Tarina on pitkä, mutta tosi. Voi olla, että osa tapahtumista meni hieman eri järjestyksessä, mutta kaikki tämä tapahtui.
Ostimme rintamamiestalon, johon muutimme tammikuussa. Päätimme vaihtaa talomme öljylämmityksen maalämpöön. Kilpailutimme firmoja ja neljä firmaa kävi paikan päällä tekemässä kartoituskäyntiä. Yksi firmoista sanoi heti, että heiltä ei valitettavasti löydy pumppua, joka mahtuisi vanhaan pannuhuoneeseen. Kolme muuta lupasi, että mahtuu. Valitsimme yhden, joka oli tehnyt runsaasti maalämpö- ja VILP-remontteja ja saanut somessa paljon asiakkailta tyytyväistä palautetta.
Asennuksen aika koitti huhtikuussa. Pumpun asentanut firma osti porauksen toiselta firmalta. Porausta varten olin porafirman pyynnöstä selvittänyt sähköjohtojen kulun maan alla, mutta vesijohdoista kaupungilla ei ollut kertoa sijaintia. Kaivojen avulla yhdessä poraajan kanssa yritimme päätellä missä vedet mahdollisesti kulkisivat. Jäteveden tarkistuskaivoa emme pihalta löytäneet, minkä vuoksi jätevesiputken sijainnista ei saatu oikein minkäänlaista varmuutta. Poraus onnistui kuitenkin hyvin. Taas jälkiviisautta: Yksi pihalla olevista kaivoista oli betonikannen alla täynnä multaa. Tuolloin luulimme, että se on joku vanha käytöstä poistettu kaivo. Nyt tiedän, että se olikin tarkistuskaivo, jonka ilmeisesti rotat tai myyrät olivat täyttäneet, mutta palataan tähän tuonnempana.
No sitten paikalle saapui pumppua asentava firma. Asentajina oli saman firman eri porukka, kun meille pumpun myynyt ja kartoituskäynnillä käynyt henkilö. Asentajat totesivat heti, että pumppu ei ole saapunut, joten aikataulu tulee venymään, ja pannuhuoneen nähdessään, että "ei missään tapauksessa mahdu tänne". Pyysin kutsumaan paikalle pomon, joka meille pumpun möi luvaten sen mahtuvan tilaan. "On tehty ennenkin ahtaita asennuksia", hän myyntivaiheessa sanoi. Töistä palatessani pomo oli paikalla ja pahoitteli, että ei se taida mahtua. Kysyin, että miten on mahdollista, kun vielä pari kuukautta sitten hän oli varma, että mahtuu. Selvisi, että hän ei itse asiassa ollut missään vaiheessa mitannut tilan korkeutta, vaan arvioinut sen siitä, kun itse seisoin tilassa päälaki kattoa hipoen ja sanoin arvion omasta pituudestani. Todettakoon, että ihan alakoulumatematiikan geometriallakin olisi voinut sanoa, että jos laitteen korkeus pystyssä on x cm, sen pystyyn kääntäminen vaatii tilaa enemmän, sillä suorakulmion halkaisija on varmasti pidempi kuin suorakulmion pitkä sivu.
Ilmeisesti minun olisi pitänyt valvoa, että tämä ammattilainen kartoituskäynnillään ihan kaivaa mittanauhan taskusta ja mittaa tilan, ja huomauttaa, että huomaathan huomioida laitteen pystyyn kääntämisen vaativan tilan, sillä oviaukko pannuhuoneeseen on matalampi.
Pomo ehdotti, että asennetaan pumppu yhteen kellarissa olevista huoneista, mutta sanoin, että meille vähän niin kuin myytiin se tähän tilaan. Jälkiviisaana voin sanoa, että olisi pitänyt muuttaa suunnitelmia ja asentaa se toiseen tilaan. Olisi ollut pienemmän vaivan tie. Jos ammattilainen olisi tässä vaiheessa minulle perustellut miksi (esim. sillä, että vaikka laite saataisiin mahtumaan, sen huolto on erittäin haastavaa, kun yläpuolella on vähän tilaa), olisin ehkä suostunutkin.
No, tiimi päätti piikata lattiaa pannuhuoneesta auki ja syventää huonetta, jotta laite saadaan sinne. Kun seuraavan kerran menin katsomaan, kaverit olivat aikeissa laittaa pumpun siihen auki piikattuun kuoppaan suoraan hiekkamaan päälle. En paljoakaan ymmärrä talotekniikasta, mutta maalaisjärki sanoi, että kyllä kai siihen täytyy jonkinlainen eristys ja uusi lattia valaa alle. Herrat selvittelivät asiaa ja tulivat sanomaan, että laittavat finfoamit ja valavat uuden lattian. Tämä kuulosti minusta ok:lta, ja konsultoin nopeasti rakennusalalla toimivaa sukulaista, joka sanoi, että se kuulostaa riittävältä.
Seuraavan kerran kun menin kellariin katsomaan, herrat lopettelivat työtä siltä illalta ja laite oli paikallaan. He olivat myös rakentaneet sovitusti katonrajassa kulkevan keruuputkiston peittävän koteloinnin vanerista. "Meillä on timpuri tiimissä, ja hän voi rakentaa koteloinnin", muistan pomon myyntivaiheessa sanoneen. Sovittiin tuolloin, että minä hoidan sitten koteloinnin maalauksen itse. "Tuohon kun laitat vaan vähän maalia päälle, niin näyttää samalta kuin tuo toisella puolella oleva kotelointi", koteloinnin tehnyt timpuri sanoi viitaten kellarihuoneessa jo olleeseen toiseen kotelointiin. Olin niin ällistynyt työn jäljestä, että en saanu sanaa suustani. En tiennyt, mitä sanoisin. Bauhausissa ei ole niin paljon valkoista maalia, että työn surkea jälki olisi saatu sillä peitettyä. Olen itse alakoulun ope, ja tuumin mielessäni, että kolmasluokkalaiset kun rakentavat ensimmäisen linnunpönttönsä, se näyttää suunnilleen samalta.
Kotelo oli rakennettu pienistä vanerinpaloista myös kohdissa, joissa pienten palojen käyttö oli tarpeetonta. Eikä siinä mitään, materiaalitehokkuus on suotavaa, mutta kun mittaa ja suorakulmaa ei oltu palojen sahauksen yhteydessä taidettu edes näyttää paloille. Palojen väliin oli jäänyt aukkoja ja ne olivat eri tasossa ja/tai vinossa. Näitä epätasaisuuksia oli sitten jonkinlaisella massalla yritetty huonolla menestyksellä tasoittaa. Tätä massaa löytyi klimppeinä myös sieltä täältä. Vanerin sahaukseen oli käyetty joko tylsää tai vääränlaista terää, mikä oli repinyt vanerin reunan pahasti. Tämä revennyt reuna oli tietysti laitettu näkyvällä puolelle (tai sitten reuna oli myös toiselta puolelta vielä pahemmin revennyt). Naulaimesta oli ilmeisesti akku alkanut loppua, mutta homma oli ollut pakko saada valmiiksi. Ei kai se haittaa, jos nauloja töröttää sieltä täältä, eihän? Maalia vaan päälle.
En ole timpuri enkä tiedä, miten nämä hommat yleensä tehdään, mutta minulla ei olisi pokkaa luovuttaa mitään tekemääni työtä asiakkaalle tuon näköisenä.
No, herrojen lähdettyä kun tarkemmin katsoin sitä auki piikatun lattian valua, huomasin, että se finfoam ja valu oli tehty vain sinne auki piikatun montun pohjalle. Sen montun seinämät olivat edelleen hiekkaa.
Reklamoin tästä ja koteloinnin huonosta jäljestä seuraavana päivänä videoviestillä pomoa. Sattui vielä sillä tavalla sopivasti, että rakennusalalla toimiva sukulaiseni tuli asennuksen jälkeisenä viikonloppuna kylään. Hän vilkaisi kerran pannuhuonetta ja kirosi. Yhdellä silmäyksellä hän huomasi heti, että
a) Kiertovesipumppu oli jätetty peräseinälle. Koska asennustila oli niin ahdas, sen korjaaminen tarvittaessa vaatisi koko maalämpöpumpun irroittamista paikaltaan.
b) Pannuhuoneeseen järjestelmää varten rakennetussa putkistossa on paineventtiilejä, jotka päästävät hieman vettä pois, jos paine putkistossa nousee liian suureksi. Näihin venttiileihin ei oltu tehty mitään letkutusta minnekään. Asentajat puhuivat meille paineen pääsemisestä pois, mutta eivät kertoneet, että sieltä tulee muuten vettäkin. Jos sukulaiseni ei olisi tästä minulle kertonut, en olisi tästä firmalle osannut huomauttaa, ja kaikki se ulos tuleva vesi olisi valunut lattialle ja kuten kohta luette, suoraan lattian alle. Nyt muutaman kuukauden käytön jälkeen huomaan, että sitä vettä tulee putkistosta ihan suht runsaasti, kuukaudessa muutama litra. Nyt, kun tiesin tästä, osasin vaatia letkun asentamista ja laitoin letkun tulemaan suureen ämpäriin. Tiedä sitten väheneekö veden valumisen määrä paineen tasautuessa ja ilman poistuessa järjestelmästä. Laitteen valmistajafirma sanoi, että tähän voi mennä ensimmäinen vuosikin. Kyllä, aloin asioida suoraan laitteen valmistajan kanssa, sillä luotto tähän asennuksen toteuttaneeseen firmaan ei ole kovinkaan korkea
c) Rakennetussa putkistossa oli pätkiä, joita ei oltu lainkaan eristetty. Nyt tiedän, että tästä seuraa tietysti se, että putkien pintaan kondensoituisi kosteutta, joka sitten tippuisi rakenteisiin. Suuri kysymys tietysti on, onko tällaisia pätkiä jätetty sinne törkeän huonosti tehdyn vanerikoteloinnin sisälle. Me huomasimme luonnollisesti vain ne kohdat, jotka olivat näkvyillä, kun en ollut vielä laittanut kattopanelointia takaisin paikoilleen. Kysyin asiasta firman pomolta, joka lupasi, että ei ole.
Kaikki nämä ovat sellaisia asioita, että minulla, joka ymmärrän rakennusteknisistä asioista ja putkihommista suunnilleen yhtä paljon kuin sika hopeasta, ei olisi ollut mitään mahdollisuutta huomata näitä ja reklamoida niistä, jollei sukulaiseni olisi sattunut tulemaan käymään.
Reklamoin näistä kaikista. Kaikki luvattiin tulla tekemään kuntoon. Kiertovesipumpusta firma lupasi, että jos se menee joskus rikki, he tulevat sen veloituksetta korjaamaan. Emme tietenkään tällaista tarjousta hyväksyneet, sillä siinä vaiheessa koko firmaa ei välttämättä enää ole.
En muista, tultiinko ne heti seuraavana päivänä tekemään vai vasta parin päivän päästä, kun firm teki asennuksia samaan aikaan myös muissa kohteissa ja aikatauluhan oli jo meidän projektin suhteen venynyt, mutta eräänä päivänä kun tulin töistä, tiimi pomo mukanaan oli lopettelemassa jälkitöitä ja reklamoimiani asioita. Kotelointi olikin nyt heidän toimestaan tasoiteltu ja maalattu, vaikka reklamoinnissa sanoin, että minä kyllä sovitusti maalaan sen, mutta ensin kotelointi on saatettava siihen kuntoon, että se on maalattavissa. Nyt kotelointi oli ihan tyydyttävän näköinen, ei missään tapauksessa vieläkään siisti, ja varmasti jossain vaiheessa sitä vielä pakkeloin ja maalaan uudelleen. Kiertovesipumppuongelman he ratkaisivat asentamalla laitteiston eteen putkistoon kokonaan uuden pumpun ja poistivat sen peräseinällä olevan kokonaan käytöstä.
Sitten katsoin sitä maalämpöpumppua ja sen alla olevaa lattiaa. Huomasin heti, ettei pumppua oltu siirretty paikaltaan, kun herrat sanoivat, että nyt on valu tehty myös siihen montun seinämään. Kysyin suoraan, onko valu vain siinä pumpun edessä olevassa seinässä, vai onko valu tehty kauttaaltaan niin, ettei montusta ole suoraa yhteyttä hiekkamaahan. Herrat hieman takellellen myönsivät, että se on vaan siinä edessä. Yritin kärsivällisesti selittää heille, että en minä sitä valua esteettisistä syistä siihen halunnut, vaan siksi, että jos siitä on suora yhteys hiekkaan, pelkään, että kosteus voi nousta sieltä ylös ja toisaalta, jos vaikka pumppu rikkoutuu, vesi pääsee valumaan suoraan talon alle. Pomo sanoi, ettei usko, että näin kävisi, sillä ei pannuhuoneen lattiassa alunperinkään mitään eristystä ollut, kun lattiaa auki piikattiin, eikä kosteutta tähän päivään ole noussut. Mietin, että olisiko mahdollista, että öljykattilan lämpö on saanut aiemmin mahdollisen kosteuden haihtumaan. Pyysin paikalle kauppakamarin tavarantarkastajan, joka totesi myös epätodennäköiseksi sen, että kosteutta nousisi. Jos vesi olisi noustakseen, se olisi vuosien saatossa ja noussut ja toisaalta lattialämmitys kellarissa painaa kosteutta alaspäin, joten tyydyin tähän ratkaisuun.
Mutta eipä siinä vielä kaikki. Kun pumppua asennusvaiheessa oli kannettu kellariin, tiimi joutui poistamaan kellarin portaikon karmit. Siinä yhteydessä muutamat oven ympärillä olevistä koristelistoista hajosivat niin, ettei niitä voinut enää käyttää. Lautalattiaan tuli muutama lommo huonosti suunnitellun kannon takia (miten olisi ollut vaikkapa suojaavat matot alle?) ja kellarin portaikossa sekä seinään että kattoon tuli reikiä. "Älkää huoliko, kaikki korjataan niin, ettette edes huomaa", meille sanottiin.
No, näitä tultiin sitten eräänä päivänä töissä ollessani korjaamaan. Seinät ja katto korjattiinkin ihan ok. Kattoon tuli isoin reikä, ja siinä on nyt lievä kohouma, mutta jos ei tiedä, että se on paikattu, ei sitä portaista kävellessä huomaa. Mutta ne listat! Ensiksikin, meillä olis siinä kellarin oven ympärillä toisella opuolella sellaiset ns. "antiikkilistat", eli sellaiset kaarevat. Näistä yksi halkesi. Tämän tiimi oli korvannut tavallisella modernilla suorakulmion muotoisella listalla. Meillä oli nyt siis oven toisella puolella kahdella sivulla kaareva antiikkilista ja yhdellä sivulla tavallinen suorakulmion muotoinen lista. Ja niin kuin se nyt ei olisi tarpeeksi, tämä kyseinen lista, niin kuin oven toisellakin puolella oleva lista, oli tehty kahdesta palasta. Materiaalitehokkuus on toki tässäkin hyve, mutta kun ne palat oli taas "mitattu", niin, että niiden väliin jäi toisella puolen ovea n. puolen sentin ja toisella puolella sentin rako. Toisella puolen tämä rako oli vielä siinä valokatkaisijan korkeudella, että varmasti osuu silmään. Raot oli sitten täytetty kitillä. Sille toiselle puolelle ovea, jossa alun perinkin oli sellainen suorakulmion muotoinen lista, lista oli asennettu jostain syystä niin, ettei se edes kynnolla peittänyt seinän ja oven karmin välissä olevaa rakoa.
Onnekseni löysin varastosta edellisen asukkaan jättämää maalaamatonta antiikkilistaa. Tuumasin, että jos nämä tällaiset ratkaisut ovat tiimin mielestä hyväksyttäviä ratkaisuja listojen laitossa, emme puhu työn jäljessä edes samaa kieltä, ja minun on aivan turha pyytää heitä enää korjaamaan. Hei eivät ilmeisestikään tiedä, mitä kuuluu tehdä. Niinpä, kun he eräänä iltana taas ilta yhdeksän maissa tulivat pomon käskystä tekemään puoliunessa toiselta työmaalta päästyään reklamoimiani jälkitöitä (esim. patterit eivät lämminneet), pyysin heitä jättämään minulle listat ja maalin, ja hoitamaan patterit lämpiämään. Hoitaisin itse listojen korjauksen.
Voitte uskoa, että olimme pöyristyneitä, kun töiden jälkeen ja laskun lopullisen maksun jälkeen firmalta tuli 670€ lisälasku siitä koteloinnista, joka näytti alakoululaisen ensimmäiseltä puutyöltä. Kyseenalaistimme laskun viitaten heidän alkuperäiseen tarjoukseensa ja heidän kanssa käymäämme s-postinvaihtoon/keskusteluihin, joissa pomo nimenomaan sanoo, että tämä urakkahinta sisältää kaiken, eikä ylimääräisiä piilokuluja ole. Firma vetosi siihen, että urakoitsijalla on lain mukaan oikeus periä ylimääräisiä maksuja (max. tietty prosenttiosuun koko urakan hinnasta) ns. yllättävistä kuluista, joiden syntyä ei ole voitu ennakoida urakkasopimusta tehtäessä. Muistutimme, että hän itse oli paikalla kahdella kartoitus-/suunnittelukäynnillä, ja että hän itse ehdotti koteloinnin tekemistä. Näin ollen kotelointi ei varmastikaan tullut ns. yllättävänä kuluna. Tällöin firma vetosi siihen, että tuo kyseinen urakkatarjous on tehty tammikuun alussa, ja se on tehty sillä ajatuksella, että kaivo porataan talon toiselle puolelle. Toisella kartoituskäynnillä päätettiinkin porata toiselle puolelle, jossa naapurit ovat kauempana. Tämä oli lupaprosessin kannalta helpompi vaihtoehto. Tästä tuli lisää putken vetoa ja kustannuksia, mutta he "eivät halunneet tuolloin nostaa urakan hintaa, koska halusivat edetä hyvässä hengessä". Firma myös väitti koko ajan puhuneensa koteloinnista ylimääräisenä lisätyönä, joka tuo lisäkustannusta.
Olimme itse eri mieltä. Meille oli nimenomaan sanottu, ettei tule mitään ylimääräistä. Meistä oli ilmiselvää, että kun urakka, joka oli myyty meille n. 3 päivän mittaisena olikin venynyt kolmeen viikkoon, oli firman saatava jotenkin kuluja paikattua. Se, mitä urakasta sovittaessa sovittiin, oli kuitenkin suullista, sillä jälkikäteen viestinvaihdostamme huomasin, että firman edustaja puhuu kahteen otteeseen (kirjallisen) urakkasopimuksen lähettämisestä, mutta emme sitä missään vaiheessa saaneet. Meidän moka, kun emme sitä myöskään muistaneet vaatia. Jälkikäteen on hyvä selitellä, mutta lupaprosessi energiakaivolle olikin yllättävän monimutkainen, ja se yllätti myös sekä asennus- että porausfirman. Laki oli ilmeisesti juuri muuttunut, johtuiko se sitten siitä vai onko prosessi vaan tässä kaupungissa monimutkaisempi kuin toisissa kaupungeissa, mene ja tiedä. Joka tapauksessa, lupaprosessi vei huomiomme, emmekä tajunneet sitä sopimusta vaatia. En usko, että firmakaan tarkoituksella jätti sen lähettämättä. Huomaan viesteistämme jälkikäteen, että pariin otteeseen firman edustaja sanoo laittavansa urakkasopimuksen tulemaan mutta aina on tullut jokin uusi mutka matkaan rakennusvalvonnan taholta tai muualta, jonka nostan itse keskusteluun, ja urakkasopimusasia unohtuu. Samalla olen kaikesta huolimatta sitä mieltä, että vastuuntuntoinen urakoitsija olisi sen meille toimittanut.
Harkitsimme nyt tämän lisämaksun edessä vaihtoehtojamme. Tällä lisämaksullakin koko urakan hinta oli vielä ihan siedettävä. Oikeusteitse vääntäminen tulisi vielä kalliimmaksi ja olisimme sana sanaa vastaan. Olimme maininneet firmalle surkeasta työn jäljestä ja siitä, että esim. lautalattiamme vahingoittui. Firma tuli vastaan ja pudotti hintaa pari sataa. Päätimme, että haluamme tästä sotkusta eroon ja että nämä on meidän oppirahojamme. Ensi kerralla kaikki kirjallisena.
Näin luulimme, että koko farssi on ohi. Patterit ja lattialämmitys lämpesivät kolmen viikon säädön, ilmausten, letkutusten yms jälkeen ja kuumaa käyttövettä tuli.
Sitten kesän alussa viemärit tukkeutuivat. Avaamaan tullut firma sanoi, että on ihan luonnollista, että kun vedenkäyttötarve on uusien asukkaiden myötä muuttunut, voivat viemärit tukkeutua. Ehkä putkistossa on ollut jokin vuosikymmenten saatossa syntynyt ahtauma, mutta edellisen asukkaan vähäinen vedenkäyttötarve ei ole koskaan saanut vedenpintaa nousemaan lattialle asti, ja vesi on hiljalleen päässyt laskemaan ahtaan reiän läpi. Itse epäilin myös, että pumpun asentanut firma lattialämmityksen kiertoja letkuttaessaan päästi kaiken kierroista lähteneen töhnän kylpyhuoneen lattiakaivoon, mikä oli omiaan tukkimaan viemärin.
Heinäkuussa viemärit tukkeutuivat uudelleen, ja tilasimme perusteellisen huuhtelun kuvauksen kanssa. Tukkeutumisten syy löytyikin. Se kirottu maalämpökaivo, ainoa asia, jonka luulimme koko maalämpöurakassa onnistuneen ongelmitta, oli onnistuttu poraamaan lähes täydellisesti meidän viemäriputkemme läpi. Melkoinen tuuri, suoraan sanottuna, kun tontilla on pinta-alaa yhteensä n. 670 neliömetriä, osua juuri siihen metriin, jossa se putki on.
Tässä pääsemme takaisin siihen kirjoitukseni alussa mainitsemaani mullalla täytettyyn kaivoon pihallamme. Olin yhteydessä ennen porausta kaupunkiin ja pyysin tontille johtojen ja vesiputkien merkkauksen. Johtonäyttö tultiinkin tekemään, mutta putkista sain tiedon, ettei niiden tarkkaa sijaintia vanhoissa taloissa kukaan tiedä. Neuvoivat yrittämään päätellä kulkua pihalla olevista kaivoista ja toivomaan parasta. Taloon tulevien vesien putkien sijainnin onnistuimmekin porausta suorittavan firman kanssa ilmeisen onnistuneesti päättelemään pihalla ja viereisellä tiellä olevista kaivojen kansista.
Meitä kuitenkin hämäsi se mullalla täytetty, käytöstä poistetuksi luultu kaivo. Nyt kuvauksen yhteydessä näet pyysimme radiolähettimellä paikantamaan samalla tarkistuskaivon paikan ja selvisi, ettei se olekaan käytöstä poistettu, vaan juurikin se tarkistuskaivo. Siihen maanpäällisen betonikannen ja kaivoa suojaavan valurautakannen väliin ovat vaan eläimet (rotat/myyrät) kuskanneet kolme kottikärryllistä (!) multaa. Jos olisimme tämän silloin porausfirman kanssa tienneet, olisimme ehkä osanneet päätellä, että se viemäriputki kulkee jotakuinkin tarkalleen siinä, johon poraaja suunnitteli reikää.
Nyt kun viemäreiden kuvaus on tehty, tiedän, että sen putken linjan paikantaminenhan olisi ollut oikeanlaisilla välineillä hyvin simppeli ja nopea toimitus: radiolähettimellä varustettu endoskooppi putkeen ja maanpäältä vastaanottimella katsomaan, mistä signaali tulee. Mutta en minä tätä siinä vaiheessa tiennyt. Jälleen kerran olen sitä mieltä, että vastuunsa tunteva urakoitsija olisi itse tätä meille ehdottanut. Putkitöitä tekevänä yrityksenä heillä varmasti tästä menetelmästä oli. Olisimme ilomielin siitä muutaman satasen ylimääräistä maksaneetkin.
Nyt sitten viemäriputki on kaivettava esille ja tehtävä jonkinlainen ohitus. Porauksen tehnyt firma sanoo, että vastuu on pumppufirman. He ostivat palvelun porausfirmalta ja urakkasopimuksessa lukee, että vastuu maanalaisten rakenteiden selvittämisestä on tilaajalla, eli pumppufirmalla. Pumppufirma puolestaan vierittää vastuun porausfirmalle ja meille. Katsotaan, miten saaga lopulta päättyy.
Jälkiviisaus on helpointa viisautta. Olisi pitänyt sitä ja olisi pitänyt tätä. Tiedämme sen nyt. Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että kun ostimme pumppufirmalta "avaimet käteen"-palvelun, meillä oli perusteltu syy olettaa, että firma olisi vähintäänkin neuvonut, että sen viemäriputken sijainti on mahdollista selvittää radiolähettimellä tai vielä parempaa, he olisivat sen myös tehneet. He sanovat, että me päätimme paikan. Se ei ole totta. Me sanoimme haluavamme sen talon kyseiselle puolelle, mutta emme määränneet, että se on porattava juuri siihen. Jälleen kerran olen sitä mieltä, että vastuunsa tunteva, "avaimet käteen" -paketin myynyt firma olisi sanonut, että tarkastamme, onko siihen mahdollista porata.
Nämä kaikki mutkat matkassa eivät kuitenkaan ole se v-mäisin asia tässä kaikessa. Niin kauan kun rahalla selviää, se kirpaisee, mutta rahalla selviää. Eniten tässä ärsyttää se, että kun läpi prosessin kävi ilmi asioita, jotka on tehty väärin tai on unohdettu kokonaan tehdä, jää takaraivoon kummittelemaan ajatus: onkohan jotain sellaista, mitä on tehty väärin/huonosti, jota emme näe, emmekä siksi osanneet vaatia korjata? Tuleeko esim. 10 vuoden päästä esiin jokin asia, joka johtuu siitä, että tässä urakassa jokin putkiliitos tehtiin hutiloiden?
Pumppufirman ansioksi on sanottava se, että he olivat erittäin yhteistyökykyisiä ja mielyttäviä ukkoja, ja että asennustiimiä ei todellakaan voi työmotivaation puutteesta moittia. He tulivat tekemään asennuksia, lisätöitä ja korjauksia useana iltana toiselta työmaalta ja useana iltana silmät ristissä puolinukuksissa tekivät niitä hommia puolille öin, ennen kuin itse käskin heidät kotiin, sillä halusin itse nukkumaan. Ehkäpä juuri siksi työn jälki olikin useassa kohdassa huonoa. Asianmukaisia suojauksia ei aina tehty, töitä jäi tekemättä, tärkeitä osia meinasi unohtua asentaa järjestelmään jne. Työskentely oli myös suunnittelematonta: työkaluja ja materiaaleja joudutiin lähtemään hakemaan tai joudin lainaamaan omiani, kun "uusi siivooja on siirtänyt työkalut pois autosta" (useampana päivänä). Tämäkään ei ole mikään ihme, kun ottaa huomioon millaista työtahtia tämäkin tiimi teki. Heidät oli vaan meidän tapauksessamme laitettu tilanteeseen, jossa ei oikein ollut onnistumisen mahdollisuuksia. He itsekin sanoivat tämän minulle ääneen. Meille oli myyty sellaista, mikä ei ollut toteutettavissa.
Mitä tästä opimme, ja mitä sinun kannattaa tästä oppia, jos olet samassa tilanteessa kuin me olimme vuoden alussa?
- Ihan jokainen asia urakkasopiumukseen kirjallisena. Ihan jokainen asia. Sopimukseen myös kirjaus siitä, kenen vastuulla on mikäkin homma ja kuka vastaa, jos jotain menee töissä rikki? Kirjaus myös siitä, että jokainen kustannuksissa tietyn euromäärän yli menevä ylimääräinen työ tuodaan selkeästi esille ennen työn tekemistä. Kirjaus myös siitä, mitä "avaimet käteen" tarkoittaa. Vaadi saada nähtäväksi myös sopimukset aliurakoitsijoiden kanssa (esim. meidän tapauksessamme porausfirma).
- Jos et tiedä, vaadi saada tietää ja kysy, mitä sinun pitäisi tietää mistäkin asiasta. Miten ratkaisut vaikuttavat tulevaisuuteen? Täytyykö sitä ja tätä osaa huoltaa ja pystytäänkö se tekemään helposti? Kerro suoraan urakoitsijalle, että sinä et ole asiantuntija ja haluat, että urakoitsija ammattilaisena kertoo, mitä tarvitaan ja miten homma toimii. Pistä sanomisia paperille.
- Vaadi, että urakalla on vastuuhenkilö, joka käy urakan aikana tarkastamassa, että hommat etenevät niin kuin pitää ja lopuksi tarkastamassa, että kaikki on tehty niin kuin niiden pitää. Tämän jälkeen urakan vastuuhenkilö kuittaa homman tehdyksi oikein.
Kaikesta huolimatta, mukavaa kesän jatkoa.
-OKTmies