Meidän tonttia ympäröi joka suunnalta orapihlaja-aita, ränsistynyt ja monilajinen (vattua, nokkosta, saarnia, vaahteroita). Inhoamme sitä vilpittömästi, sekä leikkaamista, että piikkijätteiden keruuta.
Haluaisin tilalle jonkun "pehmeämmän" pensasaidan. Tilaa on vaikka vapaana kasvavalle. Korkeutta pitäisi olla näkösuojan verran.
Tykkään syreenistä eniten, mutta tuttu varoitteli alaosan kaljuudesta. Onko teillä syreeniaidannetta ja kuinka hyvin se peittää? Mitä syreenilajia voisi suositella (unkarin- vai tavallinen)?
Muitakin lajiehdotuksia otetaan mielellään vastaan!
On, ja se on ihana. Unkarinsyreeni tai useammin puistosyreeni on alaosasta kalju ja vaatii toisen, matalamman pensasrivin pihan puolelle eteensä. Pihasyreeni ei tarvitse, se pysyy tuuheana alas asti, kun sopivasti harventelee. Pihasyreeni tekee runsaasti juurivesoja, joiden poistaminen vaatii hiemna työtä, puistosyreeni ei tee, siksipä se onkin kalju alhaalta. Tuoksun suhteen pihasyreeni on ykkönen.
Oma valintani olisi puistosyreeniä hiukan jonnekin, mihin mahtuu sitä kakkospensasta peittämän alaosaa, koska puistosyreeni kukkii myöhemmin ja jatkaa näin kukintakautta.
Vieläkin hauskempi voisi olla monilajiaidanne (no itseasiassa meillä onkin), eli useampaa pensasta kolmen tms ryppäinä, esim. juuri eri syreenit (olisi niitä muitakin), rusokuusamaa, pihajasmiketta, tuomipihlajia, aroniaa, kriikunaa, pensasruusuja, what not, se on hauska ohikulkijoille kun maisema vaihtelee, kukintaa riittää pitkäksi aikaa ja ruska on kirjava. Sitä kirottua orapihlajaakin voisi jättää jonkun pätkän villinä kasvamaan, leikkaamattomana siinä kun on kiva valkea kukinta ja myöhemmin kauniit, punaiset marjat.
Toki jos tyylipurismia ajattelee, niin yksilajiaita on rintamamieskaudelle ominainen. Silloin se olisi pihasyreeni.
Syreeniaitaa on tontin yksi reuna. Se on upea koko kesän ja tietenkin erityisesti kukkiessaan. Meillä ei kaljuuntumista ole, vaan pensas peittää kokonaan näkyvyyden naapurille. Ainoa puute on, että syreeniaita on myös aika leveä ja vie pienestä tontista enemmän kuin orapihlaja-aita.
Uutta syreeniaitaa perustaessa kannattaa muistaa, että syreeni on sellanen pensas, jonka kun istuttaa, kasvattaa se pari ekaa vuotta juuristoa, ennekuin alkaa korkeutta kasvamaan. Kun aloittaa pituuskasvun voi kyllä kasvaa melko rivakkaakin tahtia. Mutta kärsivällisyyttä vaatii pari ekaa vuotta.
T: Mikä piru tällä aidalla nyt on kun ei se mihinkään ala kasvamaan...
Mites tuo syreenin leikkaaminen? Missä vaiheessa vuotta?
Entäs jos haluaa siirtää syreenin paikkaa, voiko sen leikata matalaksi kokonaan ja siirtää -> lähteekö kasvuun, vai onko parempi siirtää leikkaamatta yhtään?
Meillä isot syreenipuskat jotka haluaisimme asetella aidaksi tontin reunaan...
Kuulemma ei pitäisi leikata ollenkaan, jos haluaa syreenin kukkivan, sillä nuput ilmestyvät edellisen vuoden oksiin. Korkeintaan saa muotoilla. Minä ainakin yrittäisin siirtää leikkaamattomana. No helppo sanoa, kun omat on vasta kolmevuotiaita...muuten tänä kesänä puistosyreeniin on ilmestynyt ekaa kertaa kukan nuput! Ja aita on monilajinen, aina kolme tainta per laji, kukinnan värin ja ajankohdan mukaan. Jos jotakuta kiinnostaa tietää, niin lajit ovat mustamarja-aronia, puistosyreeni, pihasyreeni ja unkarinsyreeni. Muissa siis ei kukinnasta vielä tietoakaan mutta paikkaan paistaakin vain aamu- ja ilta-aurinko. Ammattilaisten mielipiteen mukaan voi siinä olla se syy. No joskus sitten...
Jos tuo seuraavan kesän kukinta ei ole niin tärkeää, niin kevällä ennen kasvuun lähtöä niitä yleensä leikataan tai kesällä heti kukinnan jälkeen. Mitenkäs vanhoja ne on, joko on nuorennusleikkauksen paikka? Eli vanhat, huonokuntoiset tai muuten heikot nuoretkin oksat maahan asti pois. Sen jälkeen voisi sitten siirtää ja reippaasti ainakin puutarhureiden sanoman mukaan lähtevät leikkauksen jälkeen kasvamaan pituuttta.
Nicky1 kirjoitti:Kuulemma ei pitäisi leikata ollenkaan, jos haluaa syreenin kukkivan, sillä nuput ilmestyvät edellisen vuoden oksiin. Korkeintaan saa muotoilla. Minä ainakin yrittäisin siirtää leikkaamattomana. No helppo sanoa, kun omat on vasta kolmevuotiaita...muuten tänä kesänä puistosyreeniin on ilmestynyt ekaa kertaa kukan nuput! Ja aita on monilajinen, aina kolme tainta per laji, kukinnan värin ja ajankohdan mukaan. Jos jotakuta kiinnostaa tietää, niin lajit ovat mustamarja-aronia, puistosyreeni, pihasyreeni ja unkarinsyreeni. Muissa siis ei kukinnasta vielä tietoakaan mutta paikkaan paistaakin vain aamu- ja ilta-aurinko. Ammattilaisten mielipiteen mukaan voi siinä olla se syy. No joskus sitten...
Jos tuo seuraavan kesän kukinta ei ole niin tärkeää, niin kevällä ennen kasvuun lähtöä niitä yleensä leikataan tai kesällä heti kukinnan jälkeen. Mitenkäs vanhoja ne on, joko on nuorennusleikkauksen paikka? Eli vanhat, huonokuntoiset tai muuten heikot nuoretkin oksat maahan asti pois. Sen jälkeen voisi sitten siirtää ja reippaasti ainakin puutarhureiden sanoman mukaan lähtevät leikkauksen jälkeen kasvamaan pituuttta.
Siis nimenomaan kuolleita oksia on runsaasti, joten ihan niidenkin takia pitäsi ainakin ne leikata pois. Elikkäs jos leikkaisi kuolleet pois ensin, sitten siirto...
No meillähän on myös tota äklöä orapihlajaa, josta en tykkää sentin vertaa. Kerran koiralenkillä törmäsin rintsikkaan, jossa oli äärettömän kaunis ja tiheä aita. Korkeus leikkauksen jälkeen n. 1,5 m. Jäljitin plaatua netistä ja nimikin löytyi: rusopajuangervo.
Kuva löytyypi oheisesta linkistä http://kauppa.auringontahti.com/files/R ... ngervo.jpg
Meidän siirretyt pihasyreenit katkaistiin ennen siirtoa hyvin alhaalta, muistaakseni myöhään syksyllä.
Lähtivät hyvin kasvamaan uudessa paikassa,
mutta kauan siinä menee, ennenkuin niistä näkösuojaa ja kukkivia taas tulee...
Tossa lähistöllä on paljon Voikkaan tehtaan tyhjiä tontteja. Parilla tontilla kasvaa rusopajuangervoa villinä, taidan käydä siirtelemässä omalle pihalle. Meillä kun on rinnetontti, ylimpänä ulkosauna. Sieltä on aikas kivat näkymät tielle ja jotain näkösuojaa olis kiva laittaa. Tosin onhan siinä nyt kriikunaa, mutta kun sitäkin on tuhottoman paljon.