tuuma kirjoitti:Mielenkiinnolla odotan sitä että saat sen oikean hiilikattilan tulille!
No niin, nyt on uudella kattilalla lämmittämistä harjoiteltu puolisentoista viikkoa.
Maanantaina 7.11. saapuivat asentajat, ja illalla kotiuduttuani kävin pannarissa katsomassa, mitä oli saatu aikaan. Vanha Karkki II oli poistettu ja uusi Rica Atmos AC25S haalattu tilalle ja savutorvi yhdistetty hormiin. Vanhan kattilan savutorven eri korkeudella ollut reikä oli siististi muurattu umpeen. Putkitöitä oli aloiteltu. Tiistaina putkityöt olivat edenneet sille mallille, että Laddomat 21 oli asennettu paikoilleen, mutta paluuveden putki oli vielä yhdistämättä kattilan paluuyhteeseen. Paisuntasäiliön asennus oli vielä kesken. Keskiviikkona oltiin sitten niin pitkällä, että savut kattilasta saattoi ottaa, mutta pientä viimeistelyä vielä tarvittiin.
Malttamattomana pilkoin sitten pari kuivaa halkoa ohuiksi sytyketikuiksi ja hain ylhäältä vanhan sanomalehden sytykkeiksi. Asettelin noita pikkupuita ilmavasti arinan yläpuolelle siten, että liekit pääsisivät lyömään arinan kautta alapalopesään, sitten sanomalehteä tolloiksi rimojen päälle ja niiden päälle taas kerros puita, ensin ohuita ja sitten vähän paksumpia. Savukaasutermostaatin säätönuppi nollaan (sytytysasento) ja kattilan virtakatkaisija on-asentoon. Tässä vaiheessa jouduin vielä laittamaan latauskiertopumpun päälle omasta katkaisijastaan, sillä asentaja ei ollut ehtinyt liittää sitä savukaasutermostaatin yhteyteen, jolloin se sammuu samanaikaisesti savukaasuimurin päälle. No, savukaasuimuri lähti pöhisemään, ja minä raapaisin tulitikun ja tartutin tulen sanomalehtiin. Liekit imeytyivät heti alaspäin kunnon kohahduksen säestäminä, kuten odotinkin, koska en avannut "kesäpeltiä". Luukut kiinni ja odottelemaan. Ohjeen mukaan olisi pitänyt antaa palaa noin 15-20 minuuttia ennen puiden lisäämistä, mutta pitihän sinne pesään aina välillä kurkata ihan vain todetakseen, että palaa se. Myöhemmin sitten lisäsin puiden mukana hieman kivihiilibrikettejä, jotka tuntuivat myös hyvin syttyvän. Kattilan lämpötila nousi, ja pian alkoi kuumaa vettä virrata varaajaan lataustermostaatin auettua.
Kaikki ei kuitenkaan sujunut aivan ongelmattomasti. Järjestelmän paineet alkoivat nousta huolestuttavasti kohti varoventtiilin avautumisarvoa, ja jossakin vaiheessa se myös aukesi, ja osa vedestä lurahti viemäriin. Varaajan lämpötila oli tässä vaiheessa vasta noin 40 astetta. Lämpömittareita varaajassani on vain yksi, ja se on sijoitettu suunnilleen keskelle, joten yläosassa oli toki kuumempaa. Lisäksi muutamasta liitoksesta tiputti vettä noilla paineilla. Aloin jo miettiä, mitähän kaikkea tässä oikein vielä meneekään uusiksi. Seuraavana päivänä soitin työpaikalta asentajalle ja hän kertoi, että paisuntasäiliön esipaineet ovat vielä säätämättä, ja kun se on tehty, tilanne korjaantuu. Minä rauhoituin. Tultuani illalla kotiin oli homma valmis, ja sen jälkeen paineet ovatkin pysyneet kohtuullisina, vaikka varaajaa on lämmitetty aina 80 asteeseen saakka.
Opettelemista tässä on silti ollut. Karkki II:n kanssa totuin siihen, että voin poltella pelkkää antrasiittia, vaikka välillä jouduinkin nostelemaan sulaneita tuhkaklimppejä yläkautta pois. Tässä pannussa antrasiitti ei välttämättä ole oikea polttoaine, sillä se palaa hitaasti ja rauhallisesti, eikä kattilasta taida saada ulos kuin ehkä puolet ilmoitetusta nimellistehosta sen kanssa, ja varaajan täyteen saamiseen kuluu paljon aikaa. Jos tuolta todella tulisi se 25 kW, olisi minun 1500 litran varaajani kuumana noin 4-5 tunnin polttelun jälkeen, nyt kuluu kauemmin. Lisäksi tuhkan sulaminen on ollut ongelmana tässäkin, viimeksi jopa siinä määrin, että osa tuhkasta oli "hitsautunut" kiinni arinaan ja ylemmän tulipesän keraamisiin osiin, joista sen tosin sain irroteltua suurempaa vahinkoa aiheuttamatta.
Tänään sitten kokeilin polttaa hiiliä ja puita yhdessä. Sanottiinhan valmistajan sivuillakin jotakin sellaista, että "burning coal and wood separately, we recommend together" eli puuta ja hiiltä voidaan toki poltella erikseenkin, mutta suositeltavaa on polttaa niitä yhdessä. Siispä tulet pesään pelkillä puilla, ja kun kunnon palo oli saatu aikaiseksi, lisää puita pesään laajaksi kerrokseksi ja hiiliä päälle. Siis hiiliä halkopedillä. Ja luukut kiinni, muiden askareiden pariin. Myöhemmin sama uudelleen, eli ensin puita, sitten hiiliä päälle. Kattilan aikanaan sammuttua ja jäähdyttyä riittävästi avasin luukut ja nostelin palamattomat hiilimurikat pesästä kymmenen litran peltiämpäriin, joka täyttyi niistä. Sitten harjasin tuhkat arinan kautta alakertaan ja totesin suureksi tyydytyksekseni, että yhtään sulanutta ja uudelleen jähmettynyttä tuhkapaakkua ei löytynyt, eli näin tätä on käytettävä. Puuta ja hiiltä sekaisin.
Tuhkan mukana tahtoo valua alakertaan vain turhan paljon palamattomia hiilenkokkareita, ja niistä olen suurimmat tietysti poiminut pois uudelle kierrokselle. Ehkäpä nyt oppimani tapa lämmittää vähentää tuota. Kaiken kaikkiaan on todettava, että mikään laiskan ja mukavuudenhaluisen ihmisen lämmitysmuoto tämä ei ole, mutta enhän sellaista odottanutkaan. Ainakaan vielä ei kaduta, mielenkiintoista on ollut.
Lisää kokemuksia kerron sitten, kun niitä talven myötä tulee.
t. Mikko
PS. Lokakuun lopusta saakka on talo pidetty lämpimänä hiilillä ja puilla, ensin vanhalla ja nyt uudella kattilalla. Sähköä on käytetty vain valaistukseen, netissä surfaamiseen (heh!), kahvin keittoon, ruoanlaittoon ja tietysti kattilaveden kiertopumpun pyörittämiseen.
