Syksy on omenapuiden istuttamisaikaa. Minkälaisia kokemuksia rintamamiestalolaisilta löytyy omenapuista? Tuli jänö ja söi kaiken? Ei kasvanut hoivasta ja huolenpidosta huolimatta? Pihalla on vieläkin omenaa vaikka naapureille jaettavaksi?
Isompiakin taimia myydään, tosin aika isolla rahalla. Kannattaako sellaiseen sijoittaa?
nimim. "piirasta oman pihan omenista ensi syksynä?"
jälkimuokkaus: tähän keskusteluun toki muutkin hedelmäpuut omenapuiden lisäksi
Viimeksi muokannut Kulmala, Ke Loka 13, 2010 22:52. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
______________________________________________________________________
Kulmalan isäntä. Amatööri ja itse oppinut kaikessa mitä rakentamiseen ja korjaamiseen tulee.
6 kottikärryllistä kompostiin ja pari muovisäkillistä muumiotautisia hävitetty. Puu on varmaan n. 60 vuotias vapaana kasvanut hirviö. Omalla tavallaan hieno mutta liian korkeaksi päässyt. Pitää keväällä leikata melko rajusti ja pestä painepesurilla runko. Kaikki mahdolliset taudit tuossa varmaan oli mutta mielettömän hyviä omenoita, en tiedä lajiketta. Vieressä on pieneksi jäänyt vanha punakaneli mutta ei läheskään niin hyvän makuinen vaikkakin hienoja ovat.
___________________________________________ Rintamamiestalossa since 03/2010
Hirviölle kannattaa mieluummin laatia useamman vuoden leikkaussuunnitelma kuin riipaista kerralla isommalti sileäksi. Vanhat omppupuut ei oikein siedä rajua leikkaamista ja voivat nyykähtää pahimmassa tapauksessa sen seurauksena kokonaan. Pari oksaa vuodessa on hyvä tahti... Netistä löytyy ihan hyvin ohjeita muistaakseni omppupuiden leikkaukseen.
Meillä on yksi (1) vanha punakaneli (myös leikkaussuunnitelman alainen), josta tuli tänä vuonna kolmisenkymmentä ämpärillistä omenaa! Tosin monta saavillista pilaantuneita, kun en ehtinyt niitä h-hetkellä keräämään. Pakastin on täynnä mehua ja sosetta ja verannalla vieläkin korillinen syöntiomppuja, joista yritän tehdä joka toinen päivä jotain evästä. Omenareseptit ovat loppuneet jo kesken.
Tontille on lisäksi istutettu pari omppupuuta, jotka ovat jääneet vähän oman onnensa nojaan ja joutuneet sittemmin kulmakuntaamme terrorisoivien rusakkotovereiden ruuaksi. Tämän vuoden omenasadosta kauhistuneena en ehkä uskalla istuttaa lisää... mutta kirsikka- ja luumupuu olisivat kivoja. Meidän vanha omenapuu on tehnyt tänä kesänä poikasen ja ajattelin kasvatella sitä ihan mielenkiinnosta, jos se vaikka olisikin tullut emoonsa eikä olisi villi.
Omenan taimista on sen verran kokemusta, että ne kannattaa varustaa suunnilleen kolmas maailmansota -tyyppisillä suojauskeinoilla koska muuten jänö voi tosiaan tulla ja syödä. Tiheä ja tarpeeksi korkea verkko taimen ympärille siis ainakin. Kanaverkko lytistyy helposti hangen alle, sellainen puutarhakaupan järeämpi muovitettu verkko kestää paremmin.Tätini vannoo mustaherukan oksien nimeen taimen ympärillä, minä en ole niiden tehosta ihan vakuuttunut. Jänikset ovat sikäli todellinen ongelma, että ehkä itse mieluummin odottelisin muutaman kesän taimen kasvua kuin sijoittaisin sikakalliiseen isoon taimeen...harmittaa jos se joutuu ekana talvena pupun poskeen. Taimesta nyt sitten kannattaa tarkistaa että se on samalta kasvuvyöhykkeeltä ettei palellu ja menestyy muutenkin. Ja haja-asutusalueella omppupuita pitää olla useampi, yksinäinen puu ei pysty pölyttymään eli ei voi tehdä hedelmää, taajamassa naapurien puut riittävät.
Muumiotautiin ei oikein auta muu kuin muumio-omppujen kerääminen pois ja hautaaminen. Se tauti leviää sieni-itiöiden välityksellä joten jos naapurilla on muumiotautinen puu, tauti sieltä salakavalasti tuulen mukana putkahtaa myös omalle tontille.
"Saavat tehdä tämän päivän talot juuri niin kuin haluavat, mutta minun talo on tehty kuusikymmentä vuotta sitten ja semmonen aika näkyy talossa ja ihmisessä. Kiitos mutta ei kiitos." - Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja
Kyllä omenapuu kuuluu eteläsuomalaisen rintamamiestalon pihaan! Meidän talon puutarhassa oli nuoruudessani yhdeksän puuta, osa aikaisia, osa talvilajikkeita. Nyt on enää yksi lähes kuusikymppinen " taiteellinen hirviö", joka kukki tänäkin vuonna hyvin, mutta omenoita ei nyt riittänyt ihmisten suuhun. Ei niitä monta olisi ollutkaan , mutta rastaat ja närhet taisivat ehtiä ensin. Viime vuonna oli runsas sato. Tätä vanhusta ei ole enää suojeltu verkoilla. Sen juurella kasvaa vesa, joka on saanut olla paikoillaan meidän ja jänisten puolesta. Meillä on myös pienikokoinen päärynäpuu, jonka Puolisoni sai viime vuonna syntymäpäivälahjaksi. Se kukki kauniisti ja tuotti 12 makeaa päärynää. Viime talvena oli rungon alaosassa myyräsuoja ja koko puun ympärillä latvaan asti ulottuva pienisilmäinen verkko. Sama viritys on ollut paikoillaan jo lähes kuukauden, kun huomasin jäniksen piehtaroivan perunapellossa aivan päärynäpuun vieressä. Sillä kertaa se alkoi nauttia tosin pihatähtimöä tai vesiheinää tai mallasruohoa vai miksi sitä hyvin menestyvää rikkaruohoa nyt nimittäisi. Verkot pitää asentaa myös pensasmustikoiden ympärille; mustaherukat saa olla rauhassa. Äitini toi verkkoihin tuomen oksia. Niistäkään jänikset eivät kuulema pidä. Olen ajatellut istuttaa omenapuun tai kaksi ensi keväänä, että pakkanen ei veisi niitä heti ensimmäisenä talvena - vai olisiko parempi istuttaa syksyllä?
Meillä asuu pihassa rusakkovanhus, joka luullakseni on antanut seitsemän vanhan omenapuumme olla rauhassa. Toissakeväänä kuitenkin havaitsin, että parhaan punakanelin paksua kuorta oli järsitty isolta alueelta. Taisivat olla tällekin alueelle levinneet citypuput asialla Laitoimme heti kaikkien omenapuiden ympärille järeää rautakaupan verkkoa, ja viime talvi meni jäniseläinvaurioitta. Vain krookukset napostellaan heti kun ne keväällä nousevat maasta.
Omenapuut ovat oikein kauniita, mutta yhtä lukuunottamatta liian korkeita. Eikä niitä voi ulkonäköä täysin turmelematta leikata matalammiksikaan (sitäpaitsi esim. punakaneli on isokasvuinen lajike). Kun muutimme tänne, puunhoitaja kävi perushoitoleikkaamassa kaikki puut. Nyt sitten vain poistelemme pystyyn kasvavia oksia, joita ei maltillisen leikkauksen ansiosta kuitenkaan ole ilmestynyt kovin paljon.
Pihallamme on edellisten omistajien aikana ollut hyvä luumupuu, joka sitten yhtenä talvena oli paleltunut kuoliaaksi. Kokonaan luumupuun suku ei kuitenkaan pihasta hävinnyt; päin vastoin. Nyt meillä on komea luumupuulehto täynnään nelimetrisiä, kapoisia luumupuita. Syksyisin latvoissa keikkuu runsaasti makeita luumuja! Ja lisää juuritaimia pukkaa, ihan rikkaruohoksi asti. Jonkun noista nuorista yksilöistä voisi kyllä yrittää leikata ihan hedelmäpuun muotoiseksikin.
Meillä 3 isosta omenapuusta on enää 1 jäljellä, muut on poltettu jo saunanpesässä. Toinen kaadetuista oli talviomena ja toinen oli joku missä oli punaisia omenoita. Ainut syy kaatamiseen oli se kun ne oli istutettu 1m päähän sokkelista ja oksat oli kiinni seinässä. No vielä on valkeakuulas jäljellä josta saa ämpäri tolkulla omenaa, kellarissa onkin monen monta purkkia omenahilloa, nam. Pari luumupuuta ois tarkotus laittaa tontille.
"Ellei vikaa ole, älä rupea korjaamaan. Jos vika on todella paha - älä silloinkaan rupea korjaamaan."
Rintamamiestalomme pihalla on talon ikäiset omenapuut. Niitä kun oikein hoitaa ja vuosittain leikkaa, niin niistä saa iloita koko vuoden!
- varhain keväällä leikatessa otan oksia talteen - ne ottavat varaslähdön kevääseen ja kukkivat sisällä maljakossa
- toukokuussa istun sateenvarjopuiden alla ja fiilistelen ihanaa kukintaa. Retkituolia on helppo siirtää auringon mukaan!
- kesällä kyttäilen kasvustoja ja seuraan, miten upeasti omenani punastuvat ja kasvavat....
- syksyllä nautin sadosta ja kauniista puista. Onko parempaa elämäneliksiiriä kuin pastoröity omenamehu suoraan omalta pihalta! Ja hillot ja uuniomenat ja kaikki ne ne muut herkut!
- lehdet varisevat jo mutta nyt ripustelen rautalankalyhtyjä hämäriin iltoihin. Myöhemmin ne vaihtuvat tyylikkäisiin jouluvaloihin.
- illaksi on luvattu lunta: luminen omenapuu on todella kaunis! Jään siis odottelemaan talven ihmettä.
Meillä vähän maalla tässä kesytyksen alla olevassa rinnepihassa on 50-luvulta lähtien ollut paljon omenapuita, jäljellä niistä vain yksi, todennäköisesti Antonovka. Se kärsi perikunnan siivotessa romua isolla koneella pois pihasta, yksi kolmannes rojahti maihin. Sitten pakollisessa isojen koivujen kaadossa jäi taas iso oksa alle... Keväällä siistittiin puuta ja jäljellejäänyt haara on itseasiassa varsin sopusuhtainen, mutta puu on ikäänkuin kymmenvuotias kuusikymmenvuotiaassa rungossa!! Sato tänä vuonna: isännänomena ja emännänomena, molemmat hyvin nyrkin kokoisia!! Portinpielessä on iso kaunis puu, joka entisen isännän siskon mukaan on siemenestä kasvanut villiomena, mutta tuottaa satoa runsaasti ja omenat ovat miellyttäväaromisia herkkuomenoita syötäväksi suoraan puusta...
Meidänkin mielestä pihaan kuuluvat hedelmäpuut, ja niinpä keväällä haettiin Hirvensalmen taimistolta, joka on kuulu taudinkestävien lajien jalostuksesta (vahvaa venäläistä kantaa mm), useampi puu: omenaa, päärynää, kirsikkaa ja luumua. Ollaan koitettu suojata asiallisesti, mutta aika näyttää... Lisäksi on siirrokkaita isäni rintamamiespihasta luumu ja huonossa paikassa kasvanut isompi omena (toinen Antonovka: ovat kelpo talousomenoita). Viimeinen siirrettiin tässä syksyllä ja se on luonnollisesti epävarmin selviytyjä. Mutta istutusajankohtana syksy on hyvä, nyt ensilumia odotellessa saattaa tosin olla pikkuisen myöhäistä... Tosin ruukkutaimia voi istuttaa niin kauan kuin istutuskuopan kaivuu onnistuu, ja lepotilassa oleva puu ei säikähdä, alkaa luottavaisena kasvamaan uudessa paikassa keväällä?
Entisessä pihassa kaupungissa rusakot kyllä vierailivat, mutta tärkeintä lienee näiden nuorien puiden suojaus, vanhemmista eivät koskaan syöneet muuta kuin oksankärkiä ja se oli enemmänkin hyödyksi, eivätpähän kesällä roikkuneet liian matalalla!
Meillä on viisi omenapuuta, joista se vanhin tuottaa kaikki meidän ja sukulaisten (ja lähiseudun lintujen) omput. Tai toinen puu on myös yhtä vanha, siis talon ikäinen, 54-vuotias, mutta se on pienempi ja tuottaa vähemmän. Se tuottelias vanha omenapuu on noin 8 metriä korkea, todella kaunis ja laajaoksainen pihapuu. Ei tulisi mieleenkään alkaa sitä leikellä matalammaksi. Mieluumin keräilen siitä omput puutarhapöydällä seisten jatkovartisen leikkurin avulla. Käytän usein apuna myös A-tikkaita. Ja ihan niitä latvaomppuja en keräile ollenkaan (kun en yllä). Ne jäävät lintujen iloksi ja jämät tippuvat aikanaan maahan, josta kärrään ne kompostin ruuaksi. Kyllä me puuta hoitoleikkaamme joka vuosi, että se pysyy ilmavana ja tuottavana, mutta korkea ja laaja se saa olla ihan rauhassa. Meilläkin istutaan mielellään laajan, sateenvarjomaisen ompun alla keväästä syksyyn aina kun on vapaa hetki.
Yksi omenapuu on nuorukainen, ehkä noin 15-vuotias. Se on leikattu kasvamaan noin 2,5 metriä korkeana. Tällä hetkellä se tuottaa vähän kehnommin, koska siirsimme sen pari vuotta sitten liiterin alta uuteen paikkaan. Pari talviomenapuuta olemme istuttaneet itse ja ne ovat noin 5-vuotiaita. Nekin mies ryökäle meni leikkaamaan ja pysäytti niiden pituuskasvun. Minä olisin halunnut edes yhden uuden korkeamman ompun, koska tuo reilu viiskymppinen omenapuu voi kumpsahtaa ennen kuin minä.
Lisäksi meillä on kolme luumua, neljä kirsikkaa, päärynä sekä puumaisina myös tyrniä, saskatoonia ja marja-aroniaa. Hedelmäpuita pitää olla pihassa, jos pihan kerran omistaa.
Ja on meillä yksi lahjaksi saatu rautatienomenapuukin. Se on kylläkin vain koristeomppu, mutta hedelmät ovat sentään syötäviä. Sen muoto on hieno ja syysväri kaunis. Kunhan rautatienomenamme kasvaa ja saamme sen oksiston tuettua oikein, niin sen alle tulee aamukahvipaikka.
Meillä on kolme puuta, joista kaksi on ikivanhoja ja raihnaisia ja yksi uusi (viime syksyltä). Ostimme taimen rautakaupasta, ei siis mikään supervalioverso. On kasvanut hyvin ja teki kokoonsa nähden runsaan sadon mukavan makuisia omppuja. On siis vuoden vanha ja jokaisessa pienessä oksassa roikkui useampi melko iso omena. Oli aika hassun näköinen.
Vanhat puut on selvästi olleet joskus hyvällä hoidolla, mutta sitten hoito on unohdettu. Ovat aivan liian isoja ja useita isoja oksia on tullut lahona alas. Luulenpa, että ovat tulleet tiensä päässä. Omenoita on tullut ihan ok, mutta ei puiden kokoon nähden mitään erityisen hyviä satoja (jos vertaa vaikkapa naapureiden satoihin). Saavat olla paikallaan vielä muutaman vuoden, jos sen kestävät. Kun iso oksa on katkennut, on vesi päässyt ilmeisesti lahottamaan puuta. Toinen halkeaa pian rungosta. Jos tulee lunta yhtä paljon kuin viime talvena, ei puuvanhukset sitä tule kestämään. Surullista.
Mutta laitetaan uusia. Onpahan tulevilla polvilla niistä iloa.
"Huojuva talo, äiti kuule minua, voimat ei riitä, en tiedä mitä tehdä..." laulaa Anna E kauniisti.
Lapsuudenkodissani oli alkujaan muistaakseni yhdeksän omenapuuta. Ne hävisivät yksi kerrallaan, kun ei niitä hoidettu leikkaamalla. Pari onnistui tappamaan itsensä kun tekivät niin paljon omenaa, että vanhat oksat repesivät. Kuivuivat pystyyn. Yksi oli parkkipaikan tiellä, yhden teloi hevoset! Omenankukat ovat kuitenkin lemppareitani.
Minkälaisia onnistumisia istuttamisesta teillä on? Tarttis vinkkiä siitä kuinka isoa taimea kannattaa maahan pistää. Muutama istutusvinkkiä laittoikin.
______________________________________________________________________
Kulmalan isäntä. Amatööri ja itse oppinut kaikessa mitä rakentamiseen ja korjaamiseen tulee.
Meillä 4 vanhaa puuta ja yksi hieman nuorempi ja yksi vielä nuorempi, kukkapenkin laitaan kasvanut villivesa, jossa nykyään jo paljon omenia. Hyviä nämä villit ovat, ehkä punakanelin ja valkeakuulaan sekoitus, ehkä vielä jotain muutakin seassa. Hedelmälihassa punaisia raitoja ja pikkuisen kirpeä maku, kypsyy ennen punakanelia. Hoitoleikkauksia jäänyt meilläkin väliin... Heinäkuussa kun leikkaa osan, niin ei pitäisi ihan niin paljoa villiintyä tekemään vesiversoja ja muistaakseni yhtenä vuonna saisi leikata korkeintaan 10% oksistosta pois tai yhden isomman oksan. Keväällä ruiskuttamalla (esim rasvattomalla maidolla ennen kukkien aukeamista, ei pakkasella) saa isompia omenia ja enempi, mutta jos haluaa pihlajanmarjakoit ehkäistä, nin sitten ruiskutetaan tiettyinä muutamana päivänä heinäkuussa (päivät vaihtelee eri vuosina) oikeella myrkyllä, jossa on varoajat yms. Meillä ei ole ollut muutamaan vuoteen pihlajanmarjakoita ompuissa, vaikkei ole ruiskutettu ollenkaan. Jäkälät kannattaa harjailla rungoista pois, niiden alla piileskelee monet omenille harmilliset mönkiäiset.
Siinä taisikin olla kaikki mitä omenapuista tiedän
Asiastakin vielä: siemenestä omenapuun kasvattaminen syötäviin omeniin asti kestää melko kauan... Mutta olisi kiva joskus kokeilla ja jalostaa siitä vanhojen omenapuiden oksilla vaikka useampaa erilaista omenaa tuottava puu Siis vois vähän harmittaa, jos kasvattaisin monen monta vuotta yhtä villipuuta ja sitten sen omppuja ei voiskaan syödä
Jos ei jaksa odotella siemenen kehittyvän puuksi, voi omenapuun varttaa pihlajaan. Olen tuumaillut, jos vaikka sillä tavalla saisin tämän pihan vanhat omppupuut jatkamaan eloaan.
"Huojuva talo, äiti kuule minua, voimat ei riitä, en tiedä mitä tehdä..." laulaa Anna E kauniisti.
Istutuksesta löytyy varmasti ohjeita netissä, tärkeintä varmaan kastelu ja rungon tukeminen. Papan puu kun siirrettiin meille nyt alkusyksystä, hän irrotteli viikkoja aiemmin juuret ympäristöstä lapiolla, siis rajasi siirrettävänkokoisen juuripaakun nostamatta sitä kuitenkaan ylös, ja kasteli sitten juurakkoa runsaasti päivittäin. Me tehtiin riittävän iso istustuskuoppa, juntattiin maahan neljä tukevaa seivästä ja sidottiin puu niihin löyhäkieteisellä narulla, ja jatkettiin kastelua. Lisäksi oksia leikattiin, suhteessa siihen että juuristo on kärsinyt siirrosta, ei jaksa keväällä nostaa ravinteita entisenkokoiselle lehvästölle. Nähtäväksi jää, mutta jotenkin uskon, että selvitymismahdollisuuksia on!!
Myynnissä on kovasti erikokoisia puita, mutta viime kesänä kierrellessä monessa paikassa tuli vastaan mennyt rankka talvi, taimistotuhot on olleet huomattavia. Johtopäätös: myyntiin selvinneet yksilöt ovat sitä kestävintä sorttia!! - Ei saatu niin isoja puita kuin oltais oltu valmiita rahalla ostamaan. Rahalla ei saada lisävuosia itselle...
Käykääpä tallomassa omenapuittenympärykset jollei jänö ole jo käynyt syömässä. Meilla on täällä niin paljon lunta että pitkäkorva oli päässyt verkon päältä syömään. Parista nuoresta taimesta latvus syöty.
Samalla voinkin sitten kysellä varttamisvinkkejä kun nyt on aihioita. Viime vuonna yhteen puuhun vartoin useampia oksia, mutta vain yhden oksan sain lähtemään liikkeelle. Kirjoista noita ohjeita kyllä lukenut, mutta kertokaa toki omista kokemuksista.
Laitoimme heti kaikkien omenapuiden ympärille järeää rautakaupan verkkoa, ja viime talvi meni jäniseläinvaurioitta. Vain krookukset napostellaan heti kun ne keväällä nousevat maasta. 
