Jokaiselta rintamamiestalon omistajalta on varmasti monesti kysytty: "Löytyikö yllätyksiä". Vanhat talot saattavat joskus todellakin kätkeä sisäänsä niin iloisia kuin surullisiakin yllätyksiä. Remontoidessa niihin sitten törmää.
Ongelma ilmeni jo kesällä, mutta vieläkin ärsyttää niin että on tilitettävä tänne palstalle.
Noh. Talossamme on salaojat, tehty muistaakseni 2000 tai 2002, hitusen ennen kuin ostimme talon. Ojien piirustukset on fiksut ja hyvät, mutta eipä niillä ole yhteyttä toteutukseen. Ojissa on tehty väärin jotakuinkin kaikki mitä voi:
- Rännivedet oli johdettu salaojiin. Se korjattiin heti.
- seinän on se maanpinnan myötäinen muovi kolmella seinällä, yhdeltä puuttuu. Huomattiin vasta viime kesänä, ja lisättiin.
- Yhdessä sisäkurvissa on oikaistu mutkat suoriksi.
- Puolen seinän verran oja menee ylämäkeen kohti kaivoa.
Aivan luokatonta työtä, oletettavasti remppafirma on laskuttanut tästä työstä. Meillä ei ole tietoa että mikä firma on tehnyt työn. Jos tietäisin niin kertoisin!
Ikävää että tällaista työnjälkeä tulee vastaan, mutta ei se niinkään harvinaista ole.
Tuskin kysessä on mikään firma, vaan omatoimirakentaja, joka on ollut säästölinjalla.
Mikäli on firman tekemä pitäisi siitä löytyä lasku.
Koska on piirustuksia tuntuisi siltä, että jotain lupia voisi olla haettu, voit tiedustella kaupungilta moista. Siitä saattaa selvitä tekijät.
Jos sinulle on annettu tosiaan piirustukset kaupanteon yhteydessä, pitäisi työ olla myös piirustusten mukainen.
Tällaisiin töihin usein vain tilataan kaivinkone ja isäntä itse suorittaa asennustöitä, maanrakennusfirman vastuu on hyvin vähäinen näissä tapauksissa.
Salaojitusvesi kulkee pääsääntöisesti putken alapuolella olevassa sora tai sepelikerroksessa, joten ojitus saattaa toimia silti vaikka putki on persfallissa. Koska työstä on kulunut jo jonkin aikaa saattaa myös kaivannon pohja olla painunut, jolloin putki on voinut liikkua.
Rappusten ym. vaikeiden kaivuukohtien kiertely on varsin yleistä ja väärin. Kellarinseinät täytyy saada kauttaaltaan ympäri auki ja eristettyä, vaikka se joskus olisikin vähän työläämpää.
Itsellä näistä säästökaivauksista on huonoja kokemuksia, eikä meidänkään kannattaisi niitä suorittaa, koska jälkeenpäin kun talo on myyty saattaa kiukkuinen ostaja ottaa yhteyttä ja syylliseksi moiseen voi joutua syyttä suotta urakoitsija, joka vain teki niinkuin asiakas halusi.
Mutta eihän sitä väkisin voi tietenkään urakoitsijakaan kenenkään perustuksia urakoida paremmin, jollei järkipuhe työmaalla auta tai rahaa parempaan remonttii ei kertakaikkiaan ole.
Omasta mielestäni jollei työtä voi tehdä kunnolla, ei kannata tehdä mitään, niin säästyy sekin raha remontista mistä ei ole mitään hyötyä.
Tuo vastuukysymys tuntuu olevan rakennusalalla aika mielenkiintoinen – ja kuluttajan kannalta kummallinen. Näitäkin asioita koskee kuluttajansuoja ja urakoitsijan lakisääteinen virhevastuu, mutta toisaalta tunnutaan edellytettävän, että maallikko ymmärtää havaita kaikki virheet niin suunnitelmissa, sopimuksessa kuin toteutuksessa. Luin nimittäin juuri lehtijutun, jossa korostetaan, että vastaava mestarikin vain valvoo, ei vastaa mistään. Kaikki vastuu on teettäjällä. Eli ääritapauksessa vastaava mestari on palkkansa tienannut, vaikka vain seisoi ja katsoisi, kun hommat tehdään päin peetä. No, kysyntä vastaavan mestarin hommiin saattaisi tietysti pikku hiljaa hiipua.
Toisaalta harvinainen ei varmaan ole tuo edellisessä kommentissa mainittu tilannekaan, että urakoitsija haluaisi tehdä parempaa jälkeä, mutta asiakas ei nuukuuttaan tai varattomuuttaan suostu. Liiketaloudelliselta kannalta ymmärrän, että urakoitsija tekee silloin niin kuin asiakas vaatii, muuten voi mennä homma sivu suun. Mutta säädelläänhän muutakin liiketoimintaa erilaisilla laeilla ja määräyksillä. Siksi ihmetyttää, ettei urakoitsijalla olisi mitään velvollisuutta toimia voimassa olevien määräysten mukaan. Mietin tässä esim. oman taloni ulkovuorausta, joka on tehty tekoaikaan voimassa olleiden määräysten vastaisesti. Kun kysyin remonttifirman omistajalta asiaa, hän piiloutui nimenomaan tilaajan selän taakse. Tilaaja tosin oli tässä tapauksessa Vanhustyön keskusliitto ja sen korjausneuvoja. Mutta kun linja on tuo, että vastaavakaan ei vastaa, niin summa summarum: iäkkäiden mummojen ja vaarienkin pitäisi hallita ajan tasalla olevat säädökset ja lait! No, tämä on tietysti kärjistetysti sanottu, mutta ymmärtänette mitä tarkoitan. Kaikissa tilanteissa ei tietenkään ole kyse määräyksistä vaan pelkästään paremmin tai huonommin tekemisestä.
Mutta eikö urakoitsijankin kannattaisi aina, kun suunnitelmista poiketaan, panna asia paperille ja pyytää tilaajan nimi alle. Silloin ei tarvitsisi joutua aiheettomien syytösten kohteeksi. Ja toisaalta tilaajankaan ei tarvitsisi olla syytösten kohteena silloin, kun virhe todellakin on jonkun muun. Paperi osapuolten välillä sovitusta suunnitelmista poikkeamisesta joko löytyisi tai ei löytyisi - ja siitä voisi sitten tehdä tiettyjä johtopäätöksiä.
Nämä salaojamiehet ovat aivan uskomattomia! Itse saimme käydä hirveän väännön toissa kesänä, kun edellsien omistajan laitattamat salaojat olivat jostain kumman syystä jäänet 20 cm kellarin lattiapinnan yläpuolelle. Lopulta sitten asiantuntijan lausunnon jälkeen suostuivat korjaamaan homman. Työkaveri joutui laitattamaan salaojat kolmeen kertaan, kun ei meinannut kaadot mennä millään oikein. Jos ei itse ole ollut valvomassa ja mittaamassa, ei voi uskoa mitään.
pete69 kirjoitti:Nämä salaojamiehet ovat aivan uskomattomia! Itse saimme käydä hirveän väännön toissa kesänä, kun edellsien omistajan laitattamat salaojat olivat jostain kumman syystä jäänet 20 cm kellarin lattiapinnan yläpuolelle. Lopulta sitten asiantuntijan lausunnon jälkeen suostuivat korjaamaan homman. Työkaveri joutui laitattamaan salaojat kolmeen kertaan, kun ei meinannut kaadot mennä millään oikein. Jos ei itse ole ollut valvomassa ja mittaamassa, ei voi uskoa mitään.
Tää on yksi niistä syistä miksi on kokoajan tunne että parempi tehdä kaikki itse. Kaiken olen tähän mennessä tehnytkin paitsi sähkömies piti kutsua jakamaan sulakkeita muillekkin pääsulakkeille kuin vain yhdelle.
Sähkömiestä lukuunottamatta en keksi mitään hommaa mitä "ammattimies" ei saisi turattua yhtä hyvin kuin minäkin
"Hyvä tuppaa tuleen vaikka keskinkertasta yrittää "
Ihme juttu, kaikki edellä kerrottu on varmasti tapahtunut. Miksi rakentamisen laatu on meillä sanoisinko romahtanut. Vaikka koulutetaan enemmän, kuin koskaan ja valvontaakin on monessa portaassa, sekä tietoa saatavissa helposti.
Kaikkein yleisimpiä tahtovat olla nämä maanalaiset jutut, joiden virheitä on vaikeampi nähdä. Paljastuvat sitten myöhemmin ja vakavia vaurioita on sitten jälkikäteen todella työlästä korjata.
Yleensä hinta on meillä rakentamisessa ylikorostunut, ostetettaessa autoja, veneitä ym. aniharva haluaa halvimman. Jotensakin se täytyy liittyä tähän.
Vaikka itse olen hyvinkin kokenut, jo 30 vuotta allalla ollut, on jotenkin vaan vaikea kertoa asiakkaalle, että tämä maksaa nyt näin paljon hyvin tehtynä.
Asiakas kauhistuu, kun tarjouksien ero saattaa olla puolet ja päätyy halvempaan ratkaisuun, missä sitten oijotaan kaikki vaikeat paikat ja lopulta yleisesti kaikki menee pieleen.
Tutkimusten mukaan jopa 80% rakennuskannasta olisi jossain vaiheessa kärsinyt kosteusvaurion, tuntuu aika huimalta. Autoissakin vielä -50 luvulla 80% oli kärsinyt rengasrikon, mutta nykyisin se on eritäin harvinaista. Joten voin päätellä, että kosteusteknisetkin asiat on ratkaistavissa.
Tietysti myös Suomalaisella Slaavilaisella luonteella saattaa ola asiaan vaikutusta, siitä ei tietääkseni vielä ole tutkimusta.
Useasti myöskään korjausrakentamiseen eivät sovi samat rakennustapaohjeet, kuin uudisrakentamiseen, jolloin virheitä syntyy jo suunnittelussa. Myös rakenteiden kosteuskäyttäytymisen asiantuntijat ovat melko vähissä ja lisäksi voivat kiistellä keskenäänkin, joten ota siinä sitten asioista maallikkona selvää.
Jotain on tehtävä laadun parantamiseksi sehän on päivänselvää ja valtiovalta sitä kokoajan yrittääkin. Lisäksi tilaajan olisi oltava valppaampana ja vaadittava myös perusteluja, miksi mihinkin ratkaisuun ryhdytään.
Mikään ei saisi maksaa mitään ja työmies ei saisi tienata mitään, joskus todella tuntuu että papit ei enää ole kutsumusammatissa mutta meidän pitäisi olla. Mekin vain haluamme leivän päälle makkaraa.
Auton korjaamisesta maksetaan kyllä x euroa tunti vaikka se makaa viikon pajalla ottamassa valohoitoa mutta raksafirma on ryöstäjä kun se ottaa saman per tunti. Onhan se tietysti isompi projekti korjata talo kun auto mutta mikä siitä tekisi sen halvempaa työtä?
Kilpailuttaminen on rakennuksilla nyt se kaiken a ja o, kuka vaan halvimmalla tekee se saa homman. Ei sillä ole mitään väliä että se tekee alle tavaran hinnan tai muuten selkeästi ala-arvoista työtä. Kunhan vaan on halvin. Kun ne halvimmat on täystyöllistettyjä niin rehdit firmat alkaa saamaan keikkoja. Näin se vaan menee.
"Hyvä tuppaa tuleen vaikka keskinkertasta yrittää "
Varmaankin usein, liian usein, totta tuo yllä oleva. Toisaalta asia ei valitettavasti ole myöskään niin yksioikoinen, että aina kallis työ = hyvä työ. Riittävästi on esimerkkejä myös kallis työ = huono työ -yhtälöstä. Ainakin minä olisin valmis satsaamaan enemmän, jos todella voisi luottaa siihen, että homma tehdään kunnolla.
Oman talon rempoista ei vielä ole kokemusta, mutta sivusta on tullut seurattua muiden kokemuksia. Ja onhan tuo hiljattain kyselytutkimuksissakin todettu, että ongelmat urakoitsijoiden kanssa ovat lisääntyneet. Aikataulut eivät pidä, kustannuksiin tulee yllättäviä lisiä , työn jälki on mitä sattuu. Kokemus lähipiiristä: Peltiseppä tulee hommiin puoli vuotta kirjallisessa sopimuksessa mainitun ajankohdan jälkeen ja häipyy vielä välillä toiselle työmaalle, jonne työ on tilattu noin päivää aiemmin. Sopimusta tehdessään oli unohtanut, että hommaan tarvitaan henkilönostin. Sen kustannus paukahti sitten sovitun päälle - asiakkaan pitäisi kai tuollainenkin osata huomata, vaikka ammattilaisen ei tarvitse!
Toisaalta on tietysti niin, että hyvästä työstä saa harvoin kiitosta, nämä negatiiviset kokemukset nousevat helpommin esiin. Ehkä alan kannattaisi harjoittaa kovempaa sisäistä kontrollia, nyt huuhaa-firmat vaikeuttavat kunnon firmojenkin työtä.
Hyvämaineiset firmat on täystyöllistettyja isoissa urakoissa eikä niiltä liikene aikaa pieniin omakotitalojen "pikkuhommiin". Jos ne ottavat jonkun täytehommaksi kun tuntuu että olis sopiva rako kahden työmaan välillä, käykin usein niin että se toinen työmaa on myöhässä ja toinen alkaa etuajassa ja ei sitä aikaa sitten ollutkaan. Ehkä sen verran että homma saadaan alulle ja sit jo kiireellä tekemään sitä isoa työtä jossa sentään on maine vaakalaudalla ja usein myös myöhästymisestä sakkouhka.
Mitä peltiseppiin tulee niin ne on valitettavasti sukupuuton partaalla.
Työmaillakin pitää olla kohta venäjän ja viron kielen taito että pärjää.
Sieltäkään ei saada riittävästi varsinkaan peltisepän taidot omaavia peltiseppiä.
Itse tiedän enempi tätä alaa mutta oletan että maanrakennuspuolella on hieman samaa vaivaa. Miksi ei joka alalla. Varsinkin kun tuntuu olevan työvoimapulaa rakennuksilla niin helposti käy niin että markkinoille tulee uusia pienurakoitsijoita paikkaamaan omakotitalorakentajien tarpeita, mukaan mahtuu kaiken karvaista yrittäjää.
Tämän takia saattaa olla ihan hyvä että vaaditaan rakennusmestaria ja valvontaa, vaikka se tuntuukin älyttömältä holhoamiselta sellaisesta joka hommat taitaa. Mutta entäs se joka ei tiedä eikä osaa ja teettää jollakin joka kehuu olevansa paras kaivurikuski mitä lähitienoolta löytyy.
"Hyvä tuppaa tuleen vaikka keskinkertasta yrittää "
Sen verran täytyy kommentoida omista kokemuksista, että raksatyyppien joukkoon mahtuu myös niitä positiivisia yllätyksiä, kuten "meidän sähkäri". Jollei viikolta löydy aikaa hommien tekemiseen, tulee sitten viikonloppuna. Aikataulujen pettäessä soittaa matkalta: "olen tulossa, mutta 15-20min. myöhässä" ja työmaalta lähtiessään soittaa ja varmistaa "että olihan sulla varmasti avain mukana, laitan oven lukkoon perässäni". Aika sulosta. Ja kun tuntiliksakin on edullinen ja hommi toimii, ei voi olla kuin tyytyväinen. Putkimiehet onkin sitten asia erikseen...
