Uusien puusepän tekemien keittiökalusteiden maali??

[KariFS]

Ei oo heleppoo ei

Muovin pahuus on tietysti vastaajasta kiinni. Mutta kuten sanottua, molekyylit ovat kovin samantapaisia myös "luonnontuotteissa" ja liuotinta on kaikissa liuotinohenteisissa maaleissa. Kummallakaan maalilla maalattua kaapinovea ei kannata järsiä välipalaksi eikä nuolla puhtaaksi (ainakaan kovin usein). Keittiön kaappien ei myöskään tarvitse hengittää, tai ei siitä ainakaan etua ole hygienian, kestoiän ja huollon kannalta.

Itse en tuota ekologista kokonaisjalanjäkeä ole yleensä ajatellut ihan maalin valmistuksesta lähtien. Olen käyttänyt synteettisiä alkydimaaleja hyvällä omallatunnolla, kuten myös vesiliukoisia akrylaatteja (seinät, katot), jälkimmäisiä lähinnä siksi ettei perheen tarvitse lähteä evakkoon maalaushommien takia. Ja riittääpä sitten pellavat ja koppakuoriaisenkuoret ym emmeet paremmin niille jotka jaksavat paneutua.

Kaapinovet kestää parhaiten kun maalaat ne jollain hyvällä maalilla. On se sitten alkydi tai perinnemaali. Miranol esimerkiksi on ollut markkinoilla vuodesta 1937, joten jonkinmoiset perinteet on silläkin, ja Empire lienee ollut ainakin 40 vuotta markkinoilla sekin. Tosin on voinut kummassakin koostumus muuttua aikain saatossa.

Kuten sanottua, minähän en ole täällä(kään) mikään auktoriteetti saati guru, mutta ikäänkuin tavallisen ihmisen järjen äänenä sanon sen että kaikkein oleellisinta kaappien maalauksessa on se että hommaat mieluisan väristä maalia ja maalaat kaappisi ja nautit työstä ja työn jäljestä. Huoltomaalausväliä pidentää jos hankit oviin ja loodiin vetimet joista saa ja on mukava ottaa kiinni niin ettei tarvitse märillä, tahmeilla tai rasvaisilla nakeilla lähmiä vedinten ympäristöä ensin likaiseksi ja sitten hinkata puhtaaksi. Siinähän ne maalit kuluu kun niitä jynssää, ei muuten. Kyllä ne varmaan 10-15 vuotta kestää siedettävinä kunhan et lateksilla maalaa, ja voihan jossain vaiheessa tietysti tulla värin vaihto muutenkin mieleen (ei se niin KAMALAN suuri synti ole vaihtaa kalusteen, seinän tms väriä kerran vuosikymmenessä tai parissa ihan vaan sen takia että haluaa, sanovat "eräät" mitä sanovat ).

[Pekka Huhta]

Kyllä vahan voi vahalla uudelleenkäsitellä, ja vieläpä helposti. Vahaahan kuuluu laittaa hyvin ohuesti, jopa vielä ohuemmin kuin pellavaöljymaalia. Jos pensselillä saa aikaan valumia, niin silloin ainetta vaan käyttää liikaa: sen ohuen kerroksen saa kivasti aikaan myös sienellä tai rätillä. Ja tähän perustuu sitten se uudelleenkäsittelyn helppous: osmotun pinnan uusiminen onnistuu myös rätillä, kun taas kaikkien maalien kanssa työ menee pensselihommiksi. Peittävän vahan kanssa tietysti ekat kerrokset voivat jäädä rätillä vähän ohuiksi, mutta uusintakäsittelyssä samalla sävyllä rätti yleensä riittää.

Osmo on yksi vaihtoehto toki, mutta en jättäisi välttämättä kaappien tulevaa uusintamaalausta vain yhden tuotemerkin varaan. Toinen juttu joka ei täysin puolla Osmoa on tosiaan sen lämmönarkuus, eli hellan liepeillä voi pinta kärsiä.

Jännittävänä yksityiskohtana mainittakoon, että se Osmokin sisältää käyttöturvallisuustiedoitteen mukaan 25-50% tärpättiä, niin että ihan tuttipullotavaraa sekään ei ole . En sano tätä keljuillakseni Jyrsijälle, vaan enempikin semmoisena yleisenä huomiona että eipä ole kaupasta helppo löytää "ekologistakaan" pinnoitetta johon ei olisi tislattu vanhoja dinosaurusten raatoja...


Sinäsä keittiökalusteissa muutama asia puhuisi alkydimaalin puolesta: kiilto, kovuus ja kemikaalinkestävyys. Kiiltävään maaliin ei tartu lika helposti ja sen saa helpommin pois. Kovaan maaliin ei tule klommoja niin helposti eikä se kulu kovalla käytöllä olevien ovenkulmien yms. kohdalta pois. Ja puhtaanapidon osalta voi mainita senkin että alkydi kestää ärhäkämpiä pesuaineita kuin pellavaöljymali, niin että jonkun tyypillisen likaantuvan paikan kuten roskiskaapin kahvan ympäristön voi sitten pyyhkiä räyhäkkäämmällä aineella ilman että tarvitsee pelätä maalin vaurioitumista.

Jos maalaa alkydilla niin kannattaa käyttää pohjamaalia tai maalata pari kerrosta reilusti ohennetulla maalilla (ekaan tärpättiä 70% ja tokaan 30% tms), jotta maalin saa imeytymään paremmin. Pellavaöljymaali tarttuu pohjaan paremmin, alkydi voi herkemmin korkata irti vaikka tiskipöydän ovista jos sen alle joutuu vettä.

Teknisten kriteerien lisäksi voi halutessaan miettiä aikakausi- ja tyylikysymyksiä. En vieläkään maalaisi jotain hyvin "vanhan" sorttista keittiötä alkydilla. Esim. oman keittiöni henkeä koitin paikoittaa vähän jonnekin 20-luvulle ja siihen ei alkydi mielestäni sovi. Sen sijaan tyypilliseen rintamamiestaloköökkiin tai 50-luvun kerrostalokeittiöön kova, kiiltäväpintainen alkydimaali on jo tyylikysymyksenä ihan oikea valinta.

Pekka

[Pekka Huhta]

Mun mielestä on pikkuisen häikkää siinä asetelmassa ja mielikuvamaaliluissa "Tikkurila paha - Uula hyvä".

Noin suoraviivaisesti sanottuna siinä onkin häikkää. Mutta on aika kiistämätön juttu että Tikkurila (ja muut isot maalivalmistajat) ovat tuoneet vuosien saatossa markkinoille aika hitonmoisen määrän maaleja, jotka on sitten osoittautuneet aika katastrofaalisiksi muutamien vuosien päästä. Enempi tuo ainakin mun mielessäni on valinta uusien kokeilujen ja koeteltujen ratkaisujen välillä. Toisaalta, aika huolestuneena olen katsellut myös Uulan uusia maaleja, jotka on ihan uusia kokeiluja nekin. Tempera- ja emulsiomaaleja on ollut ennekin, mutta nuo "vesiohenteiset öljymaalit" ei nyt suoraan houkuta ollenkaan. Eli ainakaan mun mielestä kyseessä ei oo niin suora ja yksisilmäinen "Uula vs. Tikkurila"-skaba.

Ja vaikka kuinka sanoisi että "tää maali on ollut markkinoilla jo xx vuotta", niin on aika sinisilmäistä kuvitella että maali olisi samaa kuin 60 vuotta sitten. Reseptit muuttuu, raaka-aineet muuttuu, kielletyt aineet muuttuu ja maali muuttuu.

Kuten sanottua, minähän en ole täällä(kään) mikään auktoriteetti saati guru, mutta ikäänkuin tavallisen ihmisen järjen äänenä sanon sen että kaikkein oleellisinta kaappien maalauksessa on se että hommaat mieluisan väristä maalia ja maalaat kaappisi ja nautit työstä ja työn jäljestä. Huoltomaalausväliä pidentää jos hankit oviin ja loodiin vetimet joista saa ja on mukava ottaa kiinni niin ettei tarvitse märillä, tahmeilla tai rasvaisilla nakeilla lähmiä vedinten ympäristöä ensin likaiseksi ja sitten hinkata puhtaaksi. Siinähän ne maalit kuluu kun niitä jynssää, ei muuten. Kyllä ne varmaan 10-15 vuotta kestää siedettävinä kunhan et lateksilla maalaa, ja voihan jossain vaiheessa tietysti tulla värin vaihto muutenkin mieleen (ei se niin KAMALAN suuri synti ole vaihtaa kalusteen, seinän tms väriä kerran vuosikymmenessä tai parissa ihan vaan sen takia että haluaa, sanovat "eräät" mitä sanovat ).

Juuri näin, ei noiden kaappien kanssa niin kauheasti kannata pingottaa.

(En muuten tiedä että ketkä eräät on sitä mieltä ettei kaappeja saisi 10 vuoden välein maalata. Itse ainakin tykkään maalatuista pinnoista sen vuoksi että ne voi maalata kymmenen vuoden välein, toisin kuin muotivärisen laminaattipinnan )

Pekka

[tintu]

Meillä on Empirea 50-luvun kunnostetuissa keittiön kaapistoissa (jollain Unica-lakalla on puulle hiotut koivuvetimet vieläkin sivelemättä..) ja Sateenkaarivärien lakkaöljymaalia tuvan lattiamaalina, eli kyllä minusta Uulalle on ihan hyviä vaihtoehtoja, vaikka mielestäni pitkälti perinteitä ja kunnioittaen - vaikken pingottaen - yritän minäkin taloamme rempata. Vuoden verran on nyt kaapit olleet käytössä ja juuri tuo pyyhittävyys stydimmilläkin aineilla mun mielestä puoltaa hyvin tuota Empireä keittiössä. Eli silleen olen kyllä ollut tyytyväinen. Myös sävyvaihtoehtoja on aika loputtomasti verrattuna Uulaan.

Muoks. otettu joku ylimääräinen eko pois, joka jäänyt sinne kun meinasin kirjoittaa ekologisesti. Mutta en nyt viitsi hurskastella, kun en kuitenkaan jaksa aina niin hyvä tässäkään asiassa olla :)

[jyrsija]

Osmocolorit:han haisee kun piru itse ekan vuorokauden eli on sitä teollisuusbensaa/tärpättiä aika hyvin siinä sopassa. Eli poikkeaa hyvinkin paljon esim mehiläisvahasta. Minusta nuo Osmocolorit ovat enempi maaleja kun vahoja lopputuloksen perusteella ja olen joskus sävyttänyt muistaakseni Empireä mustalla osmolla ja ihan kelpo pinnan siitä sai aikaiseksi.

Keittiökaapeissa ongelmaa ei ole että litran purkki olisi liian iso, mutta joskus muulloin kaipaisi pienempiä purkkeja, mitä esim UULA:lla ei ole. Tai oikeastaan ratkaisu olisi että pitää ison tönikän perusvalkoista, sitten muutamaa tummaa pientä tönikkää jolla voi sävyttää sitä perusvalkoista ...

Miten saisi muuten UULAN petrooliöjymaaleista ja Tikkurilan pellavaöljymaaleista sisäkelpoisia? On muutama litran purkki melkein täysiä tällaisia mitä tuli ostettua kokeilumielessä talon maalausta varten, mutta nyt niille ei ole käyttöä. Eli voisko niihin lisätä jotain nopeuttaakseen kuivumista tms? Petrooliako?

[Khyron]

Miten saisi muuten UULAN petrooliöjymaaleista ja Tikkurilan pellavaöljymaaleista sisäkelpoisia? On muutama litran purkki melkein täysiä tällaisia mitä tuli ostettua kokeilumielessä talon maalausta varten, mutta nyt niille ei ole käyttöä. Eli voisko niihin lisätä jotain nopeuttaakseen kuivumista tms? Petrooliako?

http://www.uula.fi/fi/muut-tuotteet/muut/96-serotiini Tommosta.

[Hirsis]

Hei,

Meillä puusepän tekemät keittiönkaapit maalttiin Ottossonin pellavaöljymaalilla, samalla kuin talo ulkoa. On toiminut hyvin tähän asti, vuoden verran, eikä liene syytä epäillä ettei jatkossa toimisi. Jos/kun kuluu, eikä miellytä sellaisena silmää maalataan uudestaan. Ehkä maali/pintakäsittelyvalinnassa jonkin verran pohdittava asia voisi olla jatkokäsittelyn mahdollisuus/helppous?

[KariFS]

(En muuten tiedä että ketkä eräät on sitä mieltä ettei kaappeja saisi 10 vuoden välein maalata. Itse ainakin tykkään maalatuista pinnoista sen vuoksi että ne voi maalata kymmenen vuoden välein, toisin kuin muotivärisen laminaattipinnan )

Juu, ei ollu susta kyse tällä kertaa Nimiä en mainitse kun en niitä muista mutta lähinnä kai tuo kumpuaa niistä aikaisemmista väännöistä että joku "trendikäs" tapetti taikka maalin sävy on siitä huono että se näyttää sitten 10 vuoden päästä epämuodikkaalta ja sen "joutuu" sitten maalaamaan/tapetoimaan uudestaan. Ja omalla kohdalla pääsi käymään se kalahdus - älähdys - juttu, kun omat seinät näyttää epäilyttävän trendikkäiltä just nyt. Saa nähdä miltä vaikuttavat 10 vuoden päästä, vai ovatko jo keriinneet olla välissä out ja ovatkin taas muodissa.

Mutta trendipetterien sijasta taidamme olla trendisettereitä, nää värit oli meille valkattuina ennenkuin ne alkoivat näkyä kaikissa sisustusohjelmissa ja avotakoissa

[VillaMaire]

Munatemperalla saa kaunista ja kestävää pintaa. On helppo valmistaa itse, raaka-aineet ei maksa juuri mitään (1/3 osa kananmunaa, 1/3 osa vernissaa, 1/3 osa vettä, titaanivalkoista, sinkkivalkoista, liitua (jos haluaa mattapintaa)ja värillisiä pigmenttejä, jos haluaa muuta kuin valkoista. On ekoloogista ja voi maalata aina päälle, jos sattuu haluamaan vaihtaa väriä. Haasteena on tietysti pigmentin sekoittaminen juuri mieleiseksi sävyksi, mutta kokeilemalla sekin selviää.

[jyrsija]

Minä sotkin tällä viikolla apukeittiön itse tekemiini liimalevykaappeihin Liberonin Bloom kookosmaalia, pakko oli kokeilla kun maali tuoksui niin hyvältä (kookokselta)

Lopputulos on mattapintainen; maali kuivuu nopeasti, mutta ei levity kovin hyvin eikä varmasti ole se kaikkein kulutuskestävin. En kyllä lähtisi tällä maalilla maalaamaan keittiökaappeja, mutta tohon tarkoitukseen käy ihan hyvin.

Rouva on tyytyväinen jos se kookostuoksu vielä säilyy huoneessa...

[Pekka Huhta]

Mun täytyy myöntää että munatempera on laji jossa en pärjää. Se on erinomainen maali, mutta sen sävytystä en osaa. Pellavaöjymaalia olen sävyttänyt ämpäreittäin, mutta temperan kanssa logiikka menee eri tavalla. Siinä öljy ja sen mukana pigmentti on kuplina emulsiomaalissa ja sävyn hakeminen on ihan muuta kuin pellavaöljymaalila.

Ovi- ja ikkunamaalin reseptiä lienee muutettu tässä hiljattain ja se haisee ihan toiselta kuin ennen. Ainakaan just tämänhetkisellä kokemuksella en laittaisi sitä kaappien sisään, tuntuu döfäävän paljon ja pitkään. Liittynee samaan asiaan kuin se minkä takia Uula siirtyi sinkkipohjamaalista emulsiomaaliin, tärpätin määrää maaleissa on vähennetty.

M1-luokitus maaleissa ei tarkoita etteikö ne voisi aistinvaraisesti kärtsätä nokkaan pitkän aikaa. Olin joskus liki 15 vuotta sitten TKK:n sisäilmatutkimuksen hajupaneelissa ja käytiin nuuhkimassa yhtä ja toista nurkkaa. Vaikkapa "uuden auton tuoksu" on aika hitonmoinen pommi muovinliuottimia ja haisee määrälisesti suunnilleen samalta kun vetäisi hatsit asetonipullosta. Sen vain ihminen mieltää kategoriaan "tän kuuluu olla näin".

Pekk

[Karhis]

Mun täytyy tunnustaa todellakin, että ne kaapit maalaa puuseppä, joka myös tekee ne. Ei me laiskoja olla, mutta kun resurssit ei kaikkeen riitä sitten kuitenkaan. Joten maalin täytyy olla se värikartasta näytettävä tapaus, vois olla, että hinta kaapeilla olis vähän toinen, jos vaatisin tota munatemperaa esimerkiksi käytettävän. Valtavan mielenkiintoisia ehdotuksia, kiitos niistä, kun tässä ( tulevina vuosina) olis noita kaikenlaisia muita projekteja kokeiltavaksi, niin olisipa hauskaa joskus ottaa jotain muuta vaihtoehdoksi kuin se kaupan valmis purkki...

Myös Uulan himmeä sisäöljymaali todella haisee melko voimakkaalta pitkään, neljä viikkoa sitten maalattu ja vielä jännittää, että uskaltaisko tänne huoneeseen nukkumaan, vai herääkö aamulla pahan päänsäryn kanssa? Tuoksulla on siis todellakin merkitystä juurikin keittiössä ja makuuhuoneessa. Kookoksen haju saa mut melkein oksentamaan, joten ei sitä keittiöön....

Haju, värikartan laajuus, kovuus ja kulutuksen kestävyys, hyvä puhdistettavuus ja puhdistuaineiden sieto, rasvan imemättömyys...eipä juurikaan vaatimuksia maalille, ja sitten jos pistetään vielä listaan se ekologisuus...ekologisuus ei ole yhtäkuin muovittomuus, vaikkakin muovittomuudesta on tietenkin melkosesti etua näissä puutalohommissa ( ei kait juurikaan kuitekaan siellä keittiökaapissa...). Kunhan sen kestävimmän ja siisteimmän vaihtoehdon löytäisin jo tulisin onnelliseksi. Lupaan kompensoida muissa toimissa ekologisuuden saralla (ei ajokorttia, ei televisiota, ei lentomatkailua, maalämpö, komposti, ei kesämökkiä )...

Pinnat toistavat muuten tahroja todella erilaisilla tavoilla, jos ottaa rasvaisella likaisella kädellä kiinni jostain pinnasta toisessa näkyy heti ja toisessa ei sitten juurikaan. Evakkomajassamme on maailman paskamaisimmat ja paskaisimmat keittiökaapit, kiilto MDF - jos haluaisi niiden pysyvän siistinä, niin pitäisi joka kokkauskerran jälkeen puunata, pestä ja vielä KUIVATA / KIILLOTTAA, jotta näyttäisivät hyvältä....