Olemme iskeneet (ja suorastaan hullaantuneetkin) silmät -46 rakennettuun rintamamiestaloon, talo miellyttää todella, paikka on valokuviakin upeampi, unelma...mutta mutta. Hieman askarruttaa muutamat seikat talossa:
Tuuletusaukot kivijalasta on tukittu -76 kaikki samalla, kun on tehty tämä elintasosiipi (sauna, suihku, wc, pukuhuone), silloin on myös öljylämmitys vaihdettu suorasähköön.
Se oli ihmeellinen näky, että kivijalan "seassa" oli oikeita melkoisen isoja kiviä
Kivijalka oli kauttaaltaan ehjä, siistipintainen, kuiva.
Onko näin, että tuolla lattian alla muhii jotain vähemmän mukavaa kun ilmanvaihto on tukittu kokonaan pohjasta?
Talo on ollut tyhjillään syksystä saakka (peruslämmöt päällä, vesi katkaistu).
Sisälle mentäessä tuoksahtaa hieman (todellakin juuri ja juuri havaittavissa oleva haju), mutta tämä haju muistuttaa lähinnä ummehtunutta, tuulettamatonta taloa (talossa vanhoja vaatteita, rojua), niin ja kun sitten avaa tämän pannuhuoneen rautaoven, sieltä tulee selvä pistävä (ei maakellarimainen vaan ihan outo terävä, pistävä haju, ei oikein osaa hakea mitään kuvausta hajulle, on sen verta outo haju) Haju ei ole voimakas, mutta sen haistaa kuitenkin. Onko se jokin homeen haju vai?
Talo on ihan siinä originaalissa kunnossa muutoin.
Nämä talon omistajat ovat kuolleet, joten heiltä ei saa tietoja talosta sen enempää, vesivahinkoja ei talossa ole tiettävästi ollut missään vaiheessa kuitenkaan (perikunnan kertomaa).
Kylpyhuone ja sauna tuoksuu puhtaalle, raikkaalle. Vessa sille ittelleen, mutta syy siihen löytyneen siitä kun viemärit on kuivat.
Yläkerran makkari haisi justiinsa sille kun joku olisi jättänyt navettakenkänsä (sontaiset sellaiset) sinne.
Maalipinta suhteelliseen siisti, katto hyvässä kunnossa.
Mitä mielipiteitä, onko hullun hommaa lähteä ostamaan talo ja ruveta laittamaan se asuttavaan kuntoon?
Astummako sontaan jos lähdetään kauppoja tekemään?
Aurinkoisia kevätpäiviä kaikille!

