tuuma kirjoitti:Joo, kai sitä sairaudeksikin voi kutsua niinkuin saabissimmistiapvalila kirjoitti:Vai niin, on siis Tuumakin sairastanut kaiuttimien tekoa...
Mulla on muistona tuosta taudista kaksi hifin 100/1 suppasta ja 12/2 pari.
Eivät nuo huono setti ole edes nykymittapuulla mitattuna.
Surullista vain on se, että ne suppaset valmistuivat lähes 20 v sitten eivätkä ole olleet mulla koskaan aivan oikeasti käytössä.
Aktiivijakarista mulla taitavat olla opampit kärähtäneet, mutta ei käyttämättömyys siitä varsinaisesti johdu.
Kerrostalossa suppastaajuudet häiritsevät helposti naapureita ja sittemmin on mulla ollut vähän muita kiireitä.
Mä olin ihan lääpällään noihin hifi -lehtien nimikkosarjoihin, tosin vain lehtien välityksellä kuolasinSiitä kai jäänyt jonkinlaiset traumatkin
Nuohan oli ajan huippua ja tosiaan eihän tuo kaiuttimien elinkaari ole ollenkaan semmoinen kuten muissa nykyturhakkeissa. Ääni lopulta tulee aina analogisesti, eikä meidän korvat niin nopeaan evoluutioon ole pystynyt kuin tekniikka noin muuten kehittyy.
Aktiivikajareihin mulla loppui älyllinen kapasiteetti silloin, olin silloin vasta 10-12v. Sen tiesin että kelalla tulee bassot ulos ja konkilla diskantit. Suurin investointi silloin oli Bebek:iltä ostamat jakosuotimet mutta kun jatkona oli puretut elementit niin eipä sieltä lähtenyt kuin muminaa ulos
Älä vaan missään vaiheessa hävitä noita pönttöjä! Subbari on tosiaan myrkkyä myös näissä taloissa, kevyeen kantautuu kolmekerrosta ylöspäin.
Muuten, oletko nuorena kuunnellut Yello:a? Siinä varsin kantautuvat soundit!
En ole edes nimeä kuullut, onko kyseessä tuo yhtye?
Olen tainnut joskus kertoa, että joskus uskottelin itselleni olevani kiinnostunut linnuista. Aikani niitä tavasin, mutta sitten myönsin itselleni, että oikeasti minua kiehtoi vain niiden kuvaaminen: tuohon aikaan Novoflexin pikatarkennuskahvalla varustetut pitkät objektiivit olivat parasta mitä rahalla sai (jos siis sitä rahaa todella oli rankasti). Aikaa myöten minä sitten tulin niinkin rehelliseksi itselleni, että myönsin, että kuvaaminen kiinnosti minua yhtä vähän kuin linnut, oikeasti minua kiehtoivat kamerat.
Tämä siis vain mainittuna johdantona...Eli en minä hifistä niinkään kuuntelun takia tainnut olla kiinnostunut, ihan vain tekniikka minua kiehtoi. Niin on mulla jossain sellainen testi-cd siltä varalta, että jotain haluan kuunnella...
Pohjimmiltani minä olen kirjaihminen, niitä mulla menee kasoittain aina kun repeän lukemaan. Nyt olen ollut monta vuotta kuivilla, mutta kyllä jokunen kymmen kirja mulla menee vuodessa edelleenkin (aika lailla mitä sattuu käsiin).
Musiikki ei oikein inspiroi mun aivojani. Musiikki näpräilee kyllä tunnetasoja, mutta se ei aukea mulle niin hyvin, että saisin siitä älyllisesti juuri mitään irti: voin eläytyä säveltäjän tai soittajien tunteisiin, mutta en pysty oikein ymmärtämään mitä he minulle haluavat oikeasti sanoa. Eikä se ole pelkästään mun vikani, että muusikot tuntuvat kirjailijoihin verrattuna aivottomilta: kyllä syytä on heissä itsessäänkin, katso nyt noita sanoituksia! Taitaa olla erinomaisen sanoituksen määritelmä, että se olisi elinvoimainen myös pelkkänä tekstinä?
Aika paljon vain myydään musiikkia, jonka sanoitus on tasoa: Tänään mä sua nuolen, mutta huomenna mä kuolen, jos en saa sua imeä, ja palvoa sun nimeä.
