Ämerikan Eno

Ilmoita omasi tai naapurin rintamamiestalo-projekti. Laita myös linkki kuviin tai kotisivulle mikäli sellaiset on.
OJH
Uusi jäsen
Viestit: 6
Liittynyt: Ma Syys 01, 2014 5:26
Paikkakunta: Winterpeg

Ämerikan Eno

Viesti Kirjoittaja OJH »

Terve vaan, ensimmäinen viesti foorumille. Jostain syystä en ole löytänyt tänne aiemmin.

Ensin pieni alustus. Muutin Winnipegiin Kanadaan 2006 elokuussa, naisen perässä tottakai. Morjens jos joku tunnistaa. Talon ostoon "jouduimme" kevät talvella 2008 kun vuokrakämpän vuokra pompsahti. Melkoisen vaiheilun, remontoitavan loftin, uuden halpistalon ja vanhojen lähiötalojen välillä, jälkeen tulimme laittaneeksi tarjouksen vetämään 1913 rakennetusta 110 neliön siirtomaatyyppisestä talosta. 2,5 kerrosta ja kellari. Vain kaksi keskimmäistä kerrosta asumiseen viimeistellyssä kunnossa, 55 neliötä per kerros. Tontti on 30 x 100 jalkaa, eli suunnilleen ulkomaan postimerkin kokoinen, mutta sijainti on aivan loistava. Tästä on kaupungin keskustaan 4 km, mutta ei mitään slummia. Peruskoulu on noin 300 metrin päässä ja ruokakauppaan ajaa 10 minuuttia polkupyörällä. Tämä talo oli ollut jonkin aikaa markkinoilla ja muutaman tarjouskilpailun väsyttämänä alkoi ne vähemmän seksikkäät vaihtoehdot kiinnostamaan. Vaimo myöhemmin muistutti meidän ensimmäisestä talon katsastuksesta itse itseäni lainaten "Tää on just tämmönen talo, missä makaan aamukahdelta sängyssä valveilla ja odotan milloin jotain hajoaa seuraavaksi". Ehdoiksi tietty laitettiin, että kaikki kodinkoneet kuuluvat kauppaan ja kuntokartoitus tehdään ennen paperien allekirjoittamista. Suureksi yllätykseksemme myyjä hyväksyi meidän tarjouksen ja homma lähti rullaamaan.

Talon kuntokartoitus oli jotain aivan muuta mihin olen aikaisemmin törmännyt. Eihän se paljon maksanut, mutta ne rahat menivät silkkaan paskaan. Tarkastus oli lähinnä ilmiselvien asioiden kanssa nyhväämistä, jotka jopa minun harjaantumaton silmä, tai otsa, näki jo omien visiittiemme aikana. Tuli sitten maksettua $700 paikallisen rahastusbisneksen oppitunnista. Pätevä kuntokartoitus olisi auttanut todella paljon koska ihan kaikki täkäläiset rakennusratkaisut eivät olleet tuttuja. Kaikesta huolimatta, tai aikaisemmin mainittujen tarjouskilpailujen väsyttämänä, päätimme kämpän kelpaavan.

Avaimet saatiin Toukokuun 5. 2008 ja pääsimme muuttamaan. Ilma oli lämmin ja illalla juotiin oluita "uuden" talon verannalla.

Muuton jälkeen alkoi remontti. Ensin laitettiin sisääntuleva sähkö uusiksi. Vanha systeemi oli 60 ampeerin tai itse asiassa alkuperäisen 40 ampeerin paneelin ja myöhemmin lisätyn 20 ampeerin McGyver-viritys. Palkkasin duunin kautta tuntemani sähkärin laittamaan uuden sisääntulon, 200 ampeerin paneelin, uudet pistorasiat, valokatkaisijat ja muutamia pikkuduuneja. Pienen kusetuksen jälkeen saimme melkein kaiken tehdyksi. Oppitunti 2. paikallisesta ammattimiesten toiminnasta. Sitten tuli kesä, duunikiireet sun muuta touhua, eikä oikein ollut rahaakaan. Suomessakin tuli käytyä lomalla syyskuun alussa. Syksyn tullessa piti koittaa startata kiertoilmalämmitin ja se perkule kuulosti suunnilleen samalta kuin V8 olisi revitellyt kellarissa. Tyhmempikin ymmärsi, että uusi pitää saada ennen talven tuloa. Palkkasimme sitten luotettavimman oloisen LVI-firman laittamaan uuden "high efficiency" pannun ja sähköllä toimivan lämminvesivaraajan. $12,000.00 köyhempänä meillä oli hiano Lennoxin maakaasulla toimiva lämmityspannu ja sähköllä lämpeävä 40 gallonan lämminvesivaraaja. Kyllä taas kelpasi. Samaan syssyyn aloimme remppaamaan räystässysteemiä, koska ullakolle paistoi päivänvalo. Apua tuli appivanhemmilta rakennustelineiden, appiukon, lankomiehen ja työkalujen muodossa. Todella kettumainen projekti heilua 6 metrin korkeudessa telineillä purkamassa vanhaa paskaa ja laittamassa uutta puutavaraa ja alumiinikatetta (maan tapa) tilalle. Pieni vesisade, räntätuisku ja +2 asteen lämpö toivat suomalaisen kesän takaisin muistin kätköistä. Samalla tuli saatua oppitunti 3. paikallissista rakennustavoista. Vesi ei valu täälläkään ylämäkeen, mutta löytää tiensä tiivistämättömistä väleistä, eli räystäsränneihin pitää laittaa kaatoa ja saumat pitää tiivistää...

Siinä sitten jossain vaiheessa tuli sitten saatettua vaimoke siunattuun tilaan ja appivanhemmat saivat kiitospäivän lahjaksi odottamattoman uutisen isovanhemmuuden vääjäämättömästä lähestymisestä. Samalla tietty sitten paniikinomainen sisähommien vääntö, esimerkiksi kylppärin poistoilmatuuletin piti asentaa samoin tein. Ei siinä mitään, käy ja kukkuu edelleen.

Taas käytiin talviunille 2008-2009 talveksi. Pakkanen pani -40 kiukulla ja linnoituksemme pysyi yllättävän lämpimänä. Muutamana kylmempänä yönä lämmityspannun tuuletin joutui kovempiin hommiin, mutta lämpöä riitti. Helmikuun lopulla kävimme sitten pitkällä viikonloppureissulla sukulaisissa ja kotiin tullessa huomattiin keittiön katossa jotain kummallista. Se kummallisuus oli halkeama gyprokissa ja lähemmän tarkastelun jälkeen totesin gyprokin pehmeäksi. Gyprokin alla oleva laasti ja puulatta (lath and plaster) olivat myös märkiä. Pieni paniikki iski välittömästi ja seuraavaksi soitto luotto LVI-firman päivystykseen, että nyt tänne, pitää saada yläkerran vesi poikki. Taas pari satasta köyhempänä vuoto oli saatu loppumaan, mutta märkää oli jossain ns. riittävästi. Otin pari päivää vapaata duunista ja aloitin purkuduunit koska vakuutusyhtiöllä ei ollut mitään tätä vastaan. Märkää oli tosiaan riittävästi, yläkerran kylpyammeen alusta oli kastunut, välikatto oli märkä laajalta alueelta jne. jne. Onni onnettomuudessa oli, että ulkoseinän eristeisiin ei ollut päässyt vettä. Viimein paikalle saapui vakuutusyhtiön urakoitsija...uittu mitä spedejä! Annoin poikien kuitenkin ahertaa päivän verran ja purkaa kaikki kastunut tavara pois, eli keittiön katto ja yläkerran kylppäri ja kaikki siltä väliltä. Vakuutusyhtiö sitten ilmoitti, että voimme laittaa kylppärin alkuperäiseen kuntoon tai maksaa $X. Kiitin ja otin rahat. Oppitunti 4. älä missään nimessä päästä tunareita rakentamaan mitään kämppääsi. Palkkasin sitten harrastuksen kautta tuntemani nuoren rakennusduunarin remppaamaan kylppärin vauvakuntoon. Itsellä ei ollut aikaa, kun piti käydä tienaamassa rahaa vauvaa varten. jeesasin sen minkä ehdin ja kuskasin tavaraa rautakaupasta. Hiuksen hienoja eroja mm. vesieristämisen suhteen Suomen ja Kanadan välillä tuli esille tämän remontin aikana, mutta koska käytämme suihkualustaa, niin kuusivaneri, sementtilevy, Schluter-Kerdi ja laatta on pysynyt kuivana tähän saakka. Kylppäri saatiin käyttökuntoon 2 viikkoa ennen esikoisemme syntymää, eli ei tullut edes kiire.

KAtto piti tietty laittaa myös niin pian kuin mahdollista. Apivanhemmat tarjoutuivat maksamaan rakenustelineet koko talon ympäri koko kesäksi. Ei kiitos totesimme, pieni vauva talossa, Suomen sukulaiset tulossa kylään ja toi pirun räystäs on edelleen 6 metrin korkeudessa. Palkkasimme tutun suositteleman kattofirman duuniin. Sateisen kesän johdosta urakan alku venyi, mutta pojat hoitivat uuden vesikaton lopulta päivässä kun pääsivät meille asti.

Sitten tulikin hetken katkos remonttihommiin, kunnes 2011 kesällä purin vanhan autotallin ja rakensin uuden tilalle.

Seuraava remonttikohde oli kellari, josta olin repinyt hiirten syömät eristeet ja karmeat kovalevyseinät alas jo aikaisemmin. Tämä proggis alkoi 2012 syksyllä. Perus settiä täkäläisellä systeemillä. Lattia on valettu betoni, siihen päälle "salaojakelmu", seuraavaksi jäykkää solumuovia 1/2", siihen päälle 1/2" OSB, eli isolastuinen lastulevy. Lastuvelyn päälle sitten seinät 2x4 puutavarasta eristeeksi 120 mm kivivillaa, joka ei toki ole ihan riittävästi täkäläisten määräysten mukaan, mutta huomattava parannus aikaisempaan ei mihinkään verrattuna. Yritin pitää pientä hengitysrakoa eristeen ja betonin välillä, mutta seinä ei ole ihan luotisuora, eli jossain on 20-30mm rakoa ja toisaalla ei mitäään. Siihen päälle höyrysulut, jotka tosin tuulettuu ylöspäin ja gyprok. Tuulettu ylöspäin tarkoittaa, että höyrysulku on tiivistetty seinä yläjuoksuun, mutta ei perustusten betoniseinään. Perustukset hengittävät sisäänpäin, niin ajatuksena oli antaa perustusten hengittää. Itse asiassa tämä on vain puolet alakerrasta, mutta ensimmäisen puolen eristämisen jälkeen kämpän mukavuus talvipakkasilla on parantunut aivan järkyttävästi. Ilma on kuivempaa ja lämpimämpää noin mutulla eikä pannukaan ole joutunut puhaltamaan täysillä.

Viimeisimpänä tuli laitatettua uudet ikkunat viime Maaliskuussa. Jälleen aivan tolkuton parannus vanhoihin verrattuna, vaikka nämä eivät Suomi-standardeihin koskaan sopisikaan. Vinyylikarmit ja 3-kerros lasi jollain 13 mm ilmavälillä. Tosin, osa meidän ikkunoista oli alkuperäisiä 100-vuotta vanhoja.

Siinähän sitä historiikkia. Valokuvia seuraa.
Labyrint64
Jäsen
Jäsen
Viestit: 786
Liittynyt: Ke Elo 22, 2007 9:01
Paikkakunta: Lahti

Re: Ämerikan Eno

Viesti Kirjoittaja Labyrint64 »

Kertoile vaan lisää paikallisista rakennusmääräyksistä ja myös rakennusvirheistä. On mielenkiintoista lukea miten toisella puolella maailmaa asutaan.
lauri.l
Jäsen
Jäsen
Viestit: 147
Liittynyt: Ke Touko 08, 2013 0:02
Paikkakunta: oulu

Re: Ämerikan Eno

Viesti Kirjoittaja lauri.l »

Joo lisää vaan tarinointia talosta, varsinkin se kellariosio kiinnostaa :wink: .

Ja kuvia heti kun kerkiät :-D
Jenkka
Jäsen
Jäsen
Viestit: 331
Liittynyt: Ti Joulu 25, 2012 13:02
Paikkakunta: Espoo

Re: Ämerikan Eno

Viesti Kirjoittaja Jenkka »

Milenkiintoista on.. Laitahan mökistä kuvaa, niin saadaan ihmetellä. Kahvi meinasi jo mennä väärään kurkkuun noista vinyyli-ikkunoista:)....tai mikä niistä sitten sen "epäaidompia" tekee verrattuna meidän alumiiniulkopuitteisiin.

Ikkunoita olen tässä itsekin sairaslomalla olkapääleikkauksen jälkeen (pelkästään) vasemmalla kädellä rapsutellut ja huoltomaalannut. Ilmeisesti sulla ne vanhat ikkunat oli tulleet todella tiensä päähän?

Mitäs toillaisen n. 150-160m2 vanhan talon lämmittämiseen palaa paikallista valuuttaa ja mikä on kaasun / sähkön hinta?
Isä ja lapset asuvat Espoon viimeistä purulaatikkoa vm. 1965 :)
OJH
Uusi jäsen
Viestit: 6
Liittynyt: Ma Syys 01, 2014 5:26
Paikkakunta: Winterpeg

Re: Ämerikan Eno

Viesti Kirjoittaja OJH »

Aloin kaivelemaan kuvia ja nukahdin olohuoneen lattialle, mutta kuvia on tulossa.

Hauskimmat, ja ehkä haitattomimmat "erikoisuudet" täällä on tietenkin höylätyn puutavaran käyttö runkopuissakin, eli 2"x4" on itse asiassa 38 mm x 89 mm ja kaikki on mitallistettua tavaraa. Pituudet joko "stud length" 92 5/8" jos rakentaa 8'/2440 mm seinää ja siitä jalka kerrallaan pidempää aina 16'/4878 mm asti. Pitkää tavaraa ei saa kuin erikoistilauksella ainakaan näistä lähikaupoista ja sama pätee sahalaatuun sekä vajaasärmään. Tai vajaasärmää ei välttämättä tuoteta lainkaan. Toisaalta, kaikki on standardimittaista joka auttaa varsinkin uuden rakentamisessa kun mitään ei tarvitse sahata työmaalla jos vähänkään miettii mitä tekee.

Rakennusmääräyksistä sen verran, että itse saa tehdä mitä vain. Esimerkiksi meidän sähkötöihin otin luvat niin, että sanoin tekeväni kaiken itse ja se on OK paikallisille viranomaisille. Jos palkkaa ammattimiehet hommiin, niin he joutuvat ottamaan luvat ja homma mutkistuu. Toisaalta, minä vältän lupien ottamista viimeiseen saakka. Autotalliin tein sähköt ihan oikeasti itse ja se tarkastettiinkin virallisen kaavan mukaan ja tarkastaja kehui jopa sähkötöiden laatua, mutta eipä noissa simppeleissä sähkötöissä ole mitään erikoista. Mitään erikoisempaa kun pitää tehdä, niin palkkaan pimeästi tuttuja tai suositeltuja ammattilaisia hommiin.
OJH
Uusi jäsen
Viestit: 6
Liittynyt: Ma Syys 01, 2014 5:26
Paikkakunta: Winterpeg

Re: Ämerikan Eno

Viesti Kirjoittaja OJH »

Ja sitten niitä kuvia, mitä sattuu olemaan. Dokumentointi ei aina toimi näissä kotihommissa.

Kuva

Etupihan puolelta syksyllä 2013. Maalaaminen on edelleenkin vaiheessa.

Kuva

Kellari villoilla

Kuva

Rakentajan urheilujuomaa

Kuva

Kellarissa levyt seinillä. Huone on kapea, toi oven aukko on jonkun 1150 mm leveä.

Kuva

Maalia ja kattopaneleita kiinni

Kuva

Listat puuttuu

Kuva

Alakerran toinen puoli, joka on seuraavana ohjelmassa. isoin haaste on putkihommat.
Avatar
tuuma
Jäsen
Jäsen
Viestit: 17209
Liittynyt: Su Kesä 05, 2005 22:17
Paikkakunta: TUUSULA

Re: Ämerikan Eno

Viesti Kirjoittaja tuuma »

Belgialaista kuplajuomaa, Iittalan lasista Kanadassa, OSB -levyjen lomassa :-D Ei voi ainakaan patriotismista syyttää :-D

Hienoa jälkeä ainakin tullut silti. Miten/millä olet kitannut saumat/ruuvit piiloon, niin pirun siistiä ja tasaista pintaa! Millainen mahtaa olla kosteus sielläpäin kellareissa tai salaojitus, vai onko vain niin että maaperä semmoinen ettei tarvi sen suuremmin pohtia.

Mukavaa luettavaa näin jo ensimetreillä eli älä unohda meitä tänne peräpohjolaan :-)
-En tee virheitä, ne teen tekemättäkin...
OJH
Uusi jäsen
Viestit: 6
Liittynyt: Ma Syys 01, 2014 5:26
Paikkakunta: Winterpeg

Re: Ämerikan Eno

Viesti Kirjoittaja OJH »

Jenkka kirjoitti:Milenkiintoista on.. Laitahan mökistä kuvaa, niin saadaan ihmetellä. Kahvi meinasi jo mennä väärään kurkkuun noista vinyyli-ikkunoista:)....tai mikä niistä sitten sen "epäaidompia" tekee verrattuna meidän alumiiniulkopuitteisiin.

Ikkunoita olen tässä itsekin sairaslomalla olkapääleikkauksen jälkeen (pelkästään) vasemmalla kädellä rapsutellut ja huoltomaalannut. Ilmeisesti sulla ne vanhat ikkunat oli tulleet todella tiensä päähän?

Mitäs toillaisen n. 150-160m2 vanhan talon lämmittämiseen palaa paikallista valuuttaa ja mikä on kaasun / sähkön hinta?
Yritettiin saada tarjousta sekä puisista, että alumiini/puu ikkunoista, mutta firmoja ei kaupanteko kiinnostanut. Vanhat ikkunat olivat ns. kalifornia ikkunoita, eli amerikkalaisita elokuvista tuttuja ylösliukuvia ikkunoita. Näistä suurin osa oli joskus 70-luvulla asennettuja ja ne olivat onnettomia alumiinisia kahden lasin virityksiä, joissa ei oikeastaan ole mahdolista käyttää kunnon tiivisteitä. Osa oli alkuperäisiä puuikkunoita, jotka nekin samaa ylösliukuvaa mallia eikä niissäkään ollut tiivisteitä, muuten kuin mun laittamaan silikonia vähän vetoa rajoittamassa. Eli emme romuttaneet mitään hienoja 100-vuotta vanhoja ikkunoita. Asumismukavuus parani huimasti eikä ohiajavien autojen melu kuulu enää sisälle kun ikkunat ovat kiinni.

Mutta juu, seuraavaksi on ohjelmassa kellari osa 2, alakerran vessa ja eteiskäytävän lattia. Julkisivun maalaus on tosiaan vielä vaiheessa kun on joutunut korjailemaan puista julkisivua useammassakin kohdassa kun on päässyt mätimään. Jos tässä pysytään pidempään, niin ullakon viimeistely on jonkin aikavälin ohjelmassa. 3,5 kerrosta viimeisteltyä ja asuttavaa tilaa olisi ihan jees. Tämän talon ylläpito oli ollut todella heikossa kunnossa varmaan vuosikymmeniä, eli pientä hommaa on jatkuvasti.

Melko isona erikoisuutena on seetripuiset runkopuut. Jos mitään puuta pitää sahailla tms. niin aina tuoksuu hyvälle. Suurimpana ongelmana on vanhat sähköt, joista ei voi koskaan olla satavarma, mutta niitä tulee korvattua uudella sitä mukaa kun tulee tehtyä remppaa. Ullakolla on myös "pieni" ongelma vermikuliitti eristeen muodossa. Joku idiootti oli aikaisemmin levitellyt vermikuliittia lasivillan päälle ja väleihin. Vein näytteen labratestiin ja tulokset olivat negatiivisia asbestin suhteen, mutta asbesti ei ole ainoa riski ton kaman kanssa koska se pölyää todella pahasti jos sitä lähtee sekoittelemaan ja pöly jää keuhkoihin jumiin melkein asbestin veroisesti. Olen vielä kahden vaiheilla, että teenkö eristeen poistotyön itse, vai palkkaanko jonkun muun tekemään homman isolla rahalla. Ullakon eristäminen asiallisemmin olisi iso parannus yläkerran asumismukavuuteen, vaikka nykyiselläkään ei ole isoja ongelmia.

Talvella palaa rahaa joku C$360/kuukaudessa, mutta tohon kuuluu lämmityspannun ja varaajan laina mukaan. Täällä paikallinen sähkö- ja kaasulaitos tarjoaa edullista lainaa jos remontoi vanhoja taloja energiatehokkaammiksi, koska he voivat sitten myydä energiaa jenkkeihin. Nyt meidän sähkö- ja kaasulaskussa on sitten lainalla asennetut uudet ikkunat. Lasivillaeristettä saisi ilmaiseksi jos eristää standardien mukaan, mutta minä eristän mieluummin kivivillalla koska se on paloturvallisempaa vastustaa homehtumista paremmin eikä hiiret sun muut viihdy kivivillassa yhtä hyvin kuin lasivillassa. Tai näin olen antanut itselleni kertoa.
Avatar
PanuP
Jäsen
Jäsen
Viestit: 364
Liittynyt: La Joulu 14, 2013 20:36
Paikkakunta: E-P

Re: Ämerikan Eno

Viesti Kirjoittaja PanuP »

Pentele että on mukava lueskella välillä tällaista toisenlaista raksajuttua.

Mulla olisi mahdollisuus viettää 2-3kk Kanadassa ja rakennushommiinkin pääsisin yhden paikallisen urakoitsijan mukaan. Olisi tosi hieno päästä tutkailemaan juurikin noita eristys-, ilmanvaihto, lämmitys- ja muitakin systeemejä, että miten siellä toimitaan. Siellä kuitenkin kun talvikin on oikea talvi.

Mutta kun on tuota jälkikasvua siunaantunut ja talvella tulee lisää, niin eihän tästä mihinkään pitkälle reissulle voi lähteä :?
Ves_ku
Jäsen
Jäsen
Viestit: 881
Liittynyt: Su Touko 04, 2008 23:35
Paikkakunta: Valkeakoski

Re: Ämerikan Eno

Viesti Kirjoittaja Ves_ku »

http://www.youtube.com/user/mrfixit2000 pitkään jo seuraillu Kanadaan muuttaneen ukon videoita jotka aika pitkälti keskittyy rakentamiseen ja remontointiin Kanadassa. Ihan mielenkiintoista katseltavaa. Vinyyliverhous ainakin tuntuu olevan kovassa huudoosa siellä päin.

Paina ihmeessä rapsaa tänne kuinka sielä rakennellaan. Reilu vuosi sitten kävinkin Torontossa ja en millään voinut olla kiinnittämättä huomiota eroihin pientalojen rakentamisessa Suomi vs. Kanada. Samalla reissulla tuli käytyä myös USA:n puolella ja sen ainakin voin sanoo , että kyllä teillä pohjoisessa on hommat kuosissa ihan niin kuin täällä kotonakin :lol:

ps. Miks ne ulko-ovet aukee sisälle päin? :roll:
Kun Savolainen puhuu siirtyy vastuu kuulijalle. Koskee tässä tapauksessa myös Hämäläistä.
Jenkka
Jäsen
Jäsen
Viestit: 331
Liittynyt: Ti Joulu 25, 2012 13:02
Paikkakunta: Espoo

Re: Ämerikan Eno

Viesti Kirjoittaja Jenkka »

Ihan offtopic, mutta miltäis noi "leftyn" ulkoilutusmaastot siellä päin näyttävät ja tuntuvat meikäläisiin verrattuna? Onko kotoa pitkäkin matka lähimmälle single- trackille?

....siis kun huomasin tuon cannondalen roikkuvan tuolta katosta.. :idea:
Isä ja lapset asuvat Espoon viimeistä purulaatikkoa vm. 1965 :)
Jenkka
Jäsen
Jäsen
Viestit: 331
Liittynyt: Ti Joulu 25, 2012 13:02
Paikkakunta: Espoo

Re: Ämerikan Eno

Viesti Kirjoittaja Jenkka »

Niin ja talohan näyttää tosi kodikkaalta ja meikäläiseen katsantokantaan todellakin kunnossapitämisen arvoiselta. Mikä tuon talon historia on? Onko sen rakentanut joku vanhan mantereen maahanmuuttaja?
Isä ja lapset asuvat Espoon viimeistä purulaatikkoa vm. 1965 :)
OJH
Uusi jäsen
Viestit: 6
Liittynyt: Ma Syys 01, 2014 5:26
Paikkakunta: Winterpeg

Re: Ämerikan Eno

Viesti Kirjoittaja OJH »

Jopas jäi tämä aihe paitsioon talveksi. Kellariremontti piti laittaa tauolle, kun putkareiden tarjoukset olivat "vähän" liian kovia. Pitää miettiä, että tarvitseeko laittaa kellariin mitään vesijuttuja, vai pitää tila kuivana pesukonetta lukuunottamatta. Sen sijaan, kun jotain pitää olla jatkuvasti meneillään, aloin remontoimaan vinttiä, koska eristeet ovat heikot ja vanhat sähköt ei niin turvallisia. Homma alkoi siivoamisella, eli edellisten vuosikymmenten romut sun muut pois sieltä. Ensin noin kaksi kuutiota "irtosälää", seuraavaksi lattialaudat, sellainen 2-3 kuution läjä ja sitten itse hauska homma, eli 34 suht tiukkaan pakattua jätesäkillistä lasivillaa. Viimeinen haaste on irtoeristeen imurointi, jota ei onneksi ole kovin paljon. Irtoeristeen kanssa oli vähän jännät paikat koska se voi sisältää asbestia, mutta labratestin perusteella tavarassa ei ole asbestia. Siinä olisi mennyt remonttibudjetti taas pariin kertaan jos olisi pitänyt asbestimiehet palkata hommiin. Varsin kettumaista kamaa se on joka tapauksessa ja isolla tuulettimella pidän vintin alipaineisena ettei pöly kulje asuinkerroksiin. Pölyltä on tietty suojauduttava kun tekee töitä vintillä. Ensi viikonloppuna imuroin irtokaman pois. Käytän pölyneroitinta ja imuri on takapihalla, josta putket vain vintille siistin 100 mm reiän kautta.

Vinttiremontin suunnitelma saattaa vielä muuttua, mutta päätavoite on eristyksen parantaminen ja vanhojen sähköjen laittaminen turvalliseksi. Jos näyttää siltä, että rakenteellisesti onnistuu, niin sinne saisi ehkä 30 neliötä lisää käyttökelpoista huonetilaa ja jonkin verran varastotilaa.

Pitää vähän lueskella eristyksestä tossa eristysketjussa. Helpoin olisi tietty laittaa vaan 500 mm vuorivillaa välipohjaan ja palata takaisin kellariremontin pariin.

Kuvia tulossa.
warixenjalka
Jäsen
Jäsen
Viestit: 1485
Liittynyt: Pe Syys 04, 2009 18:26
Paikkakunta: Kotka

Re: Ämerikan Eno

Viesti Kirjoittaja warixenjalka »

Onko teillä siellä Cänädässä ekovillaa tai vastaavia tarjolla?
- Puolihullu varttisavolainen -
Avatar
lmfmis
Jäsen
Jäsen
Viestit: 3553
Liittynyt: Pe Huhti 17, 2009 10:49
Paikkakunta: Espoo
Kotisivu: http://www.rintamamiestalo.fi/viewtopic.php?f=9&t=8430

Re: Ämerikan Eno

Viesti Kirjoittaja lmfmis »

Eiköhän tuo ekovilla ole amerikkalainen keksintökin.

http://en.m.wikipedia.org/wiki/Cellulos ... insulation
Vastaa Viestiin