Samaa mieltä teräksestä. Paitsi että minäkin valitsin just sellaisen ulosvedettävän liesituulettimen mistä näkyy pieni suikale terästä, koska se valkoinen versio ylisuurella rivalla näytti paljon pöljemmältä. Eli ajattelin että kyl toi pieni siivu sinne uppoaa, ja jos ei niin maskataan se jollain.jukilpi kirjoitti:Tyylikkään näköiset kaapit harmi vain, että tuossa on käytetty kohtuuttomasti ruostumatonta terästä. Minusta sen käyttäminen vanhoissa rakennuksissa on hieman omituista. itsellä sitä on vain tiskipöydässä ja pienen pienessä liesituulettimessa kaapistojen alla. Tyylikkäät keittiötasot saa helposti aikaiseksi ilman listoitustakin, kun käyttää riittävän laadukasta massiivipuuta vaikka tammea. Sen saa melko pienellä vaivalla viimeisteltyä reunoiltaankin halutun laiseksi ilman listoituksia. Listoituksia käytetään nykyisin peittämään viilutetun MDF-levyn reunoja, jotta taso näyttäisi "arvokkaammalta". Se on oikeasti halpa ratkaisu rahan tekemiseksi. Jos haluaa käyttää hieman aikaa, todella hienon massivitason saa tehtyä itsekin hiomalla ja vahaamalla taso moneen kertaan. Lopputulos pesee mennen tullen kalliimmatkin mdf-viiluviritykset ja laminaattitasot. 50 luvulla ei käytetty MDF-levyä vaan rimalevyä, joka sitten oli pinnoitettu molemmilta puolilta ja listoitettu reunoista.
Itse en kyllä valitse tasoa pelkästään tyylikkyys- tai hintaperusteilla vaan lähinnä miten sopii muuhun kalustoon, omaan esteettiseen silmään
ja kuinka käytännöllinen on. Meillä on kaupungissa ikilevypintainen pyöreä ja kirkkaankeltainen keittiönpöytä -60-luvulta, jota olen pitänyt mahtavana kirpparilöytönä (jo toistakymmentä vuotta) ja siinä pinta on kyllä tehty ihan lastulevyrakenteen päälle, jalat ja muu tukirakenne sitten on kokopuuta kyllä. Eli silleen kyllä ikilevyjäkin pinnoitettiin monenlaisiin alustoihin, ja sitä muistuttava laminaatti sopii omasta mielestäni tähän( vielä vain omassa päässä koostettuun) arkiseen 50-60-luvun tyyliin kalustettuun keittiöympäristöön – ja vaikka kätkeekin nykyajan materiaalia sisäänsä. Näistä vanhaa ja uutta -yhdistelmiä kun ei ihan voi välttää, eikä mulla ole sellaista pyrkimystäkään.Mä tykkään tuosta valkoisesta laminaatista (tai täysharmaakin olis saattanut käydä, ilman mitään pilkkuja, ilman kivijäljitelmää), mutta ne pyöristetyt reunat tai valelistat/ jäljitelmät on minun silmääni taas jotenkin kamalia. Eli siten tämä edellä esitetty ratkaisee mun ongelman. Aion hakea ikeasta valmistasot ja leikkauttaa ne mittoihinsa puusepällä paikan päällä (tulee maksamaan 1/3 siitä mitä K-raudasta mittoihin tilattuna). Tiskipöytäsivu ja nurkka tulis siis noin ja sitten mahdollisesti maassivitasoa vähemmän herkkiin paikkoihin. Vaan kun olen myös elänyt noiden puupintojenkin kanssa ja tiedän että se on niin työlästä ja saa varoa koko ajan ettei tuhoa ja tahraa sitä punajuurilla ja mustilla kattilanpohjilla etc. (vaikka kuin olis sen käsitellyt) niin ne ei kauheasti houkuttele... Mutta saattaa olla siis että pistän sitä puutasoa loppujen lopuksi vain sivupöydille, eli sellaisiin paikkoihin, joista se on helposti käännettävissä/ vaihdettavissa. Mulla on pari sellaistakin tason paikkaa. Eli puuhellan vieressä (jota puuhellaa ei siis käytetä ruuan laittoon) ja ikkunan alla, johon tulee talosta löytyneen pöydän sopivankorkuinen jalkarakenne, pöytäpinta tulis sitten helposti irroitettava (ja uudelleen hiottava ja käsiteltävä).
Meille tulee jäämään kaksi ylimääräistä 50-luvun tiskipöydän levyä altaineen muistaakseni molemmissa 2, mutta ilman runkoja, että jos joku tarvitsee, voi kysellä mittoja ja hakea pois. :)
Muokattu pari käsittämätöntä lausetta, toivotttavasti niitä ei jäänyt enempää
