Jokaiselta rintamamiestalon omistajalta on varmasti monesti kysytty: "Löytyikö yllätyksiä". Vanhat talot saattavat joskus todellakin kätkeä sisäänsä niin iloisia kuin surullisiakin yllätyksiä. Remontoidessa niihin sitten törmää.
Hapansilakkaa en ole koskaan haistana, mutta tänään tuli vastaan haju joka meinas viedä jalat alta: purin pari viikkoa sitten alakerran olkkariremontin alkajaisiksi 1980-luvun lopun "Gerfloor" -merkkistä muovimattoa, käärin siivuja rullille ja vein kevääseen pihalle odottelemaan kaatiskuormaa. No, änään kun kaveria odotellessa kasasin peräkärriin romua, tartuin yhteen sateessa olleeseen muovimattokääröön ja piti tipauttaa heti alas: haisi ihan hirvittävän kamalan hirveälle! Ihan kalmanhaju suoraan päin näköä kun syliin nostin.
Pyydän anteeksi kaveriltani, jota hänen tultuaan rumasti höynäytin sanomalla että "haistas kun haisee kastunut muovimatto ihan mansikalle!" - no eipä haissut mutta meinaspa yrjö lentää! Kaiken lisäksi minun käteni haisevat nyt mokomalta peeltä, haju tinttas niistäkin läpi..
Jumalauta, saunan takana on tilaa!
Ensi kesänä teen sinne kasvimaan.
Mikähän siinä haisi; haju ei ollut sellainen makea 2-etyyliheksanolin haju, vaan pistävä rikkiä sisältävä "löyhkä". Haju tuli nimenomaan kastuneesta valkoisesta puolesta eikä ollut kyseessä liima. Edellinen asukki ei muovimattoja asennellessaan liimoja käyttänyt, vaan asensi ne ns. kelluvina.
Jumalauta, saunan takana on tilaa!
Ensi kesänä teen sinne kasvimaan.
Se on varmaankin PVC-muovia tuo matto. Esitystekniikassa käytettävät tanssimatot saavat aikaan myös tuollaisen kalman hajun - mikäli ne käärii rullalle heti siivoamisen jälkeen ja maton pintaan on jäänyt hieman vettä. Rulla kun muhii kosteana varastossa odottamassa seuraavaa käyttökertaa - niin ylläri odottaa maton levittäjää.
Voikohan seinän sisään tai yläpohjaan kuollut elukka haista talvella ja vielä puolen vuoden päästä kesälläkin?
Haju siis pöllähtelee talousrakennuksen yhdellä nurkalla ulkopuolella. Sisällä ei haise.
Jotenkin olen mieltänyt hajun raadon hajuksi, mutta muita vaihtoehtoja koitin keksiä:
-sadevesiviemäri joka johtaa 15m päässä olevaan jontkaan minne tulee myös harmaat vedet. Ei kummankaan haise erityisesti rännikaivon suulla.
-lahovaurio tai muu vastaava rakenteissa. Haju ei kyllä ole millään tapaa mielestäni homeeseen viittaava eikä ulkoisia vaurioita näkyvissä.
-rikkoontunut kakkiviemäriputki, on kyllä erittäin vähällä käytöllä
-jostain naapurilta kantautuva haju. Aina kumminkin samalla nurkalla joten empä usko
Hajun paikannus on osoittautunut haastavaksi ainakin maan tasolta, yläpohjan tarkistus vielä edessä. Luulisi hajun hyökkäävän heti luukulta jos siellä jotain on...
Noniinno, metsän vieressä asustellaan ja jos jonkinmoista elukkaa vipeltää. Pikkutirpatkin pesii riesaksi asti räystääseen. Pääsevät näppärästi "sisälle" aaltipeltikaton alta
Syksyllä metsästin välipohjasta (pientä)rottaa toista viikkoa. Onneksi jäi nalkkiin ja oli ainoa laatuaan.
Meidän mökin villoissa oli arviolta sadan hiiren yhdyskunta tehnyt hienot käytävät ja pesät ja vessat...ei kuitenkaan haissut kummemin, sen hiirenpissan verran.
No... Tämä taisi olla niinkin nolo juttu, että oma jaska se katolla olevan tuuletusputken kautta kärysi sopivalla tuulella nenään.
Kyseessä siis pviemärijärjestelmän(umpisäiliö) korkeimmalla kohdalla oleva tuuletusputki, itse päärakennuksen tuuletus on maan tasalla.
Sinänsä on kyllä mielessä, että josko putkeen(avonainen pää "piipunhatun" alla) on olisi mennyt ja kuollut esim joku tirppa. Meinaan moista hajua ei kyllä mielestäni tule vaikka umpisäiliön luukulta nuuhkuttelisi. Kannattaisikohan tuolle tehdä huuhtelu katon kautta varmuuden vuoksi?
Nyt laitoin siihen ainakin väliaikaisesti yksisuuntaventtiilin minkä autotallista satuin sopivasti löytämään..
Kaiken lisäksi minun käteni haisevat nyt mokomalta peeltä, haju tinttas niistäkin läpi..
