Peruspilattu hirsitalo, onko toivoa?

[Juutinen]

Nyt ei ole ihan rintamamiestalosta kyse kun hirsirunkoisesta pohjalaistalosta, mutta täältä mahtaa löytyä asiantuntemusta myös siihen suuntaan? Sovin kuitenkin hyvin joukkoon koska olen asunut koko elämäni (ja asun edelleen) rintamamiestalossa

Eli asiaan. Mitä sanotte, onko 80-luvun alussa täysin perus"korjatulla" hirsitalolla minkään valtakunnan toivoa? Entinen multapenkki valettu täyteen betonia, pesuhuone ja sauna tehty sisätiloihin, kaikki tulisijat purettu. Mitään vanhoja ovia, ikkunoita tai lattialankkuja ei ole jäljellä, kaikki on vaihdettu .

Paikka on täydellinen, pihapiiri on täydellinen, sijainti on täydellinen ja kaiken kukkuraksi paikkaan on erittäin vahvat tunnesiteet ja paljon muistoja. Olen ikäni haaveillut asuvani maalla hirsitalossa ja kunnostavani sen perinnerakentamisen opein ja vanhaa kunnioittaen. Kailat on luettu etu- ja takaperin ja paljon muutakin kirjallisuutta aiheeseen liittyen.

Onko MITÄÄN järkeä lähteä kunnostamaan tuollaista rakennusta? Kaikki rakenteet pitäisi kai avata ja tarkistaa, muuttaa alapohja rossipohjaksi, kengittää, metsästää purkutaloista ovia, ikkunoita, lattialankkuja ja pönttöuuninkuoria. Niitä täältä kyllä löytyy joten sen ei pitäisi olla ongelma.

Kaipailisin nyt rehellisiä kommentteja siitä, onko ajatus täysin tuhoon tuomittu ja mahdoton? Meneekö rahat ja henki jos itse tekee? Talo on nyt asuttu eikä ongelmia ole ollut (paitsi kylpyhuoneen kaakelit joskus saattaa irtoilla ). Onko täällä ketään joka olisi muuttanut tuollaisen kuoliaaksi korjatun talon entiselleen? Ajatus on monta kertaa jo kuopattu mutta kummittelee mielessä aina vaan. Voiko tällaista remonttia edes yrittää tehdä huone kerrallaan ja pikkuhiljaa?

Jos tuosta täytetystä alapohjasta ja sen korjaamisesta on juttua jossain toisessa ketjussa, saa vinkata kun en itse haulla löytänyt.

[EEmeli1]

Järjestä en tiedä, mutta anna mennä tunteella. Aikaa tuohon menee ja varmasti rahaakin, mutta mihimpä ei menisi. Itselläni on myös täällä Oulun eteläisellä projektina 80 luvulla perus"parannettu", hirsirunkoinen, 1912 rakennettu talo työn alla. Meillä tosin rossipohja on vielä jäljellä, mutta betoni siihenkin on pitänyt valaa lankku lattian päälle ja sitä nyt puretaan. Tuota vanhaa tavaraa ikkunoita, ovia ym. löytyy kuitenkin vielä kohtuullisen hyvin. Itse olen ajatellut laittaa lämmityksen ja viemäröinnin ensi kesänä kuntoon, sekä rempata keittiön ja sen jälkeen loput 9 huonetta huone kerrallaan pikkuhiljaa kuntoon.

[nummentie 434]

Hei! Minä en valitettavasti osaa vastata siihen onko järkeä tuollaisen rakennuksen henkiinherättä-misessä, tai onnistuuko se. Onnistumista tuskin kukaan osaa taata, järjen kanssa näillä sivuillä ei läheskään aina ratkaisuja tehdä. Mutta sinulla on jo jotain minkä arvoa ja ainutlaatuisuutta ei ole peruspilattu rakennuskaan vähentänyt: Kuten itse sanoit, täydellinen pihapiiri, paikka ja sijainti. Ja siihen tunneside. Ja kuten joku jossain on sanonut: Maata enää valmisteta

[csinos]

Tervetuloa kerhoon vaan..

Itselläni on työn alla laajennettu ja peruspilattu hirsitalo, tästä tosin vain vanha puoli (vm 1948) on hirsirungolla, uusi puoli on purutäytteinen. Tämäkin on 80-luvulla energiaremontoitu moderneilla materiaaleilla ja rossipohjassa on hiekkatäyttö ja betonivalu.

Aikaa, energiaa, rahaa, verta, hikeä ja kyyneleitä menee mutta jos niitä on ja talo sinällään terve niin miksikäs ei?

[pvalila]

Tai sitten jätä se talo jollekulle, joka on siihen tyytyväinen sellaisena kuin se on. Monien ihmisten mielestä on lähes luonnotonta, jos talon jokaiselta vuosikymmeneltä ei ole jäänyt taloon jotain merkkiä: on epäaitoa, että vuosikymmenet pyyhitään pois.

Rakennusteknisesti talolla ei välttämättä ole mitään hätää, alapohjahan on voitu tehdä aivan oikein. Millainen maaperä, onko kakun alla kapillaarikatko vai onko luotettu muoviin? Salaojia, ja onko niille edes tarvetta?

Meitä on moneen junaan, minä olen kerrostalolapsi ja minusta puinen alapohja jalkojen alla tuntuu vieraalta.

[joonak]

Paikka on täydellinen, pihapiiri on täydellinen, sijainti on täydellinen ja kaiken kukkuraksi paikkaan on erittäin vahvat tunnesiteet ja paljon muistoja.

Näitä on hankalampi löytää kuin kuin ikkunoita, pönttöuuneja ja lattialankkuja

[jope]

Onko MITÄÄN järkeä lähteä kunnostamaan tuollaista rakennusta? Kaikki rakenteet pitäisi kai avata ja tarkistaa.....

Lyhyt vastaus: Ei.
Vähän pidempi vastaus että on helpompi rakentaa uusi ja raahata sinne käytettyä rakennuskamaa toiveiden mukaan nostalgiavajetta täyttämään. Todellisuus on se että näitä juttuja tehdään liian paljon tunteiden perusteella eikä jätetä tilaa järjelle ja muulle elämälle.

[Elina69]

Mikä ettei.. Jos vain on tarpeeksi rahaa ja aikaa. Jos täs maailmassa on mahdollisuus tehdä sitä mistä pitää, niin se pitää tehdä.. onko siinä sitten järkeä, niin se on sitten eri asia.

[MiuMau]

No totahan mekin just tehdään. Kaamee homma oli kengittää ja vaihtaa takas rossipohjaan betonista. Ei ole järkee ei. Mutta kun noista samoista syistä ei voitu myydä. Hulluja ollaan. Uunit ja ikkunat ja joku ovi meillä tosin tallella. Eikä saunaa sisällä talossa.

[Juutinen]

Kiitos kaikille vastauksista

Järjestä en tiedä, mutta anna mennä tunteella.

Jos menisin pelkällä tunteella, olisin jo mennyt. Kaaauas ja monesti! Ja ehkä tullut myös ryminällä alas.. Voi kun voisikin aina tehdä kaikki päätökset tunteella, elämä olisi varmaan tosi paljon kivempaa

Mutta sinulla on jo jotain minkä arvoa ja ainutlaatuisuutta ei ole peruspilattu rakennuskaan vähentänyt: Kuten itse sanoit, täydellinen pihapiiri, paikka ja sijainti. Ja siihen tunneside.

Tämän kohdalla tuli jo vähän tippa linssiin. Hienosti sanottu, ja niin totta!

Aikaa, energiaa, rahaa, verta, hikeä ja kyyneleitä menee mutta jos niitä on ja talo sinällään terve niin miksikäs ei?

Kyllähän niitä vielä tässä vaiheessa on

Tai sitten jätä se talo jollekulle, joka on siihen tyytyväinen sellaisena kuin se on. Monien ihmisten mielestä on lähes luonnotonta, jos talon jokaiselta vuosikymmeneltä ei ole jäänyt taloon jotain merkkiä: on epäaitoa, että vuosikymmenet pyyhitään pois.

Totta tämäkin. Mutta pahoin pelkään, että jos minä en tätä taloa "pelasta", se on mennyttä kalua. Paikka on niin hieno että siihen moni rakentaisi mieluusti uuden hienon talon, ja se olisi kyllä surku

Rakennusteknisesti talolla ei välttämättä ole mitään hätää, alapohjahan on voitu tehdä aivan oikein. Millainen maaperä, onko kakun alla kapillaarikatko vai onko luotettu muoviin? Salaojia, ja onko niille edes tarvetta?

Talo on kuivalla paikalla mäen päällä joten siinä mielessä hätää ei kai suuremmin ole. Alapohjan rakenne ei ole tiedossa (ainakaan vielä) joten en osaa sanoa miten se on tehty tai millä materiaaleilla.. Sen vain tiedän, että pohja on täytetty hiekalla ja vanhojen tulisiojen tillillä ja tähän päälle on betoni valettu. Muovimattoja ei ole missään vaan parketti.. Salaojista en tiedä, en usko että niitä on.

Meitä on moneen junaan, minä olen kerrostalolapsi ja minusta puinen alapohja jalkojen alla tuntuu vieraalta.

Tämä onkin jännä juttu. Itse olen myös ikäni asunut betonin päällä, ja se on aina ollut minusta jotenkin tosi luonnotonta Muistan joskus teininä, kun tenttasin isältä että eikö tosiaan tässä talossa ole mitään luukkua mistä näkisi talon alle? Eikö se ole kamalan riskiä kun ei ilma kierrä eikä mistään näe jos jokin on pielessä? Isukki pyöritteli silmiään

Paikka on täydellinen, pihapiiri on täydellinen, sijainti on täydellinen ja kaiken kukkuraksi paikkaan on erittäin vahvat tunnesiteet ja paljon muistoja.

Näitä on hankalampi löytää kuin kuin ikkunoita, pönttöuuneja ja lattialankkuja

Niin totta! Tuokin kehikko on muualta aikoinaan tuolle paikalle siirretty, joten se rakennushan siinä on se ainoa jota voi muuttaa.

Onko MITÄÄN järkeä lähteä kunnostamaan tuollaista rakennusta? Kaikki rakenteet pitäisi kai avata ja tarkistaa.....

Lyhyt vastaus: Ei.
Vähän pidempi vastaus että on helpompi rakentaa uusi ja raahata sinne käytettyä rakennuskamaa toiveiden mukaan nostalgiavajetta täyttämään. Todellisuus on se että näitä juttuja tehdään liian paljon tunteiden perusteella eikä jätetä tilaa järjelle ja muulle elämälle.

Muttakumuttaku minä en halua uutta. Eikä kyse ole nostalgiasta, vaan siitä että haluaisi säilyttää oman suvun historiaa edes sen hitusen verran mitä siitä on jäljellä. Hulluahan se on, mutta minkä sitä ihminen luonnolleen voi. Kiitos rehellisestä vastauksesta, hyvä että joku välillä palauttelee maan pinnalle

Mikä ettei.. Jos vain on tarpeeksi rahaa ja aikaa. Jos täs maailmassa on mahdollisuus tehdä sitä mistä pitää, niin se pitää tehdä.. onko siinä sitten järkeä, niin se on sitten eri asia.

Rahaa ei ainakaan ole ollenkaan liikaa, sehän tässä huolettaakin! Mutta, koska suunnitelmissa ei olisi tehdä uutta taloa vanhoihin kuoriin vaan tällainen kierrätystalo, uskon että rahaa menee huomattavasti paljon vähemmän kuin aikaa. Ehkä.

No totahan mekin just tehdään. Kaamee homma oli kengittää ja vaihtaa takas rossipohjaan betonista. Ei ole järkee ei. Mutta kun noista samoista syistä ei voitu myydä. Hulluja ollaan. Uunit ja ikkunat ja joku ovi meillä tosin tallella. Eikä saunaa sisällä talossa.

Eli kaikki on mahdollista

Te joilla on projektina tällainen, asutteko talossa samalla kun kunnostatte? Voiko alapohjaa purkaa yksi huone kerrallaan vai pitääkö piikata koko laatta kerralla? Jos pitää kengittää, voiko yläkerrassa asua vai pitääkö koko huusholli tyhjätä?

Minun puolestani tätä ketjua saa käyttää ihan yleisesti kaikki joilla on tällainen pikku rojekti, kuulisin mielelläni mitä ongelmia muilla on tai mikä meni paremmin kuin oli odotettu. Sana on vapaa

[puusuutari]

Kysymys on aika moniulotteinen, eikä niinkään järjellä perusteltavissa? Jos omaa osaamista ja henkisiä voimavaroja riittää, niin kaikki on mahdollista. Kun henki on vahva niin vähäkin työ, riittää maailman luomiseen...! Näin muistaakseni Juice joskus riimitteli.
Riippuu aika paljon talon koosta, mutta työtä on kuitenkin valtavasti ja varmasti vuosiksi tai vuosikymmeniksi? Jos ulkopuolista työvoimaa ajattelit remontissa enimmäkseen käyttää, niin samalla rahalla saisit varmasti pari- kolme uutta hirsitaloa. Asuminen remontin aikana on kuitenkin hankalaa, ja huone kerrallaan remontoiminen on myös hankalaa. Mielestäni hyvään lopputulokseen sillä ei päästä. Jos talossa kaikki lattiat olisi avattava, niin avaisin talon lattiat kerralla. Siellä voisi olla väliseinän alahirsissä ja rungossa muutenkin jotain vauriokorjauksen tarvetta, joka vaatisi lattioiden avaamista väliseinän kahta puolen? Ja jos kivijalassa/perustuksissa on jotain korjattavaa tai oikaistavaa, niin olisi se parempi tehdä kerralla, kun lattiat on pois. Ja remontti on hyvä aloittaa alhaalta ylöspäin, eli perustuksista vesikattoon.
Ennen projektiin lähtemistä kannattaa selvittää itselleen perusteellisesti ja arvioida omat henkiset ja fyysiset voimavarat vuosiksi eteenpäin...? Entä oma osaaminen, talouden ketävyys tai parisuhteen ja perhesuhteiden kestävyys? Olen nähnyt, kuinka joku on joskus yliarvioinut itsensä ja haukannut liikaa kerralla...!

[Hirsis]

Hei,

Meillä vastaava projekti loppusuoralla, tosin ei tiedetty mistään mitään aloittaessa, eikä ehkä ihan hirveän paljon vieläkään... Meillä ei ollut tunnesidettä taloon. Perhekoon kasvettua tarpeeksi ostimme isomman, 80-luvulla remontoidun, hirsirunkoisen talon, jota oli tarkoitus alkuun asustaa ja sitten vähitellen, huone kerrallaan remontoida. Talo oli useampaan kertaan kuntotarkistettu ja korjausrakentajien ja arkkitehtien kera ryömitty läpi ja "yhdeksi parhaista" todettu. Asuttuamme taloa pari viikkoa aloimme oireilla, pojan infektioastma paheni, minulla oli koko ajan pää kipeä, silmiä kirveli jne. Kun taloa sitten "oikeasti" alettiin tutkia, paljastui se purkukuntoiseksi ja homevaurioiden vuoksi asumiskelvottomaksi. Myös irtaimistomme oli hometoksiinien saastuttama. Myyjä oli unohtanut mainita katon vesivuodoista, pesuhuoneremontista ja lattiakaivon jäätymisestä jne. Vaurioiden laajuus selvisi kokonaan vasta taloa purkaessa, kun päätimme säästää 1800-luvulta peräisin olevan hirsirungon (siinä kohti tunnesyistä!) kuvittelimme että esim kattorunko ja piippu olisivat ehjät. Eli yllätyksiä on tullut liki loppusuoralle saakka, kattavista tarkastuksista ja asiantuntijoiden mukanaolosta huolimatta. Kun talo todettiin purkukuntoiseksi, varasimme rahaa vajaa 200 kE uudelleenrakentamiseen, eikä riittänyt lähellekään. Omia työtunteja on tuhansia, mutta ulkopuolisiakin on käytetty. Tässä vaiheessa olen sitä mieltä, että saamme ihan kivan talon, joka viehättää meitä ja hirsirunkoisessa, hengittävässä talossa on varmaan mukava asua. Mutta silti en missään tapauksessa ryhtyisi tähän uudestaan, sen verran kallista ja raskasta tämä on ollut! Eli tällä järjellä joko myisin koko kiinteistön pois tai esim hirsirungon siirrettäväksi ja tekisin itselleni uudesta tavarasta uuden. Jos rakenteet olisivat olleet kunnossa, voisi tilanne olla toinen, silloinhan remonttia ehkä voisi toteuttaa osissa ja pikkuhiljaa, jolloin työmäärä ja kulut jakaantuvat pidemmälle aikavälille ja asioita ehtii pohtia ja punnita eri vaihtoehtoja paremmin. Katkera en ole, mutta jos olisin uudestaan vastaavassa tilanteessa tekisin toisin!

[matrismik]

Mitä sanotte, onko 80-luvun alussa täysin perus"korjatulla" hirsitalolla minkään valtakunnan toivoa? Entinen multapenkki valettu täyteen betonia, pesuhuone ja sauna tehty sisätiloihin, kaikki tulisijat purettu. Mitään vanhoja ovia, ikkunoita tai lattialankkuja ei ole jäljellä, kaikki on vaihdettu .

Paikka on täydellinen, pihapiiri on täydellinen, sijainti on täydellinen ja kaiken kukkuraksi paikkaan on erittäin vahvat tunnesiteet ja paljon muistoja. Olen ikäni haaveillut asuvani maalla hirsitalossa ja kunnostavani sen perinnerakentamisen opein ja vanhaa kunnioittaen. Kailat on luettu etu- ja takaperin ja paljon muutakin kirjallisuutta aiheeseen liittyen.

Onko MITÄÄN järkeä lähteä kunnostamaan tuollaista rakennusta? Kaikki rakenteet pitäisi kai avata ja tarkistaa, muuttaa alapohja rossipohjaksi, kengittää, metsästää purkutaloista ovia, ikkunoita, lattialankkuja ja pönttöuuninkuoria. Niitä täältä kyllä löytyy joten sen ei pitäisi olla ongelma.

Kaipailisin nyt rehellisiä kommentteja siitä, onko ajatus täysin tuhoon tuomittu ja mahdoton? Meneekö rahat ja henki jos itse tekee?

Talolla ei ole toivoa, jos te ette sitä osta. Kolme tärkeintä asiaa jotka vaikuttavat Talon tai asunnon hintaan "Ovat sijainti (mikä kaupunki), sijainti(mikä kaupunginosa) ja sijainti(kaupunginosassa tai taloyhtiössä)" näin sanotaan joka ainoassa välittäjien koulutuksessa kun puhutaan minkä hintainen joku kohde on. Talo sinällään varmaan huutaa jo sitä kunnostusta, kysymys onkin lähteekö sitä kukaan tekemään vai tuleeko paikalle puskutraktori ensin ja pakettitalo myöhemmin.. Rahat menee varmasti eikä riitäkkään, meneekö henki sitä ei tiedä kukaan. Itse olen taas päivä lähempänä kuolemaa kuin eilen, onneksi päivien lukumäärä ei ole tiedossa. Oma hommansa on tietysti etsiä puuttuvia osia, jos siitä tykkää niin ok, jos ei pidä etsimisestä ja talon kunnostamisesta parempi luovuttaa ennenkuin edes aloittaa.

[lempo]

Oma hommansa on tietysti etsiä puuttuvia osia, jos siitä tykkää niin ok, jos ei pidä etsimisestä ja talon kunnostamisesta parempi luovuttaa ennenkuin edes aloittaa.

Tässä se on, melkein kuin sivulauseessa sanottuna, totuus joka on itsellä kaiken a ja o. Kun on kirppareita, kaatopaikkoja ja roskalavoja tonkinut, vanhoja esineitä kerännyt ja ihastellut jo kauan ennen kuin ryhtyi pankin torppariksi, niin vanhan talon kunnostaminen on saman harrastuksen erittäin mielenkiintoista jatkumoa. Täyttää kyllä elämän välillä kokonaisvaltaisesti, halusi tai ei, eli siihenkin on syytä varautua.

[csinos]

Meillä on myös tuollainen hiekkatäyttö-betonivalu tehty rossin tilalle ja ainakaan täällä hirsirunkoisella puolella se ei ole aiheuttanut ongelmia, joten en tee sille mitään. Meillä lattiassa oli lasivilla, lastulevy ja muovimatto. Ne vaihtui puruun, ilmansulkupaperiin ja lankkulattiaan.

Loputon suo tällainen talo on ja itse en ainakaan olisi ryhtynyt jos ei sijainti olisi itselle 'se oikea' ja tunnesiteet olemassa...