Miksi pönttöuuni?

[Jani Hinkka]

Olen nyt asustellut reilut puoli vuotta rintamamiestalossa, siis myös ensimmäinen talvi takana. Tätä palstaa ja keskustelua olen seurannut varmaankin vuoden päivät.

Omassa olohuoneessa oli pönttöuuni talon keskellä ja lämmityskaudella tuli aika nopeasti päätös moisen vaihtamisesta. Uusi uuni onkin nyt työn alla hyvässä vauhdissa.

Mutta kovasti kiinnostaa miksi lähes poikkeuksetta kirjoittajat harmittelevat noiden poistoa ja haikailevat perään.... Toki myönnän, että taloja katsellessa kirosin kovasti jos talon tulisijat oli poistettu..

Itse ymmärrän sen nostalgiapuolen, olihan se mukavan näköinen ja oloinen... Mutta käytännön elämä ja lämmitys... Itselläni uuteen laitoksen tuli n. kaksi kertaa enemmän tiiliä, eli varauskyky kasvoi kummasti. Samoin uusi tuttavuus, palovilla löysi tiensä perille. Enää ei siis ole toivon mukaan tarpeen lämmittää joka ikinen päivä.

Rakennushistorian kannalta muurattu tulisija ei ole mikään uusi tuttavuus, pönttöuuni lienee sen sijaan kehitetty nimenomaan rintamiestalon kaltaista pienempää asuntoa varten (siis talossa kaksi ruokataloutta, tai pienkerrostalo jossa asunnon koko luokkaa 20-45 m2).

Vastaväitteitä kiitos, niin pääsemme kiistelemään makuasioista...

[Pekka Huhta]

Pönttöuunin voittamattomin puoli on ollut se, että peltikuoren ansiosta kuka hyvänsä on voinut muurata sellaisen turvallisesti ja nopeasti. Sen takiahan se on niin kovasti yleistynyt jälleenrakennusaikana kun kaikki on tehty itse.

On ihan totta että se pitää lämmittää päivittäin, ja jos ihan oikeasti haluaisi pitää taloa lämpöisenä ilman muuta tukilämmitystä niin ainakin meillä alakerran pönttöä saisi lämmittää kahdestikin päivässä.

En mä tiedä pitäisikö nimenomaan pönttöuunien purkamista parkua, enemmän se vastustus kohdistuu tulisijojen purkuun yleensä kuin erityisesti pönttöuuneihin. Ne nyt ei mitenkään harvinaisia ole.

Meillä on talossa uunit "väärinpäin" eli raskas ja varaava muurattu ylhäällä ja pönttö alhaalla. Tämä lähinnä siksi että alas ei olisi oikein mahtunut niin isoa ja yläkertaan uunin sai muurattua kolmanneksen verran "seinän sisään", jolloin se ei vienyt niin mahdottomasti tilaa lattialta.

Yläkerran uunissa on rungon päälle vedetty 10 mm tulivilla, lapetiilimuuraus ja rappaus. Sitä ei tosiaan tarvitse lämmittää joka päivä, tuntuu että tänään lämmittäessä sieltä vasta tulee toissapäiväiset lämmöt ulos :)

Pekka

[Villa Edita]

Tuo pönttöuuni on ollut myös varsin edullinen rakennettava. Peltikuoren ansiosta tuo ulkopinta halpa saattaa mieleisekseen, siis sävy pintaan vain.

Ennen vanhaan kun puilla lämmitettiin, niin pyrittiin vuoropäivinä lämmittelemään eri takkoja. Eli suunnilleen joka toinen päivä aina oli tulet samassa uunissa. Tuota puun käyttöä minimoitiin niinkin että kun sinistä liekkiä ei enää hiilloksessa näkynyt, laitettiin pellit kiinni kärystä piittaamatta.

Täytyy myös muistaa että muinoin asuinlämpötila saattoi olla monta astetta nykyistä alhaisempi, joten tuo pönttöuunin varauskyky on hyvin saattanut riittää tähän vuoropäivälämmitykseen.

[vijalka]

Meille muurattiin keväällä uusi pönttöuuni. Tyyväisiä ollaan oltu. Ei
tarvitse polttaa kuin puolipesällistä ja lämpöä riittää päiväksi, tosin ei
olla päästy kokeilemaan vielä pakkaskeleillä.

Tiiliä ja laastia kului n. 1400kg, joten varaavaa massaa on riittävästi.

Tarvikkeet hommattiin paikallisesta K-Raudasta, kuoret tilattiin Valkealasta
peltisepältä ja muurari löytyi Orimattilasta, joka pystytti uunin parissa
päivässä. Hintaa uunille kertyi huimat 1300€.

Eikun talvea odottelemaan.

[A-V]

meillä on alakerrassa kaksi isoa pönttöä ja yläkerrassa makuuhuoneessa yksi pienempi (näiden lisäksi 2 puuhellaa, joista yläkerran hella poistetaan vielä ennen talvea).

Pönttöuunit saavat jäädä sellaisenaan paikalleen ja ainakin keväällä pakkaskeleillä riitti hyvin, kun lämmitti vuoropäivinä lämpimäksi jomman kumman. Käytännössä 'eilen lämmitetty' oli vielä lämmin kun seuraavana iltana sytytti viereisen huoneen uunia. Yläkerrassa pieni pesällinen ennen nukumaan menoa piti lämmön mukavana koko yön. Ei ajateltu käyttää sähköpattereita ollenkaan (saa nähdä talvella miten käy), erityisesti kun talokaupassa tuli yli 30 mottia halkoja mukana.

Miksi pönttöuunit? Käytännössäkin tehokkaasti toimivia ja sopivat yleisilmeeseen kuin nenä päähän. Ehkä jos ne olis aiemmin purettu niin valinta osuis myös uudempaan ratkaisuun, mutta nykyisellää ajavat hommansa erittäin kiitettävästi.

[kkk]

Pönttöuunin puolesta, kts :

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi? ... 0009047579

plussia:
+vie vähän lattiapinta-alaa
+rmt tyyliin sopiva
+helppo käyttää
+puutaloudellinen
+lämpöä alkaa pukata jo 1-2 h päästä kyljestäkin
+varauskyky sopiva päivittäiseen käyttöön (lämmitys 1/vrk)
+lasiluukullinen toimii tunnelmatakkana

miinuksia:
-haalenee n. 20 tunnin päästä
-lämmityskapasiteetti ei riittäne koko taloon, isonmpi parempi.
(meillä kuitenkin yksinään lämmittää 0 keliin asti, talo hyvin eristetty).

t tyytyväinen pönttöuunin käyttäjä

[hokai]

Meillä pönttöuunit alakerrassa kaksi, iso ja pieni + puuhella keittiössä. Yläkerrassa pieni (pienempi kuin alakerran pienempi uuni) + puuhella toisessa huoneessa. Lisäksi talossa on sähkölämmitys. Viimetalvena oli vain kaksiviikkoa sähkölämmitys päällä kun uunien lämpö ei riittänyt. Mutta kaikkia uuneja joutui lämmittämään päivittäin.

Puuta kuluu noin 6-7 Mottia vuodessa.

ps. suoli24 viesteistä ei kannata välittää, siellä näyttää olevan pääasinasaada aikaan provokaatiota.

[MM]

Pönttöuuneissa lienee yksilöllisiä eroja, meillä pönttöuuni alkaa lämmittää vasta noin kolmen tunnin päästä ja siltikin se pitää lämmittää joka päivä. Naapurihuoneseen pystettiin muurattu, vanha kakluuni, ja se alkaa luovuttaa lämpöä jo alle tunnissa ja varaa siltikin pidempään kuin ponttöuuni. Eikä se edes ole pönttöuunia suurempi. Samoin saman mestarin muurattu tiiliuuni yläkerrassa, eli sanoisin että pönttöuuni on ihan hyvä, mutta vieläkin parempia on. Tiedä sitten, jos sama mestari pystyttäisi pönttöuunin, voi olla että ominaisuudet paranisivat. No, mestari lohdutti, että se mikä alakerran pönttöuunissa jää mahdollisesti hyödyntämättä, lämmittää sitten hormia ja sitä tietä koko taloa hiljaisella tavallaan kuitenkin, sitä ei vain huomaa niin konkreettisesti.

Eli pönttöuunia en purkaisi, mutta nollatilanteeseen miettisin muurattua.

[Sepi]

Pönttöuunin lämmönvarauskyky voi olla huonontunut, jos se on kovin vanha. Peltikuorien idis on just se, että se voidaan avata ja sisukset muurata uudelleen. Tiiliosat saattaa olla tulipesää myöten tavallista tiiltä eikä tulitiiltä, ja aika karstaantuneita. Silloin lämmönvarauskyky heikkenee.

Uunit saatettiin ennen muurata jopa 10 vuoden välein uudelleen! Se oli niinkuin normaalia huoltoa.

[mize]

Pönttöuunin lämmönvarauskyky voi olla huonontunut, jos se on kovin vanha. Peltikuorien idis on just se, että se voidaan avata ja sisukset muurata uudelleen. Tiiliosat saattaa olla tulipesää myöten tavallista tiiltä eikä tulitiiltä, ja aika karstaantuneita. Silloin lämmönvarauskyky heikkenee.

Uunit saatettiin ennen muurata jopa 10 vuoden välein uudelleen! Se oli niinkuin normaalia huoltoa.

Yksi päivittäin vanhojen tulisijojen/vanhojen tiilien kanssa tekemisissä oleva muura väitti kylläkin, ettei tiilen varauskyky mihinkään muutu. Tiedä sitten mikä on totta.

[Villa Edita]

Noissa uuneissa tosiaankin on eroja. Suurin lienee massa, joka on melkeimpä suoraan verrannollinen uunin varauskykyyn. Mutta myös kapoisesta rakenteesta on haittaa, kuten pönttöuuni. Lämpiää nopeasti ja ohuen rakenteensa ansiosta luovuttaa sen myös nopsaan. Tällä oikeastaan niin merkitystä, sillä se sama energiamäärä jokatapauksessa taloon saadaan, tuli se sitten 24 tai 12 tunnin aikana.

Lähes kaikki vanhanajan uunit, niin kakluunit kuin pöntötkin ovat pintalämmöltään korkealämpöisiä, joten luovuttavatkin sen lämmön suht nopsaan. Kun taas tämän päivän uunit ovat pinnaltaan matalalämpöisiä, näin luovutuskyky on pidempiaikainen ja ennenkaikkea tasaisempi ja mielyttävämpikin.

Ei noita mun käsittääkseni mitenkään huoltopureta. Mamilla on Venäjän-vallan aikuisia uuneja, niin kakluuneja kuin pönttöjäkin, eikä niitä koskaan ole purettu. Oikeaoppisella käytöllä poltetusta tiilestä muurattu tulisija on lähes ikuinen, ainakin muutaman sukupolven kestävä laitos.

Toki uunissa saattaa olla joko muuratessa tehtyjä rakenteellisia vikoja tai ihan käytönkin myötä tulleita, jotka vaikuttavat tuohon varauskykyyn ja sen luovutuskestoon. Nokeentuneet poskikanavat huonontavat puusta saatavan lämmön imeytymistä tiilimassaan. Toisaalta väljä savupelti-liitos lämmittää harakoita. Ja ehkä merkittävin sitten se rakentajan näkemys uunin sisustasta.

Noita pönttöjä on monen kokoisia. Olen nähnyt mm. uunin jonka korkeus mitataan yli neljän metrin ja vastaavasti alle kasi metrisen mutta leveän. Rakenne vaikuttaa.

Täytyy muistaa että vanhojenkin uunien hyötysuhde ollut jo iätajat varsin korkea, parhaimmillaan yli 70%. Ettei nämä nyky "tiilerit" nyt niin ihmeellisiä ole. Poltettavan puun määrä verrattuna takan massaan pysynyt ilmeisesti varsin saman suuruisena saatavaan energiamäärään.