Tota noin: vaikka tässä nyt ehkä on olemassa totuuden siemeniä, niin soisin että tämmöisetkin asiat osattaisiin sanoa pikkuisen rakentavammin. Uuden talon hankinnassa ja talolliseksi ryhtymisessä on aina oma hommansa jos on tähän asti ollut kerrostalokasvatti.remontti_reiska kirjoitti:Tästä saa sellaisen vaikutelman, että hosutaan sinne tänne eikä oikein itsekkään tiedetä mitä tehdään. Välillä riidellään appiukon kanssa, hiotaan lattioita, putkia huiskitaan sinne tänne, lattioitta ja seiniä käännellään ja väännetään jne. Netin kautta kerätään säälipisteitä, vaan niitä ei tipu. Kannattaa muista vanha sanonta: "uusi talo tehdään vuodessa vanha korjataan kahdessa". Tämä pitää paikkansa kun tehdään joka päivä 12 tuntisia päiviä 7 päivää viikossa. Jos muualla käytte töissä niin 4 - 6 vuotta on kohtuullinen projektiaikataulu. Vanha talo on elämäntapa - näyttää monelta unohtuneen.
Voisit remonttireiska koittaa sovitella itseäsi ummikon talonomistajan housuihin: "Välillä riidellään appiukon kanssa, hiotaan lattioita, putkia huiskitaan sinne tänne, lattioitta ja seiniä käännellään ja väännetään jne. " ja sitten vielä kun yrittää netissä pyytää neuvoa niin kaikenmaailman remonttireiskat toteaa päin naamaa että pieleen meni.
On ihan totta, että omastakin mielestäni tuossa yritetään tehdä aika lailla liian paljon liian nopeasti ja vähän vähäisillä perustiedoilla, mutta jos on sitä mieltä niin sitten voi sanoa että missä omasta mielestä menee pieleen ja mitä sen SIJAAN pitäisi tehdä sen sijaan että vielä tulee piikittelemään jälkikäteen. Mietihän olevasi niissä housuissa: sut pantaisiin opimaan joku aiemmin täysin tuntematon ja tolkuttoman laaja asia muutamassa viikossa, tekemään pikapäätöksiä toinen toisensa jälkeen ja vieressä istuisi väkeä sormi ojossa että eikö toi tonttu edes ton vertaa tajua. Ehkä tässä nyt kuitenkin tarvittiin enempi apua kun niitä säälipisteitä.
Ekaan taloon muuttamiseen liittyy aina kriisejä. Kun nyt kuulostaa että olette saaneet peruslähtökohdat kuntoon, niin kannattaa vaan asua jonkun aikaa ja sitten sen jälkeen kun henki on tasaantunut, niin ruveta kartoittamaan että mitä talossa olis a) pakko tehdä ja b) kiva tehdä. Ja sitten asustella ja kerätä niitä asioita siihen asti että tietoa, osaamista ja niitä kontakteja taloihmisiin alkaa olla sen verran että tulevia hommia voi tehdä ajan kanssa ja harkiten.
Suomi on täynnä sankaritarinoita siitä että on eletty kahden pienen lapsen kanssa niin että vesi on tullut vaan pihalla olevaan kuormalavoista ja styroksista rakennettuun kylppärikoppiin taikka että ollaan asuttu kuuden hengen perheellä melkein vuosi asuntovaunussa pihalla kun on tehty remppaa. Ei ole pakko ruveta legendaariseksi "elettiin vuosi yhdessä kellarihuoneessa ja rakennettiin kämppä siihen ympärille"-sankariksi, mutta ihan varmaa on että jos siinä asutte viisi tai kymmenenkin vuotta niin joitain asioita on pakko tehdä ja jonkunlaista epämukavuutta on pakko oppia kokemaan. Silloin on viisaampaa vaan elää vähän epämukavasti ilman vaikkapa sitä tiskipöytää (tai koko keittiötä, kylppäriä tai vessaa) siihen asti että sen saa asianmukaisesti ja hallitusti paikalleen kuin kärsiä hirveästä kriisistä ja paniikista kun joutuu tekemään asioita hallitsemattomasti ja kiireellä.
En tiedä että olisiko noista neuvoista enää nyt jälkikäteen apua: http://www.sihistin.fi/blogi/remontinkymppi.html . Kuulostaa ihan selvältä että tidän huushollissa halutaan enempi vain asua kuin remontoida, mutta sitten kun niitä pienempiä ja isompia remontteja joutuu ajan kanssa tekemään, niin jonkunlainen aika paljon rauhallisempi ja kiireettömämpi asennoituminen edesauttaa sitä että remonteista ei tule niitä kriisejä....
Pekka
Siis mitä? ONKO? Remonttivapaa talo, mitä se on?