Löytöjä liiterin perimmäisestä nurkasta

[vesahy]

Sain viime viikolla vihdoinkin otettua itseäni niskasta kiinni ja siivosin vanhan puuliiterin perimmäisen nurkan, sen, joka on saanut jäädä rauhaan toivottomana sianpesänä. Siellä nurkassa oli pari laudoista lyötyä lavaa ja kasan päällimmäisenä iso kerros kuuskutluvun sanomalehtiä siisteihin nippuihin sidottuna.

Ja mitä sitten löytyi? Ensinnäkin ne lehdet, niitä aikani tiirailin ja sitten päätin viedä ne paperinkeräyslaatikkoon. Ei niillä vileä mitään historiallista arvoa ole ja vaimokin oli taas kerran oikeassa. Jos olisin ne johonkin toiseen paikkaan säilönyt, niin en niitä ikänä olisi sen paremmin tutkinut vaan perikunta olisi ne aikoinaan roudannut roskikseen.

Mutta sitten se, miksi kirjoitaan tänne maalaus-osioon enkä höpinöihin. Lehtien alta löytyi pussikaupalla erilaisia jauheita, joiden tulkitsin liittyvän talon ulkomaalauksiin. Esimerkiksi viiden kilon pussi vaalean keltaista kaseiiinimaalijauhetta, ilmneisesti samaa mitä olen ulkovuorausta uusiessani löytänyt talon seinään siveltynä. Pussin kyljessä pussittajan nimi Suomen Väri- ja vernissatehdas, mutta ei vuosilukua tai muuta ajoitustietoa. Säilytysohjeen mukaan ei saisi sälytää pakkasessa eikä kosteassa mutta siitä huolimatta jauhe näytti ihan käyttökelpoiselta. Panin pussin talteen myöhempiä kokeiluja varten.

Sitten löytyi kaksi isoa pussia lemmikinsinistä pigmenttijauhetta hyväkuntoisissa pusseissa ja ne laitoin visusti korjuuseen. Vaimo tunnisti värin ja kertoi, että hänen kotitalonsa porstua oli ollut juuri sen väriseksi maalattu.

Näiden lisäksi kasan alla oli kilokaupalla sekalaisia vaaleita jauheita, joiden pussit olivat hajonneet ja jauhot menneet osin sekaisin. Kun epäilin, että niissä saattaisi olla seassa lyijyvalkoista, niin soitin roskisfirmaamme ja kyselin ohjeita. Ongelmajätekaappiinhan ne sitten toimitin.

Mutta nuo siniset jauhepussit, niitä aion tutkia tarkemmin, jos vaikka meidän nykyisin niin masentavan vaaleanvihreä veranta saisi keväällä uuden värimaailman. Tähän mennessä olen ostanut käyttämäni maalit valmiiksi sekoitettuna mutta nyt sitten vissiin on kokeiltava itse. Kailan kirjoista saan varmaan hyvää tietoa juuri niistä kohdista, jotka olen tähän mennessä hyppinyt yli. Vernissaan olen ajatellut pigmenttiä lisätä mutat missä suhteessa ja mitä muuta siihen pitää lisätä, jotain valkoista myös? Verannan seinissä on nyt hyväkuntoiset ns. sisarpanelit mutta ne ilmeisesti on maalattu jollain alkydimaalilla. Onnistuuko oman maalin sively sen päälle?

[markokoo]

Kailan kirjoista saan varmaan hyvää tietoa juuri niistä kohdista, jotka olen tähän mennessä hyppinyt yli. Vernissaan olen ajatellut pigmenttiä lisätä mutat missä suhteessa ja mitä muuta siihen pitää lisätä, jotain valkoista myös? Verannan seinissä on nyt hyväkuntoiset ns. sisarpanelit mutta ne ilmeisesti on maalattu jollain alkydimaalilla. Onnistuuko oman maalin sively sen päälle?

Öljymaalin perusohje löytyy Talotohtorista - yllättäen ei mistään niistä maalikirjoista. Tuolla Talotohtorin ohjeella (väli- ja loppumaalin ohje erikseen) olen tehnyt ja toimii hyvin. Vaaleat sävyt kannattaa tehdä siten, että titaanivalkoisesta (valmis sekoitus titaanioksidia, sinkkivalkoista ja liitua 1:1:1) tekee pohjan johon sekottaa värit. Itse olen tehnyt väreistä pellavaöljyn kanssa pastan, jota pienen hautumisen jälkeen voi käyttää sävytykseen. Vaaka auttaa jos joskus tarvitsee lisää samaa sävyä. Tummemmat sävyt sitten suoraan pellavaöljyyn sekoittaen. Sekoituksen jälkeen maalin paksuutta voi säätää lisäämällä pellavaöljyä tai liitua tarpeen mukaan.

Vanhan maalin päälle maalausta kannattaa testata, sillä peittävyys (itsetehdyllä) öljymaalilla ei ole teollisten maalien luokkaa, riippuen valituista pigmenteistä ja sävystä.

Edit: kirjoitusvirhe

[vesahy]

Ajatus oli kokeilla maalin omaehtoista sekoitusta alusta alkaen ja ehkä teen niinkin ihan vaan uteliaisuudesta.
Mutta oliskohan parasta ostaa vaikka valkoista öljymaalia ja sävyttää sitä?

Pigmenttijauhe on siis irtonaista mutta selvää on, että paakkujakin siinä on. Huomaisikohan vaimo jos "lainaisin" keittiön laatikosta sauvaeskoitinta niillä terävillä terillä`?

[markokoo]

Ajatus oli kokeilla maalin omaehtoista sekoitusta alusta alkaen ja ehkä teen niinkin ihan vaan uteliaisuudesta.
Mutta oliskohan parasta ostaa vaikka valkoista öljymaalia ja sävyttää sitä?

Kun tuossa vinkkasin että on mukavaa maalata, niin se sisälsi kyllä rivienvälistä luettavan vinkin että mielestäni se on mukavempaa kuin aiemmin käyttämäni Uulan öljymaali. Osin varmaan johtuu siitä, että nykyään ei öljymaaleja ole erikseen välimaalia ja loppumaalia, mutta varmaan Uulan maali sisältää enemmän aineosiakin kuin itsetehty. Mielestäni oman maalin sekoittamisessa ei ole mitään ihmeellistä, ei sitä nyt kannata pelästyä jos homma alusta lähtien kiinnostaa.

Kun aiottu värijauhe oli jo olemassa, niin koita sekoittaa sitä vernissaan - josko se olisi jo valmiiksi käytettäväksi suunniteltu sekoitus. Jollei ole kaukana halutusta niin voi sen lähteä siitäkin sävyttämään.

[vesahy]

Maalauksesta tykkään ihan oikeasti kunhan ei käytä haisevia mömmöjä. Minä maalasin talon ulkopanelit, melkein puolitoista kilkometriä, pukkien päällä pitkällään ja se oli tosi mukava kesäinen urakka. Moneen kertaan jouduin kasan läpi käymään, ensin tarkastin joka palikan ja jos höylän terä oli haukannut niin, että pinta oli jäänyt karheaksi, niin kevyt hionta tasohiomakoneella. Sitten oksakohtien lakkaus Tiksun oksalakalla, seuraavaksi tiukka sively Uulan sinkkivalkoisella ja lopuksi ns. välimaalaus Uulan pellavaöljymaalilla. Samalla sain lajiteltua panelit eri kasoihin sen mukaan oliko niissä oksia ja miten päin sydänpuu oli. Nyt panelit ovat seinässä tai ainakin melkein kaikki ja odottavat lopullista pintamaalausta. Rakastan pellavaöljyn tuoksua!

[markokoo]

Ihan samasta hajuttomuudesta johtuen itse pidän öljymaalista, munaöljytemperasta ja jopa hieman haiskahtavasta (luu)liimamaalista. Vaimo on tullut niin allergiseksi liuottimien hajulle, että meillä viitisen vuotta sitten viimeksi käytetty noita liuotteita sisältäviä maaleja. Siitä lähtien sitten tullut kaikki sekotettua itse. Helppoa kun on säkillinen liitua ja titaanivalkoista, ämpärillinen vernissaa ja pienempiä pusseja muita pigmenttejä kellarissa niin ei tarvitse maalikaupoissa juoksennella, naapurista kun saa vielä hyviä tuoreita munia temperaa varten. Itse pidän siitä, että tiedän varmasti mitä maalissa on.

Se on kumma mitä tuo pellavaöljy saa aikaiseksi vanhalle kauhtuneelle puulle - meidän yli 80-vuotias puuverhoilu rapsutettiin puhtaaksi ja ajattelin jo että hullun hommaa kun puu näytti kieltämättä lateksin poiston jälkeen aikansa eläneeltä. Sinkkipohjauksen jälkeen olikin jo ihan eri mietteet, kun puu selvästi sai uutta voimaa pellavaöljystä.

[pelkka]

Vesa, kantsii kyllä treenata oman maalin tekemistä: se on mukavaa puuhaa.

Niistä paakuista pääsee helpoiten eroon liottamalla pigmentin pieneen määrään nestettä. Useimmiten riittää vesi, mutta hienojakoisimpien (tai kemiallisesti "tietynlaisten" - näin paremman sanan puutteessa) pigmenttien kanssa sopiva neste on alkoholi. Itse olen käyttänyt 80% Viru Valgeeta taikka 100 % lääkespriitä.

Voit tehdä pienen testin vaikka heti: ota pahvimukiin (tai muuhun ei-ravintokäytössä-olevaan kippoon, koska osa pigmenteistä on myrkyllisiä) vaikka veitsenkärjellinen pigmenttiä, tai viidennes teelusikallisesta, ja tiputa sen päälle muutama tippa vettä. Sekoita vaikka muovilusikalla, puutikulla tms. ja katso liukeneeko pigmentti veteen. Voit myös ottaa (vesiväri-)siveltimen ja sutia sillä tuota liuennutta väriä paksulle vaalealle paperille tai pahville. Huomaa toki ettei tuossa luoksessa ole sideainetta (esim. kananmuna) mukana, eli se ei välttämättä pysy hyvin paperilla kuivuttuaan.

Voit siis pyytää vaimolta (tai kanalta) yhden munan ja lisätä seokseen keltuaista / valkuaista / molempia kutakuinkin samassa määrin kuin vettä, niin johan pysyy. Tai sitten kokeilet suoraan vernissan kanssa - mutta liuota kuitenkin se pigmentti ensin johonkin.

Jos pigmentti on jostain syystä karkean oloista (vai onko se puuterimaista?) niin sitä voi myös hiertää hiertimellä lasilevyllä nesteen kanssa. Hyvä tulee.

Huomaisikohan vaimo jos "lainaisin" keittiön laatikosta sauvaeskoitinta niillä terävillä terillä`?

Huomaisi.


t. nimim. Lainasin kerran itseltäni k.o. sekoitinta kun oli kova kiire saada ekat pellavaöljymaalit sekoitettua ja seinälle

[vesahy]

Ihan samasta hajuttomuudesta johtuen itse pidän öljymaalista, munaöljytemperasta ja jopa hieman haiskahtavasta (luu)liimamaalista.

Eihän se vernissakaan ihan hajutonta ole, on sillä oma imelä ominaistuoksunsa, mutta ei ollenkaan paha. Kerran kävi vaan niin, että olimme porukalla syömässä jossain paremmassa ravintolassa ja alkuun ennen pihvejä tarjottiin raikas salaatti. Salaatti oli valeltu pellavasiemenöljyllä (elintarvikelaatua!) ja minulta se kyllä jäi syömättä. Tuli niin maalaustalkoot mieleen.

Ei luuliimankaan haju mitenkään kuvottava ole, jos ei raikaskaan. Isä kun rakensi tämän valtakunnan aivan viimeisiä aitoaja rintamamiestaloja kesällä -59, niin hänen isoveljensä, joka oli maalarimestari antoi omat neuvonsa saunan seinien verhoiluun. Sisäseinälle naputeltiin insuliittilevy joka sitten siveltiin pariin kertaan luuliimalla. Kyllä se haisi aika tavalal ensimmäiset puoli vuotta mutta sitten haju laimeni siedettäväksi. Löylyt olivat kyllä muhevan pehmeitä, joten ei se mikään ihan pöllö neuvo ollut.

Jos pigmentti on jostain syystä karkean oloista (vai onko se puuterimaista?) ...

Pigmentti on aika puuterimaista mutta onhan selvää, että 40-50 vuoden varastointi kylmässä ja kosteassa liiterissä on saanut pientä paakuakin aikaiseksi. Nyt justiinsa en ehdi kokeiluja tekemään vaan odotaan kevättä. Pigemnttipussit säilön kuivaan paikkaan ensi talvekis.

[nummentie 434]

Kuinka ollakaan, myös näistä pigmenttimaaleista juttua löytyi eilisestä Tuuma - lehdestä, samoin kuin noista lattiakäsittely tavoista! Joskus aiemmin on käynyt samalla tavoin, silloin taisi olla puhe kalkitsesmisesta - ja eikö vain kohta kyseinen lehti aiheesta kirjoittanut! Taitavat vaklata jutunjuuret täältä palstalta !!!!
Ja mikäpä siinä, täällähän sitä jutunjuurta piisaa

[vmj]

Menoksi vaan, maalin tekeminen itse on erinomaisen palkitsevaa hommaa.

Itse aloitin puhtaasti valkoisella titaanidioksidi-sinkkioksidi -kokeilulla, tein petrooliöljymaalia (pigmentti, vernissa, petrooli). Maalasin tällä maalilla vanhan rantasaunan valkoisia kaide- ja räystäslautoja. Vertailun vuoksi toiseen päähän käytin Uulan valkoista petrooliöljymaalia. Omassa maalissa parempaa oli maalattavuus; kevyempi sivellä ja pinta; puolikiiltävä. Uulassa taas maalin peittävyys oli omaa luokkaansa tuohon omaan sekoitukseeni verrattuna, mutta se oli erinomaisen raskasta maalta ja täysin mattaa. Mistähän tuo kiilto johtuu? Ehkä omassa maalissani on enemmän vernissaa kuin Uulan tuotteessa?

Toinen kokeilu oli samaisen saunan ulko-ovi ja ikkunanpokia. Pigmenttinä tällä kertaa oksidivihreää ja hieman titaanidioksidia. Onnistuin mielestäni hakemaan vanhan sävyn melko hyvin kohdalle. Hyvillä mielin katselen saunoessani noita "oman käden" jäljin kunnostettuja paikkoja.

Paljon hyviä vinkkejä löytyy myös Kalevi Järvisen kirjasta "Puurakennusten ulkomaalaus".