Kreosoottia vai bitumia betonivalun välissä?

[Kutri]

Nyt on saatu vuosina 1957-1960 rakennetun talomme kellari kaivettua esiin ja vähän jo piikattua lattiaa. Kellarin ulkoseinässä on hyvin ohut kerros mustaa töhnää -- näyttää siltä että sitä on sivelty yksi kerros lähinnä näön vuoksi. Maa on hyvin kuivaa eli siinä mielessä vesieristystä ei olisi kauheasti edes tarvittu.

Kellarin yhdessä nurkassa oli öljysäiliö betonialtaassa. Säiliö on nyt purettu ja tänään piikkasin vähän kaukalon lattiaa. lattian rakenteeksi osoittautui ohut betonivalu, jonka alla oli ohuehko musta kerros ja sitten taas paksumpi betonivalu (ei raudoituksia).

Samaa mustaa ainetta näyttäisi olevan myös välipohjan (eli kellarin katon) päällä.

Olen googlaillut ja tältäkin foorumilta lukenut kreosoottivaroituksia. Tämä musta töhnä on mustaa eikä haise yhtään ratapölkyiltä (tai oikeastaan miltään erityiseltä).

Siellä sun täällä lukee että vanha kreosootti ei haise välttämättä enää miltään.

Onko jollain tästä omakohtaista kokemusta? Eli että onko joku teistä testauttanut haisemattoman mustan mönjän, joka olisi sitten osoittautunut kreosootiksi?

Entä kokemuksia siitä että olisi testauttanut haisemattoman mustan mönjän, joka olisi osoittautunut bitumiksi?

Onko kellään tuoretta tietoa siitä missä tätä mustaa mönjää voisi tutkituttaa (pääkaupunkiseudulla), paljonko se kustantaa ja kauanko se kestää?

Henk.koht. en kauheasti pelkää syöpää koska mulla ei kummallakaan puolella (suuria) sukuja ole siihen minkäänlaista rasitetta (muita tauteja kyllä), en ole eläissäni tupakoinut enkä ajatellut enää lisääntyä.

MUTTA jos jollain olisi omakohtaista kokemusta hajuttomasta kreosootista eikä tutkituttaminen olisi kauhean työlästä ja kallista ja tulokset tulisivat nopeasti, voisin kyllä tutkituttaa asian.

[rautakauppias]

Morjesta.

Vastauksesta ei liene olevan apua tässä tapauksessa, mutta vastaan kuitenkin. Omassa kellarissani paljastui samankaltainen rakenne kun purin sen viime syksynä. Tuota "mustaa mönjää" oli kylpyhuoneen/saunan lattian alla, saunan katossa ja seinissä edustamassa sen aikaista vesieristystä. Aine ei haissut millekään ja oli osittain lohkeilevaa. Sen verran olin kuitenkin asiasta lukenut, että lähetin kaksi näytepalaa Oulun Labarotorioon, josta sain myös hyvän ohjeistuksen asiasta. Hintaa analysoinnilla oli muistaakseni n. 250 euroa ja siinä tutkittiin PAH-yhdisteet/asbesti/kreosootti. Näytteet eivät sisältäneet haitallisia yhdistelmiä, joten jätin pien kattoon hyvillä mielin.Talo on rakennettu 1938 ja ymmärtääkseni vuosi sisältyy ajanjaksolle kun tuon pirullisen kivihiilipien käyttö oli muodissa.

[Kutri]

Kiitos! Tämä lohdutti. Päädyin pesemään melko ohuet mustat kerrokset pois painepesurilla ja vetämään loput timanttilaikalla (?) itseni huolellisesti suojaten. Haistelin joka välissä mutten haistanut mitään. Lähden siitä että paikallisten olisi helpompi saada käsiinsä pikeä kuin kreosoottia.

[Puu-ukko]

Meillä on kaikki kellarikerroksen seinät käsitelty sisä- ja ulkopuolelta mustalla piellä. Teetätin aineesta analyysit, jossa tutkittiin PAH-yhdisteet ja erikseen vielä mahdollinen pien sisältämä asbesti. Asbestia ei löytynyt, mutta PAH-yhdisteiden taso oli 140 mg/kg. Ei tuo liene varsinaista kreosoottia ole, eikä sille missään nimessä haissutkaan. PAH taso on kuitenkin aika korkea ja kyllä tuo varmaan poistoon menee, 200 mg/kg on jo ongelmajätettä, eli hirveän kaukana siitä ei olla.

Ajattelin vielä tehdä ohuella leca-harkolla sisäpuolen seinän oikaisun ilman pienintäkään ilmarakoa, jolloin betoniin imeytynytkin aine tulee ainakin jotenkin ilmatiiviisti koteloitua. Meillä laitettiin tähän ulkopuolelle Fuktisol ja uudet salaojat. Sokkelin ylälaitaan sitten Finnfoam, vaikka olisi pitänyt varmaan laittaa EPS:ää.

Aika harva näitä kuulemma analysoi, vaan purkaa kylmän viileästi mahdollisista hajuista välittämättä. Ehkä omassa tapauksessani hieman ylivarovaisuuden puolella mennään. Asbestia meillä kellarissa putkieristeissä joka tapauksessa on, ei kuitenkaan onneksi krokidoliittia. Eli alipaineistuspurkuhommia edessä on.