Puolisen vuotta ollaan asuttu, ensimmäinen oma rmt. Rakennettu -57. Tasaisella savimaatontilla, salaojat/sadevedet uusittu 15 vuotta sitten edellisen omistajan toimesta. Sokkelin ulkopuoli tehty valitettavasti pelkällä patolevyllä, mutta tuntuu toimivan tarkoituksessaan moitteettomasti, myös pintamaan kallistukset sokkelin ympärillä tehty hyvin. (Nyt kevään tullenhan sen vasta itse käytännössä näemme...) Taloa remontoitu asiallisesti ihan lähivuosina, isoimpina mm. katto ja julkisivut ikkunoineen. Lähtötilanne tähän muuttaessamme oli siis hyvä.
Kellarissa on kuitenkin puolikkaan pohjan kokoinen varastohuone (entinen autotalli, jonka oviaukko korvattu ikkunalla ja luiska täytetty ilmeisesti vuosikymmeniä sitten), joka on tähän asti ollut vain kylmäkäytössä, mutta meillä olisi tarkoitus saada se ajoittaiseen käyttöön - lähinnä kotikuntosalia, rumpusettiä ja työkalujen yms. varastointia varten, eli ei mitään päivittäistä tuntikausien oleskelua. Marraskuun lopussa tilaan asennuttamamme ilmalämpöpumppu tuntuu toimivan huoneessa hyvin (talossa suora sähkölämmitys). Tällaiselta pohjalta siis ollut mietintää, kuinka rankalla kädellä tilaa _tarvitsee_ välittömässä mielessä remontoida - juuri nyt ei oikein laatan purku mahdu elämään, ulkopuolen auki kaivamisesta puhumattakaan kun siellä on jo kriittisimpien vesien suhteen toimiva asennus. Ja keittiöremontti tulossa lähitulevaisuudessa varsinaisesti kiireellisimpänä. Sisäänmuutto (kaupungista toiseen) oli olosuhteiden pakosta tehtävä pohjalta "nyt heti", joten emme päässeet hyödyntämään tyhjää taloa edes pienien remppojen toteuttamiseksi.
Varastohuone on eristämätön, maanvastaiset seinät pelkällä betonilla ja niissä on pahimmillaan aika paksusti vanhaa bitumia pinnassa. Lattiakin ilmeisen alkuperäinen, n. 5cm laatta + muovi ja alla hiekkakerros ennen savea. Lattia näyttää olevan ikäänsä ja rakennustapaansa nähden yllättävän hyvässä kunnossa. Pitkällä sivulla on ollut suoraan perusmuuria vasten muurattu ja umpeen rapattu tiilivuoraus - siis ilman minkäänlaista ilmarakoa (niinpä). Joku aiempi omistaja oli purkanut tästä vajaat pari metriä pois ja ilmeisesti perusmuurin bitumia oli osin poistettu tässä yhteydessä tältä osalta. Lattia on valettu tiiliseinän muurauksen jälkeen, tämä oli pääteltävissä siitä että puretulla osalla oli tiililinjan levyinen aukko muurin ja lattian välissä, jossa suoraan hiekka näkyvissä. Päätin purkaa jäljellä olevan tiilivuorauksen pois ihan jo siksi, että osittain purettu seinä ja täysin hapero rappaus olivat niin törkeän näköinen kokonaisuus. Alta sitten paljastui koskematon osa bitumista, joka on pahimmillaan aikamoista kuorrutusta. Valoin koko sivun matkalta paljastuneen 10-15 cm leveän raon halpana ja nopeana ensiapuna lattiamassalla umpeen (n. 5cm kerros), ettei maaperästä nouse kaikki ihan suoraan huoneilmaan. (Tämän mahdollinen purkaminen muun lattian mukana myöhemmin ei vielä pääse isommin harmittamaan.) Tämän jälkeen avoimesta lattian reunasta johtunut lievä maakellarin haju katosi käytännössä välittömästi, emmekä ole havainneet kellarissa mitään epäilyttävää. ILP on pitänyt kovemmillakin pakkasilla huoneen lämpötilan kohtuullisena (15-18 astetta), vaikkei ole edes varsinaisesti tehoja huudatettu.
Useampia kreosoottivaroituksia täältäkin lukeneena tietysti pelkän kevyen hengityssuojaimen kanssa seinää purkaessani hieman hikoilutti, joskaan en kajonnut bitumiin ollenkaan, kun selvästi käyttöikänsä loppupään tavoittanut tiilimuuraus ropisi lattialle hupaisan kevyellä päältäpäin koputtelulla. Seinästä ei kuitenkaan tunnu tulevan läheltäkään nuuskien minkäänlaista hajua, ei edes kosteaa tuntumaa. Tiedän että tämä ei ole todiste puhtaasta bitumista, mutta sinänsä jo helpotus, ettei ainakaan käryä nouse juuri avatustakaan osasta.
Nyt alan päästä jo melkein varsinaiseen kysymykseen. Ennen isompia käyttötarpeiden rakennuksia olisi hyvä tehdä pohjatöinä isoimmat pinta-alat sellaiseen kuntoon, jossa niitä kehtaa edes vilkuilla ilman jatkuvaa harmitusta rumista seinistä jne. Ajatuksena olisi nyt siis tehdä toistaiseksi mahdollisimman kevyillä toimenpiteillä tilasta "visuaalisesti miellyttävämpi" kuitenkin niin, että olemassaolevat rakenteet tulisi jätettyä sellaisenaan elämään omaa elämäänsä, kun kerran ovat jo 65 (tai ainakin 15) vuotta niin tehneet. Toisin sanoen antaa edelleen seinien ja lattian kuivua sisäänpäin, mutta niin ettei niitä tarvitsisi koko ajan tuijotella.
Vaihtoehtoja seinälle olisi omassa mielessäni kolme, alla helppousjärjestyksessä (huom. edelleen ideana enemmän tai vähemmän väliaikainen käyttömukavuus). Näihin kaipaisin kokemuksia/mielipiteitä, onko ollenkaan mielekästä.
1) Täysin betonipinnoista irralleen asennettu kevyehkö koolauskehikko (kiinnitykset kattoon/lattiaan) ja Huokoleijonat pintaan ilman mitään eristeitä, jättäen reilut tuuletusraot joka puolelle - onko puukuitulevy tällaiseen paikkaan lainkaan järkiperäinen ajatus edes tuuletettuna? ILP:n peruslämpö/kosteudenpoisto ja ilmanvaihto auttanevat asiaa, mutta riittääkö? Tässä olisi helppouden lisäksi se etu, että bitumiin ei tarvitsisi tässä kohtaa koskea muttei myöskään peittää sitä lopullisesti. Tämän pystyisi nikkaroimaan omilla puusepäntaidoilla jokseenkin ripeästi, eikä menisi eurojakaan ihan kohtuuttomasti. Jos tekisi pariin kohtaan vaikka pienet tarkistusluukut joista tarvittaessa näkee perusmuurin puolelle, siltä varalta että enemmän väliaikaisesta tulee tyypilliseen tapaan vähemmän väliaikainen. Tarvitseeko tämänkokoinen seinärakenne (n. 6,5x1,8 m levyä) koneellista apua tuulettuakseen kunnolla, vaikka olisikin täysin irrallinen, avonainen kotelointi? Tiedostan, että tällainen rakenne täyttää varmaan monen mielessä kuuluisien "omien viritysten" määritelmän
2) Seinän oikaisutasoitus ja rappaus/kalkkimaali tms. - tarttuuko mikään vesihöyryä läpäisevä tavara bitumin päälle kokonaisella seinäpinta-alalla? Tähän voisi vielä omatkin taidot riittää. Tässä sitten vain tuo bitumi hautautuu, mikä ei välttämättä ole pidemmän päälle hyvä.
3) Bitumin poistatus ja kalsiumsilikaattilevyt muuriin. Kallein, sotkuisin ja vaivalloisin vaihtoehto, mutta käsittääkseni tämä voisi toimia pidemmän päällekin, erityisesti jos tulevaisuudessa tarpeen tullen lattian mahtuisi purkamaan levyjen alta ja uusi valu onnistuisi "samoille seinille". (En näe mitään järkeä koko ulkopuolen uusimisessa eristeineen pelkästään osittaisen käytön takia, jos ongelmia ei ilmene.)
Koska laattaan ei nyt kosketa, rivinteeraus ei toistaiseksi ole vaihtoehto, vaikka ns. oikeassa remontissa se olisikin todennäköisesti paras ratkaisu. Lattialle ei tarvitse välittömästi tehdä mitään, mutta siihenkin olen kaavaillut vastaavalla idealla jonkinlaista "hengittävää irtorakennetta", joka lähinnä kestäisi kävelyä ja olisi kylmää betonia miellyttävämpi jalan alla. Tuuletuksesta täytyy toki huolehtia erityisesti näin päin, ratkaisusta riippumatta.
Tuntuu, että kyselen tyhmiä, mutta tällaisista ei vain ole aiempaa kokemusta, enkä tietenkään halua kyhätä mitään täysin älyttömiä rakenteita jotka pahimmillaan huonontavat tilannetta. Arvostaisin suuresti omia kokemuksia tai ajatuksia vastaavista operaatioista, kiitos jo etukäteen kaikille jotka jaksoivat lukea tähän asti
