Kuinkas ennen?

[jtbo]

Ajattelin perustaa tälläisen aiheen, kun en ole onnistunut vastaavaa löytämään, voi olla että olen huono hakemaankin tosin.

Monilla on tietoa entisistä ajoista ja kuinka silloin oli tapana tehdä, nytpä pistänkin visaisia kysymyksiä menneistä ajoista ja elämästä.

Mieltäni askarruttaa Porinmatti, päällä on suorakaide, jonka tulkitsen levyksi, onko noilla entisaikaan saatettu jopa keitto keittää tai jotain pannussa paistaa?

Entäpäs sitten puucee, kuinka ennen talojemme ollessa uusia sitä huollettiin?

Toki tavara pois kannettiin, johonkin, mutta siihenpä oma ymmärrykseni loppuukin, kiinnostaisi tietää nimenomaan kuinka 50-luvulla asiat tapahtuivat maaseudulla, nykyäänhän on kovasti erilaisia tapoja tehdä asioita.

Mistäs pyykkilauta on tehty aikoinaan, kun käsipelissähän sitä ennen pyykättiin ja jos pyykkilautaa ei ollut sellainen kai tehtiin, eihän ennen hankittu juuri mitään?

[KariFS]

Hyvä aihe. Minulta nämä lähinnä toisen käden tietoa, vaikka minut aikoinaan synnytyslaitokselta kiikutettiinkin sähköttömän mökkiin asumaan

Juu, porinmatin päällä saa keitettyä ainakin kaffit, vanhempani ovat näin tehneetkin ensimmäisessä kämpässään kuulemma. Se levy on ihan sitä varten.

Meidän piharakennuksessa on ollut puusee, nyttemmin muutettu varastoksi, jota kyllä kutsutaan edelleenkin huussiksi. Ulkorakennus on noin puolitoistakerroksinen, huussirakennelman istumakorkeus oli ehkä pari metriä maasta, sinne mentiin rakennuksen päädystä. 1- ja 2-kerroksen välipohjaa ei tietysti ollut huussin kohdalla. Tuotteet putoilivat tilaan, johon aukeni myös luukku viereisestä osastosta, joka piirustuksissa on merkitty "navetaksi". Semmoinen yhden lehmän, yhden sian ja muutaman kanan navetta se on, ja ovet sellaiset että ammulta vaaditaan hoikkuutta ja yhteistyöhalua että sen saisi sisälle pysäköityä. Mutta siis, kuitenkin, samaiseen noin 1x1m tilaan meni sekä ihmisten että elukoitten jätökset. Tähän "ruumaan" on hieman tavallista pienempi (ruohonleikkurin levyinen ja yläkarmi otsan kohdalla) ovi jota kautta tyhjennys tapahtui ilmeisesti ulkorakennuksen takana sijainneelle tunkiolle. Navetta oli saneerattu verstaaksi ja huussi varastoksi jo ennen kuin talon ostimme, mutta huussin ylärakenne näkyy maalijälkinä seinissä, muutama rappunen ja perällä isompi taso. Kompostivessaa olen sinne haaveksinut, rakentaisi vastaavan hyllyn ja tyhjennys siitä pikkuovesta Sama pömpeli toimisi talousjätekompostorinakin.

Vastaava järjestelmä suuremmassa mittakaavassa on ollut käytössä navetoissa kautta maan, ittekin sellaisessa asioinut, jossa pudotuskorkeus oli arviolta puolitoista sekuntia Ei kai noissa sen kummempaa, lapiolla tyhjäksi kun uhkasi täyttyä, kalkkia varmaan käytettiin äveriäämmissä paikoissa asiointien välillä, tai sahanpurua. Talvella saattoi matalammissa huusseissa joutua "tornia" kaatamaan, kuulemma.

Tämä meidän ranchi nyt ei varsinaisesti maalla ole, 1300 neliön tontti, yhteisiä rajapyykkejä 4-5 muun kanssa, mutta tontin laitaa myöten kulkevan kärrypolun toisella puolella oli vielä 60-luvulla kuulemma kylän yhteislaidun, jota seudun suuri mutta jalomielinen maanomistaja antoi seudun asukkaiden käyttää. Monessa talossa tässä lähellä oli aikoinaan lehmä tai pari, meidänkin tontilla kuulemma jokavuotinen sika johonkin 70-luvun lopulle saakka.

Lasisia ja sinkitystä pellistä tehtyjä pyykkilautoja olen nähnyt, puukehykset kummassakin. Pula-ajan ratkaisu voisi olla joku puusta tehty, mutta sellainen saattaa kulahtaa aika nopeasti.

[nummentie 434]

Entäpäs sitten puucee, kuinka ennen talojemme ollessa uusia sitä huollettiin?

Toki tavara pois kannettiin, johonkin, mutta siihenpä oma ymmärrykseni loppuukin, kiinnostaisi tietää nimenomaan kuinka 50-luvulla asiat tapahtuivat maaseudulla, nykyäänhän on kovasti erilaisia tapoja tehdä asioita.

Vaikka itse olen viiskytluvun lopulla syntynyt, ja lähes kaikki nykyajan perusvasiliteetit oli kai jo keksitty, kuten juokseva vesi sekä kylmänä että lämpimänä, sisävessat, jääkaapit ynnämuut,
muistan kyllä että ekaluokkalaisena alakoulussa (Kuopiossa 60-luvun puolivälissä) oli kyllä vielä puucee pihan perällä, oikein semmoinen monireikäinen, ja sinne oli vähän pelottavaa mennä kun ne "isot pojat" pelotteli että siellä on rottia. Tuota koulua myös lämmitettiin puilla, isot harmaat puiset puulaatikot oli käytävillä, ja niiden kannella tuli joskus puolisalaa istuttua ja jaloilla kolisteltua lootan kylkiä. (se oli tietysti kiellettyä)
Kotona meillä silloin oli kyllä jo sisävessa, suihkusta en muista, mahtoiko olla vain se viikoittainen saunavuoro, ja muuten pesut kai hoidettiin vessan lavuaarissa? Myöskään en muista, oliko sauna jo sähkö sellainen vai puilla lämmitettävä. Kerrostalossa kuitenkin asuttiin tuohon aikaan. Milloin mahtoivat sähkösaunat tulla?

Sen verran tiedän tuosta huusin tyhjennyksestä "ennenvanhaan" (siis vielä ainakin 70-luvun puolivälissä todistettavasti)
että johonkin piharakennuksen taa kaivettiin kuoppa, jonne makki vaan mätettiin, rutosti heitettiin jotain kalkkia päälle ja kuoppa umpeen, ja taas kun tuli tarve huusin tyhjennykseen, kaivettiin uusi kuoppa.
Kuoppaan tyrkättiin tietysti ihan kaikki muukin tarpeeton roina ja ryönä mitä taloudessa syntyi, ja jossain järviseudulla kuopan kaivuulta säästyttiin, kun rojut saattoi soutaa keskelle järven selkää ja kipata yli laidan.

[Nihan]

Mieltäni askarruttaa Porinmatti, päällä on suorakaide, jonka tulkitsen levyksi, onko noilla entisaikaan saatettu jopa keitto keittää tai jotain pannussa paistaa?

Matteja on neljää korkeutta, 80, 105, 140 ja 168 cm. Yleisin lienee tuo metrinen. 80-senttisestä löytyy päältä mainitsemasi keittolevy, muista ei.

[jtbo]

Kerrostaloissahan oli tosiaan monia mukavuuksia, joita maalle tuli vasta 10 vuoden päästä, kuten nyt juokseva vesi, esim. tähän omaan talooni juokseva vesi on tullut joskus 70-luvulla, samalla kun on tullut sitten sisävessa, muistanette ne myrkynvihreät Arabian WC-pöntöt?

Juokseva vesi tosin tuli pumpulla omasta kaivosta, vesiautomaatin avulla, jonka päivitin sitten kunnalliseen veteen 2008.

Tosin ajattelin jos kaivon kannella nököttävän ihmistoimisen pumpun ja puuceen voimin voisi kokeilla entisajan elämää kuukauden näin helppona kesä-aikana, ei juurikaan sähköä sitten olisi lupa käyttää.

Eli omani on sitten tuo 80-senttinen, hyvä tietää tuokin, täytyy kokeilla lihan paistamista siinä päällä, jos se siihen kykenee, niin kykenee mihin vaan

Nopeastippa sieltä tuli vastaukset mieltä askarruttaneisiin kysymyksiin, kiitokset näistä, tästä pääsee jo eteenpäin, joten seuraavalle kysyjälle vuoro

[sahrami]

Minun "ennenvanhaan"kokemukset ovat 70-luvun alusta. Paikkana tosin oli asutustilallisen pientila (eli evakkoja), muutama lehmä, hevosta ei enää ollut, vaan pikkuvalmetti.
Taloon ei tullut juoksevaa vettä, eikä lähtenytkään. Talon kylkeen rakennettiin v76 elintasopatti (tekninen tila, sauna+ph ja wc), samassa yhteydessä tehtiin keittiöön remppa ja vedettiin sinne vesijohdot ja viemäri.
Huussi oli kuitenkin käytössä pitkälle 90-luvulle, etenkin heinäntekoaikaan (ei tarttenut jonottaa). Se oli navetan takana lantalaan yhteydessä, eli kaikki mitä huussinreikään tippui, tippui lantalaan. Sieltä se levitettiin sitten lehmänpeen mukana pelloille. (lantalaan vietiin myös paljon muuta roinaa). Nythän meillä on omassa ihassa Biolanin kompostoiva käymälä, ja ihan sekin käytössä on.

Pyykinpesu tapahtui koneellisesti jo silloin, pulsaattorikoneella maitokeittiöllä. Linko tuli vähän myöhemmin sinne maitokeittiölle, alunperin vaatteet vain puristettiin telojen läpi kuivemmiksi (minä olen nähnyt vain sen ajan, kun oli jo se sinikantinen Upon linko käytössä). Vesi piti eri pesuvaiheiden välillä vaihtaa, kone kyllä lämmitti veden itse (tosin maitokeittiöllä olisi padasta ollut lämmin vesi saatavilla). Navetalle vesi tuli käsipumpulla kaivosta.
Pyykinpesusta sellainen erikoisuus, että isänäiti mankeloi liinavaatepyykit käsimankelilla, (papan tekemät) tukki ja siihen erillinen lauta (siis lauta jossa oli työntökahva), lakanat käärittiin tukin ympäri, sitten vedeltiin laudalla ja avot, sileää pyykkiä.

Sähkö oli taloon tullut kylän ensimmäisenä, oli nimittäin linjan varrella eka tönö. Samoin puhelin oli tullut ekana. Omassa kodissani puhelin tuli vasta joskus -84, ja silloinkin se oli raksatyömaalla eikä vakituisessa käytössä. Väritelevisio tuli paljon beta-videonauhurin jälkeen (nauhuri hankittiin -82).

Pikkuinen Sampo löytyi myös, siis sillä puitiin kauraa ja ruista (pappa halusi vielä kerran elämässään tehdä perinteistä ruista, eli kasvatti käsin kylvämällä, leikkasi sirpillä ja me nuorempi polvi sitten solmittiin lyhteitä ja laitettiin lyhteet kuhilaille - riihtä kun ei pihasta löytynyt, niin puitiin sitten Sammolla). Kaurasta jauhettiin karkeaa jauhoa (siis se oli rehukäyttöön se mylly) josta sai keitettyä sileää puuroa (se oli kammottavaa, mutta nykyään ihan hyvää, niin se mieli muuttuu).

Silloin kun muuttivat, niin ei ollut nuorellaparilla mitään. Pappa veisti käsin mm. kangaspuut, joilla mummo sitten paukutteli pellavasta lakanat ja muut liinavaatteet alkuun (eli siis ensimmäisenä kesänä mummo kasvatti pellossa pellavaa, liotti sen, loukutti ja lihtasi ja lopulta kehräsi langaksi).

Vertailukohdaksi sitten äitini vanhempien kaupunkirintsikka: kolme wc:tä (yksi joka kerroksessa), pihasauna ja kellarisauna, juokseva ja lämmin vesi kaikissa kolmessa kerroksessa. Tehtaassa työskentelevät vanhemmat - tosin karjalaisia hekin. Autotallissa Mini (maalaisilla ei ollut edes ajokorttia).

[Lunttilan herra]

Mieltäni askarruttaa Porinmatti, päällä on suorakaide, jonka tulkitsen levyksi, onko noilla entisaikaan saatettu jopa keitto keittää tai jotain pannussa paistaa?

Matteja on neljää korkeutta, 80, 105, 140 ja 168 cm. Yleisin lienee tuo metrinen. 80-senttisestä löytyy päältä mainitsemasi keittolevy, muista ei.

mulla on autotallissa sellainen "rintaan asti" matti ja kyllä siinä on keittolevy päällä. se oikeastaan on siellä sisällä vähän niinkuin piilossa ja siihen päälle tulee vielä sellainen pyöreä "suoja". Ehkei se sitten ole porin-matti vaikka sitä sellaiseksi ole n aina kutsunut??

[Nihan]

mulla on autotallissa sellainen "rintaan asti" matti ja kyllä siinä on keittolevy päällä. se oikeastaan on siellä sisällä vähän niinkuin piilossa ja siihen päälle tulee vielä sellainen pyöreä "suoja". Ehkei se sitten ole porin-matti vaikka sitä sellaiseksi ole n aina kutsunut??

Matti-kloonejakin on (timo-uuni tjsp?), lienikö niissä keittolevyjä. Toinen vaihtoehto voisi olla että pienestä Matista on kansi vaihdettu suurempaan.

Porin Matin 40-luvun esitteen mukaan alunperin levy on ollut vain pienimmässä, tiedäpä sitten onko myöhempinä vuosikymmeninä malleja muuteltu.

http://digi.lib.helsinki.fi/pienpainate ... alphabet=P

[KariFS]

Matti-kloonejakin on (timo-uuni tjsp?), lienikö niissä keittolevyjä. Toinen vaihtoehto voisi olla että pienestä Matista on kansi vaihdettu suurempaan.

Mullon semmoinen Timo-Uuni verstaalla, jotain 120cm korkea, tai vähän päälle. Sen kansi on rautaa ja tasainen pinta, olettaisin että jonkun sortin evästä tai lämmintä juomaa sen päällä olisi mahdollista laittaa. Tulia en ole siihen saanut, hormi on tukossa ilmeisesti.

[tessu]

Semmosta se on kaupunkilaisille,itte kun kävin jo pentuna tääl maalla ja kaikki tehtiin alkeellisesti ja melkein käsin niin ei mikään oo outoa!
oli niitä hienojakin ratkasuja ennenvanhaan keksitty,täskin oli kupariputki joka kiersi leivinuunin ja pienenlieden puupesänkautta ja lämmitti käsienpesuvetä säiliöön nykyseen vessaan,putki tosin jo korppuuntunut ja säiliökin romiksella!
Ulkovessa toki oli mutta kun talossa oli kaksikin putkimiestä isäni ja hänen veli niin putkea sitten menikin!
Käsipumppuja oli talossa,saunassa,karjakeittiössä ja sittemmin viel nykysinkin uudessa pihasaunassa,kaksi kaivoakin on ja joesta saa vettä pihasaunaan vieläkin ja karjakeittiöönkin oli aikoinaan putki.
Ja putket ollu aina niin syvälle kaivettu että ei ole jäätyneet ja sillon kaikki kaivettiin tietysti KÄSIN,sentään jotain hyvääkin kun ovat osannet syvälle laittaa niin ei huolta ja nykysin jo kaikki putket muovia,keskuslämmityksenkin isäni teki jo sillon kun olin pikkunappula ja itse vaihdoin kattilan parivuotta sitten entinen Jämä kestikin sen 42v! aikamoinen oli TAKUU vuonna 1968 kun kattilassa luki et takuu tulipinnoille 10v,eipa enää KUKAAN valmistaja anna moisia lupauksia,no ne lupaukset ainakin PITI!
Nyt sitten osaakin itte tehdä kirveenvarren ja mettätöitä ja kaikkea mitä vaan pitää jos ei tee niin kukaan muukaan ei niitä tee,eikä kaikkea voi teettää ulkopuolisilla kun tää on perikunnan paikka ja itte täs asun ja veli ei ota osaa kustannuksiin!
Tiedä sitten onko täs järjellä mitään tekoo mut ainakin osaa vanhoja koneita ja työkaluja käyttää,vois jo nuorempia opastaa.

[jtbo]

Itsekkin olen maalla lapsena aikaa viettänyt ja maalaiskaupungissa asunut, vaan kun vanhemmilla oli vallan hirmuinen virheen pelko, "ei saa koskea kun voi sattua/mennä rikki/maksaa rahaa" tai sitten "annapas kun isi tekee ettei satu mitään", "pidä tuosta kiinni", "anna tuo työkalu", mitenkäpäs siinä sitten mitään oppisi, nyt sitten joutuu haalimaan kaiken tiedon sieltä ja täältä, kun tiedolle voi jopa keksiä käyttöä ja kukaan ei tule kieltämään

Kaikille joilla on lapsia, sanoisin että antakaa niiden teloa paikkansa, kyllä ne mustelmat paranee ja luutkin kasvaa ehjäksi, mutta siinähän sitä oppivatkin, jos joku menee rikki kokeillessa, niin sitten voi opetella korjaamaan, tuplahyöty, oppirahathan joutuu kumminkin maksamaan, mitä aiemmin sitä parempi.

Niille joilla ei ole lapsia sanoisin, että jos haluaa lapsen jota voi esitellä muille ja joka on kuin kukkavaasi, niin älkää hankkiko lapsia, kasvava ihminen on utelias ja kokeileva, täysin varmasti asioita menee rikki, täysin varmasti kolhuja tulee ja aivan varmaa on 'turha' rahanmeno, se vaan pitää hyväksyä osana kasvamisprosessia.

Mun käsittääkseni joskus kauan sitten homma menikin vähän enemmän noin, sitten jos jotain meni rikki niin opittiin korjaamaan ja vastuun kantamistakin, että se myös korjattiin mikä särjettiin. Nämä vanhat välineet, työkalut yms. käsityövälineistö ja niillä valmistetut asiat olivatkin juuri siinä hyviä, että jos meni rikki niin miltei jokainen pystyi opettelemaan tekemisen taidon jolla tehdä uusi tai korjata se vanha.

Niitä taitoja ja välineitä pitäisikin mielestäni vaalia ja kerätä talteen, tätä vartenhan on tehty ihan oma paikka internettiin, koko kansan taitopankki:
http://wikikko.info/wiki/Etusivu

Tuonne taitajat jos jaksaisivat nähdä vaivaa ja laittaa kuvitettuja ohjeita uusavuttomille, niin ehkä taitajia tulisi lisää?

[Rölli]

Ah, lempiaiheitani...

Tuosta huussipohdinnasta. On hyvä ymmärtää, että menneessä maailmassa ihmisen peräpään tuotokset eivät suinkaan olleet mikään ympäristöongelma niinkuin nykyisin, vaan kikkareet hyödynnettiin luonnon kiertokulussa juuri kuten luontoäiti asian alunperin suunnitteli. Kuten sahrami asian maalaili, usein huussi oli navetan yhteydessä, jolloin pökäleet sekoittuivat elukoitten tuotoksiin, ja koko sotku ajettiin pellolle. Varsinkin jos palataan ajassa edellisvuosisadalle, kun mitään keinolannotteita ei ollut olemassakaan, oli lanta ainut lannoite, ilman sitä oli turha odottaa pellolta satoa. Eli asiat oli niin, että monesti lehmiä pidettiin vain lannan takia, uskokaa tai älkää. Maitoa ne tuottivat vain keväästä syksyyn, ja... Palataan aiheeseen. Mulla on tuolla navetan takana sellainen kahden istuttava versio, ja se oli käytössä kolmisen vuotta. Tilavuutta lopputuotteelle on noin 1,5m3, enkä ole vielä kertaakaan tyhjentänyt. Siellä se pikkuhiljaa maatuu omia aikojaan.(Mielestäni muuten kauhein ratkaisu huussiin on joku muovisaavi tms, jossa tuotokset sitten muhivat vailla mahdollisuutta maatumiseen, juuri niissä ne kammottavimmat hajut majailevat.) Maailmalla on tullut nähtyä kaikenlaisia huussivirityksiä, eksoottisin taisi olla se, jossa mukavuuslaitos oli navetan parvella, sontaluorin yläpuolella, todella huterien lankkujen varassa, ja reiällä istuessa oli yli kolme metriä pudotusta... Se oli pelkokerroinkamaa .

Tiesittekö muuten että koko nykyihmisen tuntema huussi on yllättävän myöhäinen keksintö? Itsekin kuvittelin että johan moinen pömpeli on ollut jo rautakaudella asunnon vieressä, mutta sepä onkin yleistynyt vasta 1800-luvun loppupuolella, leviten säätyläistaloista alaspäin niinkuin moni muukin tapa. Eli siihen asti kipaistiin kyykkimään tunkiolla, hakotarhassa tai kesäisin pellolla. Olis siinä nykyihminen ihmeissään kun pitäis kyykkiä keskellä päivää keskellä pihaa...

Pyykkilaudat taisivat olla "tehdastekoisia", melko myöhäisiä? Ennen niitä pyykki pestiin isoissa kaukaloissa, saaveissa, padoissa tms. keittämällä, hieromalla ja hautomalla, lopuksi huuhtoen runsaassa vedessä. Aika karua hommaa. Toki pikkupyykkiä naisväki pyykkäili jatkuvasti, mutta nuo pari-kolme kertaa vuodessa suoritetut ison pyykin päivät olivat melkoisia työrupeamia.

Noita keittolevykaminoita on kaikenlaisia, tuohon maailmanaikaan ihmisiä asui nykymittapuun mukaan kovin alkeellisissa oloissa, esim. kaupunkialueiden piharakennuksissa, joihin täytyi saada jokin jolla pystyi sekä lämmittämään että kokkaamaan, eiköhän tuommoinen porinmattikin ole juuri sellaiseen suunniteltu? Myös savottakämppien yms. käyttöön. Kakkoskäyttöä on saattanut olla myös esim. silitysraudan lämmitys. (Siihen on muuten olemassa äärettömän söpöjä pikkuisia valurautahellojakin.) Mutta lämmitin teinivuoteni vinttikämppää tuollaisella, ja kyllä se niin pirusti kuumeni että olisihan siinä pihvit paistanut komeasti.

Intternetin lisäksi tietoa menneestä elämänmenosta muuten löytyy myös kirjoista. Suosittelen ehdottomasti Kustaa Vilkunan teoksia, kuten "Työ ja ilonpito" sekä "Isien työt" Sekä ennenkaikkea Toivo Vuorelan "Suomalainen kansankulttuuri". Noissa on vallan seikkaperäisiä selostuksia, ja aivan mahtavia kuvia eri aiheista. Noita teoksia tapaa kirppareilla ja divareissa, kannattaa poimia matkaan... Ja jos oikeen kunnolla haluaa perehtyä 150v vanhaan elämänmenoon, on Antero Wareliuksen "kertomus Tyrvään pitäjästä" mitä mielenkiintoisin ja varsin seikkaperäinen opus.

[tessu]

Jotenkin se elämä oli enen helponolosta vaikka rankkaa se olikin,ei ollu niitä vapaa ajan ongelmiakaan kun ei paljoo jaksanu tehä piti levätä!
Tuli sitä perunat laitettua ja noukittua käsin,heinät seipäille ja puitiinkin ihan traktorin pyörittämällä puimakoneella,olis siinä nykyajan kaupunkilais kersoille IHMETTELEMISTÄ!
Ei ollu paineilmanaulaimia eikä akkuporia kun remonttiakin tehtiin,autonkin isäukko maalas puoleenväliin pölyimuriruiskulla JUU JUU semmonen imuri mikä puhaltaa toisesta päästä ja siihen oikein ostettu lisälaite ruisku heeh on vieläkin tallessa ja moni ihmetelly.
On sitä tässäkin yli 60 vuodessa asiat muuttunu ja työtavat mutta joitain on jäänykkin,nytkin meinaan niittää omantontin kohdan yksityistien varret viikatteella,siihen päälle vielä pihatin varret sunmuut puskat,että semmosta!

[nummentie 434]

... Saatiin kulumaan synkeät ja pimeät illat?

Rupesinpa tuossa synkeän iltani iloksi muistelemaan ”Vanhoja aikoja”…
Eli miten sitä silloin ennenvanhaan nämä pitkät ja pimeät syksy- ja talvi-illat tuli vietettyä.
Kakarana ei paljon pimeys haitannut, syksyllä juostiin taskulampuin varustettuina pitkin metsiä, tai leikittiin kerrostalomme pihalla kirkonrottaa, kuurupiiloa ja mitä kaikkia niitä olikaan… Mitä pimeämpää, sen mukavampaa! Kun tuli lunta ja pakkasta, niin luistelua, lumilinnoja, lumienkeleitä, pulkkamäkeä. Eikä koskaan palellut.
Kun olin alle kymmenvuotias, asuttiin Kuopiossa, ja asuintalomme lähellä, tien toisella puolen,
oli luistinrata jossa illat useimmiten vietettiin. Luistinradan laidalla oli pyörillä varustettu pieni koppi, jossa sai vaihtaa luistimet ja käydä lämmittelemässä; Kopissa oli näet kamina, ja kipinämikkona vanha mummo, joka istui kaiket illat kaminan vieressä, ja piti tulta! Kopin seiniä kiersi penkit, joissa me kakarat istuttiin lämmittelemässä ja kuolaamassa, koska mummo hyvin usein lämmitti sen ranstakan nokassa voilla voideltuja leivänpaloja itselleen välipalaksi, ja niiden avotulella grillattujen leivänpalojen tuoksu tietysti tuntui maailman ihanimmalta tuoksulta ulkona melskanneiden pentujen nokkaan…
Joskus koppi oli lukossa ja kamina kylmänä, kaipa sillä ”koppimummollakin” oli joskus vapaapäivä, silloin vaihdettiin luikkarit jalkaan hangessa istuen, eikä se paljon vauhtia hidastanut.

Nykyään viisi vuotta on melkoisen lyhyt aika, mutta tuolloin se tuntui loputtoman pitkältä, ja kyllähän tuossa iässä viidessä vuodessa tapahtuikin paljon; 10-vuotiaasta 15-vuotiaaksi, siinähän muuttuu ihan eri ihmiseksi melkein…

No teininä ollessani asuttiinkin sitten Vääksyssä, pienessä kylässä lähellä Lahtea, ja pienen kylän vaatimattomiin huveihin talvi- ja syksyiltoina kuului kylänraitilla kävely ja ”näyteikkunoiden katselu”
Taidan vieläkin muistaa näyteikkunat, ja järjestyksen, jossa ne kierrettiin; Ensin Matkahuollon talo; Siinä oli tietysti Baari, oikea ”alan mesta” jossa saatettiin poiketa lämmittelemässäkin, jos oli rahaa siihen yhteen limupulloon jaettuna noin viidelle.
Matkahuollon talossa oli myös niitä näyteikkunoita; Kirjakauppa, aika tylsä. Seuraava oli vanhemman herran pitämä vahvasti tupakanhajuinen vaatekauppa; Laamapaita/lohenpunainen kerrasto- linjaa.
Sitten oli Reunaskan (rva Reunasen) Kemikaliokauppa (vai onko se Kemikaali-?) Muuten, onko kukaan nähnyt enää vuosiin Kemikaliokauppoja?
No, joka tapauksessa sen kaupan ikkunoita piti aina vähän aikaa tarkastella.
Sitten olikin enää ruokakauppa, E-liike, eikä näyteikkunoita. Matkahuollon talolta oli muutama sata metriä Varsinaiseen ”keskustaan”, Sinne koukattiin vähäsen Höökin talon kautta, koska Höökillä oli kenkäkauppa asuintalonsa alakerrassa, ne ikkunat piti tietysti tarkastaa, mutta Höökillä oli kallista, kengät, kun sellaisiin kotoa rahaa heltisi, haettiin Lahdesta. Joku vaateliike siinä taisi myös olla, mutta ilmeisesti ei kovin trendikäs meidän mielestämme, koska ei ole jäänyt kummemmin mieleen. Ei sillä, ei tuo laamapaita/lohenpunainen- kerrastokauppakaan meistä asiakkaita saanut, mutta se jäi mieleen varmaan siitä vahvasta tupakanhajusta, ja kauppiaasta, joka joskus seisoskeli kauppansa ovella, Hän oli yhden mittapuun mukaan tyylikäs herra; Vahva partaveden tuoksu, kultasormus pikkusormessa, kauluspaita ja kaulaan solmittu silkkiliina.
Mutta Höökin kenkäkaupalta jatkettiin ”torille” En muista siinä kovin vilkasta torielämää koskaan olleen, ehkä joku perunakauppias joskus… Torin reunalla oli Loisan kauppa, ruokakauppa, ei näyteikkunoita.
Mutta olihan vielä SOKOS; Melkein tavaratalo; Yhdessä päässä lasitavaraa ja astioita, keskellä taas kemikalio-osasto ja sitten kangas/vaatepuoli, josta sai kylän muodikkaimmat vaatteet, mutta sieltäkin sai vain jotain Lee Coopereita ja Wranglereita, ja Beaversit tai MicMacit jos sai vanhemmilta ruinattua, piti lähteä Lahteen, mutta jokuset farkut ja paidat tuolta Sokokseltakin tuli ostettua.
Sokerina pohjalla oli nakkikoju, metallinvärinen pyörillä oleva ihan perinteinen malli. Sitä piti Iloinen ja aina hyväntuulinen vähän vanhempi rouva Hauhia, (ja tuo ”vähän vanhempi” oli silloin varmaan jotain nelikymppinen) Rouva Hauhialta sai nakit tai lihiksen ”piikkiin” jos ei rahaa sattunut juuri olemaan,- ja yleesähän ei sattunut. Nämä velat kyllä aina maksettiin pois.
Ja sitten- ei mitään! Siinä kaikki. No kun lähdettiin kohti kanavaa, oli vielä Nurmisen kauppa ja Baari ja joen varressa kukkakauppa, mutta eipä juuri mitään katsomista enää.
Tämä edelläkuvailtu näyteikkunakierros saatettiin tehdä myös äidin kanssa, jolloin katselun kohteeksi otettiin myös katuvarsien talot ja valaistut ikkunat, verhot ja mahdollisesti sisällä näkyvät huonekalut, taulut ja kattolamput.

[tessu]

Näin se menee onneksi on vieläkin nuoria jotka taitaa ja tietää vanhojakin juttuja kun on omat ja isovanhemmat opetanu,kohta taitaa hävitä vanhat perinteet moneltakin??