Maalin huono tartunta sisällä, miksi?

[tieva]

Osaisiko joku neuvoa, mistä on kysymys, kun sisätilan paneelikaton maalissa ei ole juuri minkäänlaista tartuntaa?

Alla on oletettavasti alkuperäinen pellavaöljymaali, jonka päälle on maalattu joskus uusi kerros. Tämä toinen maali ei ole vanhassa pohjassa millään kiinni, vaan irtoaa jokaisesta pikkukolhusta kynnelläkin rapsuttamalla ilman minkäänlaista voimankäyttöä. Kaavittaessa maali irtoaa pieninä hiutaleina, jotka tarrautuvat (hankaus)sähköistyneinä joka paikkaan. Hiutaleet ovat tosi ohuita ja niitä voisi kuvata jotenkin paperimaisiksi. Pakkohan tuo on kaikki poistaa, vaikka onkin inhottava homma. Mutta haluaisin ymmärtää, mistä moinen johtuu, jottei sama toistuisi uudessa maalauksessa.

Onko kysymys esimerkiksi maalityyppien yhteensopivuudesta, ja mitähän tämä päällimmäinen kerros siinä tapauksessa on? Ei kai pellavaöljymaali vaadi (ulkona tapahtuvaa) kulumista, jotta sen päälle voi maalata uudestaan pellavaöljymaalilla? Täytyisikö tuota pohjaa jotenkin karhentaa ennen uudelleenmaalausta?

tieva

[Kuvaja]

Yksi asia joka tulee mieleen, niin olisikohan katto ollut pölyinen maalatessa? Ajan kanssa varisee sitten pois, kun ei ole jokapaikasta kiinni. Voi olla yhteensopivuusongelmakin, mutta epäilisin.
No joo. Tuli muitakin ajatuksia (aivopieruja), mutta antaapa olla, kun en ole millään tapaa maalaamisen asiantuntija.

[Pekka Huhta]

Olen törmännyt samaan maaliin useassakin paikassa, mutta en tiedä tarkkaan että mistä maalista on kyse. Maalia tapaa 60-luvulla maalatuissa rakenneosissa ja nimenomaan ensimmäisenä kerroksena pellavaöljymaalin päällä. Maali on usein aika ohutta ja sen saa tosiaan poistettua vaikka kynnellä raaputtamalla. Kiusallista on, että sen päällä ei tietysti pysy mikään muukaan maali, koska sen tartunta pellavaöljymaaliin on niin huono eikä uusi maali tietty sitä yhtään paremmin kiinni liimaa. Mulla oli itsellänikin samaa maalia ovissa ja ovenkarmeissa, sitä löytyy helposti kun menee jonkun rakennuskierrätyskeskuksen ovihyllylle penkomaan. Maali oli jotain harmahtavaa ja tosiaan niin ohutta että ihmettelin onko semmoista voitu edes käyttääkään pintamaalina.

Vanha pellavaöljymaali on ollut muutenkin haastava maalausalusta 60-luvulta eteenpäin keksityille koville moderneille maaleille. Kiiltävä miranoolikaan ei oikein pysy pellavaöljymaalissa kiinni: se nyt ei lähde ihan kynnellä raappaamalla, mutta kolhuissa ja vaikkapa vasaralla naulaa seinään lyödessä maalikerrokset irtoavat samantien toisistaan ja maali irtoaa.

Pekka

[PetteriKivimäki]

Panelikatossa öljylakka alimmaisena?

[tieva]

Kiitos vastauksista! Ei ollut lakkaa alimmaisena, vaan uusin kerros juurikin tuota Pekan kuvailemaa maalia. Hyvä tietää, että ongelma ei ole pohjassa vaan päälle suditussa tökötissä. Nyt uskallan hyvillä mielin maalata pintamaalin pois kaapimisen jälkeen pellavaöljymaalilla vanhan päälle. Pirunmoinen homma vaan raapia kaikki pois helmipaneelista, vaikka ei olekaan millään kiinni.

[tessu]

Niinpä aina pitäisikin maalata päälle sillä mitä allakin on,paha vaan aina tietää mitä siel on?
Jos saa kaiken pois niin sillon on juttu toinen mutta harvoin onnistuu täysin eikä nykyajan vesivärit tahdo vissiin pysyä öljynpäällä?

[vesahy]

Keittiötiloissa katto on aina ja välttämättä enemmän tai vähemmän rasvainen, silloin maali ei tartu ilman huolellista pesua.

[koppelo]

Vuosikymmenten pöly, rasva ja tupakansavu. Tupakkaahan on poltettu melkein jokaisessa talossa sisällä sotien jälkeen.

Kattojen vanhat maalit ovat todella hankalia putsaamisen suhteen. Pienikin huone, niin paneleihin saa menemään käsittämättömän määrän työaikaa. Toisaalta kun työ on valmis, niin vanhan katon lopputulos voittaa monin verroin uuden steriilin panelikaton.

[Pekka Huhta]

Vuosikymmenten pöly, rasva ja tupakansavu. Tupakkaahan on poltettu melkein jokaisessa talossa sisällä sotien jälkeen.

Kattojen vanhat maalit ovat todella hankalia putsaamisen suhteen. Pienikin huone, niin paneleihin saa menemään käsittämättömän määrän työaikaa. Toisaalta kun työ on valmis, niin vanhan katon lopputulos voittaa monin verroin uuden steriilin panelikaton.

Jos vanhoja maalikerroksia ei ole kohtuuttomasti, niin hyvin monessa paikassa pelkkä kidesoodapesu riittää eikä mitään hionta/skrabausoperaatiota tarvita. Kidesooda syövyttää maalia tehokkaasti ja itse asiassa sillä saa melkeinpä pestyä vanhan pellavaöljymaalin pois. Pinnat pitää huuhtoa huolellisesti ennen maalausta.

Kattojen kyseessä ollen sekä kidesoodapesu että huuhtominen ovat pirullista hommaa nekin, mutta eivät lähellekään niin kurjaa duunia kuin koko katon raappaaminen. Raapatessa ja koneella hioessa pinta myös kuluu aina rumasti, niin että aina kun pelkällä pesulla pärjää, niin kannattaa käyttää sitä.

Jos vanha alla oleva maali hilseilee, niin pelkkä pesu ei tietystikään riitä, koska sen paremmin pesu kuin uusi maalikaan eivät liimaa vanhaa maalia paikalleen. Mutta jos vanhat maalikerrokset ovat ehjiä, hyvin kiinni eikä vanha maalipinta ole kohtuuttoman paksu, niin pesu piisaa.

Pekka

[Mäki-Tuomola]

Tieto lisää tuskaa.

Kävin juuri vilkaisemassa tuossa salin puolella, josta jokin aika takaperin alaslaskettu (ihana lakattu mäntypaneeli) katto purettiin.

Ylpeydellä katselin silloin alkuperäistä helmipontattua paneelikattoa täysin tietämättä että koko 4x7m katon saa käydä läpi muullakin kuin maalipensselillä.

Eli siis juurikin tuollaista ohutta helpoasti irtoavaa pintaa koko katto täynnänsä.

No haitanneko tuo mitään enää kun satakymmenen muutakin projektia on vaiheessa ;)

[tieva]

Koska työ on nyt tehty, niin annan vinkin tämän ihan tietyn ohuen ja irtoavan maalin poistoon: epäkeskohiomakone. Puolet työstä tehtiin käsin skrapaamalla ja puolivälissä päätettiin kokeilla konetta, eikä koneen jälki ollut huonompi. Koska tää maalityyppi ei todellakaan ollut millään kiinni, sen pystyi hiomaan niin kevyesti että alempi maalikerros jäi paneeliin. Hiomakoneen käyttö, johon aluksi suhtauduin varsin skeptisesti, ei näin käytettynä pilannut vanhan materiaalin tunnelmaa mutta nopeutti työtä huomattavasti.