Mitä syödään rintamamiestalolaisten ruokapöydissä?

[nummentie 434]

Lähes kaikki rintsikkariippuvaisten elämänalueet on näillä sivuilla esitelty ja julkituotu: Ammatit, autot, lemmikit, mutta syömisiin ei olla vielä puututtu satunnaisia leivinuuni kokeiluja lukuunottamatta. Olisko aika kutsua rintamatoveri syömään? Eli mitä teillä huomenna syödään? Perinteisempää, (lihasoppa, makkarakastike) vai uudempaa, (pasta, pizza) Itse olen perinteisen ystävä syystä että niitä ruokia olen oppinut tekemään, ne on mielestäni hyviä ja mikä tärkeintä: valmistuvat edullisista aineksista. Eksoottisin ruokalaji minun keittiössäni varmaan se pizza, (eikä missään nimessä mitään simpukoita) tai ehkä joku Pasta Garbonare saattaa joskus syntyä. Mutta pula-ajan ruuista vielä: Mistä aineksista tehdään penkkivelli? Entä leipäressun resepti, kuka tietää? :)

[Alli]

Äh... Kävi mokanderi ja tuhosin koko tekstini, enkä jaksa kirjoittaa uudelleen. (viestin saa poistaa)

[Mikko Suokas]

Mistä aineksista tehdään penkkivelli? Entä leipäressun resepti, kuka tietää? :)

Sain toissajouluna lahjaksi Risto Lehmusoksan kirjan "Päästä pakaroihin - tarinoita pöydän iloista, ruoan retkistä ja maun matkoista". Siinä on kertomus penkkivellistä:

"En oikein tiennyt, pidinkö sota- ja pula-ajan välipalasta, penkkivellistä, jonka äitini valmisti sekoittamalla kylmään maitoon kaurahiutaleita ja ripottelemalla joukkoon rahtusen kallisarvoista sokeria - jos sokeria sattui olemaan."

Saman kirjan mukaan penkkivelli on suora käännös ruotsin bänkvälling-sanasta. Värmlannissa penkkivelli tehtiin sekoittamalla piimään jauhoja.

"Vanhoina aikoina oli tapana pitää tuvan penkin alla puista laatikkoa, johon aterian lopuksi kerättiin syömättä jäänyt ruoka. Sinne kelpasi kaikki, niin vellin, puuron kuin kalakeitonkin tähteet, ja kun työkiireiden vuoksi ei ehditty valmistaa lämmintä ruokaa, kaapaistiin penkin alta valmista ruokaa, penkkivelliä."

Kuvauksesta saa sellaisen käsityksen, että kaikki tuo sapuska oli sekaisin kuin possunruoka-astiassa konsanaan. Minulta jäisi kyllä syömättä. Yiks!

Lehmusoksan kirja kannattaa lukea. Samassa penkkivelliluvussa on myös kertomus maissihiutaleiden eli corn flakesien ja grahamjauhojen synnystä. Ensinmainitut ovat Lehmusoksan mielestä nykypäivän penkkivelliä: kylmään maitoon sekoitetaan viljatuotetta.

Leipäressusta taisi Kalle Päätalo kirjoittaa, että se valmistettiin leivänkannikoista ja vedestä samanlaisessa kauhassa, jossa tukkijätkät käristivät läskinviipaleita kämppäoloissa. Kyseessä oli siis leipäpuuro. Muistelen samaisen kirjailijan käyttäneen siitä myös nimiä jankki ja rösselö.

Tietävämmät kirjoittakoot lisää.

t. Mikko

[nummentie 434]

Aivan olet Mikko oikeassa! Penkkivelli -nimen itsekin kuulin vasta aikuisena, lapsena syötiin vain kauraryyniä-maitoa-sokeria. Nimen historia selvisi nyt. Kiitos sinun. Tuo Ruotsalainen perinneversio jääköön kokeilematta multakin! Mutta aivan totta on, muroja en osta enkä syö, mutta penkkivelliä useinkin, joskus jalostettuna jugurtilla tai omatekemällä omenahillolla. Oiva kiireaamun puuronkorvike.

[nummentie 434]

Leipäressua "Kalle Päätalon tapaan" en ole syönyt. Kuivasta leivästä veteen keitettyä puuroa kyllä. Mutta meillä leipäressu tehtiin useimmiten näin: yhtä paljon tummaa ja vaaleaa leipää ruskistetaan voissa pannulla, sekaan lorautetaan sen verran maitoa että leivät kostuvat, mutta eivät mene puuroksi. Vielä ihan reippaasti sokeria, sekoitus, ja se on siinä. :)
Ennenkuin allin teksti tuhoutui, huomasin hänet kulinaristiksi? Mikko ilmeisesti ei syö, lukee vain ruoka-aiheisia kirjoja? :D
Ja muut rintsikkalaiset eivät kai syö ollenkaan/eivät huomaa mitä syövät? Kenties roiskeläppäpizza suoraan paketista matkalla kellarin lattian piikkaustyömaalta rintamamiestalo-sivustoa lukemaan? :D Siis, mitä teillä tänään syötiin? Meillä kuoripottuja, nakkikastiketta, porkkanaraastetta. Jälkkäriäkin oli viikonlopun kunniaksi: viimeisistä pakastemansikoista kiisseli.

[?keskellä kämmentä]

penkkivellistä, jonka äitini valmisti sekoittamalla kylmään maitoon kaurahiutaleita ja ripottelemalla joukkoon rahtusen kallisarvoista sokeria

Minä söin pienenä ihan samaa tässä rintsikassa nimellä Sällinvelli.
Sokeria mummu laitto kyllä reilusti ja hyvää oli.
Syötin sitä tätini tekemälle pehmoeläimellenikin niin paljon,
että sen piirretty suu katosi.
Sellaisia mummun tekemiä ruokia,
joita enää ei tule tehtyä, muistan ainakin silakkalaatikon,
ja pinaattilaatikon, johon laitettiin riisiä ja päälle pinaattia hienonnettuna ja pinnalle tomaatin siivuja.
Sen saman pöydän ääressä syötiin viime viikonloppu (juu, koko viikonloppu )
itse alusta loppuun lisukkeineen tehtyä kebabia, ja hyvää oli sekin!
Mummu leipo joskus hyvää hiivaleipää sähköuunissa.
Yhden joulun alla muistan, että mummu ja pappa ostivat sian puolikkaan.
Sitä paloiteltiin kirveellä keittiön pöydällä (tämä samainen edelleen)
ja yksi sian hammas löytyi aikojen päästä senkin alta
Ah, näitä kauniita lapsuus muistoja...

[Mikko Suokas]

Mikko ilmeisesti ei syö, lukee vain ruoka-aiheisia kirjoja? :D

No kyllähän minä syönkin, mutta poika/yksinäismiehenä ei tule kovin usein kokkailtua itse, vaikka syytä olisikin. Tahtoo mennä kotona voileipälinjalle, mutta onneksi töissä on hyvät sapuskat. Tässä on nyt kuitenkin linkitettynä hieman erilainen resepti:

http://www.kaapeli.fi/svs/kulttuuri/ala ... TTARIPUURO

Aikaisemmin tein tattaripuuron käyttäen vain kokonaisia tattarisuurimoita (4 dl) ja vettä tai vesimaitoa (1,5 l), keittelin ryynejä ensin sen aikaa, että puuro hiukan sakeni, sitten uunivuokaan ja 180-200-asteiseen uuniin vajaaksi tunniksi, 45 min tuntui sopivalta. Tuloksena on sellainen kuivahko puuro, jota voisi syödä muun ruoan lisäkkeenä riisin tapaan, kuten venäläiset kai tekevätkin. Tuo tähän laittamani osoite tarjoaa erikoisemman reseptin, jossa puuroon pannaan kuullotettua sipulia ja hienoksi hakattua keitettyä munaa. Ja on hyvää!

t. Mikko

[nummentie 434]

Taisi olla 60-luvun loppupuolta kun isä sianruhon osti...
Tai oikeastaan puolikkaan, joku sen kaveri osti toisen puolen. Ja sitä meidän puolikasta säilytettiin vintillä! Asuttiin muuten kerrostalossa silloin. Onneksi oli talvi. Muistan kun ruhon puolikasta käytiin talon kakarat ihmettelemässä, mutta en muista mitä sille lopulta tehtiin. Kai se suolattiin (toivottavasti) Ah näitä suloisia lapsuus muistoja! :D

[Oto Hascak]

penkkivellistä, jonka äitini valmisti sekoittamalla kylmään maitoon kaurahiutaleita ja ripottelemalla joukkoon rahtusen kallisarvoista sokeria

Minä söin pienenä ihan samaa tässä rintsikassa nimellä Sällinvelli.
Sokeria mummu laitto kyllä reilusti ja hyvää oli.

Mekin syötiin veljen kanssa tuota pieninä ja täytyy sanoa, että hyvää oli. Meillä sitä kutsuttiin kauraryynimössöksi, mutta silloisen parhaan kaverini kotona nimi olikin penkkivelli.

Suoranaisia perinneruokia en harrasta, mutta ruokaa muuten teen paljon. Ainoa perinneruuaksi luettava kokkailuni onkin leipomista eli leivon aika usein ohrakakkoa, Satakuntalaista ja etenkin Tyrvääläistä perinneleipää.

[Harri68]

[quote="nummentie 434"
Ja muut rintsikkalaiset eivät kai syö ollenkaan/eivät huomaa mitä syövät? Kenties roiskeläppäpizza suoraan paketista matkalla kellarin lattian piikkaustyömaalta rintamamiestalo-sivustoa lukemaan? :D Siis, mitä teillä tänään syötiin? Meillä kuoripottuja, nakkikastiketta, porkkanaraastetta. Jälkkäriäkin oli viikonlopun kunniaksi: viimeisistä pakastemansikoista kiisseli.[/quote]

On tullut mentyä tähän nykyhörhöilyyn mukaan eli luomua ja lähievästä koitetaan syödä. Kevyttuotteet, pitkälle prosessoidut ruuat, vehnäjauho ja lisäaineet on pannassa. Ainakin niin pitkälle kuin mahdollista. Rahhaa menee ruokaa ehkä normia enempi, mutta kun itse tekee ruuan, eikä osta valmisruokaa, niin ehkä siinä säästää jokusen rovon. Kaupassa käyntikin on pikkasen haasteellisempaa, mutta nopeasti siihen tottuu.
Tulevaisuudessa olis tarkoitus hyödyntää omaa pihaa mahdollisimman paljon sapuskan lähteenä.
Ja ei, kumpikaan meistä ei ole kasvissyöjiä.

Edit. kysyttiin mitä tänään syötiin. Eilen syötiin maksapihvejä ja kukkakaalia, iltapalaseksi sienipiirakkaa spelttipohjalla. Nam.

Harri

[nummentie 434]

Mulla kyllä jää luomut ostamatta, osin niiden hinnan takia, mutta eipä pikkukylän kaupassa hirmuvalikoimaa taida ollakaan. Lähiruokaa sensijaan kyllä ostan kun sitä on: perunat, munat, kasvikset on jos ei oman kylän tuottajilta, niin ainakin naapurikylästä. Lisäaineet luen paketin kyljestä, ja sen otan missä vähiten E-merkkisiä on (ei mitään missä yli 3 E:tä olis jo hyvä, mutta aina ei jaksa) Eineksiä kyllä joskus ostan, lähinnä töihin evääksi. Ja talviajan salaatteina suosin porkkanaa, kaalia ja suolakurkkua :D ei kovia lentotomaatteja, eikä kasvihuonekotimaisia.
Yksi sääntö on ehdoton: Ruokaa ei heitetä pois.

[nummentie 434]

Ja vielä Oto: Satakuntalaisista perinneruuista yksi ylitse muiden on minulla kutunjuusto. Mummoni ja äitini sisarukset asuivat/asuvat Vammalassa nyk. Sastamalassa, jossa kakarana tuli oltua useampi kesä.

[Harri68]

Vaikeaahan niitä lisäaineita on kokonaan välttää, mutta pyrkimys on siihen. Meillä on rouva paljon tiukempi näissä asioissa, miun suuhun kyllä livahtaa vähän epäterveellisempääkin apetta silloin tällöin Ja jos on valintatilanne kaukaa tuotua luomua vai lähiruokaa, niin silloin lähiruoka voittaa. Mutta näillä mennään ja koko ajan enemmän ja enemmän "tiedostavasti" tulee syötyä.
Perinneruuat kiinnostavat, mutta toistaiseksi se on jäänyt karjalanpaistin tekemiseen ja rieskan leipomiseen.

Harri

[kokki]

Mulla tuli tästä otsikosta mieleen:



Tällä mennään, ruokana nyt on mitä valmisruokia nyt sattuu aina osumaan käteen.

[Kimble]

Meillä ostetaan luomua. Kuulumme luomuruokapiiriin joten juurekset, vihannakset, jauhot yms. ostetaan suoraan tuottajalta. Helppoa kuin mikä. Toimitetaan kerran kuussa lista mitä tarvitaan ja sitten käydään noutamassa parin kilometrin päästä valmiiksi pakatut ruuat kotiin ja maksu laskulla. Aika kuluu "kauppareissuun" 15-20 minuuttia. Toisinaan myös lihat saa ruokapiirin kautta. Marketista haetaan sitten maitotuotteet, lihat ja muut täydennykset. Puoliso on innostunut leipomaan leipää. Takkaan laitetaan välillä paisti, josta siivutetaan leivän päälle leikkelettä. Kesällä joutuu varmaan ostamaan enempi valmisleikkeleitä. Onneksi niitäkin saa nykyään lisäaineettomina. Tänään vuorossa hernekeittoa. Puoliso on suunnittellut kuuden viikon ruokaexcelin, jota sovelletaan tilanteen mukaan. Ei tule turhia ostoksia kaupasta ja rahaa säästyy kunnollisella suunnittelulla.

Einekset ollaan jätetty kokonaan pois, mutta ei sanota ehdotonta eitä (hätätilanteessa vois syödäkin eineksiä).