I hate Rintamamiestalo!

[Musti]

Tähän on tultu. Ostettiin "ihana" rintamamiestalo n 1.5 vuotta sitten. Tiedettiin siinä olevat ongemakohdat, tulivat esiin kuntotarkastuksessa. Saatiin roimasti hintaa pois jne. Paikka on ihana, kyläkoulu tien toisella puolella (onkohan koulu enää toiminnassa, kun poika tulee siihen ikään), työmatkaa jonnii verran, mutta autolla nopeesti senki hurauttaa. Oma rauha ja mitähän muuta. Siis ostettiin talo, ja tarkoituksena laittaa se kuntoon ns. pikkuhiljaa.
Alkurysäyksellä meni lattiat perustuksia myöten uusiksi (koko ensimmäinen kesä meni ilman lattioita). Uusittiin keittiöt, kylppäri tehtiin kylmälle puolelle, uusittiin vessa, liitettiin vedet ekunnallistekniikkaan, salaojat, sähköt uusiksi. Uusi pönttöuuni, uusi puuhella. Näissä oli palkattua väkeä tekemässä. Pienen pojan kanssa siinä sitte yritettiin olla mahdollisimman vähä tiellä. Mies ahdistunt ja ihan rikki. No sitte lähti työmiehet ja jäätiin yksin. Joo, pikkuhiljaa, sitä mukaa kun meillä on rahaa... Nyt tönö on kyllä asumiskunnossa. Satiin vänän aika sitten jopa yläkerta käyttöön. Pojallakin on oma huone, jippii. No sitten: työtä on niin helllllllvetisti vielä. Listat puuttuu suurimmasta osasta. Jotain putkia pitää viedä katon läpi ulos, kaappeja laittaa sinne tänne, että talo jollain lailla toimisi. Paklata ja maalata seiniä sieltä täältä. Maalata ovia, ikkunanpuitteita, kynnyksiä, ja kaikkea mahollista. Korjata jopa jo rempattua! Pihalla ja autotallissa on hommaa. Ei vaan onnistu, ei vaan jaksa enää. Ei jaksa tehdä mitään, ei jaksa kattoa repsottavia paikkoja. Olen ja ollaan koitettu ottaa rennosti, ei hermostuta, hengitellään, kyllä tämä tästä "pikkuhiljaa". Mutta on tainnu molemmilta motivaatiot loppua.
Illat on lyhyitä, otat kamat esille ja alat hommiin, niin kello onki jo puoli yötä. Pojan kanssa pitää olla, tai ainakin pitää se pois työmaalta (mikä on aika hankalaa...). Sitte puuttuu just se pieni työkalu, mitä ilman mitään ei saakkaan tehtyä. Kamat jää levälleen jne. Ei vaan pinna jaksa kestää tätä.
Eilen kävi välittäjä, jolla mahdollisesti olis ostaja meidän talolle. Ovat pitkään etsineet niiltä nurkilta taloa. Tehtiin sopimus, että perhe voi tulla katsomaan meidän tönöä ja tarjoavat jotain ja me sitten mietitiään. Mies kun ei haluaisi lähteä, ja itellänikin on jo tunneside taloon (VIHA/rakkaus) jne. Ollaan yksin ja yhdessä pohdittu hyviä ja huonoja puolia talossa ja ympäristössä. Miinuksia löytyy minulta enemmän, mutta plussat onki sitten jotenki "isompia".
Yksi vaihtoehto myynnille on ottaa lisää lainaa ja palkata joku tekemään loput hommat. Lista korjattavista asioista remppareiskalle ja rahat tililla. Sitte tulee kysymys: kannattaako siihen enää satsata rahaa. Rahaa on palanu niin paljon jo nyt. Tuskin siitä omia takasin saa.
Jaa juttu vähän kesken, tätähän vuodatusta riittää... Täytyy vähä töitä tehä välillä. Eikä tähän tainnut mitään järkevää tullakkaan. Sain kuitenki ajatuksia kirjotettua, ja pikkasen helpottiki jopa!

[Lunttilan herra]

ei se rintamamiestalon vika ole että teillä pitää olla listat paikallaan ja lattiat suorassa, ja uutta tapettia seinissä =)
..ei vaa. Meneehän niihin rahaa ja aikaa ja vaivaa ja HERMOT. Mutta onha näissä ihan eri fiilis kun jossai 80 luvulla rakennetussa punatiilisessä rivitalossa.
Nauttikaa siitä että ylipäätään saatten tehdä mitä haluatte. Ja jos vähän yrittää madaltaa sitä omaa vaatimustasoa niin sekin voipi helpottaa.
Kaikki on meilläkin vähän niin ja näin, mutta olkoon.
Tuntuu se täälläkin hullulta että joutuu ottaa lainaa sen takia että saa paskan kulkee sinne putkeen mihin laki määrää ja öljyä kuluu vuodessa ainakin 3000 litraa ja silti joutuu käyttövedeb lämmittää kesäsin puilla ja...

[kakluuni]

Hyvä että helpotti! Mutta ei kannata syyttää taloa omista valinnoista.

Välillä vähän hirvittää, miten ihmisten mahtaa käydä, kun tälläkin palstalla näkyy kirjoituksia tyyliin "ostettiin täydellisen remontin tarpeessa oleva rintsikka, rakentamisesta eikä remontoinnista ei kyllä tiedetä mitään. Mistähän kannattaisi aloittaa? Paljonkohan remppa tulee maksamaan? " Valitettavan moni ei näytä osaavan aavistaakaan, kuinka työlästä remontointi on, kuluttaa fyysisiä ja henkisiä voimia, kukkaroa ja perhe-elämää. Itse olin onneksi poikamies kun ne pahimmat oppivuodet tuli koettua puutalon yksiötä rempatessa. Ei se silloinkaan ollut mukavaa asua välillä työhuoneessa tai kaverien nurkisssa Nyt osaa jo edes pikkaisen arvioida remontin suuruutta - ja silti tulee koko ajan yllätyksiä. Silti en mistään hinnasta muuttaisi uuteen pakettitaloon ta rivarin pätkään.

[tcb1967]

Ottakaahan ihan iisisti nyt...
Meidän talo "valmistui" 2006. Loppui rahat ja omat duunit. Siihen saakka olin painanut rakennuksella aamu seitsemästä ja sit töihin. Oli rankkaa ja stressaavaa. Kuisti jäi puolitiehen, räystäslautoja puuttui, piha oli yhtä kaaosta... Mutta tosiaan, asumaan pystyi. Nyt olen pikkuhiljaa laitellut paikkoja ja vielä on roimasti tekemistä - ja aina tuntuu tulevan lisää hommia. 3-vuoroduunin ohella taas tehdään mitä kykynee. Mikäs kiire tässä on, loppuelämä aikaa

[Musti]

Joo, jos olis tienny millasta tämä remppaelämä tulee olemaan, niin olis kyllä jääny talo ostamatta. Sen miljoona kertaa oon itkeskselly ja katunu tuota kauppaa. Eikä se talon vika tosiaan ole, oman tyhmän pään vika tämä on.
Tottahan se on, että onhan noissa sitä tunnelmaa jne. Ja kun on saanut laittaa paikat sellaseksi, kun on halunnut jne. Mutta on se niin koville ottanu. Joskus on ollut lähössä toinen, ja joskus kamat olen pakannut minä. Ei ne rivarit ja uudet (-80 -luvun) talot houkuttele kyllä yhtään. Mutta että pääsis näistä remonttihuolista ja väliaikasista ratkasuista ja tappelemisista ja tekemisestä. Vois töitten jälkeen olla ja tehdä normaali asioita mitä normaaleissa perheissä tehdään. Meillä lämmitetään enimmäkseen puulla, muutama patteri ollut päällä. Seki vie niin hitosti aikaa. Puitten raijaaminen, pätkiminen, siirtely jne. Ukkohan ne hoitaa, ja näyttää jostain ihmeellisestä syystä siitä tykkäävänkin, mutta AIKAA siihen menee. Ja onhan osa hommista mukavia munkin mielestä. Ja jos olis vielä aikaa tehdä niitä, niin ne olis vielä kivempiä.
En tiedä kehittäisinkö taas jotain muita ongelmia päässäni, jos asuttais jossain vähemmän työtä, aikaa, rahaa ja kyyneleitä vaativassa talossa. Olis se sit rivari tai tasakattotiilitalonrämä. Kehittäisin varmaan. Nyt vaan olen niin täynnä tätä kuikkua, ahdistusta, väsymystä tähän tilanteeseen.
No katellaan tilannetta, miten tästä eteenpäin tallustellaan. Voihan tässä punnita vaihtoetoja, mutta mitäs jos sitä tekee taas väärän valinnan. Takasin sinne varmaan ei ole sitten menemistä... On tässä pieni pää sekasin...Toivottavasti sopu kuitenkin säilyy ja yhdessä jäädään tai yhdessä lähdetään.

[Limes]

Omakotitalossa on aina tekemistä vaikka olisi uusikin...meinaan vaan että jahka se remppa valmistuu,niin ei voi
sittenkään jäädä loppuelämäksi vaan asumaan.

Ittekkin tässä luppopäivää pidän kun ei ole inspiraatiota lähteä väkertämään

[valpperi]

Kaikkihan on loppujen lopuksi kiinni ihmisestä itestään, mihin on tottunu, ja mitä haluaa. Kerrostaloasukkaille remontit ja rintamamiestalo voi aiheuttaa juuri tuollaisen shokin, mutta talon- ja asumismuodon vika se ei todellakaan ole. Mä olen jo pitkään ihmetelly miten täällä useissa kohteissa revitään kaikki heti helvetillisellä kiireellä auki, mikä jumalaton homma ja hermojen ja rahojen menetys. Mua ei haittaa alkuperäiset vinot lattiat, seinät tai muut hiukan omituiset ratkaisut. Mikä on saatava hyöty siitä, että lattiat revitän auki, jos on hiukankin kylmä varpaan alla(villasukat on paljon halvempi vaihtoehto).

Näitä ohjeita, joita täällä on annettu, kuten: asu vuosi, äläkä korjaa ehjää, pitäisi ihmisten oppia käyttämään, mutta tuntuu, kuin nää ohjeet olisi kaikuneet kuuroille korville.

No nyt tulee ilmeisesti kommentteja, ettei ollut asuttavassa kunnossa, pakko oli tehdä heti , no silloin on tehnyt vikahankinnan, jos ei ymmärrä omia voimavaroja, pitää välttää näitä vinoja ja alkeellisia rintsikoita. Näinollen suosittelen uudisrakennusta tai kerrostaloon muuttoa

[Oto Hascak]

Ei varmaan väsymystä helpota yhtään, kunhan saivartelen.

Siis ostettiin talo, ja tarkoituksena laittaa se kuntoon ns. pikkuhiljaa.
Alkurysäyksellä meni lattiat perustuksia myöten uusiksi (koko ensimmäinen kesä meni ilman lattioita). Uusittiin keittiöt, kylppäri tehtiin kylmälle puolelle, uusittiin vessa, liitettiin vedet ekunnallistekniikkaan, salaojat, sähköt uusiksi. Uusi pönttöuuni, uusi puuhella.

Ns. pikkuhiljaa tekeminen on jotakin ihan muuta kuin tuo teidän tahti...

[Musti]

Joo, hometta pukkas lattian eristeissä. Mikä tiedettiin ja silti se ostettiin! Ihan hullua kun nyt jälkikäteen ajattelee. Hullujahan me oltiin, ja moni koitti meille siitä jotain vihjastakki, mutta eihän me mitään kuultu, "ku se on niin ihana". Mutta mistä sitä tietää, jos ei ole ennen moista kokenu. Suomalainen oppii, kun itse kokee. Ja nyt on opittu paljon, sekä itsestä että paljon muuta tästä elämästä.
Mua ei haittaa myöskään esim. vanhat kierot ovet, rappuset on vanhat, nitisee ja natisee, elämää nähneet, ja saavat ollakin sellaset. Ne on ihanat. Mahollisimman vähän on revitty auki ja on annettu olla sen mikä on mahollista jättää alkuperäseks (tosin ne kasarirempat halusin repiä kaikki pois).
Olen asunu omakotitalossa ja jopa rakennusajan siellä pyörittiin jaloissa siskon kanssa. Talo tuli joskus valmiiksi ja siinä sitä sitten asusteltiin. Lapsena tietty asiat kokee erilailla.
Kirjotukseni ei ollut tarkoitettu loukkaamaan ketään, tai edes rintamamisetaloja mollata. Ehkä otsikko on "hieman" provosoiva. Kunhan purin tuskaani ja mielialaani tänne. Se varmaan on just niin, että tämä asumismuoto ei sovi kaikille. Ja taidan kuulua siihen ryhmään, jolle se ei sovi, nytpähän tiedän. Se tuskin voi loukata ketään muuta. Ja ihanaa, että monet siitä tykkää ja ovat siellä onnellisia.
Mitäpä minä tässä puolustelen, tälläset on vaan fiilikset just nyt. Ja katellaan päivä kerrallaan miten tästä selvitään ja tehdään.

[talo52]

[Musti]

Oto Hascak, oikeessa olet. Ehkä tässä on se meidän virhe. Ja mä olen se malttamaton, se tässä on huomattu. Siitä lattiasta se kaikki alko ja samaan syssyyn sitten kannatti tehdä noi vesihommat (ettei jouduttu uudestaan availemaan paikkoja) -> kylppärit ja keittiö. Vesi oli vedetty taloon vuonna 2000 (kaivo), mutta putkia piti vähän lisätä, kun tehtiin pesuhuone ja samalla kannatti sitten liittyä kunnallistekniikkaan (vesiosuuskuntaan). Ja kun piha oli putkien takia auki, niin saatiin samalla talon seinät auki salaojia varten. Vanhassa vessassa ei ollut vesieristyksiä ja kosteus oli päässy sieltä väliseiniin. Ja kun lattiat avattiin muutenkin, kannatti nämäkin laittaa sitten samalla.
Pohja oli maavaranen betonilaatta, joka oli kauttaaltaan kostea. Laatan alla hienoa hiekkaa. Ne on nyt sitte kaivettu sieltä ja toivottavasti nykyinen rakennelma pitää kosteuden sieltä pois. Tässä käytettiin asiantuntijaa. Se tästä nyt vielä puuttuu, että nämä olis väärin tehty, heh.
Nyt nämä loppurutistukset pitäis tehdä tuolla pikkuhiljaa meiningillä, mutta musta ei siis taida ollakkaan siihen, vaikka näin luulin. Voi mua! Ja jos sitä aikaa jostain repis, niin mikäs tässä sitten. Mua ei vaan kauheesti kiehdo tulevaisuuden ennuste, että seuraavat 10 vuotta rempataan ja senkin jälkeen rempataan ja sittenkin aletaan rempata . Lomat kaikki rempataan, rahat kannetaan Rautiaan. Mutta sitähän se taitaa kuitenkin olla.

[ansi]

Alapohja jouduttiin mekin repimään auki kosteusvaurioiden takia jo vuoden sisällä muutosta. No siinä tuli virhearviointi ostaessa kun ei alapohja-asioista silloin ymmärretty. Mutta alapohja rempattiin ja samalla alakerrasta paljon muutakin. Siitä on nyt kolme vuotta ja sieltä alakerrasta puuttuu edelleen suurin osa listoista.

Yläkerrassakin on rumat tapetit ja niiden vaihtoa suunnitellessa ne listat revittiin sieltäkin ja joistain kohti vähän sitä tapettiakin, no siitäkin on neljä vuotta ja edelleen puuttuu listat ja tapetit on vaihtamatta.

Kaiken lisäksi mä olen perfektionisti, jonka edellistä kerrostalokämppää kehuttiin vaikka sisustuslehteen sopivaksi. Mutta Siperia opettaa, mulla on ihan lokoisa olo niiden puuttuvien listojen ja karmeiden tapettien keskellä, hittoako tässä ressaamaan. Jos hyvä tuuri käy niin sitä elää niin pitkään että saa nuokin hommat joskus tehtyä ja onhan ne listat sentään jo ostettu.

Itse asiassa mulla isoin itku alapohjaongelmien selvittyä tuli kun pelkäsin että joudutaan luopumaan koko talosta. Hetkeäkään en pelännyt remontin suuruutta vaan toivoin kaikin voimin että talo on korjattavassa kunnossa, ettei jouduta sieltä lähtemään. Siinä vaiheessa oli asuttu siellä kuitenkin vasta puoli vuotta, mutta olin kiintynyt taloon jo heti ensi käynnillä. Mulle siis tässä asumismuodossa, asumispaikassa ja meidän kodissa on tärkeämpää kaikki muu kuin se kuinka keskeneräinen se on. Mä keskityn siihen kuinka hyvä mulla on olla meidän omassa kotona mun rakkaan miehen ja ihanien kissalasten kanssa, enkä oikein edes huomaa niitä keskeneräisyyksiä. Kunhan ne sen verran pitää mielessä että joskus tulisivat tehtyä

Eli jos sun ongelma Musti on vaan toi keskeneräisyys ja se tosiaan meinaa kaataa sun järjen ja teidän parisuhteen, niin ehkä toi asumismuoto ei ole teille sopiva. Tai sitten sun täytyisi vaan opetella sietämään keskeneräisyyttä ja epäkäytännöllisyyttä (vähän pakkokin jos vanhassa talossa haluaa asua) ja keskittyä niihin asioihin mitkä on oikeasti tärkeitä, sun poikaan ja mieheen. Niin mäkin tein ja meidän parisuhde on vaan lujittunut tän talokaupan myötä

[Musti]

Ansi, ymmärsit just oikein, mikä tässä meillä mättää, kiitos siitä! Ja se on just noin, miten sä sanoit, että olisin onnellinen tästä mitä mulla on ja ottaisin rennommin näitten remonttien kanssa. Sitä tässä on yritetty ja välillä se onnistuukin, sitten iskee se epätoivo ja ahdistus.

[Anu]

Otsikkosi on huippu! Tunnistan tuon tunteen.

Onko olemassa sellaista vaihtoehtoa, että piilotatte hetkeksi kaikki remppavehkeet ja asutte? Vai onko nyt joku ihan akuutti remppa päällä? Ei tule vettä tai jotain. Meiän piti oppia aika tuskasen tien kautta, että a) remppa vie rahaa b) remppa vie aikaa. Yhden kerran on käynyt mielessä, että nyt tää perhe pakkaa kamat ja lähtee jonnekin... ihan minne vaan. Se tunne tuli, kun esikoisemme, silloin 3v kaatoi keittiössä lasillisen kaakaota pöydälle ja kaakao teki jonkun ihme tempun ensin ilmassa ja sitten pöydän pinnassa ja seinillä. Sitä oli kaikkialla. No ei siinä mitään... minä otin rätin ja pilasin muutamassa minuutissa useita neliöitä keittiön juuri hienoksi laitettua seinää. Se pestävä tapetti ei kestänyt pesua. Saatiin kyllä valmistajalta takasin tapettirahat, noin 150 euroa. Juu, ei lohduttanut juurikaan. Mutta siinä meni siis kerralla iso osa sellaista megahyvää fiilistä: tää on valmis... ei ole enää. Tuntui niin turhauttavalta ajatus, että pitää ruveta uudelleen laittamaan jo kertaalleen tehtyjä asioita, kun muutakin tekemistä olisi.

No, se seinä on edelleen laittamatta ja niin on monta muutakin juttua. Meillä on kuitenkin koti. Voitteko te ottaa lomaa rempasta ja vaan asua?

[ansi]

Mun mielestä sä olet Musti kuitenkin oikealla tiellä kun sä olet itse sisäistänyt sen mikä sun todellinen ongelma on ja että ajattelutavan muuttaminen poistais kuin taikasauvalla ison osan sun murheista.

Mun mielestä toi Anun ehdotus on hiton hyvä. Että laitatte kaikki remppatarvikkeet nyt heti kaappiin piiloon ja siistitte muutenkin kaikki remonttijuttuihin liittyvät asiat kokonaan pois näkyvistä. Menette sillä systeemillä nyt vaikka vuoden vaihteen yli, käytätte illat pojan kanssa leikkimiseen ja toistenne kanssa juttelemiseen, ette puhu remonteista ollenkaan eikä siitä mitä pitäisi tehdä, keskitytte vaan tavalliseen elämiseen.

Jos hyvältä tuntuu niin jatkatte tällä systeemillä kevääseen saakka. Tää syksy on sen verran ahdistavaa aikaa ainakin meikäläiselle, että tehot laskee muutenkin eikä huvita kuin maata sohvalla. Keväällä sitten uudella puhdilla voi miettiä, että mitähän pientä sitä tekis, aloitatte vaikka varovasti jonkun seinän tapetoinnilla tai yhden huoneen listoituksella. Ja sitten rohkeasti vaan käytännöksi se, että silloin kuin ei kertakaikkiaan huvita tehdä muuta kuin olla, niin silloin vaan ollaan. Mun mielestä aina ison rempparykäisyn jälkeen pitäis pitää kunnon tauko ja sitten vasta jatkaa kun oikeasti maistuu sille, ei mitään pakkopullaa!

Tämä tietty just sillä ehdolla että teillä ei ole nyt mitään niin valtavaa remonttia kesken mikä haittaa elämistä, mutta siihen kategoriaan menee kyllä mun mielestä vaan juoksevan (lämpimän) veden tai lämmön puuttuminen. Sisävessakin on tietysti hyvä olla lapsiperheessä

Eli jos asumaan pystytte niin nyt huut hittoon kaikki muut rempat ja nauttikaa hetki vaan olemisesta perheen kesken!