Koivua ei saa polttaa yksinään

[tessu]

Jep niin se kitupalo mulalkin kun kunnon vetoo ei saanu ja syttyki terva piipussa palamaan!
nytemmin ei omgelmaa oo ollu kun kattilan sisältä pari tulitiiltä pois tieltä ja täydet vedot että humina käy.
Joku täällä myös neuvo mua että polttaa pesän tyhjäksi eikä lisää kesken palon,sekin auttoi,no aika näyttää miten nyt sitte selvitää et meneekö yläosastaan enää tukkoon?
Kun pitäs se varaaja olla et onnistus paremmin,voipihan se koivu noeta mutta täysvedolla pitäs kaikki aina alussa pois sitte palaa.
Jokaisella on oma kuva siitä mitä kannattaa polttaa,toiset taas mulle sanonu et joo koivua he vaan polttaa eikä mitää kuusipuuta mikä ei ees lämmitä,että meitä on moneksi!

[Maatilallinen]

Noh, itse poltan lähinnä pelkkää koivua vieläpä jatkuvapaloisesti (paitsi tänä talvena joutunut sytyttelemään useammin kun ei aina jaksa käydä lisäämässä ajoissa) eikä siinä ole mitään ongelmaa kun kaikki toimii. Ei sotkeennu kattilan konvektiot eikä piippu, vaikka sitäkin on tässä vuosien mittaan tullut koetttua ihan riittävästi

Kun palaminen on täydellistä niin ei sinne konvektiokanaviin ja piippuun mitään tervaa tai tuohesta irtoavaa nokea pääse menemään, eikä laitos savuta, kaasuthan palavat keraamisessa jälkipolttopesässä ennen konvektiokanavia korkeassa lämpötilassa loppuun, joten sen jälkeen ei pitäisi juuri palamatonta tavaraa olla.

Konvektiosta löytyy tuhkaa, ei ole pikeä. Pikeä tietysti kertyy alapaloisen kattilan varastopesään missä puut muhivat välillä pidempäänkin kun jatkuvapolttoisesta on kyse. Yllättävän vähän pikeä on siinäkään, ei ole enään lattialle asti valunut eikä ole tarvinnut kaapia pois, itsestään se palaa kovaksi karstaksi polttojakson aikana kuuman hiilipedin ansiosta.

Myös kattilaveden lämpötilan pidän 95-100 asteisena, jotta pannu käy mahdollisimman kuumana ja puhtaana.

En ole huomannut halkojen koon juurikaan vaikuttavan palamiseen, eikä sen oikeastaan pidäkään, koska siellä on aina samankorkuinen kerros palamassa oli se sitten pari isoa tai kymmenen pienempää halkoa, puuainesta on samanlainen kerros.

Ensiö/toisioilmat täytyy olla tietysti kohdallaa, itselläni on kiinteät säädöt on ilmaluukuissa, on/off säätömoottorit sitten ohjaustermostaattien mukaan ohjaa palamista päälle ja pois, ja hyvin toimii. Tällätavoin puuta voidaan polttaa jatkuvapolttoisena, ja luukut pitää olla todella tiiviit, pienetkin vuodot aiheuttaa vähintään kitkerää savua. Sitten oikein reilut vuodot pikeää piippua, ja ennenkaikkea mekaaninen vedonsäädin


Alapaloiseen voi lisätä puuta milloin tahansa ja täyteen asti mutta yläpaloiseen ei pitäisi, tessulla ilmeisesti yläpalo? Pitäisi polttaa tyhjäksi ja sitten vasta lisätä. Eikä pitäisi ladata pesää täyteen, vaan ainoastaan puolilleen tai 3/4 täyteen että jää palotilaa, muuten karkaa palamattomana piippuun.

Tiilipiipun tervan poistuminen todennäköisesti ei tapahdu ihan parissa tunnissa kunnon vedollakaan, tiilet lienee aika kylmiä varsinkin ylhäällä. Ei tahdo lähteä millään, piiskaamalla tai polttamalla.

Teräspiipusta lähtee kyllä, itsekin tuossa vielä viime talven alkusyksystä kun kattila ei ollut kunnossa niin kehitti pikeä ja sitten aina poltin sen pois. Ohituspelti auki vaan tulenhoitoluukku selällään tunti-pari ja kovinkin pikeytynyt piippu oli sen jäljeltä täysin puhdas

[gozzi]

Itse olen nuohoojan työssä havainnut, että suurikokoisesta männystä tehdyt polttopuut karstoittavat savusolia enemmän. Etenkin kelo ja tuulenkaadot sotkevat melkoisesti, kun niitä käytetään yksinomaan. Eli jokin yhdiste savukaasuissa jää palamatta, asiaa helpottaa jos pystyy sekaan sotkemaan muuta puulajia.

Pitää vähän tarkentaa tuota, kun kitupoltosta on ollut paljon huomioita. Eli palamisjätettä on hyvin monennäköistä, riippuen mitä on poltettu ja miten. Vähäinen palamisilma, märkä puu, kartonki/paperi, muovi yms. näyttäytyvät kaikki noessa eri tavoin. Männystä tuleva noki/karsta on ainoa, jonka puulajina mielestäni pystyy noesta/karstasta näkemään (tämä siis silloin kun on poltettu lähes yksinomaan tukkimäntyä, tuulenkaatoja tai keloja).

[jarkkis]

Vanhassa,suurikokoisessa honkapuussa tai kelossa on tervaksisen sydänpuun osuus suuri ja tervaspuuhan tahtoo palaa savuttamalla hyvissäkin palo-olosuhteissa.Tuosta ap.aiheesta olen sitä mieltä, että puu kuin puu polttopuuksi,kunhan se poltetaan hyvissä tulisijoissa oikeaoppisesti(riittävä veto ja paloprosessin kuumuuus)Pilkkeiden palakoolla on yläpaloisissa tulisijoissa merkitystä,ohut puu pyrkii väkisin palamaan liian nopeasti(esim.laudan tai panelin pätkät) ja silloin kaasumaiset ja tervaavat aineosat ei ehdi palaa vaan menevät raakana ja nokeavasti piipusta.Varsinkin jos ja kun puita lisätään kuuman hiilloksen päälle pitäis käyttää paksun puoleisia pilkkeitä.

[Matjuss]

[/quote]
Näin minäkin olen tavannut tehdä.
Ladon aamulla lämpimään pesään ilmavasti kolme tai neljä kerrosta, puun koosta riippuen. Kerrokset ristiin eli alimmainen poikittain, seuraava pitkittäin jne.
Sitten tuohta ylimmäisten puiden väliin. Puut kuivuvat lopullisesti päivän aikana lämpimässä pesässä ja illalla syttyvät todella helposti ja savuttamatta.

Tässä taktiikassa täytyy vaan putsata arina hyvin ennen latausta, ettei arinalle vaan jää kuumaa kekälettä joka voisi päivän aika käryttää uutta latinkia.[/quote]

Tuossa konstissa on häkä- tai savuvahingon vaaransa, en suosittele! Kyllä se riittää, että puut ottaa silloin aamulla vain sisälle, jos nyt sitäkään tarvitsee. Polttopuidenhan pitää olla kuvia jo ennestään.

[PetteriKivimäki]

Allekirjoitan teesin, että se on koivun tuohi joka nokeaa. Sain naapurin mummolta kaadettavaksi, pilkottavaksi ja poltettavaksi oikean emä-koivun; sen paksuja kuoriosia jos tulee pilkkeen mukana poltettavaksi, niin tulee ainakin tuhkaa!

Eikä eräs savusauna-entusiasti-tuttuni polta savusaunans kiukaan alla ollenkaan koivua, nokea ja "tikua" kuulemma tuloo. En hänen saunassaan saunoessani ah kehdannut kysyä mitä on "tiku".

[Laippa]

Allekirjoitan teesin, että se on koivun tuohi joka nokeaa. Sain naapurin mummolta kaadettavaksi, pilkottavaksi ja poltettavaksi oikean emä-koivun; sen paksuja kuoriosia jos tulee pilkkeen mukana poltettavaksi, niin tulee ainakin tuhkaa!

Eikä eräs savusauna-entusiasti-tuttuni polta savusaunans kiukaan alla ollenkaan koivua, nokea ja "tikua" kuulemma tuloo. En hänen saunassaan saunoessani ah kehdannut kysyä mitä on "tiku".

Näin se on, jos savusaunassa koivua polttaa, se kannattaa kuoria, muuten tahtoo tulla sitä kitkua.

Tiedän yhden tapauksen, jossa kaveri poltti yhden talven vuolukivileivinuunissa tuoretta koivua. Hän latasi tuoreet puut lämpimään uuniin aina aamuisin ja poltti pesällisen sitten illalla. Keväällä tämä kaveri huomasi,että hänen leivinuuninsa sisukset oli alkaneet hapertua. Tuoreista puista kosteus aina imeytyi uuniin ja sitten uuni kuumaksi.. tämä kun toistui päivittäin niin ei mikään ihme jos uuni alkaa rapautua. Pellin edes raolleen jättäminen olisi ehkä pelastanut hiukan tilannetta, kun enin kosteus olisi mennyt piipusta ulos.

Kun puita laittaa valmiiksi lämpimään takkaan, niin lasiluukuista huomaa jos puissa on liikaa kosteutta.

[vesahy]

Toisalta, kun meillä kävi uunimuurari muuraamassa pönttöuunin uudestaan, niin hän sanoi, että sähkövastuksilla olleet uunit ovat usein menneet pilalle liiallisen kuivuuden vuoksi, sekin kai hapertaa. Uunin uudet sisukset ovat valikoituja venäläisiä tulitiiliä, toivon niiden kestävän seuraavat sata vuotta.

[Herwanni]

no joo nää nyt on näitä...huoh...ite poltellu pelkkää koivua 10 vuotta ilman mitään pesän rapautumisia tai nokeamisia...toki saa kaikki röörit ja pesät pilalle jos märkää puuta kitupoltolla polttelee...mutta tosiaan itellä ei ainakaan mitään ongelmia oo ollu enkä muutoksia huomannu missään...

[PetteriKivimäki]

Tuossa konstissa on häkä- tai savuvahingon vaaransa, en suosittele! Kyllä se riittää, että puut ottaa silloin aamulla vain sisälle, jos nyt sitäkään tarvitsee. Polttopuidenhan pitää olla kuvia jo ennestään.

Märkä syssy kun oli, niin huomas että edellisenä iltana sisälle tuodut puut leimahti ihan eri tavalla liekkiin kuin kylmäkylkiset liiterikuivat koivuklapit.

Mää poltan arinallisessa pönttiksessä vanhaa vinolaudotusta alkutulet ja sitte 1-2 pesällistä kuivaa koivuklapia, hyvin lämmittää pönttölämpö, huhtikuussa tulee nuohooja käymään, kysyns tosta jööttikoivun kuoriosasta..

[vesahy]

Kokeilin äsken Lumo-brikettäjä ja paloivathan ne ja antoivat lämpöä. Mutta jotain puuttui tunnelmasta.

[tuuma]

Kokeilin äsken Lumo-brikettäjä ja paloivathan ne ja antoivat lämpöä. Mutta jotain puuttui tunnelmasta.

Kliininen palaminen

Se hyvä noissa on että jos ostaa lavan se on tasalaatuinen ja rahalle vastinetta, klapeja kun ostaa niin hiukan harmaalla alueella aina mennään. Myyjällä on jotenkin aina erilainen käsitys kaatoajasta ja kosteusprosentista verrattuna ostajan tuntemuksiin.

Nokeaahan nekin jos ei anna happea, tuhkaahan noista ei tule oikein nimeksikään.

[Juha_P]

Tuossa konstissa on häkä- tai savuvahingon vaaransa, en suosittele!

En kyllä näe riskiä jos toimii kuten totesin:

Tässä taktiikassa täytyy vaan putsata arina hyvin ennen latausta, ettei arinalle vaan jää kuumaa kekälettä joka voisi päivän aika käryttää uutta latinkia.

Ei niitä puita tosiaankaan parane edellisen illan tuhkien päälle latoa vaan puhtaalle arinalle.

[KariFS]

Tuossa konstissa on häkä- tai savuvahingon vaaransa, en suosittele!

En kyllä näe riskiä jos toimii kuten totesin:

Tässä taktiikassa täytyy vaan putsata arina hyvin ennen latausta, ettei arinalle vaan jää kuumaa kekälettä joka voisi päivän aika käryttää uutta latinkia.

Ei niitä puita tosiaankaan parane edellisen illan tuhkien päälle latoa vaan puhtaalle arinalle.

Itse joskus tehnyt noin, mutta varoiksi ja kosteuden poistamisen varmistamiseksi olen vetänyt pellin sentin verran auki. Leivinuunissa oli jotain 50-60 astetta kerran, liiterikuivat mutta jäiset puut uunissa sen aikaa kun käytiin ulkoilemassa muutama tunti, niin ei tarvinnut kuin kourallisen tuohta puiden päälle ja vähän tulitikkua näytti niin jo lähti.

[Juha_P]

Eikä tietenkään uusia puita heti edellisen tulen sammuttua kuumaan pesään, silloin ne tosiaan saattavat alkaa kärytä.
Vaan vasta noin puolen vuorokauden kuluttua lämpimään pesään.