Kellarin eristäminen ammattilaisen mukaan

[Hower]

Miksi olisi hyvä että seinä kuivuisi edelleen sisäänpäin? Kun käsitin että juuri se on patolevyllä ideana että pääsee kuivumaan ulkopuolelta. No onneksi sentään on kapilaarikatko vai eikös se se ole kun sokkelin ja rungon välissä kiertää huopakaistale.

Patolevyn ideana olisi todellakin se, että kosteus siirtyisi patolevyyn, kondensoituisi siihen ja valuisi alas. Tämän toimivuudesta on esitetty suuria epäilyjä. Varmuutta asiasta suuntaan tai toiseen ei itselläni ole, mutta patolevytetyn kellarimme kanssa olen yrittänyt pitää suurimman osan ulkoseinien sisäpinnoista ilman tiiviitä pintamatskuja, poikkeuksena sauna ja pesushuoneen suihkunurkkaus.
Kapillaarikatkolla tarkoitetaan anturan alapuolista kapillaarikatkoa; kosteuden nousu maasta anturaaan ja sitä kautta perusmuuriin estetään. Rintamamiestaloissa tällaista ei ole, eikä sitä millään saada aikaan kaivamatta maata pois anturoiden alta ja korvaamalla sitä sepeli/eristekerroksilla. Mutta eipä sellaiseen juuri kannata eikä tarvitse ryhtyä.

- lisäys: kapillaarikatko on tietty myös sokkelin ja puurungon välissä (bitumihuopa), kuten kirjoititkin. Suojaa siis puurunkoa.

[Matti Alander]

Edellinen kirjoittaja oli sinänsä oikeassa, että patolevyn toimintaideanahan on juuri ulospäin kuivuminen. Lämmittämällä kellarinseinää siirretään siitä kosteutta vesihöyrynä ulospäin, jonka jälkeen on suunniteltu patolevyllä kosteuden kondensoituminen patolevyn sisäpintaan. Sen vuoksi anturan alaosaakin neuvotaan pikeämään, jotta alaspäin valuva vesi ei kastelisi sitä uudestaan.
Ajatus on oikein hyvä mutta toiminta käytännössä kuitenkin epävarmaa, johtuen patolevyn ja kellarinseinän välisestä lämpötilasta, joka ei useinkaan ole kauttaaltaan kondensoitumiseen riittävän alhainen. Lämpötilaan patolevyn ja seinän välissä vaikuttaa monta tekijää: Vuodenaika, kellarinseinän syvyys, maaperän lämpiäminen ja ainakin onko patolevyn päällä lämmöneristettä. Tyypillisesti lämmönhukka on rintamamiestalossa suuri, jolloin maaperä lämpiää ulkopuolella ja sitä enemmän mitä syvempi on kellarillinen perustus. Hyvä lämmöneristys patolevyn päällä ulkopuolella estää tai hidastaa kondensoitumista patolevyn ilmavälissä. Siksi riittävä kuivuminen tulisi varmistaa avoimilla sisäpinnoilla, jolloin kuivumista voisi tapahtua kahteen suuntaan.
Mikäli on halukkuutta tiedonnälkään, niin allekirjoittaneelta saa piirroksen aiheesta sähköpostilla.
Bitumoidulla seinällä on samat ongelmat ja kastepiste syntyy helposti myös bitumoidun kellarinseinän sisään, kuten patolevylläkin helposti rakenteen yläosassa.
Salaojittavilla lämmöneristeillä kastepiste saadaan ulos levyn sisään tai maaperään ja vesihöyry voi paine-erojen ansiosta virrata vapaasti eristeen läpi.
Kuivuminen on tehokkaampaa ja sisäpuolen voi pinnoittaa tiiveillä materiaaleilla tarvittaessa.

[kankuu]

Minulla riittää kyllä tiedonnälkää.
Voisiko sen jotenkin testata, vaikka keväällä kun lumet sulaa pois, että kuivuuko seinä ulospäin? Siis meinaten jos laitan sisäseiniin kunnon eristeet, niin en sitten pilaa taloa/tee turhaa lisää ongelmia.

Huomasin tänään kun tutkiskelin että ei olekkaan kuin saunan ja suihkun kohdalla rivinteeraus ja muualla kellarissa vain koolingit ja 50mm styroksia minkä päällä ponttilaudat.

Niin ja syy miksi salaojat/patolevy laitettiin oli kun keväällä tehtiin kuntoarvio niin portaikon alapuolisessa osassa oli kohonneita kosteusarvoja, mikä neuvottiin korjaamaan salaojilla ja patolevyllä. Vettä sinne ei ole silti koskaan tullut.

Anteeksi jos kirjoitan sekavasti/väärillä termeillä mutta olen vasta alkaja täällä ja remontoinnissa Haluaisin tehdä työt vain mahdollisimman yksinkertaisella tavalla mutta kuitenkin oikein, eli juurikin jos kellarissa ei ole pakko lattiaa piikata pois kokonaan niin en sitä tee, jos on helpompikin tapa joka on kuitenkin toimiva.
Kiitoksia kärsivällisyydestä.

[Matti Alander]

Vanha koeteltu konsti on muovikalvon kiinnittäminen betoniin tiiviisti ilmastointiteipillä ja seurata kertyykö muovin alle kosteutta. Tehokkaampi tapa on seinien kosteusmittaaminen, poraamalla seinän sisään ja käyttämällä mittapäätä reijässä.
Sisäpuolinen lämmöneristys kellarissa on aina riskirakenne ja lämmöneristys tulisi aina pyrkiä sijoittamaan pääosaltaan ulommaiseksi, jotta betonirakenteen lämpötila kohoaisi. Sisäpuolinen lämmöneristys myöskin tehokkaasti estää näkemästä mahdollisen kosteusongelman muodostumista kellarinseinään.
Alkuperäisen kirjoittajan kohteessa on tehty monia asiaa parantavia toimenpiteitä: Salaojitus, patolevyllä ainakin estetty kosteuden suora imeytyminen rakenteeseen maaperästä, varmaankin myös rännivesijärjestelmä on toteutettu, sekä maakallistukset tiiviillä kerroksella ulospäin talosta. Kuivempaa ainakin pitäisi olla näiden toimenpiteiden vaikutuksesta.
Turvallisempaa olisi mikäli sisäpuolisen eristyksen alaosassa ainakin olisi mahdollisuus kuivumiseen sisäänpäin, kuten monen tiiviitä eristeitä toimittavien yritysten rakennustapaohjeissa suositellaan. Kapillaarisen kosteudennousun ja bitumilla tiivistetyn anturan vuoksi lattian pinnasta n. 30 cm ylöspäin muodostuu kriittinen raja.
Yleisesti korjata ei kannata jos ei ole minkäänlaista ongelmaa, mutta näiden asioiden selvittäminen on yleensä henkisen puolen ongelmia, josta voi saada mielenrauhan, kun asia selviää itselle.
Remontti on kuitenkin aivan oikeaoppisesti aloitettu ulkopuolelta, kuten kuuluukin.

[villetee]

Pistetäänpä tähän samaan ketjuun tämäkin. Eli mitäs laittaisitte tähän rakenteeksi?

Taustaa: ostimme rintsikkatyyppisen talon, joka ei ole kuitenkaan varsinainen rintsikka, kun on rakennettu vuonna 1939. Nyt on "pakko" laittaa kellarikerroksen sauna, pesutilat, vessa yms uusiksi ennen kuin kehtaa tuoda pesueen uuteen kotiin.

Kellarikerros on suunniilleen puoliksi maan alla, hieman vaihtelee kun loivassa rinteessä kerran on. Lattia on auki, syvennys on menossa, antura on tehty ja lattian rakenteeksi on näillä näkymin tulossa lecasora, eristys ja laatta. Paksuudet riippuu hieman siitä kuinka syvälle jaksaa tuota helkkarin kovaa savea tonkia... tämä lienee selvä ja ok? Mielipiteitä lecan käytöstä tuossa?

Mutta sitten nuo seinät... perusmuuri on noin 100 millinen jonka lisäksi tuplarivinteeraus betonitiilistä noin 30 millin raoilla.
Ensi kesänä tulee ulkopuolelle salaojat ja rännivesijärjestelmät, nyt pääsi talvi yllättämään. Ja maanalaisiin osiin luultavasti fuktisol, kun se ainakin täälllä tuntuu nauttivan melkoista arvostusta. Maanpäälliseen osaan en mielelläni laittaisi mitään jo pelkästään ulkonäöllisistä syistä.
Onkos tuollaiseen tuplarivinteeraukseen muutes kukaan muu törmännyt? Kai se noin äkkisältään on parempi kuin yksinkertainen, vaan kuinka paljon...? Tällä hetkellä eniten tässä projektissa mietityttääkin noiden seinien sisäpinta. Jollain tapaa tekisi mieli eristää vielä lisää, etenkin kun taitaa tulla sähkölattialämmitys. Ja huoneen ja rappukäytävän seinäpinnoista haluaisimme maalatut. Sauna tietty puuta ja kylppäri kaakelia. Mitäs siis laittaisitte noihin sisäpintoihin? Aiemmin oli rimoilla koolaus, 25 millinen styroksi ja maalattu lastulevy. Muuten oli ruutikuivaa, paitsi kulmista joihin rännit olivat lorotelleet oli puuosissa paikoin pieniä jälkiä kosteudesta aivan lattian rajassa. Mutta tuo ongelma pitäisi poistua siis ensi kesänä.

Tulipa sekava teksti, mutta kattopaahan kellonaikaa milloin tämä on kirjoitettu... ja työpäivä on vasta puolessa.
Kiitoksia kuitenkin jo etukäteen.

[Matti Alander]

Kevytsora on muuten kohtuullisen OK, mutta ongelmaksi muodostuu sen huono eristyskyky. Kevytsoraa olisi käytettävä hyvin paksuja kerroksia, jotta sillä aikaansaataisiin hyvä eristyskyky. Lattialämmityksen alla tulisi käyttää vähintään 150 mm solupolystyreenikerrosta, jolloin kevytsoraa tarvittaisiin kolminkertainen määrä. Monasti vielä huonekorkeuden kanssa on omat ongelmansa.
Ehdottaisin rakenteeksi seuraavaa: Sepelitasaus 2-3 cm, 100 mm salaojittavaa eristettä, joka samalla toimisi kapillaarikatkona, 50 mm lattia Eps 60-80 kpa, suodatinkangas KL 2, betonivalu 80 mm K 25 betonilla, 6 mm verkko 150 mm silmällä. Näin rakenteesta saadaan melko matala, kohtuuhintainen ja hyvin eristetty, sekä vettymätön.
Kun ulkopuolella kellarinseinässä on Fuktisol eristys, voitaisiin sisäseinässä käyttää 100 mm koolausta, kivivillaa, höyrynsulkua ja EK Gyprock levyä. Tällöin laitettaisiin ulkopuolen ja sisäpuolen eristys ristiin noin 300 mm ja rakenteen sisäpuolen alaosa jätettäisiin Fuktisol eristeen varaan, jolloin kuivaavat ominaisuudet toimisivat parhaiten. Kapillaarinen kosteus työntyisi ulos ja jo kastuneet nurkat kuivuisivat hyvin ulospäin.
Rakenne on tietysti kombromissi, mutta näin on tehty monasti, eikä ongelmia ole esiintynyt.