Hitto, se alkais kevät taas kolkuttelemaan oville.. Sinäänsä ihme, että motivaatio on löytynyt viime kesän jäljiltä, vaikka epäilykset oli syys talvesta suuret.
Viime kesänä tuota toimintaa oli kuitenkin ihan keljuttamiseen asti, remontti, pihan laittoa, häät(omat), ja taishan sitä tulla suomenajokoirakin nurkkiin kuseksimaan. Lokakuun alkuviikoilla kun ampui viimeiset niitit seiniä suojaaviin pressuihin, niin tuntui että takki on aika tyhjä...
Remontin suhteen eteminen on ollut suht hidasta, kun lähtötilanne oli kuitenkin se, että tiesin kyllä mikä on vasara, ja naulankin tunnistin, mutta rehellisesti sanoen rakentamisesta en tiennyt mitään, kaikki oli opittava tehdessä ja lennosta. ONNEKSI apuna oli/on alan ammattilainen, joka on neuvonut aina seuraavan työvaiheen. Sekä myöskin talkoo porukkaa on pihamailla viuhtonut jonniin verran.
Nyt tilanne on se että yksi seinä huutaa ulkovuorta päällensä, ja yhdestä seinästä uupuu muutama rima ennenkuin siihen voi aloittaa ulkovuorausta. Eli siis kaksi seinää on korkkaamatta. Vanhan korjaaminen on tunnetusti hidasta, vaan en mie arvanna jotta se nuin työlästä on. Elämää suurempia hasardeja ei onneksi ole löytynyt, mitä nyt runkotolpan päitä on pitänyt vaihtaa ja 7.4m alaohjausta.. ja löytyipä seinästä kahdet 50 luvun työhousut, huopahame, jenkki-purkka kortteja ja uskomattoman monta sillipurkkia...
Kunhan vaan lumet sulais, niin pääsis jatkamaan hommia telineen pystytyksellä..