Ah, sama vanha Pvalila, tai siis, saako nykyään sanoa tuollaistakaan v sanaa sanoa...pvalila kirjoitti:Lämpimät onnitteluni hääparille (ja osanottoni isälle...).tuuma kirjoitti:Olin muuten hääkuvaajanakin, meni aivan munille, noin niinkuin suoraan sanottuna. Oli linssejä, salamaa, jne. Ihan amatööritouhua minulta. Vaikka hieman luinkin etukäteen niinJättäkää muutkin amatöörit kuvaamisen ammattilaisille, lyhyt neuvo
![]()
Noh, kuvia toki tuli mutten ollut ainakaan itse tyytyväinen kuvien tasoon, kuvattavat toki pelastivat paljon kun olivat niin häikäiseviä :)
Tytär meni siis avioon.
Ristus että sitä onkaan jo vanha!
Ei se tosiaan helppoa ole. Luulen, että hieman helpottaa, jos laukoo riittävän paljon ja käyttää riittävän laajaa kuvakulmaa: siitä voi sitten myöhemmin yrittää keskinkertaisista otoksista rajailla häiriötekijöitä pois.
Sulla oli muistaakseni 50 millin kiinteä, muovilinssiksi sinä sitä joskus haukuit. Sillä ei ehkä tule suoraan valmista mutta saapahan ainakin jotain talteen, mitä voi sitten yrittää jälkikäteen paremmaksi käsitellä. Pahin virhe on se, jos ei paina laukasinta tarpeeksi; sitä on paha jälkikäteen korjata.
Osuit niin oikeaan, jälleen.
Muovilinssi oli toisessa rungossa ja Tamron toisessa. Mullehan on jäänyt vähän noilta muilta jääneitä jätemateriaaleja.
***************
Aika ässänä ajattelin että liipaisen molemmilla mutta mutta... Se miten kuvaaja vs. amatööri eroaa kumminkin niin on se, ettei kaikkea silti ota huomioon. Ihmettelen yhä miten ammattilainen sen tekee.
Oli myöhästymistä, parkkipaikan etsintää, sadetta että epätietoinen kiire. Epätietoinen kiire on sellainen, ettei tiedä miksi on kiire vaikka se läsnä onkin
Hääseremonia jos typistetään muutamasta minuutista vielä lyhyemmäksi ei kyllä auta amatööriä sitten ollenkaan. Takana tuli jo seuraavia :) Itse sotkeutuneena ajatuksiin että juurikin muovilinssillä sarjatulta jne.
Summarum, elkää alkako hääkuvaajiks,i jos ette ole eka tyrineet
****************************
Ei sittemmin enää katastrofi, muuttunut hauskaksi muistoksi vain :) Ei ole ranteet auenneet, jäykemmiksi vaan hiljukseen muuttuneet...
****************************
Sopii tämä kerran kuukaudessa postailu, niin vähän enää tapahtuu.
Jessus että en uskonut sitä että vanhemmiten tunnit muuttuu päiviksi ja päivät vuosiksi ja sitten vuosikymmeniksi. Niin se vain näköjään on.

