Rakennuslehdessä on ollut mielenkiintoista kirjoittelua, kun yksi kirjoittaa, että
"(VTT:n laatima ja C2ta täydentävä ympäristöopas 51) Opasta ei voi pitää onnistuneena, koska sen sisältö on monin kohdin luonnosmaista ja epätäydellistä. Sen seurauksena syntyy rakenteita, joissa on kylmäsiltoja ja jotka kostuvat kapillaarisesta ja diffusiivisestä kosteuden liikkeistä.
Ongelmat ovat ohjeiden detaljeissa. Myös kuvat ovat epätarkkoja ja puutteellisia. Niitä kuitenkin kopioidaan niin uudistuotannossa kuin vanhojen rakennusten korjauksissa.
Merkittävimpinä virheellisenä kohtana pitäisin sokkelin ja perusmuurin lämmöneristeen sijoittamista kiviaineisen materiaalin sisä- eli lämpimälle puolelle, jolloin pakkastila tunkeutuu vapaasti rakenteisiin eikä rakennuksen alla olevaa lämpöä hyödynnetä ollenkaan.
...Vaikka RakMK:ssa ei ole erotettu märkätilojen rakentamista puu- ja kiviaineisiin rakennuksiin, niin se tulisi tehdä ensi tilassa, koska nykyisten sertifioitujen vedeneristeiden vesihöyrynläpäisevyysvaatimus on liian alhainen. Ne soveltunevat kiviaineiseen rakentamiseen, mutta eivät puurakentamiseen. Pitkään ja stabiilisti jatkuva vesihöyryn osapaine-ero aiheuttanee orgaanisten materiaalien mikrobivaurioitumista.
Oppaasta löytyy yli kaksikymmentä kohtaa tai kuvaa, joissa on esitetty virheellisiä tai puutteellisia ratkaisuja... jne (Rakennuslehti no 17/10.5.2007)"
Ja siihen ministeriö vastaa (Rakenuslehti 19/24.5.2007) jotta
"...Oppaan tarkoituksena on auttaa lukijaa ymmärtämään määräysten ja ohjeiden perusteita ja siten helpottaa niiden tulkintaa. Oppaan kuvissa havainnollistetaan määräysten ja ohjeiden sisältöä, mutta kuvat eivät ole tarkoitettu yksityiskohtaisiksi rakennepiirustuksiksi.
Hankekohtainen suunnittelu on tehtävä kussakin kohteessa erikseen sen luonteen ja paikallisten olosuhteiden mukaan myös kosteustekniikan ja rakennusfysiikan osalta. Opas ei vapauta suunnittelijaa esittämällä oikeat ratkaisut, vaan suunnittelijan tulee oman ammattitaitonsa perusteella esittää ratkaisut, jotka täyttävät rakentamismääräyskokoelman osan C2 määräysten esittämät toiminnalliset vaatimukset. C2:ssa esitetyt ohjeet taas ovat yksi hyväksyttävä tapa vaatimuksen täyttämiseen..."
Eli tällainen tavallinen omakotiasuja ei voi tukeutua rakentamista ohjaavan ministeriön ja valtion virallisen rakennustekniikan asiantuntijan laatiman oppaan malliratkaisuihin.
Sen ymmärrän, että rakennuslupaa vaativissa korjauskohteissa, mm. märkätiloissa, käytetään ammattisuunnittelijaa, joka osaa välttää viranomaisten esittämät sudenkuopat. Eli ajattelee toimeksiantajan parasta.
Miten sitten sellaiset kohteet jotka eivät vaadi rakennuslupaa, esimerkiksi kellarin seinien lisälämmöneristäminen ja salaojituksen kunnostaminen. Näihinkö pitäisi myös palkata ulkopuolinen asiantuntija kertomaan mitä ministeriön esimerkkiratkaisua ei saa käyttää?
