Vähän vanhempi talo?

[kriste]

Hei, meillä olisi menossa 1800-luvun puolivälissä rakennetun hirstilalon asuinkuntoon laitto. Onko kellään muulla kokemuksia näin vanhan talon kunnostuksesta? Minkälaisia kustannusarvioita on ollut? Mihin materiaaleihin on päädytty? Meillä joudutaan uusimaan pari hirsikertaa ja melko lailla kaikki muutenkin. Säästetään kaikki mitä mahdollista ja entisöidään mm vanhat lankut ja tulisijat. Nyt vaan mietitään kuinka suuri kakku onkaan haukattu tässä, kun tekemisen myötä työt vaan lisääntyy.

[MM]

Meillä 1890-luvulta. Ensimmäiseksi sanoisin että jos työt vaan lisääntyvät, ollaan joron jäljillä. Eli alkuvaiheessa vain vesikatto kuntoon, ja ikkunat tiiviiiksi. Sen jälkeen ei ole mitään kiirettä yhtään mihinkään. Asukaa muutama vuosi ja kuulostelkaa ja fiilistelkää taloanne eri vuodenaikoina. Opetelkaa tuntemaan toisenne. Kiireisellä melkein kaikki uusiksi -tyylillä teette vuoren varmasti virheitä joita kadutte vuosikymmeniä, tai joku muu suree. Ja kalliita virheitä.

Ensimmäiseksi lukekaa Panu Kailan Talotohtori, mielellään vähintään kolmeen kertaan. Sen jälkeen Museoviraston Korjauskortisto. Sitä voi jopa lukea netissä ilmaiseksi.

[juhapaas]

Allekirjoitan tuon myös täysin. Meillä talo myös 1890-luvulta, mutta ohje kyllä pätee varmasti minkäikäiseen vanhaan taloon tahansa. Ollaan asuttu nyt puolisen vuotta, ja jo nyt olen kiitollinen siitä että emme heti alkaneet remonteerata hullun lailla. Omaan taloon tutustuu viikko viikolta paremmin ja kokonaisuus alkaa pikkuhiljaa hahmottua. Vasta viime viikolla meille esim. selvisi ettei talo ole edes rossipohjalla!! Näinkin voi käydä! (Kiitokset Otolle konsultaatiosta...)

On myös osoittautunut tärkeäksi nähdä talon toimintaa eri vuodenaikoina.

Tietysti pitäähän talon olla ns. asumiskuntoinen, mutta siitä pidemmälle menevät remontit kannattaa suosiolla lykätä vuodella eteenpäin. Kiirehän näissä hommissa ei parane olla; ei se fiksailu, remontointi ja nikkarointi tekemällä lopu kuitenkaan. Ja kuten MM sanoin, hyvällä suunnittelulla säästää paljon vaivaa ja rahaa ja välttyy tekemästä kardinaalivirheitä joita joko itse tai jälkipolvet katuu.

[kriste]

Tarkoitin tuolla töiden lisääntymisellä sitä tunnetta, että vaikka kuinka paljon tekee, niin aina tuntuu olevan yhtä paljon tekemättä. Vesikatto on suht hyvässä kunnossa, muutama tiili vaihdettiin ja muutama kostunut päre niiden alta. Isoin työ on ollut perustukset, jotka on ollut pakko laittaa kuntoon "isolla kädellä". Lattioissa ei ollut lisäeristeitä ollenkaan eli lankkujen alla oli sitten tuuletustila ja multaa. Multa kaivettiin pois ja vaihdettiin soraksi. Nyt kun lattiat on auki niin vaihdetaan hirret ja sitten lattioiden kimppuun. Talossa ei siis olisi pystynyt asumaan ellei alapohjaa olisi laittanut heti kuntoon, siellä makasi vesi ja tilanne paheni koko ajan. Kivijalat liikkuivat peloittavan nopeaa vauhtia. Nyt ei pohjalle enää vettä pääse (pihaa muokattu ja varovasti salaojitettu). Lankkujen alle on nyt tarkoitus laittaa selluvillaa ja seiniin hirsien ja vanhojen papereiden (jätetään seiniin) päälle huokoinen kuitulevy. Pesu ja vessa -tilat on tietenkin pakko laittaa, saunaa ei sisälle laiteta ollenkaan vaan ulos. Vesipisteet ja viemäröinnit pidetään vain yhdessä osassa taloa.

Talotohtori on luettu ja museoviraston kortit koluttu, meillä myös perinnerakentamisen asiantuntija antanut neuvoja kunnostukseen. Lähinnä olisikin kiva kuulla miten muiden näinkin isot projektit ovat sujuneet, on ollut vaikea löytää "kohtalotovereita".

[kriste]

Niin ja kivijalka tietenkin suoristetaan, unohtui näkojään mainita

[Tomppa]

Tsekkaappa vaikkapa http://www.bullerby.fi tai tämänkin palstan projektiosiosta vaikkapa tuota Launosten aseman kunnostusta.Kyllä kohtalotovereita löytyy isommassa ja pienemmässä mittakaavassa tältäkin palstalta useampia.Tsemppiä projektiin!

[MM]

Kuuden vuoden kokemusta:

Hyvältä kuulostaa linjanne.

Vähitellen oppii ajattelemaan, että talon rakentaminen alkoi vuonna x eikä se ole vielä valmis. Eikä mitään kiirettä olekaan, kun vesikatto ym aivan välttämättömät on saatu kuntoon. Sitten vain pikku hiljaa sitä mukaa kuin jaksaa. Vähentää huomattavasti stressiä (=lisää jaksamista), kun ajattelee hommaa elämäntapana ja harrastuksena ilman mitään tavoiteaikatauluja.

Tarpeeksi lyhyet työpäivät ja siivoamiseen aikaa, se sekä parantaa turvallisuutta että töiden sujuvuutta. Ja siistillä työmaalla viitsii vaikka polttaa joskus kynttilääkin ä siemaillen samalla kun suunnittelee.

Tehdään tästä siis hauska harrastus niin pitkälle kuin mahdollista. Onhan toki välillä ikävämpiäkin vaiheita, mutta pyritään pitämään hauskana silloin kun onnistuu. Hankkeita voi jättää kesken kun tympii ja tehdä vaihteeksi jotain muuta. Kurjalla ilmalla ei tehdä ulkotöitä ellei ole taivaan pakko.

Keskeneräiseen tottuu ja siitä oppii jopa pitämään, keskeneräinen on täynnä mahdollisuuksia! Valmis on jo helposti vähän niinkuin valmiiksipureskeltu.

[Oto Hascak]

Lattioissa ei ollut lisäeristeitä ollenkaan eli lankkujen alla oli sitten tuuletustila ja multaa. Multa kaivettiin pois ja vaihdettiin soraksi. Nyt kun lattiat on auki niin vaihdetaan hirret ja sitten lattioiden kimppuun. Talossa ei siis olisi pystynyt asumaan ellei alapohjaa olisi laittanut heti kuntoon, siellä makasi vesi ja tilanne paheni koko ajan. Kivijalat liikkuivat peloittavan nopeaa vauhtia. Nyt ei pohjalle enää vettä pääse (pihaa muokattu ja varovasti salaojitettu). Lankkujen alle on nyt tarkoitus laittaa selluvillaa.

Multapenkki... Sora alimmaiseksi kapillaarikatkoksi. Soran päälle lecapapu alimman hirren alareunan korkeuteen asti. Päällimmäiseksi selluvilla. Kierrättekö ainoastaan rakennusten seinustat villalla vai meinaatteko villoittaa koko alapohjan? Entäs tuuletus..?

meillä myös perinnerakentamisen asiantuntija antanut neuvoja kunnostukseen.

Oliko muuten Koiranen?

[fauwee]

Maijan ja eskon taloprojekti

[kriste]

Ihana nähdä että on meitä "hulluja" muitakin

Otolle: Siis on siellä alapohjassa tuuletustila. Eli alinna on ollut ruokamultaa sitten tuuletustila sitten lattianiskat ja lankut. Nyt tuo ruokamulta on kaivettu pois ja tilalle laitettu salaojasoraa tjms, tuuletusväliä kyllä pitäisi jäädä riittävästi, tarkkaa mittaa en muista (useinta kymmeniä senttejä). Siihen sitten laudat joiden päälle tuulensuojalevy, selluvillaa, (terva?)paperia ja lankut. Ja tietenkin siis ne lattianiskat, tukia parannellaan eli laitetaan sinne betoniharkkopilareita, ennen on olleet vain tukit kivien päällä lattiaa kannattelemassa. En nyt tiedä osasinko riittävän hyvin selittää tuota, kun on enemmän nuo miehet tuota varsinaista rakennetta miettineet. Kylpyhuone tehtään tietenkin kelluvaksi ja sinne seinät tehdään harkoista.

Ei ole kyseessä Koiranen, en tiedä haluaako kyseinen asiantuntija julkisuutta tämän kautta, joten en viitsi nimeä julkistaa

[Oto Hascak]

Siis on siellä alapohjassa tuuletustila. Eli alinna on ollut ruokamultaa sitten tuuletustila sitten lattianiskat ja lankut.

Tuo rakenne on kaikessa lyhykäisyydessään multapenkki. Rossipohja on hieman erilainen rakenteeltaan, tuulettuvia kuitenkin molemmat.

Nyt tuo ruokamulta on kaivettu pois ja tilalle laitettu salaojasoraa tjms, tuuletusväliä kyllä pitäisi jäädä riittävästi, tarkkaa mittaa en muista (useinta kymmeniä senttejä). Siihen sitten laudat joiden päälle tuulensuojalevy, selluvillaa, (terva?)paperia ja lankut. Ja tietenkin siis ne lattianiskat

Eli multapenkki on muutettu/muutetaan rossipohjaksi?

En nyt tiedä osasinko riittävän hyvin selittää tuota, kun on enemmän nuo miehet tuota varsinaista rakennetta miettineet.

Ei selityksessä välttämättä mitään vikaa ole, täällä on vaan tyhmä mies selitystäsi tulkitsemassa!

Ei ole kyseessä Koiranen

Tapani Koiranen on siis Pirkanmaan maakuntamuseon perinnerakentamismestari.

[Pekka Huhta]

Meidän talo on tehty 1919. Taloa oli asunut vuodesta 1939 sama ukko, joka kuoli just vähän vaille satavuotiaana. Yhdestä pitkästä omistajasta oli se hyöty, että muuttoremontteja sinne ei oltu tehty. Edellinen iso remppa oli 1962, jolloin oli purettu uunit ja laitettu keskuslämmitys ja 1983 jolloin oli tehty sisävessa ja pieni suihkukoppi.

Me laitettiin yksi huone kuntoon ennen muuttoa sillä ajatuksella että jossain pitää voida asua kun remppaa rupeaa tekemään. Yläkerralle ei oo vieläkään tehty mitään, asutaan vaan täyttä häkää. Keittiö on tehty valmiiksi, mutta kylppäriä ei vieläkään. Jonain päivänä se tulee sekin valmiiksi.

Kirjoitin ennen taloon muuttoa ittelleni talon kuntoarvion ja kunnostussuunnitelman, ja oon hämmästynyt kuinka hyvin se kuntoarvio sattui kohdalleen. Kunnostussuunnitelmassa en onneks kirjannu aikataluluja, olis voinu näin jälkikäteen hiukan nolottaa

Rahaa on palanut karkeasti ottaen kymppi vuodessa remontointiin vaikka näyttää ettei mitään o tapahtunut

Pekka

[MM]

Vanhemmista valokuvista huomaa, että kyllä sitä muutostakin tapahtuu. Sitä eí vain itse huomaa kun koko ajan siinä asuu ja pikkuhiljaa tekee. Se on niin kuin lasten kasvaminen, harvemmin tapaavat tuttavat huomaavat, itse ei. Muuten kuin niistä valokuvista.