RAPINAA VÄLIKATOSSA! AUTTAKEE!

[ansi]

Meillä on yksi alivuokralainen pitänyt PERKELEELLISTÄ meteliä KOKO KESÄN!!! Tämä on mullekin jo ihan uutta, mitä hittoa se siellä kesällä duunaa, eikä ulkona ois kivempaa???

Talvisin on kyllä rapissut pienemmällä volyymillä säännöllisesti aiemminkin. Loukkuja ei ole aiemmin raaskittu laittaa kun ovat jotenkin sympaattisia nuo kotihiiret ja mitäs ne siellä vintillä haittaa...Mutta tämä uus asukki, jestas se pitää ihan hirveetä metakkaa, suorastaan tömistelee! Tai ainakin se siltä kuulostaa yön pimeydessä, lisäksi järsii oikein urakalla jotain puuainesta ja sekin kuulostaa siltä kuin kyseessä olisi jokin norsun kokoinen jyrsijä.

Kaiken maailman loukkuja on kokeiltu tän ilkiön kanssa ja herkkuja jos jonkinlaisia niihin tungettu. Vaan ei käy pyydykseen, MIKSI!!! En millään jaksais enää kuunnella. Tosin nyt on kuulunut meteliä vähemmän, tai sitten siihen on totuttu. Ilmeisesti sellainen otus kuin metsähiiri, joka on noin gerbiilin kokoluokkaa saattaa pitää moista mellastusta. Minkään sen isomman en oikein osaa kuvitella pääsevän vinttitiloihimme.

Noh, toivottavasti se sieltä poistuu omia aikojaan, kun ei oikein ole enää keinoja. Kissa ei voi ottaa allergioiden takia ja nuo sähkökarkoittimet ei tosiaan auta kun tuntuu jossain seinien välissä otus viihtyvän.

Mutta ei nyt todellakaan tällaisista voi ruveta myyjää hätyyttämään, joku kerrostalosta vastikään muuttanut voisi moisen päähänpiston saadakin, mutta myyjä varmaan nauraisi itsensä hengettömäksi...

[Santeri]

Ne sähköiset systeemit ovat ilmeisesti toimivia. Ei se ainakaan ole hankala testata.

[RamiL]

Komppaan wekkulia. Perinteinen peltiloukku on aika ässä ase hiirien holokaustissa. Mä käytän maapähkinöitä syöttinä, ne ei härskiinny lämpimässä. Jos miinaan ajaneen hiirenraadon käsittely tuntuu vastenmieliseltä niin pistä loukku pahviseen kenkälaatikkoon ja jätä poksi sinne missä hiirenpaskaa on havaittu tai sitten kyökkiin vaikkapa johonkin alakaappiin. Siihen laatikonkylkeen on tietysti hyvä tehdä hiirenmentävä reikä . Tuossa laatikossa on sekin hyvä puoli että epätäydellisen osuman saanut jyrsijä ei säntäile päivätolkulla pitkin kirjahyllyn alustoja tappoväline hännässään. Samasta syystä rotanloukut pitäisi aina kiinnittää vahvalla teräslangalla johonkin hätäjyrsimisenkestävään rakenteeseen.

OT: Pekan viestin voisi laittaa stickyksi, sopisi defaulttivastineeksi moneen mussutukseen.

-Rami

[PETEBJ75]

Sahkoiset hiirenkarkoittimet ei toimi

Nimimerkilla: Vieresta seurannut kun hiiri istui karkottimen paalla ja hoiti turkkiaan..

[Wiggin]

Meillä rapinaa aiheuttaa linnut.

[AS2000]

Äläkä stressaa liikoja, meillä oli musseja edellisessä rivarissa vm. -98. Kyllä niitä voi uusiinkin tulla.

Meille hiipi vuonna -80 rakennettuun paritalonpuolikkaaseen yksi itsetuhoinen hiiri yökylään oikein viikkotolkulla. Ensin huomasin pienet pipanat roskiskaapissa, ja lopulta koko elukan, kun se tyynesti tassutteli sisään raollaan olevasta pihaovesta; elokuun helteillä oli pakko pitää räppänöitä auki, ettei vallan läkähtynyt.

Yön aikana jyrsijä vietti orgioita keittiössä, mutta aamuun mennessä se oli pois. Illalla alkoi sitten taas rapina kaappien takana.

Aikaisemmin kissa taisi hienovaraisesti hoitaa ylimääräiset luontokappaleet pois, koska tämä ongelma ilmeni vasta sen jälkeen, kun katista oli jo aika jättänyt. Minussa ei ollut naista tappamaan viatonta elukkaa, joten yritin rakentaa erilaisia esteitä pihaoven eteen. Voin vaikka vannoa, että sinä yhtenä iltana, jolloin hiiri sukkelasti sujahti sisään barrikadini päältä samalla, kun katsoin itse telkkaria kahden metrin päässä, se heilautti tassua ja hymyili vittumaisesti.

Ostin minä hiirenloukkujakin lopulta ja viritin ne illalla roskiskaappiin. Kahdelta yöllä uskoin, että en saa unta, kun koko alan mietin, miten se jousi katkaisee hiiri-paran selän tai ainakin vammauttaa; eikös se mahda nyt vikistä siellä armoa anelevalla äänellä? Hain loukut pois, ja heräsin taas aamulla siivoamaan pipanoita.

Ongelma ratkesi lopulta sillä, että ilmojen viilettyä ruvettiin pitämään ovea kiinni. Ja sitten muutettiinkin pois sieltä eläintarhasta tähän vuonna 1947 rakennettuun laatutaloon, jossa eivät hiiret mellasta

[leppäkerttu]

Vuosia sitten, kun olin vielä kissanomistaja (niin, ja vain kissan -en talon) teimme kissan kanssa hiiriratsioita opiskelukavereiden vuokraomakotitaloihin. Yksi yö kyläiltiin, ja hiiret pysyivät poissa loppuvuoden.

Tietty, jos alkuperäinen kirjoittaja perheineen on kovin allerginen, en tätä suosittele, mutta muuten mikäli tuttavapiiriin kuuluu kissanomistajia, voi tätäkin kokeilla.

[Zessu]

Mutta tämä uus asukki, jestas se pitää ihan hirveetä metakkaa, suorastaan tömistelee! Tai ainakin se siltä kuulostaa yön pimeydessä, lisäksi järsii oikein urakalla jotain puuainesta ja sekin kuulostaa siltä kuin kyseessä olisi jokin norsun kokoinen jyrsijä.

Voihan siellä "tömistellä" rotta, joka mahtuu pientäkin pienemmästä kolosta änkeämään itsensä sisään. Ja sikiää kuin kani.

Sahkoiset hiirenkarkoittimet ei toimi

Nimimerkilla: Vieresta seurannut kun hiiri istui karkottimen paalla ja hoiti turkkiaan..

Työpaikkani takaovella on tälläinen laite, jonka pitäisi karkottaa linnut, hiiret, rotat, oravat yms. Linnut käy vieressä pällistelemässä sitä laitetta, mutta hiiret, rotat ja oravat on pysyneet poissa.

[RINTAlo-47]

Komppaan wekkulia. Perinteinen peltiloukku on aika ässä ase hiirien holokaustissa. Mä käytän maapähkinöitä syöttinä, ne ei härskiinny lämpimässä. Jos miinaan ajaneen hiirenraadon käsittely tuntuu vastenmieliseltä niin pistä loukku pahviseen kenkälaatikkoon ja jätä poksi sinne missä hiirenpaskaa on havaittu tai sitten kyökkiin vaikkapa johonkin alakaappiin. Siihen laatikonkylkeen on tietysti hyvä tehdä hiirenmentävä reikä . Tuossa laatikossa on sekin hyvä puoli että epätäydellisen osuman saanut jyrsijä ei säntäile päivätolkulla pitkin kirjahyllyn alustoja tappoväline hännässään. Samasta syystä rotanloukut pitäisi aina kiinnittää vahvalla teräslangalla johonkin hätäjyrsimisenkestävään rakenteeseen.

OT: Pekan viestin voisi laittaa stickyksi, sopisi defaulttivastineeksi moneen mussutukseen.

-Rami

maapähkinää??

[RamiL]

maapähkinää??

Niin, maapähkinä on hyvä syötti, ne eivät kuivu, kovetu, härskiinny eivätkä haise ihmisen nenään vanhetessaan lämpimässä kaapissa. Kauraryynit ja auringonkukansiemenet ovat myös hyviä kuivia syöttejä. Hiirien hajuaistia ei pidä aliarvioida, turha niihin loukkuihin on hyvää Camembertiä tuhlata.

http://www.fineli.fi/food.php?foodid=378&lang=fi

[Labyrint64]

Heräsin edellisestä -80 luvun asunnostani yöllä helkatinmoiseen rapinaan. Se kuului liesituulettimen ilmanvaihtohormista. Ajattelin linnun tippuneen sinne ja en viitsinyt yöllä käydä päästää lintua liihottelemaan ympäri kämppää. Rapina oli kuitenkin helvetillinen - varsinkin kun yöllä kaikki äänet korostuu ja yrität samalla saada unta. Ei muuta kuin taskulampulla tutkimaan mikä siellä rapisee ja kas kummaa liesituulettimen suojalevyn takaa näkyi pieni nenä ja tassut. Toveri hiiri se vain siellä rapisteli. Koska en varsinaisesti pelkää hiiriä niin jätin kaverin sinne ja painuin nukkumaan. Ajattelin aamulla ottaa sen talteen ja toimittaa pihalle. Aamulla olikin ylläri kun tiskipöydällä oli papanoita. Leipäpussi oli syöty auki ja tutkin kaikki kaapit ja ruokapakkaukset löytääkseni vintiön nukkumassa onnellisena jossain muropaketissa. Piti lähteä töihin. Illalla ei kuulunut mitään ääniä joten istuin sohvalle katsomaan telkkaria. Yhtäkkiä näin silmäkulmasta kuinka sohvan alta lähti pieni möykky hiipimään kohti keittiötä. Karjaisin ja hiiri otti mielettömän paniikkispurtin. Kynnet vain rapisivat lattiaa vasten. Olen varma että hiiri näki minut ja yritti hiljaa hiipiä selkäni takaa mutta nyt kävikin kalpaten. Onneksi hiiri erehtyi juoksemaan tuulikaappiin joten tein kengistä barrikadin ja kävin metsästämään sitä. Hetken hiljaisuuden jälkeen hiiri kurkisti kumisaappaan takaa jolloin otin avuksi suksisauvan mutta hiiri kerkesi ryömiä lattiamaton alle. Annoin pari kevyttä iskua maton läpi sauvalla ja hiiri jäi makaamaan paikoilleen kuolleena. Ihmettelin miten se nyt noin kevyesti kuoli ja potkaisin hiiren avoimesta ulko-ovesta lumihankeen. Laitoin kengät jalkaan ja menin ulos niin yllätus olikin kun pihalla näkyi enää pienet jalanjäljet kun huijari olikin herännyt henkiin ja juossut lähimpään lumikinokseen piiloon.

Nykyisessä ok-talossa voisin antaa hiirien teoriassa elääkin mutta olen kuullut niiden aiheuttamista vaurioista sähköjohdoille ja arveluttaisi milloin ne löytäisivät ruokakaapit joten hiiriltä pääsy kielletty.

[Villa Edita]

Juu, nuo peijakkaat tekeytyvät kuolleiksi välillä. Ite näin kerran kun muorin kissa toi päästäisen suussaan metsäreissultaan ja laski saaliinsa kuistin lattialle, tapanansa kun oli elvistellä taidoillaan. Olipa sitten kissan ilme näkemisen arvoinen kun hetken päästä saalis pomppasi pystyyn ja livahti karkuun.

Meilläkin on "rapinakausi" alkanut tälle syksylle, yksi hiirulainen jo päässyt hengestään. Meidän kissalla on kyll saalistusvietti aika kohdillaan. Vaikka ikää alkaa jo olemaankin niin kyllä vain nappaa noita peijakkaita ja vieläpä pistää poskeensa ellei keritä hätiin. Aikoinaan yhdestä hiirestä oli vain häntä ja toinen takatassu jäljellä, kun se löydettiin sänkymme alta. Siellä oli herkutellut raa'an lihan maulla

Toissa syksynä huomasin että rossipohjan tuuletusluukun verkkoon oli ilmestynyt reikä. No kävin tarkistamassa ryömintätilan, niin jo löytyi yksi tuore reikä alapohjalaudoituksesta. Ett kyllä nuo osaa noita reikiä tehdä ihan terveeseekin taloon. No, tuonne oli sitten kerinny pesiytyä varsinainen populaatio. Kaikenkaikkiaan viisi hiirulaista pyydystin loukuilla. Ja olikohan sitten tuo samainen talvi kun tuo kattimme nappasi kuusi hiirulaista talomme sisältä. Tälläistä se on kun metsänkeskellä asustelee

Ainakin luulisi sisäilman vaihtuvan kun tuollaisia peukalon kokoisia kulkuaukkoja talo täynnä

[EmäntäniOnKonservaattori]

"Kuulkaas välittäjä! Soitan teille nyt sen vuoksi että tämä ostamamme talo on aivan täysin viallinen.

Pekka