Oma koira "puree"

Rintamamiestaloista ja muusta
Avatar
Juha_P
Jäsen
Jäsen
Viestit: 1874
Liittynyt: Ma Tammi 10, 2011 11:46
Paikkakunta: Lempäälä

Re: Oma koira "puree"

Viesti Kirjoittaja Juha_P »

lmfmis kirjoitti:Ei koirat osaa pyytää anteeksi, niinkuin ei osaa sitä antaakkaan.
Ei varmaan osaakkaan siinä merkityksessä kuin me ihmiset se ymmärretään. Mutta mielistellä osaa ja tulkita ihmisen mielialoja. Ja jonkun verran manipuloida omaksi edukseen.
Kyllä näihin rähädyskohtauksiin liittyy selvä mielistely heti perään.
Ilmeisesti se huomaa hämmennykseni/pelästykseni ja tuumaa että nyt toi jätkä ei anna vähään aikaan keksiä jollen saa sitä jollain konstilla paremmalle tuulelle. :mrgreen:
sahrami
Jäsen
Jäsen
Viestit: 569
Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 16:32
Paikkakunta: Etelä-Suomi

Re: Oma koira "puree"

Viesti Kirjoittaja sahrami »

lmfmis kirjoitti:Vähän offtopic on että esim kissalle sama homma onkin hyvin paljon vaikeampi mutta olen nähnyt niitä koulutettuja kissoja ja uskon että sekin on johonkin asti mahdollista....Emäntä on ollut susien kanssa tekemisessä ja sanoi ei edes kannata haaveilla kouluttamisesta...
Kyllä kaikkia eläimiä pystyy kouluttamaan, ainakin rajallisesti tempun tai pari. Koirien koulutusta nykyään harjoitellaan kanoilla. Nekin saa ehdollistettua ruuan avulla :mrgreen: Villieläimille toimii usein parhaiten se, että saavat jäädä rauhaan, kun tekevät temppunsa.

Lemmikkikoirahan on pentuvaiheen rajoille jäänyt susi. Ja nythän vasta on alettu tutkia, että miten koira ja ihminen kommunikoivat keskenään, kuinka paljon kumpikin ymmärtää toisiaan - siis lemmikki-isäntä-pareja tutkitaan. Sitä ei ole aiemmin pitkäjänteisesti tutkittu, joten ei voi sanoa, että joku olisi oikeassa ja joku väärässä - tilanne on tod.näk. se, että kaikki ovat osin oikeassa ja osin väärässä.
tintu
Jäsen
Jäsen
Viestit: 486
Liittynyt: Pe Maalis 12, 2010 12:30
Paikkakunta: -

Re: Oma koira "puree"

Viesti Kirjoittaja tintu »

Joo mä luulinkin, että olin laittanut tuon "pyytää anteeksi" lainausmerkkeihin, niin kuin muutkin inhimillistävät ilmaisut. Moraalisiin valintoihin eivät ikään kuin kykenisi, et se on ihan ihmisen alaa, mutta sosiaalisuus edellyttää myönnytyksiä ja tietynlaista ihmisen lukutaitoa myös lemmikkieläimeltä, eli silleen ne liikkuvat jonkinlaisen vaistojen, ehdollistumisen, mielihyvän (ja sen vahvistamisen), kiintymyksen, hyödyn (turvallisuuden vahvistaminen myös) ja mielekkäiden toimintatapojen (ei vain opetettujen, vaan myös opittujen) maastossa ihmisen kuten toistenkin eläinten kanssa eläessään.

Mutta kyllä, juuri noin, miten sahrami kirjoitti, uutta tietoa on alettu saamaan vasta pikkuhiljaa tuosta koirien ja eläinten tunne-elämästä.

Lisäys: Niin sellaisen testin ehkä itse tekisin (saadakseni selville, että onko se oman tilan/ rauhan puutetta vai mitä automaattista ja hermostollista), että kutsuisin koiran luokse ja pyytäisin menemään maahan/ laittaisin sen kunnolla makaamaan ja sitten painaisin pään viereen. Eli silloin se "paikka" olisi tavallaan ihmisen aloitteesta valittu. Jos se silloinkin ärähtää ja näykkää, se ei olisi koiran oman rauhan rikkomista (kun se on tuossa tilanteessa jo vuorovaikutustilanteessa ihmisen kanssa ja ihmisen luona) vaan juuri jotain muuta.
Avatar
Juha_P
Jäsen
Jäsen
Viestit: 1874
Liittynyt: Ma Tammi 10, 2011 11:46
Paikkakunta: Lempäälä

Re: Oma koira "puree"

Viesti Kirjoittaja Juha_P »

tintu kirjoitti: Niin sellaisen testin ehkä itse tekisin (saadakseni selville, että onko se oman tilan/ rauhan puutetta vai mitä automaattista ja hermostollista), että kutsuisin koiran luokse ja pyytäisin menemään maahan/ laittaisin sen kunnolla makaamaan ja sitten painaisin pään viereen. Eli silloin se "paikka" olisi tavallaan ihmisen aloitteesta valittu. Jos se silloinkin ärähtää ja näykkää, se ei olisi koiran oman rauhan rikkomista (kun se on tuossa tilanteessa jo vuorovaikutustilanteessa ihmisen kanssa ja ihmisen luona) vaan juuri jotain muuta.
Äsken ruoan valmistumista odotellessa pelehdittiin keittiön lattialla. Ainakaan siinä en saanut ärähdystä syntymään vaikka simuloin samaa asetelmaa muun painin ohessa. Usein se päinvastoin kellahtaa kyljelleen samaan aikaan. Mutta jotenkin se valpastuu kumminkin siihen pään liikkeeseen. Tai sitten vaan kuvittelin.

Kyllä ne sattuneet ärähdykset ovat liittyneet siihen että minä olen mennyt koiran viereen.
Pitäköön tapansa viini
tintu
Jäsen
Jäsen
Viestit: 486
Liittynyt: Pe Maalis 12, 2010 12:30
Paikkakunta: -

Re: Oma koira "puree"

Viesti Kirjoittaja tintu »

Sehän on saattanut myös tulkita tuon sinun kumartumisen leikkiinkutsuna (jos te kerran leikitte ja painitte koiran kanssa) - eikä niin, että "yrittääkö se tulla nukkumaan tähän viereen" niin kuin ensin olin ajatellut. Sillon ärähdys olisi tuollaista, mitä meidänkin koira joskus tosi väsyneenä illalla tekee nuoremmalle (ja energisemmälle) koiralle, eli "mene pois, mä nukun". Mutta meillä se siis haukahtaa vain ja saattaa vähän pompata pystyyn haukahdusta ja ajolähtöä tehostaakseen.

Tässä kuva tuosta kansainvälisestä, lähes kaikkien koirien tunnistamasta "leikkiinkutsukumarruksesta" :-) (peppu on usein juuri noin pystyssä, mutta voi koira vain mennä maahankin, käpälät suorana edessä ja katsotaan alaviistosta, leuka maassa):

Kuva

sivulta http://koiranelm.blogspot.com/2009_02_01_archive.html

Kyllä mäkin suvaitsen meidän koirilla kaikenlaisia omansalaisuuksia, mutta tuolle luun vahtimiselle piti laittaa jotkut rajat. Kerran nimittäin muut perheenjäsenet huusivat telkkarin äärestä, että mammaaaa, apua koira murisee. Kun lapsen jalka vahingossa vähän hipaisi koiran jalkaa. Koira oli hypännyt luunsa kanssa sohvalle keskelle ihmisiä ja murisi siinä sen luunsa kanssa. Silloin jonkun vaan oli otettava se alas siitä ja tehtävä selväksi , että tuo ei vetele. Tänä päivänä tää vanhempi koira onkin sitten tosi tottelevainen aarteittensa kanssa, eli menee heti sinne minne pyydetään. Ja saa siellä purra luutaan rauhassa. Myös metsässä olen joutunut ottamaan siltä jonkun hirvenraadon koiven pois, jonka se löysi iltapissalla tienposkesta, ettei tarvinnut jäädä sinne pimeeseen seisomaan keskellä yötä. Kannoin sen koiven sille pihaan ja se sai siinä järsiä sitä vähän aikaa itsekseen ennen sisääntuloa. Kylläpä osasisin muuten haista se aarre. :roll:
Avatar
Juha_P
Jäsen
Jäsen
Viestit: 1874
Liittynyt: Ma Tammi 10, 2011 11:46
Paikkakunta: Lempäälä

Re: Oma koira "puree"

Viesti Kirjoittaja Juha_P »

tintu kirjoitti:Sehän on saattanut myös tulkita tuon sinun kumartumisen leikkiinkutsuna (jos te kerran leikitte ja painitte koiran kanssa)
Joo, se saa tämmöisen keski-ikäisen vähän jäyhän äijänkin vajoamaan takaisin lapsen asteelle. :lol:

Painilla on pitkät perinteet. Takavuosina liikuttiin sen kanssa paljon metsässä ja sillä ole semmonen tapa, että kun istuin mättäälle huilaamaan niin se odotteluun kyllästyttyään hiippaili mun taakse ja puski mut mättäältä alas ja nurin. Siitä alkoi kauhea paini ja taistelu.
Nyt se ei jaksa enää oikein metsässä kulkea mutta pikkusen sen pitää vielä voimien vastusta koittaa, edes keittiön lattialla. :wink:

Muoks: Tai siis painihan on ihan väärä sana. Taitaa olla enemmänkin varjonyrkkeilyä. Olen polvillani lattialla ja se muka hyökkäilee mun käsiä vastaan. Kauhea into siihen vielä vanhanakin. "Paini" tulee siitä, että jos se innostuu hyökkimään liikaa niin vastustaja pyllähtää selälleen.
Avatar
PetteriKivimäki
Jäsen
Jäsen
Viestit: 2045
Liittynyt: To Touko 17, 2007 11:32
Paikkakunta: Jyväskylä

Re: Oma koira "puree"

Viesti Kirjoittaja PetteriKivimäki »

Tuosta anteekspyynnöstä. Minun 18 vuotiaaksi elänyt kissani alkoi loppuaikoina sekoilemaan. Välillä oli herätessään niin pihalla, kun sen esimerkiksi keittiön pöydältä varovasti herätin retkottamasta, ettei osannut muuta kuin sähähtää vertahyytävästi. Sitten se hoksas, että "jaa iskä siinä, eihä täs mitää hätää" ja alkoi kehrätä ja mielistellä.

Anteeksipyynnöstä on turha puhua, mutta lepyttelykäytöstä kyllä. Mutta meitsi olikin se alfauros, joka toi aina muikkuja..
Jumalauta, saunan takana on tilaa!
Ensi kesänä teen sinne kasvimaan.
turhake
Jäsen
Jäsen
Viestit: 168
Liittynyt: Ti Helmi 03, 2009 17:26
Paikkakunta: Vihti

Re: Oma koira "puree"

Viesti Kirjoittaja turhake »

PetteriKivimäki kirjoitti:Anteeksipyynnöstä on turha puhua, mutta lepyttelykäytöstä kyllä. Mutta meitsi olikin se alfauros, joka toi aina muikkuja..
Kissan ollessa kyseessä lienee pieni korjaus paikallaan: "Se hovimestari, joka toi aina muikkuja". :lol:

Aiheeseen:
Päälle kumartuminen on koiralle uhkaava ele. Vaikka koira aiemmin olisi saattanut hyväksyä ihmiseltä tällaisen käytöksen, niin esimerkiksi vanhuuden vaivat (mainittu nivelrikko?) saattavat edesauttaa reaktioita ja etenkin ns. tyhjästä reagoimista. Samaten esimerkiksi ihan perus väsymys.
Meillä keskiaasianpaimenkoiran korvatulehduksen huomaa viimeistään siitä, että nukkumaan mentyään illalla se ei suvaitse muiden koirien kävelevän samassa huoneessa, varsinkaan sen pään ohi (kynnet rapisee puulattiaan -> sattuu korviin), vaan hyökkää rähisten. Terveenä ja hyvinvoivana ei tätä tee.

Toisaalta vanha koira, jolla ehkä jo niitä nivelkipujakin on, voi ennakoida tota päällekumartumista esimerkiksi aiempien kokemusten perusteella ja kokea, että ihminen on esimerkiksi kaatumassa sen niskaan. Eli siis yhdistää sen kumartuvan ihmisen aiempaan koettuun kipuun.

Tietty voi myös olla, että koira yksinkertaisesti tuolloin tahtoo nukkua rauhassa, ja rähähtämällä komentaa lähentelijän sinne missä pippuri kasvaa unirauhaa häiritsemästä.

Kannattaa myös muistaa, että koiran elekieli on paljon muutakin kun vaan "mustaa valkoisella" ystävällisiä ja uhkaavia eleitä. Uhkaava ele painin tiimellyksessä saattaa muuttua ystävällismieliseksi, ja yhtälailla hännänheilutus vieraiden koirien kohdatessa tappelua edeltäväksi signaliksi.
Samalla tapaa koira osaa poimia myös imisen käytöksestä sen kokonaiskuvan, eikä vaan jumiutua siihen yhteen tiettyyn eleeseen. Ihminen kun taasen helposti vaan tuijottaa sitä heiluvaa häntää, ja on silleen, että "Kiva sesse"... ja sit napsuu...
Avatar
Juha_P
Jäsen
Jäsen
Viestit: 1874
Liittynyt: Ma Tammi 10, 2011 11:46
Paikkakunta: Lempäälä

Re: Oma koira "puree"

Viesti Kirjoittaja Juha_P »

turhake kirjoitti:Toisaalta vanha koira, jolla ehkä jo niitä nivelkipujakin on, voi ennakoida tota päällekumartumista esimerkiksi aiempien kokemusten perusteella ja kokea, että ihminen on esimerkiksi kaatumassa sen niskaan. Eli siis yhdistää sen kumartuvan ihmisen aiempaan koettuun kipuun.
Tässä saattaakin olla hyvällä säkällä jutun juoni. Nyt vasta palautuikin mieleen, että syksyllä kummipoika 5v käveli leikkien tiimellyksessä takaperin kompastuen ja kaatuen makaavan koiran päälle. Molemminpuolinen ulinahan siitä seurasi.

Tästä tilanteesta esimerkiksi on saattanut jäädä muistijälki.
Vastaa Viestiin