I hate Rintamamiestalo!

[sisur142]

Väsymyksiä, höpö, höpö...
Omaa ikuisuusprojektia "restauroinut" yli 5000tuntia, eikä ole koskaan burn-outit iskeneet.
Pikkujuttuja vanhasta aina löytyy; kirveellä oli töitä kun seinä koostuu 14:sta päällekkäisestä hirrestä ja ainoastaan 12 sai poistaa pölyimurilla
Vielä olisi joitain satoja tunteja jäljellä ja sitten saa myydä pois ja ostaa huonompikuntoisen tilalle (ja isomman).
Eihän nyt 14 huonetta ukolle ja koiralle riitä
Anyway, menestystä kaikille projektiensa kanssa, tottahan onn, ettei yhteiskuntamme ole millään tavalla suosiollinen vanhan rakennuskannnan säilyttämiseen tai mihinkään muuhunkaan "normeista" poikkeavaan toimintaan.
Suurimmalla osalla rakennustarkastajista ja muista viskaaleista ei ole mitään käsitystä muuta kuin kertakäyttöisyyden ajan rakentamisesta, se on fakta.
Suomen ns. rakennusuojelulain raakileella ei ole saatu mitään merkittävää aikaiseksi verrattuna sen aiheuttamiin kuluihin.
Esimerkkinä otamme vaikkapa Englannin, heillä on ollut toimiva rakennusuojelulaki ja näkemys asiaan jo 1880-luvulla.

[Hower]

sisur142: Väsymyksiä, höpö, höpö...

- Väsyy tai ei ja onhan se kivaa väkertää taloa. Riippuu kyllä lievää enemmän elämäntilanteesta kuinka kivaa se on.
Siinä on höpö-höpöt vähissä jos sattuu olemaan 2-3 lasta ja vääntää pilaantuneesta mörskästä kelvollista ihmisasumusta ilta- ja viikonlopputöinään 4-5-7 vuoden ajan. Ehkä siinä jotain menettääkin.
Kun viiden vuoden kuluttua laskeutuu alas vimpan päälle remontoiodusta vintistä ja kysyy missä lapset on niin vastauksena voi olla, että nehän muutti pois kotoa ja vuosi sitten....

[JukkaK]

Ei muuta kun ottaa välillä kunnon breikki remontista ja torppa on asuinkunnossa. Työkalut liiteriin tms. muutamaksi kuukaudeksi ja elämään "normaalia elämää". Tosin näissähän se remontti on sitä normaalia elämää, kun eihän se homma ikinä lopu vaikka kuinka valmiiksi tulisi

Me alettiin huomma v. 2004 tarkoituksella että vuodessa kuntoon ja kaikki tehdään valmiiksi ennen kuin muutetaan sisään. Kohta sitten iski realismi, että ei viitsi stressata hommalla liikaa ja pienten lasten kanssakin pitäisi aikaa viettää. Homma hidastui ja pari vuotta myöhemmin muutettiin pahasti keskeneräiseen torppaan. Nyt on 5 vuotta plakkarissa, joka paikka käytössä, mutta vielä on pari sisäseinää vailla pintaa, listoja puuttu enemmän kuin on paikoillaa jne. Oishan tuo kiva saada finaaliin, mutta tehdään sitten kun taas huvittaa, pakolla kun ei ole kiva vääntää Osa tavaroista on ollut jo hankittuna pari vuotta, listat on itse asiassa kuivuneet jo jotain 4 vuotta liiterin vintillä.

Jo nämä torpat jotain opettaa, niin ainakin sen että kiireellä ei kannat hommia pilata. Onpa tuossa hitaasti tekemisessä sekin puoli että oppii nauttimaan pienistä asioista kuten esim. vessan oven lukko tai vaikkapa kylppärin valot. Eteisen valon virkaa on hoitanut jouluvaloledit jo pari vuotta Niitä listoja, valoja ym. oppii arvostamaan ihan eri lailla kun on muutaman vuoden ihaillut resottavaa ilmansulkupaperia jalkalampun valossa tms.

Tseppiä ja joulumieltä!

[tuuma]

Ei muuta kun ottaa välillä kunnon breikki remontista ja torppa on asuinkunnossa. Työkalut liiteriin tms. muutamaksi kuukaudeksi ja elämään "normaalia elämää". Tosin näissähän se remontti on sitä normaalia elämää, kun eihän se homma ikinä lopu vaikka kuinka valmiiksi tulisi

Me alettiin huomma v. 2004 tarkoituksella että vuodessa kuntoon ja kaikki tehdään valmiiksi ennen kuin muutetaan sisään. Kohta sitten iski realismi, että ei viitsi stressata hommalla liikaa ja pienten lasten kanssakin pitäisi aikaa viettää. Homma hidastui ja pari vuotta myöhemmin muutettiin pahasti keskeneräiseen torppaan. Nyt on 5 vuotta plakkarissa, joka paikka käytössä, mutta vielä on pari sisäseinää vailla pintaa, listoja puuttu enemmän kuin on paikoillaa jne. Oishan tuo kiva saada finaaliin, mutta tehdään sitten kun taas huvittaa, pakolla kun ei ole kiva vääntää Osa tavaroista on ollut jo hankittuna pari vuotta, listat on itse asiassa kuivuneet jo jotain 4 vuotta liiterin vintillä.

Jo nämä torpat jotain opettaa, niin ainakin sen että kiireellä ei kannat hommia pilata. Onpa tuossa hitaasti tekemisessä sekin puoli että oppii nauttimaan pienistä asioista kuten esim. vessan oven lukko tai vaikkapa kylppärin valot. Eteisen valon virkaa on hoitanut jouluvaloledit jo pari vuotta Niitä listoja, valoja ym. oppii arvostamaan ihan eri lailla kun on muutaman vuoden ihaillut resottavaa ilmansulkupaperia jalkalampun valossa tms.

Tseppiä ja joulumieltä!

Hyviäpä heitit

Me oltiin kuin ellunkanat pari-kolme vuotta, talon hankittuamme. Sitten sohaistiin yhtä nurkkaa ja sitten toista ja viimein vähän isommin. Siitä tämä loputon remontti sitten lähti. Pitkään pohtinut koko hankinnan järkevyyttä. Puntari on kiikkunut syvään miinuksella moneen otteeseen mutta siitä huolimatta; kaipa tämä tönö kuitenkin on jonkin sortin henkireikä.

Lapsia meillä on monta ja isommat pari vuotta sitten hiukan arvosteli taloa mutta aika vähiin kuitenkin jäi. Kaikki suht onnellisia (tai ainakin niin antaa ymmärtää). Tuuli viuhuu nurkissa, silloin kun tuulee. Kovilla pakkasilla aletaan kummasti kaivella villasukkia ja pitkiä kalsareita, ei siinäkään oikeastaan sen kummempaa. Pesulla kellarisaunassa on vähän ikävä käydä noin niinkuin arjen kiireessä mutta kyllähän tuokin menee. Ei näistä glamouria tai muuta ylellisyyttä voine hakea mutta eipä se perimmäinen tarkoitus ollutkaan mutta onpahan monen monta projektia ja haavetta vielä edessäpäin. Se puskee elämää kaiketi muillakin saroilla eteenpäin

Aika monelle olen tosin suositellut älväriä vaihtoehdoksi Me kyllä kestetään...

[Piiperö]

Tää on ihan kiva aihe ja mukavia vinkkejä tullut. Meillä on "onneksi" (?) rmt vuokralla eli emme ole siihen täysin sitoutuneet (tosin ostokin kiinnostaisi). Kun muutimme, tuli kyllä miljoona asiaa mieleen, mitä pitää tehdä. Mutta pikkuhiljaa, oman jaksamisen mukaan etenemme, ettei tulis sitä uupumista ja pakon tunnetta. Kun hitaasti tekee niin oikeasti voi nauttia kätensä jäljistä. Mekin muutettiin kerrostalosta suht isosta kaupungista pieneen paikkaan, mutta tiedettiin kyllä, että edessä on remppaa, lumitöitä, puiden pilkkomista, sellainen ikuisuusprojekti periaatteessa. Mutta siinä on se viehätyskin meille. Suhtaudun asiaan ehkä vähän zen-mäisesti, että haluan olla läsnä ja kokea sen, että olen osa luontoa jne, joku kamiinan lämmittäminen on minulle melkein hengellinen asia (vähän paatosta ). Tämä on vanha talo ja näyttää mummolalta. Mutta nautin rauhasta ja vapaudesta... Meilläkin on röykkiö eripari mattoja lattialla jne, vaikka minäkin haaveilen sointuvista väreistä ja kauniista tapeteista jne jne. Mutta oman jaksamisen mukaan. Nytkin on selkä ihan pa**ana, olla lököttelen vain. Kesää odottelen, että saa kukkia, puutarhaa ja kasvimaata laittaa. Luen sisustuslehtiä ja ne idyllit ovat ihania, mutta harvalla todellisuus kuitenkaan on sellainen kun arjessa ollaan. Tsemppiä!

[leenamari]

Heippa, meillä remontoidaan seitsemättä vuotta. Ja joo, välillä on ketuttanut ihan sumeesti! Ensin kokeilimme idealla että vain yhtenä iltana viikossa tehdään. Joku tietty ilta viikosta ja muina eletään. Ei toiminut. Nyt kokeilemme että teemme yhden kohteen loppuun kerralla. Esim. makuuhuoneen listat paikoilleen ja sitten ollaan ajattelematta koko remppaa vähään aikaan. Sitten kun inspis löytyy valitsemme seuraavan kohteen. Ja teemme sen. Tämän seitsemän vuoden aikana perhekin on lisääntynyt, poika täytti just 6 vee ja tyttö ensi viikolla 4 vee. Muistan kun sairaalasta esikoisen kanssa kotiuduttiin ja kakkapyllyä pestiin ekat 4 viikkoa keittiön altaassa kun kylppärin paikalla oli vain kuoppa jossa oli puruja! Nyt jo naurattaa mutta hymy saattaa hyytyä kun aloitamme keittiön uusimisen vuoden-kahden sisällä

[Jarppi78]

Nostetaanpa tätä...nyt on kellariremppa käynnissä ja v-käyrä on kohtuullisen korkeella ollut. Ens viikolla toivottavasti helpottaa kun saa tuon lattian valettua ja pääsee "ihan oikeesti" tekeen uutta pintaa

[tessu]

Ei passaa tehä liian hianoo ettei ala käämit kärytä,(itellä meinaa)
Jos haluu täydellistä kliinisen puhdasta ja suoraa niin varmaan hermostuu,itte en paljoo ihmettele vaan asun täytyyhän sitä tietty paikat kunnossa olla joteskin mutta tämmösessä vanhassa talossa pitää myös näkyä jotain elämisen jälkiäkin eihän sitä enää voisi kutsua rintamiestaloksi jollei ois muuta alkuperästä kuin tontin nimi heeh

[Em2]

Asioilla on puolensa - kuinka moni sanoo tuoreelle avioparille, että "ei alle vuoden seurustelulla kyllä tartte naimisiin mennä"? Miksei saisi tehdä nopeita päätöksiä, ostaa taloa, repiä seiniä auki ja alkaa innoissaan remontoimaan? Useimmat väsähtää aika pian kokemattomuuttaan, jokunen ehkä vetää projektin tavoiteaikataulussa läpi. Mikä siinä on niin kamalaa? Hienoa on, jos voi myöntää haukanneensa liian ison palan, ja vielä senkin jälkeen on sinut itsensä kanssa. Mitäs siihen muuta toteamaan kuin "tulipahan kokeiltua". Jos alkuperäinen suunnitelma mättää ja remppa laajenee, etsitään parhaat puolet jo tehdyistä jutuista, kiinnitetään katse kauniisiin kohtiin ja tarpeen tullen etsitään täältä vertaistukea

Meidän remppa alkoi toukokuussa, ja nyt pitäisi alkaa kellarisaunan valun olla kuiva. Tämän kuun puolella päästään ainakin suihkuun, ja hyvällä tuurilla saunaankin! Musta on ihan mielettömän hyvä homma, että me tehtiin kamalalla kiireellä heti aluksi kaikki mahdollinen (vaativammat jutut jäi ammattilaisille), koska nyt, kolmen kuukauden asumisen jälkeen, on ihanaa ajatella, ettei enää tarvitse vähään aikaan vetää lattioita auki tai kaivaa maalipensseleitä kaapin perukoilta, kun joku otti ja teki sen jo! Toki vielä on kaikenlaista tehtävää, mutta loppujen lopuksi, suuri osa siitä on kosmeettista. Piiankeittiö makkarissa - vaatteet tiskikaappiin. Kulunut linoleumi keittiössä - eipähän tarvitse varjella lapsilta ja eläimiltä. Putket rumasti esillä vessassa - mahdolliset vuodot huomaa heti. Yleinen rönttöisyys - eipähän tartte stressata, kun modernin ystävät kääntyy pois jo ovelta ja muiden huomio kiinnitetään olennaiseen

p.s. Kun mua oikein ahdistaa, ajattelen, et "kymmenen vuoden päästä me jo nauretaan tälle". Auttaa aina!

[Kuvaja]

Jos ei ole rempalle haettu rakennuslupaa tai toimenpidelupaa ja tilaa riittää, niin mitä väliä kauanko remontti kestää? Kuitenkin joutuu alusta aloittamaan jossai vaiheessa. Eli aina jokin hajoaa tai tulee tiensä päähän. Vuosi siitä kun alkoi julkisivuremppa. Eli vielä kaksi vuotta aikaa tehdä sitä, ennen kuin tarttee anoa lisäaikaa. Eli hyvin pystyi kesken smyygien siirtymään saunaremppaan. Ties vaikka jouluksi pääsis saunaan. Olen asennoitunut niin, että remontoiminen on osa elämää. En niin, että eläminen alkaa remontin jälkeen. Muissakin asioissa hetkessä eläminen on suotavaa.

Toki terveyteen vaikuttavat asiat pitää heti hoitaa, eikä asukkaita kannata turhan takia altistaa homeelle/pölylle.

[tarpola]

Jos ei ole rempalle haettu rakennuslupaa tai toimenpidelupaa ja tilaa riittää, niin mitä väliä kauanko remontti kestää?

Eikä välttämättä silloinkaan. Viisi vuotta on aikaa luvan puitteissa tehdä, ja sen jälkeen voi hakea jatkoaikaa töiden loppuunsaattamiseen. Maksaahan se, mutta voihan tuon nähdä jonkinlaisena rakennusvalvonnan vuosimaksuna, joka mahdollistaa remonttien tekemisen ja myös suunnitelmien tarkistamisen ja muuttamisen ajan kuluessa, tarpeiden muuttuessa ja myös tiedon kasvaessa kun rakenteita purkaessa näkee mitä talo oikeasti on syönyt. Jos lupa maksaa vaikka 500 euroa ei se ole kuin satasen per vuosi. Näissä peleissä ihan naurettava rahasumma. Lupaahan voi sitten hakea uudestaankin, jos viisi vuotta on tehty johonkin asti, tilattu osittainen loppukatselmus ja päästetty sitten lupa raukeamaan.

[Kuvaja]

Lisätään nyt vielä, että toimenpideluvan kohdalla 3 vuotta...
Tottakai voi hakea lisäaikaa. En vain jaksanut niin laveasti alkaa selittämään.

[PetteriKivimäki]

Mua närhii keskeneräiset jutut, ei niinkään se että torppamme on sisältä vastakohta täysin remontoidulle ulkoasulle. Meillä sisällä näyttää aika kamalalta; kangaspäällysteiset ja risat Halltexit ja kuluneet muovimatot on aikamoinen kontrasti satavuotiaille kirkkoherran kaapille&kirjoituspöydälle tai Kukkapuron karusellille. Ei me sitä kauheutta kyllä enää edes huomata. Pyrin siis tekemään kokonaisuuden kerrallaan jos nyt ei valmiiksi, niin sellaiseen kuntoon että sen kanssa voip elää. Esim. yläkerran kattojen&seinien tiivistys ja lisäeristys toisella 12 mm. puukuitulevyllä - tein jo viime talvena kerralla, vaikka yläkerta on koko tämän vuoden kesken ja sähköille johdot roilotan vasta ens kuussa.

Sai levyt pois jaloista kuleksimasta ja tilaa viemästä, tuli itselle remonttimotivaatiota lisää kun seinät on levyillä ja katot on suorassa! Joskus tulee valmista..

[Kuvaja]

Mulla on kolmessa kerroksessa keskeneräistä. Jotain on tehty, joku on purettu ja joku odottaa purkamista. Koko talosta yksi vessa on lähes valmis. Polkupyörä pitäis huoltaa. Moottoripyörää hitsata. Ynnä muuta. Ja lastenkin kanssa viettää aikaa. Kävi vieraita. Totesivat, että tällainen keskeneräisyys vaatii hyvät hermot. Ei ole vaihtoehtoja. Varaa ei ole muilla teettää. Elämäähän tämä vain. Mielummin venytän remonttia ja puuhailen lasten ja koirien kans, kuin huomaan parin vuoden päästä asuvani yksin valmiissa talossa.

[Biittis]

Meiltä kaupantekijäisissä kyseltiin, että mikäs teillä on remonttiaikataulu ja koska sitten muutatte? Oli ilmeet kohdillaan kun sanottiin, että kyllä me heti huomenna aletaan muuttamaan :D Talo täysin alkuperäinen -49 (wc 60-luvulla), "remontoitava sekä sisä- että ulkopuolelta". Sähköt on, (kunnan viemäri ja vesiverkossa)kylmä vesi keittiöön ja 60-luvun wcssä vesivaraaja joten lämmintäkin vettä saadaan. Peseytyminen hoidetaan pihasaunassa joka oli "huonokuntoinen" myyntipuheissa. On moneen kertaan äimistelty, että huonokuntoista on nykyään ilmeisesti kaikki, mikä ei ole viimeisintä piirtoa myöden uutta ja modernia.. Jokatapauksessa alunperinkin oli ajatus, että tässä on ennenkin asuttu näine hyvineen, niin kyllä se käy meiltäkin. Että laitetaan sitten pikkuhiljaa,ja tässä on pitäydytty eikä ole stressiä. Ihan jotain pientä on tehty, ja ensi kesällä sitten sitä kylppäriä, ehkä myös samalla keittiön vesipistettä ja muuta mikä hoituu samalla seinänavauksella.

Jokatapauksessa tuntuu monelle muulle olevan ongelma,että herranjestas EIKS TEIL OO SUIHKUU ja ASTIANPESUKONETTA. Ei oo otettu ressiä kun jo muuttaessa tiedettiin mihin muutetaan, eletään vähän kuin kesämökkimeiningillä. Toki kaikki tullaan uusimaan, mutta kiirettä ei ole kun näinkin tässä elellään. Onpahan kulut pienet kun lainaa ei ole kummoisesti, ei ole isoja kodinkoneita ja lämmitys hoituu puilla, vesilaskusta puhumattakaan :D