1. Huoneen sisällä tapahtuvan jälkikaiunnan pituuteen vaikuttaa huoneessa oleva akustisen vaimennusmateriaalin määrä. Tätä ovat luonnostaan kalusteet, matot, seinävaatteet, asukkaat ja kotieläimet
. Jälkikaiunnan pituuden kannalta on lähes sama mihin vaimennusmateriaali huoneessa sijoitetaan, mutta esim. toimistotiloissa akustolevyjä laitetaan kattoon ja seinien yläosiin. Ryijyt on kodossa hyviä.Toinen keino on diffusoida jälkikaiuntaa monensuuntaisilla heijastuspinnoilla, jotka vähentävät tärykaikuja vastakkaisten seinien välillä. Luonnostaan tähän vaikuttavat kirja- ja levyhyllyt, taulut, lamput, kalusteet jne. Kolmas konsti on rakentaa akustisia resonaattoreita, tavallisin on reikälevystä tehty laskettu katto, voidaan tehdä myös seiniin; taakse kivivillaa, päälle ohut vaneri, kipsilevy tai reikälevy tai reikälevyä vain osalle pintaa. Sitten on vielä bassoresonaattoreita, putkia jotka viritetään tietyille taajuuksille, Helmholzin resonaattoreita.
Takavuosina treenikämppien seinille liimatut munakennot olivat diffusoreja, hajottivat tärykaikuja, eivät vaimentaneet jälkikaiuntaa eivätkä eristäneet jytkettä ulospäin.
2. Äänieristys kahden tilan välillä. Runkoa pitkin etenevää ääntä voidaan koettaa katkaista rakenteessa olevilla liikuntasaumoilla jotka täytetään kumilla tms. Askeläänet vaimenevat tehokkaimmin kelluvan lattian avulla, mutta harva taitaa sellaista kotiin rakentaa.
Kahden huoneen välinen äänieristys. Mitä paksumpi ja massiivisempi seinä (tai ovi), sitä huonommin ääni etenee. Tarvitaan painavia materiaaleja. Ei ilmarakoja oven ympärille.
Aikaisemmin ketjussa mainittiin studioiden ikkunarakenteet. Niissä on kaksi tai kolme ikkunalasia joiden ilmavälit ovat eri suuruiset. Käytännössä nämä välit ovat yleensä esim. 20 cm ja 50 cm. Lasitkin saattavat olla eri paksuiset. Ei taida olla kotioloihin kaikkein näppärin rakenne.