Vanhan singerin kunnostus
Vanhan singerin kunnostus
Elikkäs onko kellään kokemusta vanhan poljettavan singerin vanerointien entistämisestä? Ostin äskettäin moisen rohjakkeen jostain 1900-luvun alkupuolelta ja alkaa olemaan jo vaneroini hieman likainen ja kulunut. Millä tuota kannattaa koittaa kiilottaa? Jollain vahalla tai öljyllä varmaan? Entäs pohjatyöt?
Pinnassa olevan lian ja töhnän saat pois helposti hienolla teräsvillalla(0000 tai 000) ja tärpätillä tai sinolilla.Kokeile ensin tärpätillä koska pinta voi olla lakattu spriipohjaisella lakalla joka sulaa sinolilla.Kostutat vain villan reilusti ja hankaat lian irti.Välillä aina pyyhit irtonaisen lian pois rätillä.Tämän jälkeen pintakäsittely oman maun mukaan lakalla,öljyllä tai vahalla.Jos haluat uusia koko pinnan niin maalinpoistoaine ja karkeampi teräsvilla on hyvä ratkaisu.Kirjoittelin aiheesta aikanaan tuonne vaneriovien entistämisketjuun josta voit katsoa tarkemmin.
niissä singereissä voi olla sellakkapinta, joten minä lähtisin liikkeelle vielä edellistäkin varovaisemmin: kyynärpäärasvalla, eli kuiva puhdas liina ja hankausta.
kaikki pesu- liuotin- öljy- ja vaha- ym. aineet: kokeilu ensin jonnekin näkymättömään paikkaan. kitararemonteissa muuten iskemätön puhdistusaine on ollut zippon sytytinlitku.
tarvittaessa päällimmäisen viilun voi hioa pois ja uusia, esim.viilukeskuksesta saa kaikenlaista sopivaa;
http://www.viilukeskus.fi/
aina kuitenkin sitten tavaran arvon mukainen harkinta entistämis- ja korjaushommissa.
ja tässä toinen linkki,hiukan yleisemminkin vanhojen huonekalujen suhteen:
http://www.seitsemashuone.fi/hoito.htm
kaikki pesu- liuotin- öljy- ja vaha- ym. aineet: kokeilu ensin jonnekin näkymättömään paikkaan. kitararemonteissa muuten iskemätön puhdistusaine on ollut zippon sytytinlitku.
tarvittaessa päällimmäisen viilun voi hioa pois ja uusia, esim.viilukeskuksesta saa kaikenlaista sopivaa;
http://www.viilukeskus.fi/
aina kuitenkin sitten tavaran arvon mukainen harkinta entistämis- ja korjaushommissa.
ja tässä toinen linkki,hiukan yleisemminkin vanhojen huonekalujen suhteen:
http://www.seitsemashuone.fi/hoito.htm
Spriipohjaisella tarkoitin nimenomaan sellakkaa.Monikaan ei vain ole koskaan kuullutkaan sellakasta joten on helpompi puhua spriipohjaisesta lakasta.Olen muutaman noita ompelukonepöytiä entisöinyt ja sanoisin että jos se on 1920-lukua tai vanhempi niin melkoisella varmuudella pinta on sellakkaa jos pintakäsittely on alkuperäinen.Tätä uudemmat ovat usein selluloosalakkaa.Sellakkapinta ei ole moksiskaan kevyestä tärpättihoidosta eikä hieno teräsvilla naarmuta,lika vain irtoaa vaivattomasti.On aina hyvä kokeilla ensin piiloon jäävään paikkaan oli aine sitten mitä tahansa ennenkuin käsittelee näkyviä pintoja ja olen myöskin täysin samaa mieltä jmattiksen kanssa siitä että tavaralle tulee antaa sen arvon mukainen kohtelu ja korjata hellällä kädellä.Pinnan uudelleen viilutus ei vain mielestäni kuulu tähän kategoriaan millään muotoa!Useimmiten vain viilupaikkaus riittää,harvoin pinta on niin huono että se tulisi kokonaan uudelleen viiluttaa.Paikkaus tulisi tehdä vanhalla viilulla koska tämän päivän viilut ovat aivan eri maata niin paksuuden kuin laadun suhteen.Vanhan viilun saatavuus vain on huononlaista joten joskus on pakko tyytyä uuteen viiluun.Usein näissä ompelukonepöydissä on myös ainakin jossain määrin intarsiaa joka asettaa uudelleen viilutukselle hieman haastetta. 
Intarsian poisto sen sijaan pilaa pöydän täysin.
Intarsian poisto sen sijaan pilaa pöydän täysin.