Taannoin eräs nykyäänkin täällä vaikuttava Pvalila lanseerasi ajatuksen että huone, huoneen sisään on hyvä ohjenuora.
Sitä olen märkätiloissa toteuttanut, soveltaen.
Ajatusasteella kun ajattelee niin ajatus on oiva: Jos jossain läträtään niin se jääköön siihen tilaan ja johdetaan kosteus/vesi viemäriin ja estetään se vesi totaalisesti pääsemästä muualle.
Se että ongelma on tuossakin se että aukotonta huonetta/tilaa on mahdoton käytännössä tehdä ja se että jos/kun tekee täydellisen tiiveillä materiaaleilla niin ansa on se että jos/kun lipsahtaa vesi väärälle puolelle niin siinä ns. toisessa (uloimmassa) huoneessa on oltava kosteuden pääsy ja haihtuminen turvattu että havaittavissa saa olla.
Ihan vain omakohtainen kokemus sikakalliista kaakelilujasta, jolla meitin kylppäri vanerivahvistuksella arvelluttaa sikäli että pihalle jääneet jäännöspalat kuplivat ekan talven jälkeen vaikka kuinka saivat märkätilatesteissä viisiä tähtiä... Minä en vain henkilökohtaisesti usko ennenkuin näen. Kovin ohut vesieriste on kaakelilujissa.
Mutta mutta, eipä nuo kylppärissä olevat toki sateessa ja tuiskussa olekaan mutta silti. Äkkipäätä laskin nykyajan kotkotukseksi nekin
Ikkunat sinne huone-huoneeseen lattiaan, seiniin ja kattoon olisi pitänyt laittaa niin saisi vainoharhainen nukkua rauhassa
e: Sertifioitu timpuri tuon toki toteutti mutta se että suomessa tehdään nykyään niin paljon vain sertifikaateilla ja papereilla niin se hirvittää melkeinpä eniten.
