Putosintarpola kirjoitti:Purulaskeumien korvaamista vaahdottamalla olivat meillä edelliset asukkaat yrittäneet. Seinän avaus paljasti onnistumisasteen.
http://www.flickr.com/photos/38325499@N02/5295539077/
Niinhän se taisi Titanicissakin olla. Kaksi mitä tahansa vesitiivistä osastoa saa mennä rikki ja kolmekin jos sopivasti sattuu, ja laiva kelluu, mutta kun meni se neljäs...vesahy kirjoitti:Kelluvuus saadaan siten, että sekä keula, että perätuhdot ovat suljettuja ponttooneita (...)
Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että kun aikoinaan olen saanut laivansuunnittelijan koulutuksen, niin kaikenlaisille kaukaloille sitä tyyppihyväksyminen mennään antamaan.
Ei varmaan kuitenkaan tulisi heti mieleen, kun vain kuvittelee miltä näyttää kun Vesa joku kaunis päivä pyörii veneen ympärillä truutaten spraypullosta täytettä juuri tekemiinsä lautasen kokoisiin reikiin. 
Levyjä saumatessa on huomannut että jos johonkin on jäänyt vähänkin paksumpi sauma, eli yli kahden sentin, ei se tahdo vaahdottamalla kunnolla täyttyä. Sisälle jää suuri kupla ja usein sitten laajahko kolo, kun sauman leikkaa sileäksi. Samaten onttoja ovat monesti nuo isommat purseet. Siistimpää ja tiivistä jälkeä syntyi kun napsuttelin nitojalla sanomalehtipaperia tuoreen sauman peitoksi, sen verran panee vastaan että uretaani pakkautuu tiiviiksi saumaan eikä lähde sieltä karkailemaan. Katossahan tuo painovoima tahtoo vetää vaahdot pois saumasta, varsinkin jos sauma on vähänkään väljempi.Labyrint64 kirjoitti:Tuota isojen tilojen täyttöä tiedustelin joskus valmistajalta kun piti saada eräs hiilikuiturakenne jäykistettyä. Valmistaja suositteli pitkällä letkulla pienten truuttausten käyttöä eli annetaan välissä pari tuntia paisua. Myös kuulemma sumutinpullolla kastelemalla voi saada kovettumista nopeutettua koska kovettuu ilmankosteuden vaikutuksesta.
Tuo on muuten täysin totta. Hämmästelin itsekin kuinka "tyhjää täynnä" sauma itseasiassa on. Tuli mieleen johtuisko uretaanin laadusta vai mistä. Tuon vuoksi pyrkiny pitämään uretaanisaumat mahd. kapeina. Isoon väljään pystysaumaan hankala saada urkki pysymään kun käy valumaan. Onneksi noissa urkkilevyissä on pontti johon vaahdon laittamalla levysaumasta tulee tiivis. Joka paikkaan ponttia ei kuitenkaan saa kun joutuu palasista väkertämään.tarpola kirjoitti:Levyjä saumatessa on huomannut että jos johonkin on jäänyt vähänkin paksumpi sauma, eli yli kahden sentin, ei se tahdo vaahdottamalla kunnolla täyttyä. Sisälle jää suuri kupla ja usein sitten laajahko kolo, kun sauman leikkaa sileäksi. Samaten onttoja ovat monesti nuo isommat purseet. Siistimpää ja tiivistä jälkeä syntyi kun napsuttelin nitojalla sanomalehtipaperia tuoreen sauman peitoksi, sen verran panee vastaan että uretaani pakkautuu tiiviiksi saumaan eikä lähde sieltä karkailemaan. Katossahan tuo painovoima tahtoo vetää vaahdot pois saumasta, varsinkin jos sauma on vähänkään väljempi.
SPU-Systemsin asennusohjeissa leikataan levy 30 mm eristettävää väliä pienemmäksi, silloin kumpaankin reunaan jää 15 mm rako. Olen ajatellut jättää sen selvästi pienemmäksi, sellaiseksi, että siitä vielä mahtuu pistoolin pieni suutin vielä hyvin sisälle. Onko se jo liian ahdas rako?tarpola kirjoitti:Levyjä saumatessa on huomannut että jos johonkin on jäänyt vähänkin paksumpi sauma, eli yli kahden sentin, ei se tahdo vaahdottamalla kunnolla täyttyä. Sisälle jää suuri kupla ja usein sitten laajahko kolo, kun sauman leikkaa sileäksi. Samaten onttoja ovat monesti nuo isommat purseet.
Minä kun kyllästyin leikkelemään niitä ylimääräisiä purseita, niin ruuvasin laudanpätkän raon päälle ja tarttumisen estämiseksi suikale rakennusmuovia väliin. Tuloksena kauniin sileä ja tiivis saumapinta. Huomasin kyllä, että vaahdossa on aika paljon pontta, se kyllä taivutti laudan ellei sitä kiinnittänyt useammalla ruuvilla.tarpola kirjoitti:Siistimpää ja tiivistä jälkeä syntyi kun napsuttelin nitojalla sanomalehtipaperia tuoreen sauman peitoksi, sen verran panee vastaan että uretaani pakkautuu tiiviiksi saumaan eikä lähde sieltä karkailemaan.
Ei se varmaan liian ahdas ole. Ponttiin kun laittaa vaahdon niin siinähän tuo vaahdolla tiivistettävä sauma on millimetrejä. Itse olen tähdännyt pari senttiä alimittaiseen levyyn jolloin saumaksi jää noin sentti. Käytännössä se oman työskentelytarkkuuden huomioiden on jotain viiden ja viidentoista millin väliltä. Viidessä vielä pilli kulkee, viisitoista alkaa olla jo vähän hankala ainakin kattopinnoissa. Levyjä leikatessa toleranssi voisi ehkä olla 0–10 mm jolloin tarvittaessa leikataan puukolla levyä pienemmäksi. Vanhaa korjattaessa nuo liittyvät pinnat ovat harvoin suoria tai toisiinsa nähden suorassa kulmassa.vesahy kirjoitti: SPU-Systemsin asennusohjeissa leikataan levy 30 mm eristettävää väliä pienemmäksi, silloin kumpaankin reunaan jää 15 mm rako. Olen ajatellut jättää sen selvästi pienemmäksi, sellaiseksi, että siitä vielä mahtuu pistoolin pieni suutin vielä hyvin sisälle. Onko se jo liian ahdas rako?
Penosilin sivujen Usein kysytyistä löysin tällaisen tiedon.tarpola kirjoitti:Levyjä saumatessa on huomannut että jos johonkin on jäänyt vähänkin paksumpi sauma, eli yli kahden sentin, ei se tahdo vaahdottamalla kunnolla täyttyä. Sisälle jää suuri kupla ja usein sitten laajahko kolo, kun sauman leikkaa sileäksi. Samaten onttoja ovat monesti nuo isommat purseet.
Ja minä kun olen luullut, että mitä kosteampi ympäristö, sitä enemmän vaahto paisuu ja silloin jäisi myös onteloita. Ja urtsia spruutatessani olen ollut huomaavinani käytännössä, että asia olisi todella näin.Penosil kirjoitti:Vaahdossa on suuria onteloita?
Vaahto ei ole saanut riittävästi kosteutta ilmasta paisuessaan. Kostuta pinnat ennen vaahdon käyttöä.
Penosil kirjoitti:Tarvitsevatko liitokset kostutusta?
Liitoksen kostutus varmistaa tasaisemman vaahtorakenteen ja parhaan paisumisen aiheuttamalla nopeamman vaahdonmuodostuksen.
Mulla on ihan omakohtaista kokemusta noista tyyppihyväksöintijutuista, aika "fiiliksellä" niissä oikeasti mennään, kumileimasin tulee äkkiä mieleen...vesahy kirjoitti:Meillä on osuuskaupan pihavaraston periltä ostettu lasikuituvene, suomalaista perustyyppiä. On siinä jokin tyyppikilpikin ja se kai takaa sen, että vene kelluu jos hörppää vettä. Kelluvuus saadaan siten, että sekä keula, että perätuhdot ovat suljettuja ponttooneita, ajatuksena kait, että ne olisivat ilmaa täynnä. Mutta kun eivät ole, vaan syksyllä venettä telakoitaessa sen uumenista valuu ämpärikaupalla kesän mittaan ponttooneihin joutunutta vettä.
Olen toisinaan miettinyt, että mitäpäs jos spruuttaisi nuo tilat täyteen uretaanivaahtoa. Toimiva ratkaisu varmaan muuten mutta oikea annostelu olisi erittäin vaikeata. Kun on nähnyt miten sentin levyiseen rakoon ruiskutettu uretaani saa ikkunan karmit vääntymään niin uskottavahan se on, että melkoiset voimat on kyseessä kun vaahto paisuu. Viimeisin ideointi ongelman parissa on mennyt siihen, että sahaisin häsyrillä säiliön kanteen läpimitaltaan ainakin parikymmensenttisen reiän ja suorittaisin vaahdotuksen sitä kautta. Lopuksi reiän päälle jokin takapuolta hivelevästä materiaalista, toki veden kestävästä, tehty kansi.
Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että kun aikoinaan olen saanut laivansuunnittelijan koulutuksen, niin kaikenlaisille kaukaloille sitä tyyppihyväksyminen mennään antamaan.
no just ! Pikkasen paisahti
