Kongo

[Hirsipirttihirmu]

En ole pitkään aikaan kommentoinut, vaikka säännöllisesti olenkin seurannut teidän projetkia. Nyt on kuitenkin pakko sanoa, että näyttää todella hyvältä ja kuvia on mukava katsella! Hienoja värejä ja tapettivalintoja sisällä ja ulkoapäin talosta tulee tosi hyvännäköinen!

[Psykolooki]

En sentään tramboliinin päällä joutunut maalaamaan, vaikka tällä työmaalla mielikuvitus ja luovuus ovatkin etusijalla monesti työtä helpottavien apuvälineiden luomisessa. Tikkailta on nyt maalailtu telineitä odotellessa. On ollut todella hyiset pari päivää kylmässä tuulessa maalatessa. Jälki ei onneksi ole kovin suttaavaa, vaikka sormet jäätyykin ja tuuli heittelee. Miksi tässä maassa usein joutuu palelemaan touko-kesäkuussa(kin)?

[pelkka]

(sijainti 60 - 70 astetta pohjoisella leveyspiirillä, veikkaan)

[Pekka Huhta]

En sentään tramboliinin päällä joutunut maalaamaan, vaikka tällä työmaalla mielikuvitus ja luovuus ovatkin etusijalla monesti työtä helpottavien apuvälineiden luomisessa. Tikkailta on nyt maalailtu telineitä odotellessa. On ollut todella hyiset pari päivää kylmässä tuulessa maalatessa. Jälki ei onneksi ole kovin suttaavaa, vaikka sormet jäätyykin ja tuuli heittelee. Miksi tässä maassa usein joutuu palelemaan touko-kesäkuussa(kin)?

Trampoliinillahan ois hyvä maalata pystylautaa, ei kun hyppy ja veto. Alas tullessa pensselin kasto ja niinpäinpois.

Toi yläosa on jo helpompi maalata nostolavalta kuin telineiltä, ei tommoista maalaa enää viikonloppua pidempään. Telineen pystytykseen menee jo enempi aikaa kuin maalaamiseen. Ja nostolavalta löytyy aina paras maalausasento i alla fall. Vaikka kuin olis hyvät telineet niin on se sitä roikkumista ja kurkottelua joka tapauksessa.

Pekka

[vesahy]

Minä kuulun niihin, jotka tykkäävät maalaamisesta. Suosikkini on aito pellavaöljymaali siksi, että sillä saa komiaa jälkeä mutta ennen kaikkea siksi, että se tuoksuu niin hyvälle. Ei liuottimille.

Kuten aiemminkin olen kertonut, niin kerran olen fiinissä ravintolassa saanut eteeni salaattilautasen, joka oli valeltu pellavansiemenistä puristetulla öljyllä. Syömättä jäi. En minä maaliakaan juo.

[Oto Hascak]

Toi yläosa on jo helpompi maalata nostolavalta kuin telineiltä

Mää käyn kauppaa sopivan kokoisesta nipusta Haki-telineitä ja jos tuo kauppa menee loppu metreillä puihin, niin sitten vuokraan nostolavan. Nostolava olisi kyllä ihan ehdoton noissa päädyissä, mutta telineille löytyy muutakin käyttöä jatkossa.

[Pekka Huhta]

No, jos ne Hakit muutenkin menee käyttöön niin mikä jottei. Mutta perspektiivinä niiden käyttöön että mä purin ja kokosin yhden päädyn Haki-telineitä yhteensä noin päivän ja toisen päätykolmion maalaaminen nostolavalta vei ehkä neljä tuntia. Että kyllä se ihan kiva harjoitustyö on purkaa ja koota niitä, mutta muuten sillä hommalla ei ole oikeen tulevaisuutta pelkkää maalaushommaa varten. Jos lisäksi tulee muuta julkisivutyötä niin vaaka keikahtaa todella äkkiä telineisiin, mutta pelkän maalauksen takia... no ei kyllä sit niin millään.

Hakeissa kannattaa muistaa se prkeleellinen paino: jos aattelet että niitä käyttäisit töissäs niin sitten pitää olla jo joku pakun rungolle tehty pikkuinen lava-auto hiiapilla. Vaikka nyt niitä pystysalkoja ei kyllä käsipelillä nosta kuin yhtä kerrallaan ja pieneenkin omakotitalon päätyyn menee kuitenkin useampi kymmenen niitä, puhumattakaan kulkusiltojen lavoista ja muista jotka vie vielä enempi tilaa ja painaa yhteensä enempi kuin salot. Siitä tulee äkkiä useempi tonni jo omakotitalomittakaavassa.

Kuvaavaa on että konevuokraamo oli 400 m päässä ja tilasin Hakit silti kotiinkuljetuksella, tais olla vähän yli kaksi tonnia tavaraa rahtikirjassa. Takas vein peräkärryllä ja ajoin vähän pirun monta settiä sinne vuokraamon pihaan niitä. Äijät nauroi että jos et naapurikadulta olis tuomassa niin ne jo säälistä tulis hakemaan loput kerralla.

Pekka

[Oto Hascak]

Ollut vähän nuhruiset kelit, joten ulkomaalaukset on tauolla. Eipä siinä, maailma on edelleen pyörinyt mun pensselin ympärillä, vai miten se meni..?

Aloin suttaamaan helmiponttipaneeleita, joista siis tulee sisäkatot. Otin vähän niin kuin kokeeksi Uulan Into sisustusmaalia.

Nopea ja näppärä öljymaali sisäkäyttöön. Lupailivat, että on hajuton maali, joka itseasiassa pitääkin paikkansa. Ei haise lainkaan, mutta eiköhän joku absoluuttisen hajuaistin omaava tuostakin jonkun tuoksun aisti. Pisteitä peittävyydestä sekä nopeasta kuivumisesta. Aamulla maalaamaani paneelit olivat iltapäivällä kattoon lyötävässä kuosissa. Se tosin edellyttää hellää käsittelyä, sillä maali ei noin tuoreena juurikaan rasitusta kestä (tahtoo sanoa, että sormenjäljet saa helposti aikaiseksi). Valkoinen maali peitti jo toisella maalauskerralla oksat täydellisesti alleen eli kahta kertaa enempää ei tarvi maalata. Plussaa myös paksuhkosta rakenteesta maali kittaa itsellään pienet reiät ja vastaavat.

Mutta joo. Maalaaminen on mukavaa. Kolmessa tunnissa maalaa 150 metriä paneelia kertaalleen. Paneelit pitää maalata kahteen kertaan ja ennen maalaamista eristää oksakohdat oksalakalla. Maalattavaa on noin 800 metriä. Kyllä siinä maailma lähti pyörimään mun pensselin ympärillä heti alkuunsa.


Maalaamisen saa onneksi mukavasti taukoa, kun varastointitilojen puutteessa päädyin naulaamaan maalatut paneelit kattoon. Aamupäivä maalaamista, iltapäivä katon paneloimista.

[Oto Hascak]

Ilmainen vinkki elinaikaodotusten suhteen:

Pysy kaukana Kongosta.

Neljän-viiden kuukauden sisään on potkaissut tyhjää yhteistyötahoja. Ensin meni keittiökalustetoimittaja. Kyseinen tapahtuma muodosti jänniä hetkiä, koska kalut oli maksettu kokonaisuudessaan, mutta olivat varastoituna myyjän tiloihin. Siinä onkin näppärä järjestellä asioita kuolleen kanssa. Tuoreempana poismenona on viime viikonloppuna sattunut putkimiehen kuolema. Hommat on luonnollisesti perkeleesti kesken. Kyllähän tuokin tulee järjestymään ja sama porukka jatkanee töitä, mutta aikatauluihin on varmasti luvassa viivästyksiä ja voisin vaikka luvata, että reilulla kädellä.

[Laurakaisa]

Huh huh. Onpas kato käynyt.

Mutta tähän

Ei haise lainkaan, mutta eiköhän joku absoluuttisen hajuaistin omaava tuostakin jonkun tuoksun aisti.

on pakko kommentoida, että maalasin meidän yläkertaa juuri tällä samaisella maalilla viime syksynä ollessani siunatussa tilassa. Ko. tilasta johtuen hajuaisti oli sen verran herkistynyt että allekirjoittanutta olisi helposti voinut käyttää ajokoiran korvikkeena, mutta tuo maali ei silti käynyt nokkaan laisinkaan. Pellavaöljymaali, joka haisee minusta hyvälle, oli sen sijaan ihan mahdotonta maalattavaa kun se haju meinasi käydä ylivoimaiseksi...

[tintu]

Höh, no minä en tajunnut että Uulalla olisi ollut joku muoviton vaihtoehto vanhan lateksin päälle. No lateksi siellä alla olisi ollut kuitenkin, että se ja sama nyt meidän paneelikaton suhteen. Tajusin nyt (ensimmäistä kertaa) että ilmeisesti ei se muovi (missä tietysti on omat ongelmansa) tee latekseista törkyisen näköistä jälkeä (joku kirjoitti, että muovivaali näyttää muovilta) amatöörin sitä levitellessä, eikä vesikään itsessään, vaan se että vesiohenteinen kuivuu niin nopeasti. Kun tällainen niitä näitä meditoiva ja hidasliikkesempi taivaanrannanmaalari yrittää maalatessaan tietysti korjailla pensselinvedon jälkiä ja mutta sehän onkin jo kuivaa. Että kumpi näyttää pahemmalta; sudilla jotenkuten auttavasti vetäisty vai päältä vielä kertaalleen pyyhitty .

No ammattilaisen jälki oli itse asiassa ihan yhtä pensselivetoista, mutta työskentelytahti rivakkaa ja ote ja jälki aika lailla itsevarmempi ja tuloshakuisempi (siis ainakin nopeudessa: koko homma tehtiin vajaassa työpäivässä). Eli kyllä tuohon ykköspohjien (2X)ja sävytetyn Helmi-kalustemaalinkin (1X) pintaan jäi aikamoiset vedot, lakkasiveltimellä hienommat kuin tavallisella vesimaalisiveltimellä, mutta jäi yhtä kaikki. Mutta kokonaisuus näyttää musta kuitenkin (ja lähtäkohtiin + olosuhteisiin nähden) erittäin siistiltä. Puolihimmeä on kyllä hyvä valinta kattoon mielestäni --- paitsi pyyhittävä niin varsinkin pehmeästi valoa heijastava, eli ryhdikkäämpi kuin mikä oli se täyshimmeäksi rähmitty alkutilanne oli ). Mutta yläkerrassa voisi kokeilla tota Intoa tosiaan. Siellä on yksi huone, joka on täyspaneloitu ja kalkinvalkoisella lateksilla sudittu. Jollei sitten pureta koko verhousta kattoremontin yhteydessä. Huokaus.

[Pekka Huhta]

Toi Into on yksi niistä ainoista ei-liuotinmaaleista joita maalaan mieluusti hanskat kädessä. Se kuivuu niin nopeesti että on rystyt verissä kun viimeisiä maalintipluja kalttaa sormistaan. Pellavaöljymaali ja muovimaalit lähtee vedellä ja saippualla, tärpättimaalit tärpätillä (jos nyt haluaa sormiaan voidella tärpätillä, mä suosin niidenkin kanssa ns. tullimieshanskoja ). Toi ei tahdo kuivuttuaan lähteä kuin jynssäämällä.

Tuo oli poikkeuksellisen erikoista maalata, taas piti oppia oma käsialansa sille. Kun on tottunut pellavaöljymaaliin että voi vedellä isoja alueita kerrallaan ja häivyttää rajoja sitten välillä, niin tolla pitää maalata katossa tai seinässä paria panelia päästä päähän ettei tule skarvi väliin.

Mutta ei siinä mitään, ihan kivaa maalia kaikin puolin. Mä en usein valittele hyvien aineiden kalleutta, mutta tuossa on kyllä näin tuotekehitysvaiheen loputtua aika lujasti hintaa per neliö. Hinta on kuin pellavaöljymaalilla ja peitto kolmannes siitä. Hyvää maalia kyllä, mutta pani kyllä miettimään että josko hakis tiun munia ja tekis temperansa itse. Hinta taitaakin olla ainoa mitä tossa on moitittavaa, aika näyttää miten maali kestää aikaa.


Mutta olipa pirun hyvä etten tarjoutunu Otolle talkoomaalariksi. Kävi mielessä kun se on niin haikeasti ruikuttanu tuota maalaamisen kamaluutta. Onneks en kerinny talkoisiin, siinähän olis voinu vaikka henki mennä. (Vakava asia sinänsä, lähelle sattunut kuolemantapaus jättää aina tyhjän olon, vaikkei olisi kovin ollut edes tuttu. Vetää mielen mietteliääksi, ainakin.)

Pekka

[tuuma]

Mutta olipa pirun hyvä etten tarjoutunu Otolle talkoomaalariksi. Kävi mielessä kun se on niin haikeasti ruikuttanu tuota maalaamisen kamaluutta. Onneks en kerinny talkoisiin, siinähän olis voinu vaikka henki mennä. (Vakava asia sinänsä, lähelle sattunut kuolemantapaus jättää aina tyhjän olon, vaikkei olisi kovin ollut edes tuttu. Vetää mielen mietteliääksi, ainakin.)

En minäkään kuolemaa pilkkaa mutta tässä kohden kyllä hymähdin aika makeasti, ihan vain kirjoitustyylistä ja sisällöstä, en noiden menehtyneiden vuoksi enkä Otolle koituneista harmeista ja että joutuu nyt itse pensselin varressa heilua kun et sinäkään sinne uskaltaudu jeesaamaan.

Otolla on niin kova vauhti päällä että tuohan on pian kelvollinen jopa hääpaikaksi...

Ihan vain tätä maali asiaa lainatakseni. Onko kauhia vahinko jos ei oksankohtia lakkaile? Vaimo tuossa on nyt innolla maalaillut Uulalla muttei Innolla vaan jollain sisämaalilla, eikä me niitä oksankohtia olla lakattu. On niin pirun pieniäkin kuusessa. Käsittelemättöminä lyöty vaan suoraan kattoon, vihdoin viimein edes sillain.

[Pekka Huhta]

Öljymaali päästää öljyn eli pihkan läpi, Innosta en tiedä. Aika näyttää kuin käy, mutta aina kun oon lintsannu niin aika on palkinnu laiskuuden...

Pikkuoksat ei itke, mutta pihkainen oksa voi tehdä temput. Yleensä ne kiusaa jo maalin kuivuttua mattana, mutta auringossa ne voi nittuillla jälkikäteenkin.

Pekka

[tuuma]

OK. Kiitos. Innoa tuo meitin ei ole vaan tuollainen purnukka, entinen munamatta sanoo sivu.



Senkus sitten kiukuttelevat jos kiukuttelevat, eipähän tarvitse vieraiden arpoa onko melamiinia vai aitoa tavaraa