu olemassaolon oikeutus. Sellaisenaan. Ja kun modernisoidaan ja muutetaan, menetetään se henki eivätkä ne seuraavaksi tulevat koskaan sitä sitten enää saavuta.

[Pekka Huhta]

Pvalila voi vinkua ihan niin sarkastisesti kuin haluaa siitä että "mitäs se muille kuuluu mitä mä talolleni teen", mutta esimerkiksi mulla nyt vaan on agenda sen suhteen että mikä mun mielestä on säilyttämisen arvoista.

Aivan noin en kirjoittanut, vaikka ehkä mielessäni ajattelinkin...Salliiko kaima, että vingun vähän lisää?

Sata-ampeerisia on jäljellä tosi vähän, mutta rintsikoita riittää, koska ne eivät ole taloiksi erityisen vanhoja vaan useinkin suunnilleen elinkaarensa puolivälissä. Mun mielestäni erityinen yhteiskunnallinen vastuu liittyy lähinnä siihen, että omissa jutuissaan ottaa huomioon alueen yleisen arkkitehtuurin eikä (sinällänsä ehkä komealla talolla) pilaa kokonaista kaupunginosaa (vrt. Enson pääkonttori).

Tää "rintsikoita riittää" on juuri sitä mistä yritän puhua. Ne on niin yleisiä että kaikki uskoo niitä olevan määrättömästi, kun todellisuus on siinä että alkuperäisiä on hyvin vähän: joko vanhoilla ihmisillä (joiden talojen annetaan yleensä rapistua, kun toi mummu kuolee tosta kumminkin pois) tai kylmillään, eikä mikään talo parane kylmillään olosta. Taloja joihin ei olisi tehty laajoja remontteja joko pelotttavina 70-80-lukuina tai sitten nyt näinä viime vuosina alkaa olla melko harvassa. Antiikki on niin harvinaista ja arvostettua siksi että niin harvat esineet pääsee sen pisteen yli jossa ihmiset ajattelee sen vain kuluneena vanhana tavarana ja alkaa ajatella sitä antiikkina.

Se "practical classic" on ihan hyvä veto. En usko että on tarkoituksenmukaista vaatia ettei "alkuperäisessä" talossa saa tulla vesiä sisään kun ennenkin pärjättiin kantovedellä. Mutta yhtä lailla uskon, että jos kokee tarvitsevansa sinne rintamamiestaloon vesipisteitä joka paikkaan, kuraeteisen kuistille ja kodinhoitohuoneeseen ynnä viisi pientä suihkulähdettä kylpyläosastolle, niin silloin kannattaa varmasti valita sellainen talo joka paremmin antaa mahdollisuuksia ja vapausasteita sen sortin itsensä toteuttamiselle.

Tommoisia ylilyöntejä on helppo heitellä, mutta on paljon vaikeampaa yrittää kauniisti vetää rajaa siihen mitä talossa voi ja kannattaa tehdä. Siksi kannattaa tehdä mahdollisimman vähän :)


Tuo autovertaus on siitä hyvä, että ihmiset ymmärtää aika kyselemättä sen jos kaveri entisöi 50-luvun ameriikanrautaa ja haalii ympäri maalimaa alkuperäisiä osia ja yrittää saada siitä kauniin. Ja melkeen joka ukon kärsä kääntyy sinne suuntaan kun autolla sitten ajaa ohi. Se on osa tekemisen palkintoa. Tää talohomma on siitä erilaista että jos yrittäisi tehdä samaa 50-lukulaiselle talolle, niin johan on taivastelijaa ja ihmettelijää että oleksä aivan sekaisin, eiks toi nyt tulis paremmin kun ottaisit tosta kaupan hyllystä urtsut alle ja kipsit päälle ja ryppypellin katolle. Mutta ehkä jonain päivvänä sekin muuttuu...


Pekka

[pvalila]

Olen samaa mieltä siitä, että jäljellä olevat orkkiskuntoiset rintsikat kannattaa varata heille, jotka niitä vaalia haluavat ja jaksavat.

Yksi hieno on tuosta meidän naapurista ehkä tulossa myyntiin, ei taida suvusta löytyä jatkajaa.

Autosta jos olisi kysymys, mainoksessa lukisi "vain yksi aikaisempi omistaja".

Tuossa on iso tontti, joten hinta alkanee kolmosella.

Kuvasin taloa naapurin pojan (62 vuotta...) pyynnöstä ja sieltä löytyi mm. yllättävän moderni kaksoispesäkattila, taisi olla vuodelta 1979 ja merkkiä Etna: mullahan saman valmistajan laite oli vm. 1963 ja olisi kestänyt ikuisesti, jos mun lompakkoni olisi kestänyt sitä hyötysuhdetta.

[jkr]

Vinkkinä vaan että jos kiinnostaa Turussa melko keskusta-alue niin tässä Vasaramäessä on muutamia alkuperäiskuntoisia taloja joista varmaan kohtapuoliin alkaa asukkaat siirtymään vanhainkodin puolelle, melko naapurissa esim yksi taatusti alkuperäinen, kattoa myöden.

Me kerettiin jo yksi sellainen melko alkuperäinen täältä ostamaan (mitä nyt oli lastulevyt vedetty 60-70 luvulla seiniin, vessa tehty keskikerrokseen-93, kokolattiamatot ja keittiön kaapit oli enemminkin -70 luvulta) mutta laskin tämän silti melko peruspilaamattomaksi.

Me jätettiin lastulevyt seiniin, yllättävää kyllä laitettiin lautalattia kun jostain syystä ne kokolattiamatot ei viehättänyt silmää eikä nenää ja ostettiin naapurikorttelista vanhat keittiökalusteet, ja no kellariin oli "pakko" remontoida pesutilat, sauna ja jonkinnäköinen kodinhoitohuone/vaatehuone.

Kaupungissa ei ole ihan niin yksinkertaisesti enään kyhätäkkään sitä pihasaunaa, jos ei sellaista alkujaan ole olemassa tai noh hinta olisi ollut vähintäänkin 3 kertainen nykyiseen ratkaisuun verrattuna jos olisi rakentanut vartavasten pihaan saunarakennuksen.

Suurin osa vintistä on rakentamatta ja on varmaan vielä kauan eli meidän rintamamiestalo on oikeastaan 2h+k+s+kh+jonkinnäköinen vaatesäilytys/khh tila... ja ihana piha jota en aijo ainakaan vielä lähteä pilaamaan salaojaremontilla (ellei ole ihan pakko) katotaan nyt miten noi tiiliputket jatkossa pelaa, tähän asti ei ainakaan ole ollut mitään valittamista (tai noh on tämäkin salaoja ajatus vaihtunut varmaan sen 110 kertaa niinkuin kaikki muutkin suunnitelmat, mutta vielä en ole raaskinut tuhota ihanaa pihaa, onneksi)

No mutta pointtina minun ajatus peruspilaamattomasta, joka sitten varmaan sauna ja kylppärirempan osilta on meidän toimesta peruspilattu.

[Hower]

Sehän on suurinpiirtein näin, että rintamamiestalot ovat jonkinmoisia funkiksen perillisiä, niitä tehtiin vaan sen aikaisista saatavissa olevista tarpeista, pirunmoisella työnteolla ja pula-ajan meiningillä. Käytännössä kuitenkin ajatuksena oli eteenpäin katsominen, edistys ja elintason nousu eikä menneisyyden "romantiikka". Rintamamies, ankara työntekijä ja omakotitalon rakentaja Kalle Päätalokin heti vaurastuttuaan kirjoitushommilla rakensi mökkiinsä semmoisen suuresti halveksitun elintasosiiven!
Kotitalomme 50-luvulla rakentanut isäni; kirvesmies, sittemmin rakennusmestariksi itsensä kouluttanut äijä ei oikein joutanut hätäaputöitten ja talonrakentamisen sivussa paljonkaan meidän lasten kanssa touhuta, josta se on kyllä aika lailla pahoillaan vieläkin. Olis se varmaan semmosen naulapyssyyn ja joitakin nykyajan matskujakin hommien jouduttamiseksi hyväksynyt... Eikä se paljon kerinnyt toki hifistellä lakkakerrostenkaan kanssa. Mutta mun mielestä on sinänsä komeata että pidetään yllä vanhaa eikä pureta toimavaa. Niin teen minäkin ihan vaan laiskuuttani ja siitä syystä että jää aikaa hörveltää lasten kanssa. Sikstoisekseen uskon, että yksinkertaiset perusrakenteet kestää aikaa paremmin kuin teknisesti monimutkaiset ja koneiden varassa toimivat.
Ja kun minä tykkään kellarin keskeneräisyydestä, vanhasta roinasta ja sotkusta. Fiilisjuttu.
Kasvattihan se toki luonnetta kakarana kun juoksi 30-asteen pakkasella pihan perällä olevaan huussiin istunnolle.

+

Pvalila voi vinkua ihan niin sarkastisesti kuin haluaa

No jees!
...sanoo se "kaunainen satraappi"

[hilkkala]

Ei taida ihan alkuperäistä olla olemassakaan. Eihän yhtään taloa ole nahfaliiniin laitettu heti valmistuttuaan . Jokainen talohan elää asukkaidensa mukana, mikä enempi mikä vähempi. Toiset talot ovat mummojen peruja lähempänä 50-lukua kuin toiset jo moneen kertaan uudistetut, laajennetut, syvennetyt, lisäsiipirakennetut jne... talot siis elää ja vanhenee ja muuttuu kokoajan.
Toivoisin että "alkuperäiskuntoisiin" taloihin löytyisi asukkaat, jotka osaavat arvostaa (tulevaa) antiikkia. ja niihin viime vuosikymmeninä monesti rempattuihin taloihin voisi muuttaa ne, jotka haluavat päivittää kaiken tälle vuosikymmenelle. Museossahan ei kenenkään tarvitse asua, mutta vaatimustasoja on monenlaisia, kuten myös remontointitapoja ja -materiaaleja.

50-luvun talojen arvostus odottaa vielä varmasti pari vuosikymmentä, toivottavasti pekan ja laurakaisan sielunveljiä ja -siskoja on silloin ollut pelastushommissa monta.
70-luvulla haluttiin raivata puskutraktorilla 1900-luvun alussa rakennettuja puutalo-kaupunginosia ja -kortteleita 8-10 kerroksisten kerrostalojen tieltä. (Turussa tuo into jatkuu osittain edelleen). Kuitenkin tänä päivänä ne muutamat säilyneet taloyhtiöt ja alueet ovat "kuumaa kamaa" ja lähes kansallisaarteita(esim vanha rauma ja porvoo). Onneksi nuori polvi (60-luvun jälkeen syntyneet), jotka eivät ole itse enää joutuneet osallistumaan rintsikoiden rakentamiseen, osaa arvostaa näitä taloja eri lailla kuin ne sodan jälkeen lapsia olleet, jotka valitettavasti eivät näe naulojen suoristamisen ja jämälaudoista rakentamisen takaa metsää puilta. (sori, jos meni provosoinnin ja yleistämisen puolelle)

Itseäni ärsyttää tässä nykypäivän remppaamisessa ja varsinkin sisustamisessa se että 50-luvun talot viimeistellään ja sisustetaan 100 vuotta vanhan näköiseksi. Pitsihuvilamaiset koristelistat ja ikkunanjaot ei kuulu rintsikkaan! Huonekaluja ja tapetteja jokainen voi valita ihan oman makunsa mukaan. Jos vanhasta yrittää tehdä vielä vanhempaa mennään mielestäni aika lujaa metsään ja talo on pilalla.

[pvalila]

Pvalila voi vinkua ihan niin sarkastisesti kuin haluaa

No jees!
...sanoo se "kaunainen satraappi"

Ei huolta, pvalilalta ei lopu kesken sen enempää vinkuna kuin sarkasmikaan...

[tintu]

Itseäni ärsyttää tässä nykypäivän remppaamisessa ja varsinkin sisustamisessa se että 50-luvun talot viimeistellään ja sisustetaan 100 vuotta vanhan näköiseksi. Pitsihuvilamaiset koristelistat ja ikkunanjaot ei kuulu rintsikkaan! Huonekaluja ja tapetteja jokainen voi valita ihan oman makunsa mukaan. Jos vanhasta yrittää tehdä vielä vanhempaa mennään mielestäni aika lujaa metsään ja talo on pilalla.

Viisikymmentäluvun rintamamiestalot, joita minä olen nähnyt, ovat olleet muuten huomattavasti nykyaikaisemman ja vauraamman oloisia kuin -40-luvulla rakennetut talot, kuten tämä meidän -48 rakennettu talo kuusiruutuikkunoineen ja peiliovineen - ja mm. ohuine seinineen (komeroista sen näkee ja kesähuoneesta, joissa ie ole kipsilevyä kuten alakerrassa, eikä huokolevyä kuten yläkerran kammarissa). Ja hyvin mataline helloineen! Ihmisetkin olivat ikäänkuin pula-ajan mitoitusta. Mutta ehkei tämä ollutkaan sellainen oikea rintsikka, joista täällä nyt puhutaan.

Ystävien melkeimpä täysin alkuperäiskuntoinen, noin kymmenisen vuotta asuttama (ja lähestulkoon ollenkaan remontoimaton) Joensuulainen -56 rakennettu talo on todella lämmin ja nykyaikainen verrattuna siihen, mitä meidän talo on alunperin ollut ulkovessoineen ja kylmine keittiönvesineen (eli aina kuitenkin vesi tullut sisään), tai mitä tämä on nyt. Tahtoo sanoa, että alkuperäisiä standardejakin on moneksi. Talossa, jossa vietin lapsuuden kesät 60-70-lukujen vaihteessa, siellä oli musta kampipuhelin ja perintöpeilipiirongit, sivustavedettävät ja päästävedettävät yläkerran kesähuoneissa ja aitassa, -20-40 luvun keittiön pöytä ja tuolit. Että kovin oli vanhasti kalustettu paraatihuonetta lukuunottamatta (uusi sohvakalusto peräkammarissa). Ja ulkovessassa käytiin sielläkin. Se oli sellainen jonkun kolmen neljän hehtaarin pienipiirteiseen maalaismaisemaan kantatilasta lohkaistu pientila Pohjois-Karjalassa. Niinkuin tämä meidänkin hehtaarin kokoinen, maanviljelijöiden omiksi eläkepäivikseen rakentama paikka on ollut. Tuosta em. talosta kerrostaloon Joensuuhun eläkepäivikseen muuttanut rakentajan vaimo ja aluperäiskasukas harmitteli eniten niitä kahdeksankymmentäluvun tummia ikkunalistoja ja beigejä värejä ulkolaudoituksessa. Sekä sitä valtavaa peltihallia, joka heidän navetan tilalle pykättiin. Uusi omistaja kun oli koneyrittäjä. Meillä oli hyvin sama maku tämän vanhan, nyt jo kuolleen rouvan kanssa, kun kiersin myöhemmin vanhoja paikkoja hänen kanssaan. Kyllä valo on pyritty ottamaan huolella talteen, ei ainoastaan niissä valkoisissa pitsihuviloissa, joita täällä on ennenkin kieroon katsottu, vaan myös nelkyt- viiskytluvun värimaailmassa. Se perusvärien värimaailma on freesi vieläkin verrattuna myöhempien aikojen paletteihin. Ihmettelen itse kun ne vaaleat seinät, listat ja kaapit vedetään jopa mustaksi No ehkä usemmiten jo ennestään remontoidussa talossa.

Itse en ole myöskään törmännyt vielä yhteenkään liian vanhanaikaisesti sisustettuun rintsikkaan, joissa olisi ikkunajakoja muutettu jotenkin vanhemmiksi kuin mitä ovat rakennushetkellä olleet. Neljäkymmentä luvulla on kyllä tosiaan tehty rintamamiestaloja vielä hirrestäkin. Eli ehkä ne vanhat ikkunajaot koskeekin niitä?

[Laurakaisa]

Täällä Mikkelissä on varsinkin keskustan liepeillä pilvin pimein niitä rintsikoita, joihin on vedetty massiiviset puuleikkauksin koristellut ikkunanpuitteet ja isot leveät puukuistit ja muuta 20-luvun hirsitalorekvisiittaa. Tavoitteena on varmasti ollut tehdä just sillä inhokkisanalla "vanhaa kunnioittaen", ja fyrkkaa on ollut laittaa remontteihin, mutta siinä on se fiba, että 50-luvun niukkaa ja kapealinjaista ja nyt jo aika vanhaa ei ole kunnioitettu pätkääkään. Kai se ongelma on siinä, että se alkuperäistyyli ei näytä siltä että sen mieltäisi miksikään omaksi tyylikseen, en minäkään vielä pari vuotta sitten olisi takuulla erottanut yhtä rintsikkaa toisesta kun elämä pyöri aika pitkälle jugend-kerrostaloympyröissä... Ja nyt taas silmä on sen verran harjaantunut että nuo väärien vuosikymmenten ratkaisut vihloo sielua.

Tuo oli osuva pointti, että talot ovat yksilöitä. Helppohan se on tässä saarnata että pitäkää te kerettiläiset remppanäpit irti taloistanne kun oma on rakennettu alun perin uudesta priimatavarasta ammattikirvesmiesten voimin eikä mistään jämäpaloista nyrkeillä ja kirveellä, vesivessat on olleet alusta asti ja samoin vesikiertoinen keskuslämmitys, järkevästi suunniteltu sauna alun perinkin 220cm korkeassa kellarissa jne. Ja tilaakin huomattavasti sitä perusnoppamallia enemmän sekä neliöiden että yläkerran huonekorkeuden muodossa. Tässä on helppo olla muuttamatta yhtään mitään muuta kuin ne pari kohtaa, joille on tehty jotain rakennusvuoden jälkeen, ja nekin muutokset on omasta mielestä panostuksia laatuun (suihkupömpeli pois olohuoneen nurkasta että saa isomman olkkarin, ruma muovimatto pois keittiöstä että saa kauniin lautalattian etc.). Ja juuri tämän vuoksi kannatan lämpimästi sitä, että jokainen etsisi sen omanlaisen talon jonne itse sopeutuu elämineen.

[Pekka Huhta]

Pvalila voi vinkua ihan niin sarkastisesti kuin haluaa

No jees!
...sanoo se "kaunainen satraappi"

Ei huolta, pvalilalta ei lopu kesken sen enempää vinkuna kuin sarkasmikaan...

Se mun alkuperäinen kommentti olisi kaivannut hymiötä peräänsä, pahoitteluni sen puuttumisesta. Mutta jälleen todettiin että näin ne sodat alkaa: yksi hölmö vastaa toisen sarkasmiin ja "siitä se sitten lähti". Sen takia sarkasmi on niin pirun vaikea laji verkossa...

Pekka

[tintu]

Tuossa on aiheen aloittajalle vielä linkki keskusteluun, josta hyvä linkki ohjeisiin ja suosituksiin, miten välttää pilaaminen. Olisko laatijana kaupunginarkkitehti vai tilattu selvitys, mutta enemmän tuo keskittyy katukuvaan kuin sisätiloihin. Silti todella hyvä mm. rakenteista, mittasuhteista ja väreistä puhuttaessa. Ja tulisijat mainitaan kyllä:

http://www.rintamamiestalo.fi/viewtopic ... 14&t=12269

[Petsamo]

Hyvää keskustelua. Itse tulee aina ihmeteltyä monttu auki, kun näkee 10-50 luvun taloja, jotka näyttävät sisältä 2000 luvun rivareilta. Tasaiset kipsilevyt seinissä, mdf-listat katonrajassa, laminaatti lattialla ja rosterikeittiö. Tekee mieli aina kysyä, että jos kerran halusit uudelta tuntuvan talon, niin miksi sitten ostit vanhan. (Sitä tosiasiaa ei tosin käy kieltäminen, että parhaimmilla tonteilla yleensä törröttää vanha talo). Täällä jo moneen kertaan mainitut tuhoisat taloja mädättäneet rakenneratkaisut ovat oma lukunsa. Tuon kipsilevy+mdf listojen lisäksi todistin juuri kuukausi sitten kun kaunis, höylätty, erittäin hyväkuntoinen 60-vuotias vuorilaudoitus revittiin pois ja tilalle nakutettiin karvainen hätäisesti sahattu (anteeksi hienosahattu) vuorilauta. Vanhat kauniit profiilirimat muuttuivat halvimmaksi kantti x kantti rimaksi. Rikkinäisen ja käyttökelvottoman vaihtaminen uuteen on täysin ymmärrettävää, mutta kun täysin hyvää laitetaan sen suuremmin ajattelematta päreiksi niin
kyllä vähän surettaa.

[pvalila]

Pvalila voi vinkua ihan niin sarkastisesti kuin haluaa

No jees!
...sanoo se "kaunainen satraappi"

Ei huolta, pvalilalta ei lopu kesken sen enempää vinkuna kuin sarkasmikaan...

Se mun alkuperäinen kommentti olisi kaivannut hymiötä peräänsä, pahoitteluni sen puuttumisesta. Mutta jälleen todettiin että näin ne sodat alkaa: yksi hölmö vastaa toisen sarkasmiin ja "siitä se sitten lähti". Sen takia sarkasmi on niin pirun vaikea laji verkossa...

Pekka

Kumma juttu, mutta minä olen onnistunut hankkiutumaan hankaluuksiin sarkasmini kanssa ihan ilman verkkoakin...

Tällä saitilla on paljon ihmisiä, joiden talot ovat todellisuudessa varsinaisia rintsikoita nuorempia tai vanhempia: heidän mökeissään esimerkiksi 1900-luvun alun tyyliratkaisut saattavat olla aivan oikeassa historiallisessa ympäristössä. Olisi vahinko, jos nämä ihmiset täältä poistuisivat sivustolta, sillä pieniä pintapuolisia tyyliseikkoja lukuunottamatta he pyörivät aivan samojen kysymysten ympärillä kuin nk. varsinaistenkin rintsikoiden omistajat.

Voisin myös kuvitella, että jo näitä taloja rakentaessa oli paljon ihmisiä, jotka kokivat vanhemman tyyliin kauniimmaksi ja pitivät ristikkoikkunoista, peiliovista, pidemmistä räystäistä jne. Moneen taloon eksyi myös vanhempaa arkkitehtuuria edustavia ovia, ikkunoita jne. yksinkertaisesti siksi, että ne ottiin jostain vanhemmasta rakennuksesta. Eli jokainen rintsikka ei edes syntyjään ollut ortodoksi, osalla alkoi tuunaus jo ennen talon valmistumista.

Tässä nykyajan tuuningissa minua huolestuttaa ainakin se, että talojen tyylin vanhentaminen vaikuttaa koko asuinalueen ilmeeseen. Toisaalta, pientä tuo kaiketi on siihen verrattuna, että monin paikoin jokaista rintsikkaa kohden on rakennettu kaksi uutta taloa väliin?