Olen selvittellyt vaihtoehtoehtoja ja materiaaleja kellarin lattian kunnostamiseen.
Ajatuksena on piikata vanha lattia pois (alla ei ole kun 5 cm hiekan "tapaista" saven päällä). Betonnilaatta on aika haperoa säästöbetonia 3-5cm paksuinen. Ideana on laittaa alimmaksi suodatinkangas, sitten tasoisotusora, Fuktisolia 100mm, lattia Stryroksia 100mm, 5 cm betonilattia jossa radoitus+lattialämmityputkisto.
Samassa projektissa tulee salaojat talon ympäri ja Fuktisolia seinille.
Maaperä on melkoista liujua. Eikä talossa ole varmasti mitään paalutusta, kun on 1942 valmistunut. Kovempaa savea/multaa on n. 2m maanpinnasta. Kahden metrin kohdalla alkaa pehmeämpi savi.
Mietin mitä kannattaisi tehdä. Paalutus ulkopuolelta ja kiinnikkeiden valaminen voisi olla yksi vaihtoehto, jos haluaa varmistella. Tämä on kuitenkin kallista. Onhan talo pysynyt paikallaa ennen kellari remppaakin semmoiset 73- vuotta
Oleellisin kysymys on kuitenkin se, että kellarin laatalla on varmasti ollut/on suuri melkitys kantavuudessa, jos uuden laatan tekee nykyohjeiden mukaan. Eli seinien viereässä liikuntasaumat = lattia kelluu eikä ole kiinni seinissä kuten nyt. Miksi liittymäsaumat pitäisi jättää. Ajattelin ensin, että uusi lattia valetaan kiinni anturaan ja laatan liikumattomuus / pysyminen anturussa varmistetaan raudoituksella joka menee anturan sisälle.
T: Tuokki
Ps. Taas sitä ollaan aloittamassa projekti, jossa kuluu paljon rahaa, aikaa ja hermoja


