1956 ex-hirsirintsikka

[Kurppa]

Foorumi vaikuttaa aika hiljaiselta, mutta tuntuu että johonkin haluaisi tätä omaa remonttia kirjata ylös, joten aloitetaan projektitopikki.

Vähän taustaa (jota olen kyllä muuallakin avannut).

1956 rakennettu, tasakertaan asti hirsirunkoinen rintamamiestalo Tampereella. Osa ullakkokomeroista otettu käyttöön edellisten omistajien toimesta. Kylpyhuone tehty joitakin vuosia sitten yläkertaan. Sähköt, käyttövedet ja viemäri kellariin asti uusittu, tiilikatto tehty 2000-luvun alussa ja edelleen ihan hyvässä kunnossa. Eli isot asiat piti olla kunnossa.

Pian kauppojen jälkeen todettiin sisäilmassa ratapölkyn hajua ja lopulta selvisi että hirsien välissä on käytetty kreosootissa uitettua rivettä. Väännettiin ostajien kanssa, asiantuntijat ravasivat talolla ja korjaamista pidettiin hyvin hankalana ja kalliina (ainakaan niin että talon voisi ikinä myydä eteenpäin). Lopulta päädyttiin maltilliseen hinnanalennukseen ja jäätiin miettimään mitä talolle tehdään.

Oltiin jo piirretty uusi talo, pyydetty sille tarjouksia ja juteltu rakennusvalvonnan kanssa, kun todettiin ettei haluta ottaa massiivista lisälainaa edellisen päälle, joten ajatus vanhan korjaamisesta heräsi kuitenkin eloon.

Selvittelin hirsien puhdistusta alhaalta lähtien hirsikerta kerrallaan. Lopulta rakennesuunnittelijana työskentelevä sukulainen sanoi suoraan ettei hommassa ole järkeä. Massiivisen työmäärän lisäksi ei olisi mitään varmuutta siitä poistuuko ratapölkyn haju sisäilmasta, vaikka kreosoottiriveet poistettaisiin. Tyyppi ehdotti hirsiseinän korvaamista rangalla ja melko pian oltiin päätetty että niin edetään.

Alkuperäinen ajatus oli edetä parin metrin pätkissä niin että tuetaan yläkerta väliaikaisesti, sahataan hirret pois ja rakennetaan rankaseinä tilalle. Päädyin kuitenkin tekemään puoli seinää kerrallaan (eli noin 4 metriä), jotta ala- ja yläjuoksut saatiin mahdollisimman pitkiksi.



Uusi runko on 48x148 mitallistettua puutavaraa ja seinän yläosaan on kolottu 51x200 LVL palkki, koska rankarakenteisen yläkerran runkojako on mitä on. Ajatus on että tuo palkki tekee alakerran seinistä hirsirunkoa vastaavan kaikkialta tasaisesti kantavan rakenteen.

Talvella 23/24 projektia suunnitellessa sisäinen Pelle Peloton pääsi valloilleen ja rakentelin iltapuhteina nauhahiomakoneen pääosin hyväkuntoisten julkisivulautojen hiomista varten. Tietenkin hommaan meni enemmän aikaa kun lautojen raaputtamiseen käsin olisi mennyt, mutta onpahan nyt olemassa tuollainen hiomakone jota voi käyttää sellaisenaan, tai siitä voi rakennella tavallisen kanttiputsin.





Tarina jatkuu myöhemmin.

[Kurppa]

Sisätilojen purkua. Väliseinät purin rungolle, lähinnä koska niissä oli käytetty PAH-pitoista tervapaperia.



Lattiat piti avata ja kutterinlastut lapioida helvettiin, koska sokkelin ja hirren väliseen alueeseen piti päästä käsiksi. Oli myös epäilys että puru on imenyt itseensä ratapölkyn hajua.



Lopulta lapioin kaikki purut talosta yläpohjaa ja yläkerran päätyjä lukuunottamatta. Mahtuivat juuri ja juuri 40 kuution siirtolavalle. Onneksi löytyi firma joka ottaa puujätettä vastaan ilmaiseksi, joten kuluiksi jäi vaivaiset 180e lavan kuljetuksien osalta.



Purujen loppusiivousta varten rakentelin imurin vanhasta suutarin putsin roottorista ja muista nurkissa pyörineistä materiaaleista. Thien-esierottelija osoittautui varsin toimivaksi kapineeksi, purua ei juuri päädy tuonne suodatinosan jätesäkkiin.







Sitten päästiinkin rakentelemaan väliaikaistuentaa hirsien poiston ajaksi. Kuvasta näkee pääperiaatteen, eli jokaisen välipohjapalkin alla on pilari. Päätyjen tuennan jouduin toteuttamaan vähän eri tavalla, mutta paikallaan talo pysyi niidenkin korjauksen ajan.

Noiden pilareiden lisäksi piti toki varmistella ulkoseinän osalta että kaikki on tuettu.



Rakennustelineiksi ostin 150 eurolla trukkihyllyn, joka osoittautui vallan toimivaksi ideaksi. Pystytys onnistuu yksin ja on varmasti tukeva, kunhan kiinnittää telineet seinään etteivät pääse kaatumaan poispäin talosta.



Päädyissä päädyin (heh) halkaisemaan ylimmän hirren koska sen yläpuolella oli vielä purut enkä halunnut niitä pudottaa pois.



Tässä aletaan olla lähellä puoliväliä. Ulkoseinään tuli siis 25mm tuulensuojalevy joka jatkuu yläkerrassa vinolaudoituksien päälle. Julkisivun koolauksen sain tehtyä osin välipohjan alapinnasta puretulla umpilaudoituksella.



Kuten näistä kuvista näkee, jouduin uusimaan vajaat puolet julkisivulaudoituksesta, loput laudoista pystyin käyttämään uudelleen. Kuvassa kesken olevan julkisivun vasemmanpuolinen ikkuna on lisätty remontin yhteydessä. Pidetään ainakin toistaiseksi alkuperäiset ikkunat ja löysin onneksi Torista vastaavan ikkunan pikkurahalla.





Sisäkuvaa kaaoksesta, työmaan siisteydessä olisi todellakin parannettavaa.

[Kurppa]

Välillä sahattujen hirsien päätyjä tutkiessa tuli paha mieli, koska parhaillaan sisus näytti tältä:



Yhdessäkään hirressä ei tullut vastaan lahoa. Kaikki hirret on vielä tontilla pinossa, parhaat ja pisimmät (reiättömät) hirret eroteltuna omaan pinoon. Parhaista sahaan lankkua ikkunanpuitteiden korjaukseen jne ja huonommat menee polttopuuksi niin, että kreosootiriveen kanssa kosketuksissa olevat pinnat menee tarvittaessa ongelmajätteenä kaatopaikalle, kun ei niitä viitsi sisällä ainakaan polttaa.

[Kurppa]

Harvoja lahoja paikkoja mitä on tullut vastaan, kuistin katon reunimmainen vasa oli saanut vettä, joten se paikattiin.





Kuistin kohdalta hirsiseinän vaihto oli varmaan hankalin. Koska uusi seinä tuli tuulensuojalevyn verran vanhaa hirsiseinää ulommas, piti kuistin katto, seinä ja lattiarakenteista saada levyn verran pois. Käytännössä tämä tapahtui siirtämällä kattovasoja, lattiapalkkeja ja seinän pystytolppia sen pari senttiä ulospäin. Ihme kyllä homma lopulta onnistu. Tästä vaiheesta ei ikävä kyllä ole kuvia.

Kun hirsiseinät oli saatu vaihdettua, siirryin välipohjien kimppuun. Vanhat välipohjapalkit olivat noin k800 jaolla ja edellisten omistajien tekemien muutosten takia yläkerrasta tuli palkkien päälle vielä pistekuormia, joita ei oltu huomioitu välipohjassa riittävästi. Tuplasin palkkien määrän ja pistekuormien kohdalla lisäsin kyseisen palkin kylkiin kertopuupalkit molemmin puolin. Palkit olivat taipuneet vuosien saatossa, joten jouduin koloamaan yläpuolen poikittaisia rakenteita paikoitellen aika roimasti, että sain suoran LVL-palkin paikalleen.





Kuvassa näkyy myös eristevalinnat, eli uusiin seiniin tuli Huntonin levyvilla, alapohjaan ja jäljelle jäävien kylmien vinttikomeroiden lattiaan puhallettu Ekovilla.

Seuraavaksi oli vuorossa rossipohjan kunnostus. Talossa on siis puolikas betonipintainen kellari ja toisella puolella rossipohja. Rossipohja oli purettaessa varsin hyvässä kunnossa, vaikka alunperin talossa oli vain kaksi kissanluukkua. Sittemmin olen lisännyt tuuletusaukkoja roimasti.

Kuten alkuperäinen hirsirunko, myös alapohjan rakenteet on kierrätetty jostain vanhemmasta rakennuksesta. Aion palauttaa puurakenteen melkolailla alkuperäisen kaltaiseksi.



Ryömintätila on matalimmillaan noin 65cm korkea ja korkeimmillaan noin metrin. Kaivoin ryömintätilasta parikymmentä senttiä maata pois ja siivosin parhaani mukaan orgaaniset ainekset pois. Olin pystynyt tähän asti välttelemään poravasaran hankintaa, mutta vastaan tulleet isot kivet pakottivat hannkimaan sellaisen ja kivikiiloja.





Kaivoin samalla yhden osan kellarin ja rossin välisestä seinästä auki alas asti, ja asensin sinne salaojan sekä Pordränit, sillä kellarin lattia kastuu kesäsin tuolta nurkasta.





Siistitty ja auki kaivettu ryömintätila ja maan päälle asennettu suodatinkangas. Kiinnitin suodatinkankaan seiniin pöllösilmillä lähinnä siksi että se pysyy paikallaan sillä aikaa kun alapohja rakennetaan uudelleen. Kun kangas on tiukasti seinissä kiinni, voi alapohjan rakentamisen aikana maahan varisseet purut ja lastut yms. lakaista ja imuroida tarkasti pois ennen kapillaarikatkon asennusta. Tarkoitus on rakentaa alapohja valmiiksi paria kaistaletta lukuunottamatta, näistä muutamasta kaistaleesta voi sitten kärrätä kapillaarikatkon sisään kottikärryllä ennen alapohjan sulkemista.

Kapillarikatkoksi ja eristeeksi hankin kuusi kuutiota Foamit -vaahtolasimursketta, joka riittänee 20cm kerrokseen. Sinänsä pelkkä pesty sepeli/singeli olisi varmaan riittänyt kun alapohja on ollut ainakin silmämääräisesti terve tähänkin asti, mutta koska eriste vaihtuu kutterinlastusta ekovillaan ja täten lämpöhukka alapohjan läpi vähenee, halusin pelata varman päälle ja investoida eristävään kapillaarikatkoon.




Sitten päästäänkin tämänhetkiseen tilanteeseen ja seuraavaan hommaan. Ennen kuin suljen alapohjan, haluan ryömintätilaan kulkuluukun. Päätin lopulta pitkän pähkäilyn jälkeen tehdä luukun kellarin puolelle, lähinnä siksi että siellä on paremmin tilaa ja luulen että ryömintätilassa tulee käytyä useammin jos sinne on siisti ja helppo kulku talon sisäpuolelta.

Olin jo aiemmin hankkinut muutamalla satasella käytetyn kiinalaisen timanttiporakoneen 114mm terällä kissanluukkujen poraamista varten. Sokkeli on 250mm paksu ja täynnä isoja kiviä, joten piikkaaminen ei oikein tule kysymykseen. Jälleen kerran ongelmaksi osoittautui koneen ankkuroiminen säästöbetoniin. Ankkurit tai betoniruuvit eivät pidä riittävästi, varsinkaan jos pitää porata useampi reikä niin kuin tässä luukun tapauksessa. Lopulta päädyin poraamaan 16mm reiän läpi sokkelista ja kiinnittämään poran kierretangolla. Ehdin parissa tunnissa porata 6 reikää, jäljellä olisi vielä noin 20 kpl



Vaikka katsoin luukun paikan seinän kestävyyden kannalta mielestäni optimaaliseen paikkaan, päätin tehdä luukun karmin/kehyksestä mahdollisimman järeän, jotta se tukee seinää ainakin puristuksessa. Hain 100x50x6 kulmarautaa, josta hitsaan kehyksen ja ankkuroin sen betoniin mahdollisimman tukevasti.

[fauwee]

Erittäin hyvin dokumentoitu hieno projekti. Tsemppiä myös jatkoon, eihän nämä koskaan oikeastaan valmistu. Aina jotakin pientä ja suurempaa hommaa.

[Kurppa]

Kiitos! Ihan kiva päästä tuon ulkoseinäremontin jälkeen ns. normaalin rintamamiestaloremontin makuun.

Palauttelin nyt viikonloppuna rossipohjan kantavat rakenteet paikalleen, mutta vanhan umpilaudoituksen palauttamisen sijaan laitoin 25mm Huntonin tuulensuojalevyä, kun löytyi sopiva määrä Torista hyvin edullisesti. Pitää vielä miettiä missä määrin vaati lisää tuentaa, ainakin saumojen kohdalle laitan poikkilaudat.

Myös käyntiluukku tuli kairattua loppuun, vielä pitää vähän rälläköidä ja piikata reunojen rosoja ja tasoitella sitten reunat jollain tasoitteella tai valulla.

[Kurppa]

Vaahtolasit kärrätty ryömintätilaan ja koko alapohja levytetty. Seuraavaksi paperointia.



Mitenkähän muuten tässä kuvassa vasemmalla näkyvä muurin perustus olisi hyvä erottaa selluvillasta? Tuonne tuskin tarvitsee palovillaa, joten mietin että laittaisi tuota Huntonin bitumituulensuojalevyä betonia vasten, tarvittaessa vielä kermisuikale väliin. Tuskin tuonne isoja määriä kosteutta nousee, mutta 70v vanhat betonin kanssa suorassa kosketuksessa olleet kutterinlastut oli aavistuksen tummuneita, joten en haluaisi laittaa uusia villoja ihan samalla tavalla.

[Kurppa]

Hetki meni keksiä miten paperoida haltiahirsien/niskojen päät niin että paperi pysyy ehjänä, eikä tarvitse leikellä viiltoja. Tuollaiset vähän hassut liepeet tuohon jää, mutta eipä ne haittaa. Käytännössä lienee fiksumpaa laittaa niskojen välinen paperointi ensin ja sitten vasta nämä origamit päihin.

Käsin veistettyihin kierrätyshirsiin pitää laittaa pellavanauha hirren ja paperin väliin, kun ovat sen verran epätasaisia. Samasta syystä en halua paperoida hirren yli, väliin jäisi väkisinkin tuulitunneleita. Sahailin tuohon levyn ja hirren liitokseen kolmiorimojakin, mutta luulen että ohut lattarima on tuossa parempi kun hirren pinta on melko epätasainen.

Noin puolet niskoista on sahattua ~75x200 sahatavaraa, niihin saanee nidottua paperin riittävän tiiviisti ilman pellavaa tai rimoja.


Teipit lähinnä pitämässä papereita paikallaan niin kauan että saa eristeet tampattua paikalleen, eiköhän tuo ekovilla/sitko -teippi jokusen vuoden pysy paperissakin kiinni.

Puuilon halpa rakennuspaperi on aivan liian ohutta, kun sitä kokeilin, repeää joka niitin kohdalta. Jatketaan tuolla hyväksi todetulla Paavo -ilmansulkupaperilla ainakin ulkopuolisissa pinnoissa.

[Kurppa]

Olohuoneen lattiajuoksut on paikallaan. Laitoin kakkosviitosta k400 jaolla, uskoisin olevan varsin riittävä kun noi alemmat hirret on varsinkin tässä huoneessa melko järeät. Lisäsin hukkapaloista nuo välikappaleet lähinnä sen takia että juoksut pysyy pystyssä niitä pitkin kävellessä ennen lattialautojen asennusta, mutta kyllähän tuo rakennetta varmaan muutenkin jäykistää.

[Kurppa]

Mulla on kenties vähän kunnianhimoinen suunnitelma tehdä keittiö itse. Yläkaappien ja korkeiden kaappien ovet on pelastettu nykyisen vuokrakämpän varastosta ja niitä onkin kahden 50-luvun keittiön verran.

Alakaappeihin on tulossa pelkästään vetolaatikoita ja niiden etusarjat ja vetimet tein työväenopiston puutyökurssilla. Laatikoiden kyljet/kiskot on talosta puretun 2000-luvun keittiön peruja, niihin pitää tehdä vanerista takalevy ja pohja.

Runko olisi tarkoitus tehdä koivuvanerista, näkyvät reunat listoitan koivulla. Erittäin hyväkuntoisen Stalan tiskialtaan ostin torista muutamalla kympillä.

Värimaailma on auki, mutta jossain määrin 50-luvun tyyliä haetaan, tosin laatikostojen etusarjat on tarkoitus jättää puupinnalle maalaamisen sijaan.

[Kurppa]

Mursin lonkkani retkiluistellessa, joten isommat hommat on hetken tauolla. Askartelin kuitenkin uuteen pikkuikkunaan sisäpuitteet, vielä pitää jyrsiä sisäpuolen kehään pyöristys niin mätsää vanhojen ikkunoiden kanssa.

[Kurppa]

Ikkunanteko jatkuu, kittaus oli hankalampaa kuin kuvittelin, syytän liian notkeaa kittiä tekijän sijaan

[pvalila]

Huh, huh, on sulla hurja projekti!

Pekka Huhta kirjoitti joskus projekteista, joissa vanhaa jää jäljelle vain runkotolpat; sun projektissa eivät jäljelle jää edes ne.

Sääli noita hirsiä tosiaan, kivikovaa hirsiseinää purkaessa tulee pakosta paha mieli.

Pelkään vähän, että se sun saamasi hinnanalennus ei riitä edes suuruusluokalleen korjaustöihin. Todellinen palkka lienee se, että saa sellaisen talon, kuin haluaa.

Selluvillan kyky sietää kosteutta on mulle vähän arvoitus. Hetkellistä kosteutta se kestää erittäin huonosti, tuloksena on kasa kastunutta jätepaperia. Onko pitkäaikainen kestokyky suhteessa parempi, sitä olen miettinyt, koska itsellänikin on monin paikoin kutteripuru korvattu selluvillalla.

[Kurppa]

Huh, huh, on sulla hurja projekti!

Pekka Huhta kirjoitti joskus projekteista, joissa vanhaa jää jäljelle vain runkotolpat; sun projektissa eivät jäljelle jää edes ne.

Sääli noita hirsiä tosiaan, kivikovaa hirsiseinää purkaessa tulee pakosta paha mieli.

Pelkään vähän, että se sun saamasi hinnanalennus ei riitä edes suuruusluokalleen korjaustöihin. Todellinen palkka lienee se, että saa sellaisen talon, kuin haluaa.

Selluvillan kyky sietää kosteutta on mulle vähän arvoitus. Hetkellistä kosteutta se kestää erittäin huonosti, tuloksena on kasa kastunutta jätepaperia. Onko pitkäaikainen kestokyky suhteessa parempi, sitä olen miettinyt, koska itsellänikin on monin paikoin kutteripuru korvattu selluvillalla.

Joo hinnanalennus ei varmastikaan riitä korjaustöihin, vaikka tätä aika kengännanuhabudjetilla ja toistaiseksi 100% hartiapankilla tehdäänkin. Vaihtoehto olisi vaan ollut talon myyminen purettavaksi ja siinä olisi tullut takkiin reilusti, vaikka tontti onkin arvokas. Ja sen jälkeen olisi ollut edessä vanhan talon ostaminen kaikkine epävarmuuksineen.

Toistaiseksi arvioisin että ollaan kustannuksissa vielä reilusti alle tuon hinnanalennuksen, mutta sisätyöt on pääosin toki vielä tekemättä ja niihin saa kyllä rahaa uppoamaan.

Toki lopputuloksena on (toivottavasti) mieluinen talo erittäin hyvällä sijainnilla ja jolla on enemmän arvoa kuin mitä siitä aikanaan maksoimme.Eikä pitäisi olla epätietoa rakenteiden kunnosta kun käytännössä kaikki paikat on avattu tai rakennettu uudestaan.

Olen aika varma että toi hirsiseinän uusiminen oli työnä helpompi kuin rankatalon purkaminen runkotolpille+alajuoksun uusiminen, mitä täälläkin foorumilla on nähty. Hirret on aika paljon helpompia siirreltäviä kuin puru. Meillä jää jäljelle kuitenkin ehjät perustukset, muuri ja yläkerta kokonaisuudessaan.

Omaa jaksamista on myös auttanut se että ollaan hyväksytty ettei homma valmistu hetkessä. Teen hommia pääosin viikonloppuisin ja lomilla, ja toistaiseksi jaksamisen kanssa ei ole ollut ongelmia, vaan ennemminkin odotan aina innolla seuraavaa kertaa kun pääsee talolle tekemään. Jos käsillä tekeminen tai fyysinen työ olisi vastenmielistä, ei hommasta tulisi mitään.

[pvalila]

Ehkä se lonkanmurtuma olisi jostain löytänyt joutilaamman miehen kohteekseen...

Asunnonvälittäjä muisti aikoinaan, kun tämän talon meille myi, kehua sijaintia: "Kaiken muun voi korjata, paitsi sijainnin."

Perhana, olisi tuo voinut myös sanoa, että kaiken muun JOUTUU korjaamaan...

Asumme 300 metrin päässä Hiekkaharjun asemasta ja kuningasajatuksemme oli, että hyvien julkisten yhteyksien ansiosta meidän ei tarvitse ostaa perheeseen toista autoa. No, rempan takia kakkosauto oli eka hankinta, jonka teimme...

Nyt 19 vuotta myöhemmin remppa on yhä kesken ja, thereafter, perheessä yhä kaksi autoa. Täytyykin olla varovainen, ettei talo pääse vahingossa valmistumaan: emmehän me enää osaa yhdellä bilikalla toimeen tulla.