Tuossa Meidän talo lehden erikoisnro 6B kodin keittiö oli juttua 50-luvun talon keittiörempasta. Siellä oli korvattu tavallinen laatoitus osmo colorilla käsiteltyllä koivuvanerilla.
Itsenäni kiinnosti sen verran että mitenhän tuon vanerin kiinnitys seinään mahtoi tapahtua? Lehden jutussa ei ollut oikein tietoa. Tuleeko silikonilla vai jollain metallisilla "holkkilistoilla" joissa kuitenkin elämisvara verrattuna silikoniin?
Kaveri teki uuteen taloonsa vastaavanlaisen ja asennusvaiheessa kiinnitteli jollain liimatökötillä. Mielenkiintoisena hygieniaakin lisäävänä seikkana mainittakoon, että laittoi pleksin tuohon päälle. Helppo pitää puhtaana ja pinnan saa uudeksi vaihtamalla pleksin. Miinuksena on toki tuossa asennuksessa pleksin asennuksen siisteys ja vaikeus sekä myös "peilaus"...
Eli ruuvasin 18mm puulevyn uuteen, oikaistuun seinärunkoon ja koloihin puukittiä ja kevyt hionta. Mie tosin lakkasin valkolakalla pari kerrosta ja siitä ei tullut hyvä, joten nyt tapetoin puulevyn sen tumman sinisellä tapetilla. Haaveessa lasitus...
Leveällä listalla saa piilotettua nurkat sekä yläosan ja myös levyn alaosan mikäli hionnasta ja puukitistä jää jälkiä
-Madde-
viisas oppii omista virheistään, älykäs oppii muiden tekemistä virheistä, tyhmä ei opi mistään, koska hän tietää jo kaiken
Laitettiin kesällä tiskipöydän taakse koivuvaneri käsiteltynä kirkkaan keltaisella (outo värimaku) Osmocolorin peittävällä puuvahalla. Kiinnitys raakalaudoitukseen ihan vaan ruuveilla, sellaisilla missä on prikannäköinen levike...
Hyvin on kestänyt ja vesi valuu ihan pisaroina. Alareunaan on vielä tarkoitus laittaa saniteettisilikoni tiskipöydän rajaan. Nyt siinä on 5 mm rako.
Kaverilla nähtiin samanlainen ja oli kolme vuotta kestänyt siistinä.
meilläkin päädyttiin pleksiin, keittiön seinissä kokopaneelit(pyökkikuosi) niin ei haluttu alkaa rikkomaan sitä millään ankeilla maltaita maksavilla kaakeleilla, joten pleksi oli oikeastaan ainoa vaihtoehto... asennus oli helppo ja keittiön ulkonäkö säilyi yhtenäisenä... eikä hintakaan päätä huimannut...
Meilläkin tiskialtaan takana pneelilautaa, pintana vain sipaisu vernissaa ei muuta. Hyvin on toiminut kohta kuusi vuotta, ja käyttö on ollut tooodella kovaa. Kiiltäviä muoveja en katselisi.
Itse ajattelin pistää kuparilevyn, vanhenee kauniisti eikä ruostu. Ennen kuin hurahdin vanhoihin taloihin / tapoihin, olin rosteria / peiliä tms pistämässä edelliseen asuntoon. Mutta eihän se nyt enää käy.
"Mutta kun on niin mukavaa käydä aamup*****lla pelkät kalsarit jalassa!" Sukulaismies 36 asteisessa kylpyhuoneessa, kommentoituani että sen lattialämmitys maksaa 800e vuodessa.
Meillä on puuhellan eduspeltinä kuparia, ja se on kyllä melko toivoton hoidettava. Se "kaunis vanheneminen" toteutuu tahrakohdissa ym eri tavoin eli on läikikäs ja sotkuisen näköinen, jos ei koko ajan jaksa olla puunaamassa.
Eikös tuon voi vaikka lakata? Mutu tieto, korjatkaa jos oon väärässä. Vihreä kupari on katoissa ja ränneissä hyvän näkönen, mutta en mäkään sen välitilassa vihertävän halua.
"Mutta kun on niin mukavaa käydä aamup*****lla pelkät kalsarit jalassa!" Sukulaismies 36 asteisessa kylpyhuoneessa, kommentoituani että sen lattialämmitys maksaa 800e vuodessa.
Tuosta kuparin käsittelystä tuli mieleeni, että koitettiin anodisoida (?) aikanaan kaverin kanssa joitain alumiinisia (mopon?) osia... Aika sotkemista, eikä oikein muistaakseni onnistuttu. Mutta onpahan tuossakin idea, jos joku ihan välttämättä haluaa sähkönsiniset kaapinaluset...
Värjäys on eka kerralla vaikeaa, vetyä ja rikkihappoa ilmassa tuskanhien lisäksi... Kunnon tuuletukset on siis tarpeen.
Mutta pinta on onnistuessaan "aika kiva".
Rintsikan tyyliin tuo värjäystapa ei varmasti perinteisessä mielessä mihinkään käy?
