"Pilattu" RMT?

[Pihlamaria]

Tervehdys kaikille!

Olemme hankkimassa RMT:tä tai vanhempaa okt:a. Tällä hetkellä asustamme 1900-luvun alun puutalo-osakkeessa, jota ollaan itse remontoitu. Jonkin verran tuntumaa siis jo vanhoista taloista, rintsikoista kuitenkin vain vähän.

Unelmissa talo, jossa olisi mm.:
- alkuperäiset keittiökaapistot
- puuhella
- pönttöuuni/kakluuni
- vanhat portaat ja panelointi portaikossa

Nyt kysyisinkin teiltä, konkarit: onko tällaisia taloja vielä olemassa vai unelmoidaanko turhia?

JA sitten, mitä oikeastaan tarkoittaa "pilaamaton" rintamamiestalo? Tyhmä kysymys ehkä, mutta sanaan näyttää törmäävän usein ja toisaalta tuntuu, että "pilaamattomuudesta" on erilaisia näkemyksiä. Millainen RMT on mielestäsi täysin "pilattu"?

[Petsamo]

On niitä, vaikkakin harvassa. Tarvitsee vaan seurata tarkasti ilmoituksia ja puskaradiota.
Meidän kohdalle moinen sattui 7 vuoden aktiivisen ja vähemmän aktiivisen etsinnän jälkeen.

[KMS]

Moi,

Mielestäni Turussa on niin paljon rintamamiestaloja että erityisesti väen ikääntyessä, niitä pitäisi alkaa putkahtelemaan myyntiin - ja niitä nk. pilaamattomiakin mahdollisesti alkuperäisiltä omistajilta tai näiden jälkeläisiltä. Tuohon keittiöjuttuun ei välttämättä tarvitse hankintaa kaataa, jos muuten terve talo hyvältä tontilta olisi kiikarissa. Vanhoja keittiöitä saa silloin tällöin käydä purkupalkalla hakemassa ja varovasti purettuna sen saa vielä ehjänä irtikin. Yhden 50-luvun talon keittiön olen purkanut hyvin tuloksin - ja täysin amatööripohjalta.

terv,

K

[Laurakaisa]

Samaa mieltä - keittiön kaapit on kyllä murheista pienin, 50-luvun kaappeja liikkuu tosi hyvin ja Huuto.netin sun muiden lisäksi vaikka ilmoitus paikallislehden osto- ja myyntipalstalle tuottaa takuulla tulosta.

Ei kai sitä pilaamattomuutta missään ole objektiivisesti määritelty... Meidän tapauksessa se tarkoitti sitä, että talo on kaikilta osin mahdollisimman alkuperäinen - jo tehtyjen muutosten palauttamispyrkimykset on meidän konservointifilosofian mukaan aina aika keinotekoisia ratkaisuja, ja jo korjatun purkaminen sekä kallista, turhaa että epäekologista. Pilaamattomuus tarkoitti meille myös sitä, että taloon ei ole tehty isoja rakenteellisia muutoksia tyyliin laajennuksia tai huonejaon, ulkoasun tai tilojen käyttötarkoitusten isoja muutoksia.

Etsimisen jälkeen löytyi talo, joka vastaa sekä em. pilaamattomuusvaatimusta että perheen nykyisiä ja varsinkin tulevia tarpeita niin hyvin, ettei noihin pilaamisprojekteihin ole tarvetta edes ryhtyä.

Näyttöjen kiertely on varmaan paras tapa alkaa hahmottaa sitä omaa asteiikoa, kylllä niitä alkuperäiskuntoisiakin vielä löytyy ja rempattujen tutkiminenkin on ihan valaiswvaa ajanvietettä.

[pvalila]

Pilattu RMT tarkoittaa taloa, jonka on rempannut joku muu kuin ko. henkilö itse.

Itse rempattua taloa en ole koskaan kuullut sanottavan pilatuksi, eli pilatulta talolta välttyy helposti kun vain remppaa talon itse.

Purkukuntoon joutuneet rintsikat on yleensä rempattu 70-luvulla, joskus myöhemminkin, ja aina syynä ovat karkeat rakennetekniset virheet.

Lähes aina virhe liittyy kosteuteen, erittäin usein maaperästä huoneilmaan nousevan kosteuden kulun estämiseen tavalla tai toisella.

Meillä olivat ihanat rintsikanportaat, joissa yksikään askeltama ei ollut samanlainen kuin toinen, jokainen narisikin aivan omalla tavallaan. Meillä asuu yläkerrassa kaksi tytärtä, purin portaat pois, koska kumpikaan ei ole ylimääräinen eikä niitä rimpuloita pystynyt aikuinenkaan kävelemään turvallisesti.

Ai niin, meillä on sitten niin perusteellisesti pilattu RMT, että vertaansa hakee. Edellinen omistaja ehti homman aloittaa ja minä jatkoin koko sydämestäni, ja nyt meillä on tuhoamistyön takia ahtaan koppikokoelman sijasta avara ja hyvin toimiva koti. Missään tapauksessa en suosittele toimimaan samalla tavalla kuin minä tein, sillä ei ihmisen pidä kuvitella, että taloa voi muokata omien ja perheensä tarpeiden mukaan vain siksi, että sattuu sen omistamaan.

[jiivasko]

Kaikki nuo sinun listaamasi asiat voi "kohtuu" vaivattomasti saada taloon kuin taloon.Juuri oikeita paneeleita, kaappeja ja kakluunia voi joutua vähän aikaa etsimään. Jos ajattelee esim. 50-luvun taloa, joka on ollut asuttuna koko ajan, niin lähes kaikki pinnat ja laitteet ovat jo toista, kolmatta tai jopa neljättä kertaa käyttöikänsä päässä ja vaativat remonttia (saneerausta tai restaurointia, ihan miten tykkää). Jos taloa ajattelee kokonaisuutena niin nuo sinun listaamasi asiat on aika hyvin järjestettävissä. Rakenteiden terveys, LVI-jutut, yms ja sijainti ovatkin vaikeammin järjestettäviä, etenkin tuo sijainti ;-)

[tintu]

Komppaan kyllä voimakkaasti edellistä kirjoittajaa. Ja lisäisin vielä sen, että paikan tunnelma on oltava rekonstruoitavissa näillä edliisillä lisäyksillä, ettei rakenteisiin tai pohjapiirustukseen tarvitse tehdä liian suuria muutoksia. Itselle paikka on ehkä tärkeimpiä. Ei siis välttämättä ja ainoastaan sijainti, vaan kaikki se mitä näkyy kun tulee kotikadulle/ -tielle ja –myös toisinpäin– kun tulee ulos pihaan talosta. Ulkorakennukset ja puutarha, metsiköt, pellonpäät, kauas alas avautuvat maisemat (tai vaihtoehtoisesti mahdollisimman idyllinen rintsikkataajama) ja näkymät ikkunoista.

Minusta se ei välttämättä ole pilaamista, että rakentaa enemmän neliöitä, mutta se on, jos ne on alkuperäiseen huonosti sovitettu ja erottuu alkuperäisestä rakennelmasta tökerösti. Juuri kuten nuo elintasosiivet useimmin ovat rintsikoissa erottuneet. Eli sellaiset jäi kyllä pois meidänkin listoilta, jo nettikuvien perusteella.

[joonak]

Kotkan seudulla "pilaamattomia" on tullut useita vastaan viimeisen puolen vuoden aikana. Yleensä myyjänä talon rakentaja tai tämän jälkeläiset ensimmäisessä polvessa. Näissäkään ei usein enää pönttöuuneja ollut, mutta muuten alkuperäisiä.

Luulen että rintsikoissa toimii sama periaate kuin autossa, kiertopalkintoa ei kannata ostaa.

Mutta harmittavan usein "pilaamattomat" ovat myös huoltamattomia. Eli paikkojen on annettu olla rempallaan kun siihen on totuttu. Tai ehkä tämä on vain täysin rempatun kerrostalokaksion omistajan mielipide :D Vaikka asunto onkin vuosimallia -54

[Pekka Huhta]

Kaikki nuo sinun listaamasi asiat voi "kohtuu" vaivattomasti saada taloon kuin taloon.Juuri oikeita paneeleita, kaappeja ja kakluunia voi joutua vähän aikaa etsimään.

Tässäpä se harha onkin: Satavuotiaita taloja ei saa uutena, piste. Eikä kuusikymmenvuotiaita yhtään enempi. Jos sen rakentaa uusiksi niin se on uusiksi rakennettu, vaikka kuinka olisi vähän sinnepäin saman näköistä paneelia ja muuta rekvisiittaa. Se ei ole sama. (Äläkä jiivasko ota ittees tästä kommentista, tuo vain on aika yleinen ajattelutapa joka nyt vaan ei musta mene ihan oikein).


Mä olen ruvennut suhtautumaan "vanhan kunnioittamiseen" sellaisena inhokkiterminä että yleensä sen kuullessani haluaisin välittömästi lyödä kyselemättä. 95% "vanhaa kunnioittaen" tehdystä on huonosti tehtyä köyhää jäljitelmää ja itsensä pettämistä. Vanha on vanhaa. Vanhan näköiseksi tehty uusi ei ole vanhaa.

Minusta näiden pilaamattomien talojen bongaus on arvokasta, kunhan niiden etsijät ja löytäjät vaan malttaisivat pitää edes jonkun verran nääppinsä erossa siitä että kaikki pitää sitten tehdä "vanhaa kunnioittaen" uusiksi - jolloin siitä talosta tulee jonkun muun silmissä jo pilattu.

Pääsääntöisesti sillä pilaamisella tarkoitetaan sitä että käytetään aikakaudelle epätyypillisiä materiaaleja (lue: aikakaudesta riippuen lastulevyä ja muovimattoa tai kipsilevyä ja laminaattia). Nämä meidän tämän päivän korjaukset on huomenna tai ylihuomenna "pilattuja" yhtä lailla. Kukaan ei voi tietää mikä se seuraava pommi on. 70-luvulla se oli lastulevyn formaldehydi, 80-luvulla se oli öljykriisin aikana lasivillalla ja ulkopuolisella muovikalvolla mädätetyt talot ja 90-luvulla rakentaminen on alkanut olla jo niin teknistä ja laadullisesti vaihtelevaa että isot yksittäiset pommit on jo vaihtuneet rypälepommien tasaiseen ropinaan. Seuraava voi ihan hyvin olla hyvässä uskossa tehdyt vesieristesysteemit kun hoksataan joku uusi juttu niistä taikka vaikka tuhansiin kellareihin tehtyjen salajaremonttien systemaattiset virheet. Jokainen suuri virhe on tullut uuden materiaalin, työtavan tai hianon uuden periaatteen väärinkäytöstä tai väärinymmärryksestä. Se vanhanaikainen hyvin rakentaminen ei ole vielä kertaakaan pettänyt tai aiheuttanut yllätyksiä.

Minusta tärkeintä noiden hommien tekemisessä olisi se että säilyttäisi saman yksinkertaisuuden ja jopa tietynlaisen köyhyyden kuin taloja rakentaessa. Suurin osa ongelmista - ja pilaamisesta - johtuu siitä että yritetään ajaa nykyajan tehokkuusajattelua paikkoihin joihin se ei sovi. Vintit voi purkaa ja saada itselleen melko hyödytöntä matalaa tilaa samalla kuin hävittää idyllisiä nurkkauksia, säilytystilaa ja yläkerran huoneiden mittasuhteet. Kellarin voi kaivaa korkeaksi tilaksi sisältä ja ulkoa ja samalla hävittää vanhan kellarin intiiminkaru tunnelma kaakelinkiiltoisen kylpyläestetiikan tieltä - samalla kun tulee hävittäneeksi koko pihan kaivuutöiden tieltä.


Pvalila voi vinkua ihan niin sarkastisesti kuin haluaa siitä että "mitäs se muille kuuluu mitä mä talolleni teen", mutta esimerkiksi mulla nyt vaan on agenda sen suhteen että mikä mun mielestä on säilyttämisen arvoista.

Tähän voisi ottaa rinnastuksen: kuulemma Suomen automuseon arvokkaimmaksi arvioitu auto ei todellakaan ole joku Mannerheimin edustusbiili vaan ihan tavallinen Datsun 100A. Ne on nimittäin ensin olleet niin tajuttoman yleisiä että puoli valtakuntaa on ajanut niillä. Ja sen jälkeen niistä on tullut peltoautoja ja romukamaa, "kun näitä on niin paljon että mitä välii". Ja nykyisin sata-amppeerisia ei ole enää juuri missään, sen takia että harha niiden yleisyydestä ei ole juuri kannnustanut semmoisia säilömään tai kunnostamaan. Ihan samalla tavalla rintamamiestalot kokee samaa yleisyyden inflaatiota. Niitä alkuperäisiä on verrattain vähän enää, ja harva ajattelee talon historiaa sillä ajatuksella että tämä olisi jotenkin ainutlaatuista. Näitähän on joka mäessä.

En mä nyt tule helposti syyllistämään ketään sormi ojossa että "nyt teit väärin, pura heti noi uudet ja vanhaa tilalle" koska se mikä on jo hävitetty on hävitetty. Mutta en voi siltikään olla ajattelematta että mulle itselleni jokainen mun neuvon ansiosta säästetty kaunis detalji taikka isompi kokonaisuus on kumminkin ikioma pieni voitto. Silloin sitä "pilaamatonta" jää isompia ja pienempiä jytysiä seuraavillekin etsittäväksi ja löydettäväksi.



Pekka

[Pihlamaria]

Hei tämä herättikin mukavasti keskustelua, kiva! Kiitos vastauksista ja valaisusta, aiheesta selvästi on monenlaisia näkemyksiä.
Totta on, että pönttiksiä, puuhelloja ym. saa asennettua jälkeenpäinkin. Portaikko on kai ainoa noista, joka ei ole siirrettävissä. Mitenköhän lie, onko vanhaat portaat ja portaikon paneelit rempoissa tapana jättää alle vai purkaa kokonaan? Onko lautalattiat yleensä tallella muovimattojen ym. alla?

Etsintäprojektissa on tosiaan huomioitava monta asiaa, ja miettiä mitä priorisoida. Joku kuvaili kivasti pihan, kadun ja talon ympärillä olevan tunnelman merkitystä, mikä ei sekään ole vähäinen.
Miten löytää tasapaino vanhan säilyttämisen ja uuden rakentamisen välillä? Pitäisikö lapsiperheellisen, joka havittelee esim.kodinhoitotilaa arjen helpottamiseksi valita suosiolla pakettitalo, vaikka se ei herätä minkäänlaisia intohimoja...? Huoh. Entä jos perheeseen siunaantuu useampi lapsi, loppuuko rintsikassa tila kesken ilman laajennuksia? Tää nyt meni jo vähän ohi aiheen

[tintu]

Itse en "sisälukenut" tuota jiivaskon "suht helposti" löydettävissä/ rekonstruoitavissa olevaa osiota, että laitettaisiin jotain halpaa kopiota. Sen enempää kuin nykyaikaista laminaattiakaan.

Mutta samaa mieltä Pekan kanssa siinä, että usein ne on (ainakin meille olleet) hinnalla pilattuja, eli on tehty liikaa, enemmän kuin tarvis, ja sekin näkyy kaikesta yhtä harmillisesti, katsoi minne tahansa.

Ettei kauneus unohtuisi käytännöllisyyden (ja yltiöpäisen turvallisuushakuisuuden) tieltä.

Yksityiskohdat ja sokkelot, mutta myös paikan alkuperäinen henki ja historia mahdollisimman hyvin kun on näkyvissä ja aistittavissa, niin on jo aika hyvin. Ennenkin osattiin kierrättää ja myös rintamamiestaloissa on ollut paljon myös edellisiltä aikakausilta, mitä tuohon rekvisiittaa tulee (pönttikset, piirongit ja jakkarat, ikkunatkin, piharakennukset), ettei se kaikki aina rakennusvuodelta ole. Meillä ainakin kuoritaan juuri sitä aika helposti purettavissa olevaa pintaa (lateksit, kipsilevyt) ja katsomaan mitä alta löytyy + laitetaan alkuperäisillle idealla toimivat rakenteet tilalle. (Poikkeuksena syvemmät ikkunalaudat, eli sen verran tulee fylliä ja muutoksia, ettei museoida kotiamme.) Ilahdun kuitenkin niistä pölyisistä löydöistä, joirta olen tehnyt mm. puutarhavajasta (siellä kalkkisäkkien ja perennalannoitteiden alla, kasvimyrkkyjä laatikoissaan): ehta alkuperäinen keittiön apupöytä, joka varmaankin sopii juuri alkuperäiselle paikalleen (myöhemmin hellan viereen laitetun tiskipöydän tilalle).

Mutta ymmärrän kyllä hyvin perheitäkin, joille talossa kohtaavat hyvä hinta sekä sijainti, ja sitten tehdään paikasta omaa perhettä parhaiten palveleva moderneine kodinhoitohuoneineen, uusine ikkunoineen ja grillikatoksineen.. Vaan ne on siten tässä mielessä (omassani ainakin) kyllä pilattuja.

Hei tämä herättikin mukavasti keskustelua, kiva! Kiitos vastauksista ja valaisusta, aiheesta selvästi on monenlaisia näkemyksiä.
Totta on, että pönttiksiä, puuhelloja ym. saa asennettua jälkeenpäinkin. Portaikko on kai ainoa noista, joka ei ole siirrettävissä. Mitenköhän lie, onko vanhaat portaat ja portaikon paneelit rempoissa tapana jättää alle vai purkaa kokonaan? Onko lautalattiat yleensä tallella muovimattojen ym. alla?

Etsintäprojektissa on tosiaan huomioitava monta asiaa, ja miettiä mitä priorisoida. Joku kuvaili kivasti pihan, kadun ja talon ympärillä olevan tunnelman merkitystä, mikä ei sekään ole vähäinen.
Miten löytää tasapaino vanhan säilyttämisen ja uuden rakentamisen välillä? Pitäisikö lapsiperheellisen, joka havittelee esim.kodinhoitotilaa arjen helpottamiseksi valita suosiolla pakettitalo, vaikka se ei herätä minkäänlaisia intohimoja...? Huoh. Entä jos perheeseen siunaantuu useampi lapsi, loppuuko rintsikassa tila kesken ilman laajennuksia? Tää nyt meni jo vähän ohi aiheen

Kyllä se vanha voi löytyä sieltä altakin, mutta taitaa nykyisin olla useammin kokonaan pois purettu, rahaa remontteihin kun on.

Tuo se juurikin on se suurin ongelma, eli miten pitkälle käytännöllisyyttä voi edistää, että talo vastaisi tämän päivän lapsiperheen pyykkivuorta ja tavaranpaljoutta (ne säilytystilat). Ihan aiheellinen näkökulma minusta. Paras olisi tietenkin sekä käytännöllinen että kaunis ja tunnelmallinen.

[HiljainenTimppa]

Se vanhanaikainen hyvin rakentaminen ei ole vielä kertaakaan pettänyt tai aiheuttanut yllätyksiä.

Tuli niin perhasen hyvä provosointi Pekalta, että tarvitsee ihan tarttua siihen. Vanhanaikainen hyvä rakentaminen ei ole ehkä enää hyvää rakentamista. Yhtä hyvin voisi julistaa; uusi hyvin rakentaminen ei ole kertaakaan pettänyt. Harmillisesti uudessa rakentamisessa on yleensä liian kiire ja liian paljon tekniikkaa. Silloin ei ole hyvää rakntamista. Toisaalta vanhaa rakentamista ei voi verrata uuteen millään tavalla. Kuinka verrata vanhaa torppaa, joka seisoo kivilohkareista tehdyn perustuksen päällä ja kivien välissä on eristeenä sammalta, uuteen ja uljaaseen kuutioon, jossa on harjakatto. Yhtälailla voisi olla kaikille yllätys, että hei täällä torpassahan ihan pikkasen vetää. Sama ongelma on meikäläisellä rintsikan yläkerrassa. Talvella lattianrajassa tuulee lähes hirmumyrskylukemissa. Ehkä sitä torppaa ei ollut mahdollista rakentaa tuulelta ja pakkaselta suojaavaksi, mutta nykyään ei tarvitse sietää sisätiloissa vetoa ja pakkasta ellei siis halua.

Toisaalta tästä päästään kasvaneeseen energiankulutukseen. Vanhan torppa oli varmasti ekologinen, koska silloin ei lämmitetty öljyllä ja kivihiilellä. Nykyään kaikillä ihmisillä ei ole metsää, josta hakea puita. Toisaalta ei kai puunpolttokaan ole enää kovin ekologista. Nykyisillä ratkaisuilla päästään alentamaan öljyn ja kivihiilen kulutusta eristämällä taloja paremmin. Tässähän niitä virheitä tehdään, mutta ei ole pakko tehdä. Meikäläisen silmille pompahtaa jotenkin aina vanha rakentaminen on aina ja kaikkialla ollut parempaa kuin uusi rakentaminen. Uudessa rakentamisessa nyt sattuu vain olemaan niin paljon osa-alueita, ettei vanha sanonta: "suomalainen mies ei ole mikään ellei omaa taloaan rakenna" pidä enää paikkaansa.

Meikäläisen asumisen ihanne on mahdollisimman vähän kuluttava talo. Minä en oikein osaa ottaa kantaa, millainen talon kuuluisi olla sisältä. Oma piskuinen innon-Marko on jossain todella kaukana. Kuitenkni, jos haluaisin säilyttää tai restauroida oman kämppäni se tarkottaisi, että purkaisin lasivillat aina vinolaudoitukseen asti, jättäisin purut paikoilleen, en lisäeristäisi, pistäisin pinkopahvia. Öljylämmityksen vaihtaisin pois ja lämmittäisin puilla, jotka minun siis tarvitsisi ostaa. Loppujen lopuksi oma asumisenihanteeni olisi murskana, parisuhde katkolla ja henkinen kantti riekaliena. Vaikka kuinka miettii, että on niin ihanaa restauroida näitä vanhoja kämppiä, höylätä omat listat, jiirailla puukon kanssa listat paikalleen, tiivistää ikkunat omilla partakarvoilla, se ei välttämättä ole kaikkien ihanne. Toisaalta restauroinnilla tarkoitan myös restaurointia enkä korjaamista. Kuitenkin nykyihmesen korjatessa omaa kämppäänsä siitä olisi suurinpiirtein 95% tarkoitus tehdä parempi kuin se oli. Silloin sinne varmaankin tulee väkisin pistettyä jotakin uutta. Jos kämppään pistää jotakin uutta ja yrittää restauroida, on se pilattu silloin pilattu kämppä, eikö niin?

[tarmasti]

... tiivistää ikkunat omilla partakarvoilla ...

Niksi-Pirkkaan !!!

[Laurakaisa]

Pekan viestin innoittamana vielä pari pointtia:

Lapset tuntuvat olevan ihan järkevillekin ihmisille hyvä tekosyy perustella mitä kummallisempia asioita. Ihan niin kuin ne syntyisivät mukanaan kuusitoista kuutiota muovikrääsää ja kykenemättöminä syömään muuta kuin mäkkipaskaa ja liikkumaan muuten kuin yksityisautoilla... Soisin ihan lapsiparkojen puolesta, että vanhemmat käyttäisivät perusteluina mieluummin omaa mukavuudenhalua tai muita vähemmän yleviä tunteita kuin sysäisivät niistä vastuuta lapsilleen.

Ihan mielenkiintoinen on se perustelu, että "me tehdään tästä talosta juuri meidän perheelle sopiva ja omannäköinen koti". Miksi sitten 99% niistä minun mielestäni pilatuista taloista näyttää täsmälleen samoilta? Tänään ne ovat päältä pakettitalon näköisiä ja sisältä ruskeita ja valkoisia ja beessejä, pari vuotta sitten taivaansinisiä, 90-luvulla pastellivärisiä. Paljosta vetoa, että se ihana 2000-luvun suklaanruskea koukerokuvio tai tosi kiva turkoosi tehosteväri on jonkun ajan päästä rintamamiestalon tapetissa ihan yhtä kamala ja halvan ja päälleliimatun oloinen kun ne oksennuksenkeltaiset 60-70-luvun värisävyt nyt. Suattaapi sitten tulla pinkopahvia ikävä, ainakin sille joka on taloa ostamassa. Mutta pinkopahvia ei enää silloin ole.

Minusta vanhan talon ostajan pitäisi ymmärtää se, että on etsittävä riittävän kauan, siihen pisteeseen asti että löytää talon, johon itse sopii asumaan tekemättä talolle väkivaltaa. "Tämä talo on minun, minä saan tehdä tälle mitä ikinä huvittaa" -asenne on minusta vastenmielinen - siinä samalla oikeuttaa itsensä kohtelemaan kaikkea ympärillä olevaa tuolla periaatteella. Ja minusta se ei ole millään tavalla kestävä ajatusmalli.

[Pekka Huhta]

Se vanhanaikainen hyvin rakentaminen ei ole vielä kertaakaan pettänyt tai aiheuttanut yllätyksiä.

Tuli niin perhasen hyvä provosointi Pekalta, että tarvitsee ihan tarttua siihen. Vanhanaikainen hyvä rakentaminen ei ole ehkä enää hyvää rakentamista. Yhtä hyvin voisi julistaa; uusi hyvin rakentaminen ei ole kertaakaan pettänyt.

Tässä et ole oikeassa. Uusi rakentaminen ON pettänyt, kun on kehitelty uutta ja hoksattu viiden vuoden päästä että "oho".

Malliesimerkki on tämä öljykriisin aikainen lasivillakohu. Ihan virallisilla valtion ohjeilla kehotettiin lisäeristämään niin että lasivillat päälle ja muovi uloimmaksi "tuulensuojaksi". Avustusta sai jos teki juuri tällä uudella hyvällä tavaalla. Ja sitten kun talot mätäni käsiin niin todettiin että "oho, ei se nyt tainnu mennä ihan näin". Samanlaisia, paljon pienempiä juttuja tulee vastaan hyvin monen uuden tuotten kanssa. Keksitään hyvän teorian mukaan että "näin se menee" eikä se sitten käytännössä menekään näin.

Nykyrakentaminen on täynnään samanlaisia juttuja. Monesta kohtaa näkee jo pelkällä poskiluulla että on luotettu liimaan, kemikaaliin, tekniikkaan taikka siihen että kun rakennelma on paskana viiden vuoden takuuajan päästä niin myydään sitten asiakkaalle uusi...

Toisaalta vanhaa rakentamista ei voi verrata uuteen millään tavalla. Kuinka verrata vanhaa torppaa, joka seisoo kivilohkareista tehdyn perustuksen päällä ja kivien välissä on eristeenä sammalta, uuteen ja uljaaseen kuutioon, jossa on harjakatto. Yhtälailla voisi olla kaikille yllätys, että hei täällä torpassahan ihan pikkasen vetää. Sama ongelma on meikäläisellä rintsikan yläkerrassa. Talvella lattianrajassa tuulee lähes hirmumyrskylukemissa. Ehkä sitä torppaa ei ollut mahdollista rakentaa tuulelta ja pakkaselta suojaavaksi, mutta nykyään ei tarvitse sietää sisätiloissa vetoa ja pakkasta ellei siis halua.

Ilmantiiviys ja vedottomuus on täydellisesti hoidettavissa "vanhanaikaisilla" materiaaleilla ihan siinä kuin uusillakin. Vertaat tuossa yllä sata vuotta vanhaa rakennetta ja upouutta - ja päädyt sen sata vuotta vanhan huonommuuteen sen perusteella. Kuinkas hyvässä kuosissa se 0,25 mm ilmansulkumuovi on sadan vuoden kuluttua?

Itse viittaan hyvällä rakenteella talon pysyvyyteen ja riskittömyyteen. Vanhanaikainen rakentaminen voi vanhetessaan muuttua harvaksi ja vuotavaksi, mutta se ei kuitenkaan pilaannu. Jos uuden rakentamisen pysyvyys perustuu siihen että muovit on täysin tiiviit ja ilmastointi koko ajan päällä, niin se ei todellakaan ole pitemmän ajan kuluessa riskitöntä.

Vaikka kuinka miettii, että on niin ihanaa restauroida näitä vanhoja kämppiä, höylätä omat listat, jiirailla puukon kanssa listat paikalleen, tiivistää ikkunat omilla partakarvoilla, se ei välttämättä ole kaikkien ihanne.....

.....Kuitenkin nykyihmesen korjatessa omaa kämppäänsä siitä olisi suurinpiirtein 95% tarkoitus tehdä parempi kuin se oli. Silloin sinne varmaankin tulee väkisin pistettyä jotakin uutta. Jos kämppään pistää jotakin uutta ja yrittää restauroida, on se pilattu silloin pilattu kämppä, eikö niin?

Tässä nyt on ne kaksi ääripäätä.

Mulla ei ole pienintä halua tai vaatimusta siihen että jokaisen pitäisi opetella itse tekemään kaikki samalla mitalla kuin minä itse teen. Mä tiedän itse omalta kohdaltani kuinka tajuttoman palkitsevaa se on ja kuinka tyytyväisiä ihmiset yleensä on kun ne on ensin pelänneet helvetisti että "emmääosaa" ja sitten oikeasti innostuvat kun toteavat että se tekeminen on oikeasti aika helppoa ja hyvin tyydyttävää. Tiedänpä tältäkin palstalta monta hyvää tyyppiä joiden ensiasenne tämmöiseen "saakelin perinnenäpertämiseen" on ollut hyvinkin negatiivinen ja sitten samat kaverit on innostuneet siihen perinteisellä tavalla tekemiseen itsekin. Se on aika vähän taidosta ja aika paljon asenteesta kiinni.

Ja nimenomaan ASENNE on se mikä tuossa jälkimmäisessä osassa on sellaista jota haluaisin korjata. Jos nykyihmisen tekee 95% tapauksista mieli vetää kaikki uusiksi ja paremmaksi kuin se on ollu jne jne, niin se on nimenomaan se asenne jota mä haluaisin muuttaa. Kyseenalaistaa, että onko ne yleisesti hyväksyttyinä totuuksina toitotetut asiat todellakin niin. Että onko keittiö pakko rakentaa neljän vuoden välein uusiksi että saa ne just tän päivän värit ja lisää kaappitilaa taas yhdelle hattarakoneelle ja suklaalähteelle joita ei sen ekan kerran jälkeen käytetä enää koskaan. Mun asenne ja agenda ei rajoitu siihen että mä olisin vain rakennusperinnenatsi, mä kehtaan vielä kyseenalaistaa ihmisten elämäntavankin ;D


Se että mä voin aina välillä kuulostaa ihan kärryistä tippuneelta ituhipiltä on kahtalainen: jos tietyllä tavalla taistelee kokonaista yleisesti hyväksyttyä ajatusrakennelmaa ja modernia kulutuskulttuuria vastaan, niin on helposti hakauksissa melkeen kaikkien kanssa. Mä yritän olla julistamatta liikaa, mutta välillä se on vähän vaikeaa.

Toinen syy siihen että mä helposti kuulostan hörhöltä on se että mä elän just niinkuin opetan, ja se ei ole musta lainkaan vaikeaa. Ja jos joku tulee sanomaan että "helppohan se on kun osaa jo kaikkea" niin mä muistuttaisin, että noi teidän talot on pääasiassa rakennettu amatöörivoimin ja melko mitättömillä työkaluilla. Jos osaa kääntää sen ikioman asenteen jonnekin muualle kuin 2010-luvulle, niin voikin yhtäkkiä huomata että sitä purua, puuta ja paperia on ihan hemmetin vaikea latoa väärään järjestykseen sinne taloon. Ei se tartte mitään ihmeellisiä taitoja, ja mitä tulee tiedon puutteeseen niin sitä täällä yrittää useampikin tyyppi korjata ihan tosissaan.

Minusta vanhan talon ostajan pitäisi ymmärtää se, että on etsittävä riittävän kauan, siihen pisteeseen asti että löytää talon, johon itse sopii asumaan tekemättä talolle väkivaltaa. "Tämä talo on minun, minä saan tehdä tälle mitä ikinä huvittaa" -asenne on minusta vastenmielinen - siinä samalla oikeuttaa itsensä kohtelemaan kaikkea ympärillä olevaa tuolla periaatteella. Ja minusta se ei ole millään tavalla kestävä ajatusmalli.

Mä ajattelen omalta kohdaltani koko ajan, että mä en todellakaan ole se viimeinen asukas tuossa meidän talossa. Kaverit aina välillä kauhistelee, kun mä puhun "seuraavista asukkaista" ja kyselee että en kait mä ole tota torppaa hetikohta myymässä pois. Mä ajattelen sen niinpäin että mä keikun täällä mullan päällä luultavasti enää enintään nelisenkymmentä vuotta ja mä en näe mitään syytä minkä takia toi meidän talo olisi vielä siinä vaiheessa loppu.

Intiaanien oli vähän vaikea uskoa että joku vois oikeasti omistaa maata. Miten jotain semmoista voi muka omistaa, maa omistaa ihmiset. Ehkä menee vähän elämäntapaintiaanien filosofian puolelle, mutta mä ihan oikeasti uskon, että mä en täysin omista taloani taikka ainakin mulla on sen suhteen velvollisuuksia myös niitä kohtaan jotka omistaa sen talon mun jälkeen. Jos mä nautin aivan älyttömästi siitä että saan katsella seinistä vanhoja tapetteja, lukea vuoden 1918 sanomalehtiä jostain kerrosten alta tai ihailla alkuperäisiä panelointeja niin pitäisin aika epäreiluna että veisin sen ilon niiltä seuraavilta vaan sen takia että mä haluan vetää jonkun tän kauden uutuuden siihen tilalle.

Pekka