Ulkoseinän maali turpoaa (kosteudesta)

[5480]

Omistan 1950-luvulla rakennetun tiilitalon, jossa ei ole kellaria. Sokkeli on tiiltä, maanpäälliset seinät tiilen päällä rappaus ja lopuksi maali. Sokkelin ulkoseinää ei ole kosteuseristetty (pelkkä tiili). Sokkelin sisäpuolella eli lattian alla 20-30cm korkea tyhjä tila josta vedetty ilmanvaihtoputket sokkelin läpi ulos eli teoriassa talon alusta on kuiva. Salaojat toimivat, kiertävät taloa 1-2 metrin etäisyydellä.

Ongelma: Ulkoseinä turvonnut paikoitellen koko seinän pituudelta n. 20-40cm maanpinnan yläpuolelta. Turvonneet kohdat onttoja sisältä. Vanhimmat turvotukset jo särkyneet ja seinästä paistaa rappaus. Sisäseinässä ei mitään kosteusvaurioita.

Syy: maaperän kosteus, joko anturan alta ja/tai sokkelin ulkosivulta, joka nousee ylös ja pyrkii ulkoseinästä ulos heti kun on tilaisuus, eli 20-40cm maanpinnan yläpuolella.

Internetti on pullollaan patolevyjä, joiden pitäisi auttaa. Ja miksi ei auttaisi jos sokkelin ja patolevyn väliin jää 8mm tuulettuva rako (=nystyröiden korkeus).

Talotohtori-raamatun kirjoittaja Panu Kaila kuitenkin suosittelee seuraavaaa (sivut 95-96):

1. Aaltolevyn käyttämistä, ehkä siksi että levyn ja sokkelin väliin jää isompi, 50mm:n tuulettuva rako. Levyn yläpää pitää tietenkin suojata että vesi ei pääse levyn ja sokkelin väliin. Mutta varmaan siten että väli on aina tuulettuva.

2. Rappauksen poistamista ulkoseinän juuresta (noin 10-20cm) jolloin syntynyt rappaamaton ura toimii kosteudenpoistajana.

Kysymykset:

1. Mitä mieltä olette Panu Kailan suosituksista, verrattuna patolevyyn?

2. Kummasta kannattaisi minun aloittaa, 1 vai 2, vai molemmat?

[Matti Alander]

Valitettavasti tässä maassa jopa liikaakin ratkotaan kosteusongelmia tuulettamalla. Tyhjään tilaan talon alle vaikeaa saada niin paljon kuivaa ilmaa ja kosteutta pois että olosuhteet olisivat alle 85 % suhteellista kosteutta oikeastaan koskaan. Kuvailemasi ongelmat perustuvat kapillaariseen kosteudennousuun ja vesihöyryn diffuusioon korkeamman vesihöyryn osapaineesta matalamman suuntaan. Paine muodostuu lämpötilasta ja kosteusmäärästä.

Patolevyn suunniteltu toimintaperiaate kuivaajana heikosti tiedossa, usein ajatellaan tuulettuvuutta, mutta sehän ei onnistu ilman korvausilmaa. Vesihöyrynä ulos tunkeutuvan kosteuden on ajateltu pisaroituvan viileän patolevyn selkämykseen ja kondenssin avulla valuvan salaojituskerroksiin. Usein patolevyn päälle asennetaan lämmöneriste, joka kyllä nostaa sokkelin lämpötilaa, mutta samalla ilmarako lämpiää ja toivottua kondenssia ei saada aikaiseksi.

Perustuksiin jälkikäteen ei mahdollista saada kapillaarikatkoa ja salaojituksella ei ongelmaa pystytä ratkaisemaan koska maaperässä jatkuva lähes 100 % suhteellinen kosteus. Salaojituksella ja rännivesien putkittamisella saadaan kyllä kosteuskuormaa laskettua ja se on hyvä tavoite. Sepelöintiä seinän vierillä ei pidä ulottaa ylös asti ja ohjata pintavesiä perustuksien alaiseen maapohjaan, vaikka näin usein näkee meneteltävän. Rakennustapaohjeiden mukainen 200 mm paksuinen vesitiivis kerros ulospäin luiskattuna 3 metrin matkalla on suositeltavaa, lisäksi putkisto kumitiivistein, sekä vuotamattomin riittävin korkein rännisuppiloin varustettuna on suositeltavaa.

Salaojittavat diffuusioavoimet lämmöneristeet ovat toimivin tuote sokkelin kuivattamiseen maan alla jo ennen kuin kosteus kapillaarisesti nousisi maanpinnan yläpuoliseen osaan ja työntyisi ulos koti viileämpää ulkoilmaa melko kovallakin paineella. Salaojittavien lämmöneristeiden kuivaava vaikutus perustuu vesihöyryn läpäisyyn ja sokkelin, sekä maaperän väliseen lämpötilaeroon. Salaojittavissa eristeissä höyrynsulkua ei muodostu ulkopintaan ja kuivuminen ulospäin jo maan alla on tehokasta. Matalissa sokkeleissa joissa käytetään vaakasuuntaista routaeristystä on se sijoitettava mahdollisimman alas aivan salaojaputken ja sadevesiputken päälle. Näin turvataan mahdollisimman suuret lämpötilaerot oikeaan paikkaan.

[5480]

Kiitos Matti asiantuntevasta vastauksesta.

Ajattelin amatöörinä tuota pato- tai aaltolevyä josta käsittääkseni kaksi hyötyä:

1. Levy estäisi sokkelin sivulta tuon maintsemasi maaperän 100% kosteuden imeytymisen sokkelin sisään. Anturan alta nousevalle kosteudelle ei ehkä pikkurahalla voi tehdä mitään.

2. Levyn ja sokkelin väliin jää tuulettuva ilmatila niin ajattelin että anturan alta nouseva kosteus pääsisi purkautumaan ilmatilaan sokkelin seinästä ennen kosteuden kulkua maanpinnan uläpuolelle (jossa kosteutta on blokkaamassa rappaus ja maali). Järkeä vai ei?

Kirjoitit myös että sepeli ei saa yltää maanpinnan tasolle koska silloin sadevesi kerääntyisi maaperään. Mutta eikö sepelin alle kulje reitetty salaojapitki joka vie kertyneen veden pois?

[Matti Alander]

1. Pintavesien yhdistäminen salaojitukseen on kiellettyä ja sitä pitää välttää rakennustapaohjeiden mukaan. Maaperää ei ylimääräistä kannata kastella muutenkaan, samalla myös helposti kulkeutuu hienoaineksia salaojitukseen. Varminta on tehdä rakennustapaohjeiden mukaisesti, näistä virheistä syntyy helposti iso riita taloa mahdollisesti myytäessä. Lakimiehet, tavarantarkastajat, kuntotutkijat tuntevat yleisesti hyvin lakipykälät ja niihin sitten vedotaan rakennusvirheenä.

2. Valitettavasti tuuletus ei toimi ilman korvausilmaa. Lisäksi lumet ym. helposti tukkivat yläosaa ja muoviset suojalista heikosti kestää UV-säteilyä. Kustannuksissa tuskin on minkäänlaista eroa, tarvikkeiden osuus näissä salaojaremonteissa hyvinkin pieni ehkä luokkaa 15 %. Työtä ja pihankorjausta on paljon ja jos vielä on haasteita terasseja, portaikkoja jne... Niin aina kannattaa tehdä kerralla kunnolla laadukkain ja toimivin materiaalein.

3. Patolevy kyllä estää sivulta päin maaperän kosteuden tunkeutumisen rakenteeseen, mutta ei altapäin tai sisältä päin. Siksi kuivaavat ominaisuudet ulospäin ovat tärkeitä. Yläosan mahdollinen maalipinta olisi hyvä olla myös höyryä läpäisevää, niin talviaikainen kuivuminen olisi tehokkaampaa.

[5480]

Kommentteja Matin edelliseen vastaukseen:

1. OK.

2. Tuulettuva ja kuivaava ominaisuus tapahtuu siten että pato- tai aaltolevy on irti sokkelin seinästä jolloin se on tuulettuva ulkoilman kanssa. Levyn yläosan päälle tulee kuitenkin rakentaa pellistä lippa jotta vesi ei pääse sisään. Minun tapauksessa sisälle ei muutenkaan pääse vettä tai lunta.

3. Juuri tästä Panu Kaila kirjoitti Talotohtori- kirjassan. Hän meni vielä pidemmälle ehdottamalla että maali ja rappaus poistetaan ulkoseinän juuresta (noin 10-20cm) jolloin syntynyt rappaamaton seinä toimii kosteudenpoistajana.

[Matti Alander]

2. Patolevyjen ja peltilevyjen ajatus heikosti toimii teoriassakin tuulettamalla, rakenteet yleensäkin kuivuvat ja kuivaneet lämmittämällä lämpötilaerojen avulla. Käytännössäkin näitä patolevyseiniä kun tulee tiukkaan tahtiin korjattavaksi, niin alaosa perustukseta kohtuullisen tehokkaasti märkä. Ei tietenkään patolevyn vika minkä tarkoituksena kosteuseristää perustus maaperästä. Ongelmana on kapillaarinen kosteudennousu, joka johtuu kapillaarikatkon puutteesta ja höyrynsulusta ulkopinnassa joka kiihdyttää rakenteen huokoisalipainetta eli kapillaarisuutta.
Kosteutta voi myös siirtyä perustukseen sisäpuolelta hienojakoisista täytöistä, jossa sitä voi olla paljonkin. Täytöt ovat lämpimämpiä, kuin ulkoilma, niin kosteus pyrkii ulos viileämpää ulkoilmaa ja maaperää kohden. Keväällä maalien turpoaminen ja suolojen ulos pursuaminen perustuksista varsin yleinen näky. Yki sokkelimaali yksi ongelmien aiheuttajista.

2. Arkkitehti Kaila tunnettu perinnerakentaja, joka perehtynyt vanhojen rakennusten kosteustekniseen toimivuuteen kohtuullisen hyvin ja tietää, että höyrynsulku ei saisi olla ulkopinnassa. Oikeaoppinen ajatus on rakentaa tiivis sisältä ja ulospäin harveneva. Luoda vedelle ja kosteudelle helpoin tie pois rakennuksesta, sekä asentaa lämmöneristeet ulommaiseksi. Dalttonin kaasujen osapainelain tunteminen on yksi perusasioista myös vesikaasun eli höyrynpaineen ja kosteuden tasaantumispyrkimyksen hyödyntäminen kuivaamisessa. Tiiviin maalin poistaminen maanpääliseltäkin osalta on suositeltavaa ja myös maanalaiselta osalta höyrynsulun omaisesti toimivat rakenteet kuten patolevyt.
Tiiviin maalipinnan poistaminen maan pinnalta voi olla hyväkin keino, mutta maan alla kuivuminen vieläkin parempi. Valesokkelitaloissa lähes ehdoton toimenpide, jotta aluspuu säästyy.

3. Diffuusiavoimet eli vesihöyryä läpäisevät lämmöneristeet ovat kauttaaltaa hyviä kuivaajia maan alaisiin rakenteisiin ja lattioihin. Niihin kun vielä yhdistetty salaojituskyky 370 litraa metrin matkalla 100 mm vahvuudella, niin vedenpaineen kastelevaa vaikutusta ei synny. Kunnollinen harva rakenne myös estää kapillaarisen kosteuden siirtymisen maaperästä perustukseen salaojittavan eristeen kapillaarisuus max 15 mm. Korkeammasta lämpötilasta viileämmän suuntaan, eli korkeammasta vesihöyryn osapaineesta matalamman suuntaan on hyvinkin tehokas kuivaava vaikutus. Kosteus siirtyy sokkelista ulospäin jo ennen kuin se nousee maanpinnan yläpuolisiin osiin. Asennettaessa sitten matalissa perustuksissa on vaakatasoinen routaeristys syytä viedä niin alas kuin mahdollista aivan salaojaputken ja rännivesien putkituksen päälle. Näin saadaan viileämpää maaperää salaojittavien diffuusiavoimien eristeiden ulkopuolelle merkittävästi enemmän tehostamaan kuivumista.

[5480]

Jos oikein ymmärsin rakenteissa on kosteutta joko kapillaarisesti ja/tai diffuusion vaikutuksesta, joka pyrkii ulos viileämpää ulkoilmaa kohti kunnes se haihtuu siinä kohtaa missä rakenteita ympäröivän kosteus on pienempi kuin rakenteiden kosteus. Minun tapauksessa kosteus pyrkii ulos maanpinnan yläpuolella koska maaperän kosteus on 100% eli sinne kosteus ei siirry. Samoin minun tapauksessa rappaus ei ole turvonnut/vaurioitunut, vain sitä suojaava maalikerros on turvonnut.

Ratkaisuja näyttää olevan neljä. Panu Kailan kirjassa (sivut 95-97) niistä on kolme, jonka lisäksi Matti Alanderilla on neljäs ratkaisu.

1. Maan alla olevan kellarin seinän ulkopuolelle voidaan järjestää ilmatila, joka katkaisee veden liikkeen maasta seinään. Sen jälkeen seinää vasten (mutta ei tuuvata seinää kiinni) asetetaan esimerkiksi aaltohuopalevy, kova mineraalivilla tai muu ruostumatta ja lahoamatta säilyvä ja tuuletustilan muodostava levy. Levyn ylapää suojataan sateelta peltilistalla. Kaila näyttää kirjoittavan että seinästä irti oleva levy olisi toimiva ratkaisu sokkelin kuivattamiseen maan alla jo ennen kuin kosteus kapillaarisesti nousisi maanpinnan yläpuoliseen osaan ja työntyisi vasta siellä ulos kohti viileämpää ulkoilmaa. Höyrynsulkua ei muodostuisi kellarin seinän ulkopintaan (koska levy irti seinästä ja kuivuminen ulospäin alkaa tai tapahtuu jo maan alla).
2. Ulkoseinän alaosan pitäminen rappaamattomana. Eli ilmatila (kts.1. yllä) ja/tai rappaamaton seinä toimisivat Kailan mukaan kuivaavina ominaisuuksina ulospäin.
3. Rappauksen paikkaus seinän juuresta aika ajoin.
4. Salaojittavat diffuusioavoimet lämmöneristeet kuivaavat maan alla jo ennen kuin kosteus kapillaarisesti nousisi maanpinnan yläpuoliseen osaan ja työntyisi ulos koti viileämpää ulkoilmaa. Salaojittavien lämmöneristeiden kuivaava vaikutus perustuu sokkelin ja maaperän väliseen lämpötilaeroon. Salaojittavissa eristeissä höyrynsulkua ei muodostu ulkopintaan ja kuivuminen ulospäin jo maan alla on tehokasta.

Mutta tämä on vain minun, amatöörin, ymmärrys.

[Matti Alander]

Tämä erittäin tärkeä ja yleinen aihe ja käydä tästä keskustelua, niin asia selviää monelle muullekin.

1. Kailalla kohtuullisen hyviä ajatuksia, mutta jonkin verran vanhentunuttakin perinnerakentajan tietoutta, perusajatus kuitenkin kunnossa ei höyrynsulkua ulkopintaan.
2. Vesihöyryn paineeseen vaikuttaa kaksi tekijää: Kosteusmäärä ja lämpötila. Maaperässä aina lähes 100 % suhteellista kosteutta, joten lämpötilaa on nostettava. Ruotsalaisen tiedon mukaan lämpötilaeroa pitäisi olla vähintään 3 astetta, mutta aina parempi mitä enemmän sitä on.
3. Täällä Kaarinan naapurissa on iät ajat sijainnut kivivillatehdas Paraisilla ja siellä kun tehdään salaojaremontteja niin kivivillalla maan pinnan alapuolella kellareita eristetty. Toiminut joten kuten, mutta salaojittavat ominaisuudet heikot, ajatus kuitenkin samaan suuntaan kuin salaojittavissa lämmöneristeissä jotka valmistetaan solupolystyreenistä.
4. Patolevyillä ja aaltolevyillä sokkeleita myös nähty ja märkää seinää alaosassa. Nämä helposti kuitenkin toimivat höyrynsulkuna ulkopinnassa, keräten kosteutta ja kun kosteutta kertyy kääntyy höyrynpaine sisäänpäin. Samalla kapillaari-ilmiö eli rakenteen huokoisalipaine lisää kosteuden määrää. Näkyy sitten sisäpuolella 20 - 30 cm nousevana kosteutena lattiapinnan yläpuolella kunnes kuivuu sisäänpäin jos on mahdollisuus. Täytetyissä matalissa perustuksissa kuivuminen sisäänpäin mahdotonta ja täyttöhiekkaa lämmitettäessä pyrkii kosteus ulospäin ja tulee ulos sieltä mistä pääsee eli yleisesti maanpinnan rajasta.