Rintsikoiden vitsi-ketju

[susu]

Ajattelin kun käväisin tossa v.. ketjussa että olishan toi piristävää kertoilla välillä noita vitsejä Vitsithän piristävät mukavasti remonttia!

Miksi volvo on blondin auto?
-No ratissa lukee vasen ja oikea

[tuuma]

Oli kolme insinööriä (kone, sähkö ja putki semmoinen) ja ja he tuumivat minkäalan insinööri on suunnitellut ihmisen Sähköinssi sanoi että tottakai se on ollut sähköinssi, koska on niin hienot hermoradat, jotka toimivat sähköllä. Koneinssi sanoi että tottahan toki se on ollut koneinssi kun meillä on näin upeat nivelet. Putki-inssi sitten tokaisi että kyllä se on ollut rakennusinsinööri. Kaksi muuta oli äimänä ja kysyi yhteen ääneen että miten niin. Johon putki-inssi vastasi ettei kukaan muu insinööri voi olla niin tyhmä että piirtää viemärin kulkemaan virkistysalueen läpi...

[seppälä]

[Cardan]

Mitä eroa on Rauman pitsiviikoilla ja Porin Jazzeilla?
Raumalla saa pitsiä ja jallua. Porissa toisinpäin.

[Limes]

Mitä eroa on Pallas ja Ylläs tunturilla !
Kun Pallaksella vielä yritellään niin Ylläksellä jo ...

PS. suht nopeasti vitsiketjussa päästiin asiaan

[EL48]

Tuumalle:

Siinä "alkuperäisessä" "vitsissä" kyllä Aabraham, Mooses ja Jeesus keskustelivat että kuka perskels meni laittamaan ton Jumalan rakennusinsinööri-luokalle kun sen piti mennä LVI-puolelle, sehän on tehny naista miehen kylkiluusta luodessaan ton edellämainitun suunnitteludetalin....(laittanu viemärin kulkemaan keskeltä huvipuistoa...)

t: ikiteekkari, ei vastuussa ko. alueen suunnittelusta.... ;-)

[susu]

Lisää pukkaa...

Tamperelais mies istui baarissa ja tämän luo tuli kaunis nainen kysymään:
"Kelpaisiko seura?"
Tamperelais mies hymähti ja lähti kävelemään ulos baarista mutisten:
"Saakeli noita lehdenmyyjiä!"

[rak46]

Insinööri tuli rautatiesilta työmaalle tekemäään lopputarkastusta ja katsoi tarkkaan kiskoja sillan toisesta päästä ja kysyi timpurilta että eikös nuo kapene tuonne sillan toiseen päähän? johon timpuri vastasi: ei ne kapene vaan se on optinen virhe, siihen insinööri kimmastuneena sanoi ettei hänen työmaalla sallita mitään virheitä!

[timis]

Mitä eroa on diplomi-insinöörillä ja insinöörillä??
Ei juurikaan mitään, mutta ei kerrota sitä diplomi-insinöörille...


Miksei insinööri voi toimia joulupukkina??
Kun ei ole lahjoja niin ei ole lahjoja.....

T: Merkonomi

[vesahy]

Ai,täällä pannaan insinöörejä halvalla? Nö, tässä lisää löylyä kiukaalle.

Ystävätär kysyy toiselta:
- Etkös sinä tapaillutkin yhtä insinööriä?
- Oikeastaan tapailin neljää insinööriä.
- Miksi oikein dumppasit heidät?
- No ensimmäinen oli sales manager. Hän lupasi kaiken maan ja taivaan väliltä, eikä mikään mitä hän sainoi ollut totta.
Seuraava oli project manager. Hänen jankutti koko ajan ryhmätyön ilosta.
Sitten tuli tuotetestaaja. Hän hoki kyllä se kohta toimii. Kyllä se kohta toimii!
Viimeinen pisara oli ohjelmistoinsinööri. Hän sanoi aina vain, kyllä se vielä toimistossa toimi.

Blondi menee lääkäriin aamupahoinvoinnin ja kuukautisten poisjäännin takia. Lääkäri toteaa:
- Onneksi olkoon olette raskaana.
- Miten voin olla raskaana kun olemme harrastaneet insinöörimieheni kanssa vain anaaliseksiä
- Hyvä rouva ettekö vielä tiedä mistä insinöörit tulevat!

Iso teollisuuspamppu oli palkannut uuden insinöörin. Ensimmäinen työpävä.
- Ensi töiksesi voisit siivota toimistosi.
- Mutta minähän olen sentään INSINÖÖRI!
- Ai niin! Sihteerini voi opettaa sinua kuinka se tehdään.

Insinööri oli istunut jo kauan penkillä. Touhua seurannut poliisi meni kysymään syytä moiseen.
- No olen myymässä autoani ja pojat ovat olleet koeajolla jo useita tunteja, mutta onneksi tankkasin juuri.

Yrittäkää edes hymyillä!

[vesamaan]

Mitä yhteistä on insinöörillä ja salamalla?




Ensin välähtää ja sitten korjataan vahingot

[Modeemi1]

Oli herra KingKong, Meni maahan Hongkong, Tapas neiti Singsong, Laittoi alas kondom, Kumi meni VingVong, Syntyi pieni PingPong, Made in HongKong.

[Pekka Huhta]

Mäpäs nokitan ihan henkilökohtaisesti kirjotetulla pakinalla. Ihan itte kirjotetu, tosin jo vuosia sitten. Kommenttina todettakoon, että juttu tuli kirjoitettua kun aloittelin puuveneiden kunnosusta, ehkä tohon voisi jonkun kappaleen kirjoittaa taloista myös. Tuo tuli kirjotettua vajaa kymmenen vuotta sitten, mutta totuus on siellä yhä.

Tarina on tosi. Taa-daa-daa-daa...

A.I - Anonyymit Insinöörit

Hei, mä oon Pekka ja mä oon insinööri. Mulla on oikeastaan ollut taipumus tähän insinööriyteen aika pitkään. Isä oli kätevä käsistään ja vaikka koko suku on muuten kohtuukäyttäviä humanisteja niin mä sitten kuitenkin repsahdin.

Jo ennen kouluikää mä olin aina isän työkalulaatikolla ja vuolin ensi kertaa sormeeni vähän sen jälkeen kun opin kävelemään. Purin kaikki mekaaniset esineet jotka eteen tuli ja aika monet sain takaisin kokoonkin.

No, koulussa tietysti otin kaikki teknisen työn tunnit mitä lukujärjestykseen sai ja ajattelin, että unelma-ammatti olis puukässän opettaja, oikea tekniikan ammattilainen. Tunneilla tein ensin omat työni pois ja sitten rakentelin parille kolmelle kaverille samanlaiset. Saivat, perkeleet, yleensä aina paremmat numerotkin vielä kun minä kun olin ensin harjoitellut omalla työlläni ja kavereiden kappaleet tietysti onnistui paremmin.

Lukioikään mennessä ei vielä ollut mielessä muuta kuin että tekniikkaa pitäis saada ja paljon. Ehkä mä olin enemmänkin vielä käsityöläinen silloin. Lukio meni ihan hyvin vaikka koko ajan tuli aina vaan rajumpia teknisiä kokeiluja vastaan. Kavereiden kanssa keiteltiin nitroglyseriiniä koulun kemianluokassa ja tärveltiin enemmän kalustoa kuin mitä olisi ollut koko vuoden luonnollinen poistuma.

No, lukion loppupuolella mä aloin olla jo tosi pahasti koukussa. Tekniikkaa oli pakko saada lisää ja lisää. Oli ihan pakko mennä TKK:lle opiskelemaan, mikään vähempi ei vaan riittänyt enää. Vaikka olin niin ihastunut käsityöläisyyteen niin nyt oli pakko ruveta tekemään hommia ihan teollisessa mittakaavassa. Aika monellehan opiskelu TKK:lla on pahan insinööriytymisen aikaa, mutta mulla oli tekniikkaan aivan hirveä intohimo. Luin valmistustekniikkaa ja puutekniikkaa, sorvit pyöri ja sahat lauloi niin että silmissä vilisi. Välillä tosin tuli vähän hiljaisempia ja humaanimpia jaksoja niin että mulla venyi opiskeluaika melkein yhdeksään vuoteen.

No, siinä opiskeluajan loppupuolella mä hurahdin ekoaatteeseen ja yritin päästä irti tosta raa'an tekniikan kurimuksesta johon olin joutunut. Pehmeämmät arvot alkoi kiinnostamaan ja ajattelin että jos mä oikein kovasti yrittäisin ja tekisin kaikkeni yltiöteknologisuuttani vastaan niin musta voisi tulla ihan oikea ituhippi. Aloin tutkijaksi TKK:lle ja olin pari vuotta projektipäällikkönä konepajojen ympäristöhallinnan kehitysprojektissa. Musta alkoi tulla jo aika humaani ja tekniikkaan tartti ottaa kantaa vain välillä mutta sitten tuli muutos elämäntilanteessa ja kaikki repesi taas.

Kyllähän te tiedätte miten siinä helposti käy. Projekti loppui ja mun oli pakko ottaa taas oikein kovan teknologian työpaikka ABB:llä. Raakaa metallia, tonneittain rautaa, kovia haasteita ja tuulinen paikka. Te ette voi kieltää etteikö tilanne olis ollu houkutteleva. Ja mä en vaan voinu vastustaa kiusausta.

Täällä mä nyt olen. Projektipäällikkönä ABB:llä. Rakennellaan suuria sähkökoneita laivateollisuuden tarpeisiin. Paineet on kovat ja elämä on h******iä. Tekniikkaa tulee koko ajan lisää. Mun on pakko päästä tästä pian irti, muuten mä en varmaan koskaan pysty enää olemaan humaani edes vähän aikaa.

Suku on ottanut tän vähän raskaasti. Vanhemmat hyväksyy kyllä ihan, vaikka ne on humanisteja molemmat. Ne aina välillä vielä murisee, että "tänkin on taas suunnitellu joku insinööri" tai "tules ny insinööri tänne näyttään kuinka tää toimii". Mutta muuten ne on ottaneet tän ihan hyvin. Sukulaiset sen sijaan ei kestä ollenkaan suvun mustaa lammasta. Ne on tosiaan kaikki humanisteja ja niiden on tosi vaikea sulattaa insinööriä joukossaan. Rumat insinöörivitsit lentää koko ajan ja sukujuhlat menee yksiksi insinöörinpilkkajaisiksi. En mä sille mitään mahda että mulla ei vaan ole humaania ajattelutapaa niikuin niillä. Mun on pakko olla tällainen.

No, mä olen yrittänyt päästä pikkuhiljaa irti tästä kovan teknologian kierteestä mihin mä olen joutunut. Alan palata takaisin käsityöläisperinteeseen ja olen alkanut vieroittautua kovista arvoista jo lapsuudesta asti rakkaan puuveneenveiston avulla.

Tää on oikeastaan toinen addiktio josta mä en ole vielä uskaltanut kertoa. Veneet oli mukana ihan alusta asti. Pienenä tein veneitä kaikesta mikä kellui ja muutamasta sellaisestakin aineesta joka ei kellu. Jo alle kymmenvuotiaana olin melonut kaikilla mahdollisilla vekottimilla mökkijärvellä, mukaan lukien mummon 100 vuotta vanha yhdestä puusta koverrettu taikinatiinu. Kun muilla pojilla oli mopokuume niin mä hakusin optimistijollan. Tällä hetkellä mulla onkin viisimetrinen tervattu verkkovene ja kahdeksanmetrinen mahonkinen purjevene. Mutta en mä sitä silti pidä yhtä pahana kuin tota tekniikkaa.

Puuveneiden tekeminen edustaa kuitenkin aika pehmeitä arvoja. Niitä ei voi tehdä teollisesti ja musta on vaan ihan hyvä vähän vieraantua näistä teräksen sävyttämistä työasioista. Mä olen ajatellut että jos joskus saisi tarpeeksi rahaa niin voisi veistättää itselleen ihan oman veneen ja muuttaa siihen sitten asumaan. Tai alkaa veistämään veneitä itse. Mutta enpä tiedä, mulla taitaa olla silti niin paljon insinööriä veressä että ei siitä mitään tule kuitenkaan. Jotain nyt kumminkin tarvii yrittää.

Niin että ei musta taida tulla kunnon humanistia ikinä, mutta mä yritän kuitenkin päästä irti tästä kauheesta teknologiahuumasta johon olen joutunut. Tää on koko elämän kestävä projekti. Mä vaan toivon, että voin viettää hyviä ja humaaneja päiviä yhden kerrallaan.

Joo, mä olin siis Pekka ja diplomi-insinööri. Heippa kaikille.

Pekka

[lapanen]

Suomalainen ja kenialainen olivat sillalla kusella. Kenialainen alkoi elvistelemään: "ompas kylmää vettä", johon suomalainen: "niin, ja mutapohja!"

[susu]

Nainen käveli apteekkiin ja pyysi miesapteekkarilta syaniidia ja nopeasti.
Myyjä luonnollisesti huolestui moisesta pyynnöstä ja kysyi: Miksi ihmeessä tarvitsette syanidia?
Nainen selitti, että hän tarvitsee sitä myrkyttääkseen miehensä!
Apteekkarin silmät levisivät ja hän sanoi.
-En minä voi antaa teille syanidia miehenne tappamiseen! Se on vastoin lakia! Menettäisin lupani ja joutuisimme vankilaan!Ei missään nimessä. en voi antaa teille syanidia.
Nainen kaivoi laukkuaan ja veti esiin valokuvan jossa hänen miehensä oli sängyssä apteekkarin vaimon kanssa.
Apteekkari katsoi kuvaa ja vastasi: -Miksette heti sanonut, että teillä oli resepti!