Hengityssuojain päähän ja kuistin kattoa repimään. Lahoa höttöpuuta löytyi, samaten sienikasvustoisia sementtisäkkejä. Onneksi laho on kupsahtanut jo vuoskymmeniä sit kosteuden puutteeseen, luultavasti peltikaton asentamisen aikoihin.
Pitää joskus kun jaksaaviitsii poistaa kaikki lahopuu ja ujuttaa väliin uusia lautoja. Eipä onneksi ole kaikista akuutein ongelma tuokaan. Purkaisin koko huteran kuistin ellei talo olisi suojelukohde.
Lattiasientä voi poimia sekä keväisin että syksyisin.
Lemuria on hävitettävä. Tänään (jos motivaatio riittää) pistän kaasunaamarin päähän, hanskat kätehen ja revin varastohuoneen pahvit, listat sekä lastulevyt hiiteen, jonka jälkeen lattia ja sen alla löyhkäävä kivivillakin saavat menolipun pihalle. Kattopahvin päältä löytyikin jos jonkinnäköistä hiirenpesää.
Teoriani siitä että talon laatu heikkenee mitä lähemmäs kuistia päästään näyttäisi pitävän paikkansa: Lemurian seinät ovat sekalainen seurakunta vanhoja ulkoseinälautojen pätkiä punamultamaaleineen, elikoiden järsimiä reikäisiä lankkuja, valumuottimateriaalia ja ilmeisesti muutakin jätepuuta. Myös lattian alla möllöttävä betonilaatta on komeasti vinossa, muutaman sentin valu hiekkakasan päälle ei ilmeisesti ollutkaan aivan niin vakaa rakenne kuin toivottiin.
Mitähän tuolle nyt tekisi? Ajattelin naputella lattian takaisin paikoilleen ja jättää tilan eristämättä ja pahvittamatta - kyseessä kuitenkin on vanhan ulkoseinän ulkopuolelle rakennettu lämmittämätön varasto, joten tokkopa talon energialuokka tuosta enää laskee. Aiheuttaako eristeen poistaminen jotain kosteusriskejä?
Lattiasientä voi poimia sekä keväisin että syksyisin.
Sehän lähti sit tehokkaasti kun otti sorkkaraudan ja rautakangen käyttöön. Lattian alta paljastui:
-pöljästi tehty valu joka kallistuu keskelle huoneen lattiaa (ilmeisesti korjattu vinoon mennyttä laattaa toisella vinoilulla, tuloksena V)
-mineraalivillaa
-erinomaisessa kunnossa säilyneitä Paraisten Kalkin mineraalivillasäkkejä
-syksyn lehtiä
-sahanpurua (jota oli kai käytetty mineraalivillan loputtua)
-hometta!! ai pahus, taitaakin olla vaan laastinrippeitä. Jotain valkoista töhkää parin laudan pohjassa kuitenkin, melkein voi nyt sanoa että unelmatalosta painajainen.
ja ties sun mitä kamalaa roskaa. Nyt on sit betonilaatalla lattia ja lankut pihalla kasassa, pitänee kantaa suojaan ennen sadetta. Huomena sit siivoten että myyräkuumeista ja hämähäkinseiteistä pääsee eroon, ja myöhemmin laudat takaisin paikoilleen. Eivät edes murtuneet kovin monet irroitustyössä.
Alkuperäiset oulutapetitkin lojuvat nyt riekaleina pihalla. 60-70 vuotta kestivät ennen kuin joku barbaari tuhosi ne parissa tunnissa, voi voi. Ja vielä ihan turhaan, sillä pinkopahvien alta ei edes paljastunut ylläreitä.
Lattiasientä voi poimia sekä keväisin että syksyisin.
Jorkkeli kirjoitti:Mitähän tuolle nyt tekisi? Ajattelin naputella lattian takaisin paikoilleen ja jättää tilan eristämättä ja pahvittamatta - kyseessä kuitenkin on vanhan ulkoseinän ulkopuolelle rakennettu lämmittämätön varasto, joten tokkopa talon energialuokka tuosta enää laskee. Aiheuttaako eristeen poistaminen jotain kosteusriskejä?
Mulla on semmoinen kutina, että se poistaa ne kosteusriskit. Ainakaan kosteus ei enää jää hautumaan villojen ja yms pinnoille / sisään. Rakenne varmaan tuulettuukin jostain rakosista sen verran, ettei tarvitse pelätä kosteusriskejä, vai?
Jorkkeli kirjoitti:Mitähän tuolle nyt tekisi? Ajattelin naputella lattian takaisin paikoilleen ja jättää tilan eristämättä ja pahvittamatta - kyseessä kuitenkin on vanhan ulkoseinän ulkopuolelle rakennettu lämmittämätön varasto, joten tokkopa talon energialuokka tuosta enää laskee. Aiheuttaako eristeen poistaminen jotain kosteusriskejä?
Mulla on semmoinen kutina, että se poistaa ne kosteusriskit. Ainakaan kosteus ei enää jää hautumaan villojen ja yms pinnoille / sisään. Rakenne varmaan tuulettuukin jostain rakosista sen verran, ettei tarvitse pelätä kosteusriskejä, vai?
Noinhan sitä vois pöljempi (eli itsekin) ajatella, että muhiva kosteus poistuu, hyvä että joku muukin on samaa mieltä. Laatta on tosiaan valettu siten, että kosteus valuu sen keskelle, ja siinä keskellä olikin pari wanhaa homelänttiä lautojen pohjissa. Alkuperäinen rakenne oli kohtuullisen hirveä pullo ja kosteuden säilyttäjä (niin pullo kuin tuollaisessa harakenpesässä voi olla), jatkossa eristeet pois ja laitetaan tuulettuva lattianpinta.
Lattiasientä voi poimia sekä keväisin että syksyisin.
Ullakon ylimääräinen hajunlähde taisi selvitä: pikkuhuoneen ja katon välissä on suht umpinaisia rakenteita, joissa puru yltää muutaman sentin päähän vesikatosta. Suht kuiviltahan nuo näyttivät (koska peltikatto), mutta kondessivesiä on varmaan jonkin verran tihkunut vuosien varrella. Sorkkaraudalle töitä siis ja pikkuhuone atomeiksi.
On mielenkiintoista kuinka samat rakentajat ovat aloittaneet fiksuilla, kestävillä ratkaisuilla, mutta parin vuosikymmenen aikana unohtaneet tuuletusraot yms. rakenteista ja lopuksi tunkeneet mineraalivillan ja sahanpurun sotkua kourulla olevan laatan päälle rakennusjätteistä kyhätyssä huoneessa. Varmaankin naapurit neuvoneet nopeampia ja helpompia nykyaikaisia tapoja hoitaa homma.
Lattiasientä voi poimia sekä keväisin että syksyisin.
Rempparojekti etenee mainiosti: tuhosin yläkerran pikkuhuoneen ja valutin purut lattialle, nyt taas pääsee kattorakenteet hengittämään. Merkittäviä vaurioita tai edes tummentumia ei yläpohjasta onneksi löytynyt. Pikkuhuoneen laudoista muodostuukin uusi lattia Lemuriaan. Mineraalivillan, homeen ja läikkyneiden maitotuotteiden pinttämään hajuun tulee mukaan siis vanhojen purujen löyhkä, mikäs sen mukavampaa. Halvaksi tulee ku kierrättää lautoja vain talon sisällä paikasta toiseen, hähä.
Vanhan savupiipun kulmilta löysinkin sit vihdoin lahon kohdan katossa, päreet ja laudat ovat haurastuneet n. 10-15cm leveydeltä. En kuitenkaan jaksa stressata aihetta, koska vaurio on tapahtunut vähintään 30 vuotta sitten. Pitää kuitenkin tarkkailla tilannetta.
Lattiasientä voi poimia sekä keväisin että syksyisin.
Olen suorastaan huolestuttavan tehokas näissä hommissa, Lemuriassa on nyt uusi lattia. Taidan itse asiassa nimetä huoneen tästedes Tuoksuriaksi, koska 50-70v purujen keskellä muhineista laudoista tulee lähes miellyttävä aromi. Voikin keskittyä taas kaikkiin muihin hommiin, jotka pitäisi saada valmiiksi ennen talvea.
Mutta on tämä kyllä kylmä talo, etenkin tuo pilariperustainen vanhin osa rakennusta. Saas nähä miten on talviasuttavuuden suhteen, pitääkö linnoittautua lämpöisempään osaan taloa. Harmi kun tilan viimeisin ympärivuotinen asukas on puskenut koiranputkea jo 32 vuotta, mummolta olisi varmasti saanut hyviä vihjeitä talvesta selviytymiseen. Klapeja sentäs on riittävästi, tai ainakin toivon niin..
Lattiasientä voi poimia sekä keväisin että syksyisin.
Sitpä ropsahti ensimmäinen sähkölaskukin laatikkoon, ja Jyväskylän Energian fasistisiat haluavat sähköstä rahnaa KUUSI EUROA ja NELJÄ SENTTIÄ kahden kuukauden ajalta (plus tietty perusmaksut). Nyt äkkiä niitä aurinkopaneeleja pystyttämään.
Lattiasientä voi poimia sekä keväisin että syksyisin.
Käytinpä testeriä keittiön viikatteenterällä maadoitettuun pistorasiaan (joka ei ole ollut käytössä), ja laite totesi että "nolla puuttuu". Vanhat sähköt, lempiasiani. Kuinkahan edellisten omistajien jääkaappi on toiminut tuon kautta? Pitänee purkaa pahimmat palapelit pois ettei vahingossakaan kukaan tule tökkineeksi laitteita sähköiskupistokkeisiin.
Lattiasientä voi poimia sekä keväisin että syksyisin.