Remontti taidot

[pakoistinen]

Noniin, nyt on keittiö tehty valmiiksi. Muutama kaappi piti tehdä ihan kokonaan itse, ja ovet tuli tehtyä vanerista. Huomasin, että koko homma oli itse asiassa ihan naurettavan helppoa. Yllättävää, etteivät ihmiset useammin tee itse keittiöitänsä. Koko keittiön hintaa en viitsi laskea, mutta alle tonnin se tuli maksamaan. Kokopuuta, paksua liimavaneria ja jalopuiset tasot. Ei siis tullut kalliiksi.

Homma on enimmäkseen varmaan niin, että keittiöliikkeiden laajamittainen aivopesukampanja saa ihmiset ostelemaan kalliita valmiskeittiöitä ilman mitään varsinaista syytä. Muistelen, että entinen duunikaveri osti "laatukeittiön" 20 000 eurolla. Toinen tuttava osti keittiökoneita 9 000 eurolla. Mä en kykene tajuamaan näitä lukuja!

Eilen öljyvahasin tasot, ja tänään laitan vihonviimeiset silikonit saumoihin.

Laitan jossain vaiheessa kuvat meidän projektisivulle. Netti ei vielä toimi kotona, joten menee vielä viikko.

[pastorius]

No, meillä päädyttiin Ikean köökiin, kuten aiemmin jossain totesin. 2 seinällistä kaapistoja ja laatikostoja itse tehtynä ei varsinaisesti tullut vaihtoehdoksi, kun remontoitavaa riittää muuallakin. Nostan hattua teille itsetekijöille, hieno suoritus!

Meillä yksi oivallus alkuperäisiin oli tehdä kaikki tason alapuolen tilat laatikostoina. Ne on ihan älyttömän paljon kätevämpiä kuin kaapit. 6 kpl isoja laatikostoja, apteekkarin kaappi ja pari pienempää olisi ollut meikäläiselle melko projekti sekin Ja tietty, jos vähemmällä pärjää niin bueno, meillä ei ...

Hain vielä Kvikistä iskunvaimentimet laatikoihin, mikä oli ainut puute Ikean mekanismeissa

[Frank]

Noniin, nyt on keittiö tehty valmiiksi. Muutama kaappi piti tehdä ihan kokonaan itse, ja ovet tuli tehtyä vanerista. Huomasin, että koko homma oli itse asiassa ihan naurettavan helppoa. Yllättävää, etteivät ihmiset useammin tee itse keittiöitänsä. Koko keittiön hintaa en viitsi laskea, mutta alle tonnin se tuli maksamaan. Kokopuuta, paksua liimavaneria ja jalopuiset tasot. Ei siis tullut kalliiksi.

Homma on enimmäkseen varmaan niin, että keittiöliikkeiden laajamittainen aivopesukampanja saa ihmiset ostelemaan kalliita valmiskeittiöitä ilman mitään varsinaista syytä. Muistelen, että entinen duunikaveri osti "laatukeittiön" 20 000 eurolla. Toinen tuttava osti keittiökoneita 9 000 eurolla. Mä en kykene tajuamaan näitä lukuja!

Eilen öljyvahasin tasot, ja tänään laitan vihonviimeiset silikonit saumoihin.

Laitan jossain vaiheessa kuvat meidän projektisivulle. Netti ei vielä toimi kotona, joten menee vielä viikko.

Pistäppä kuvia tulemaan kun ehdit ja samlla voisit kertoa lyhyesti miten teit ne kaapit.

[pakoistinen]

Osa kaapeista saatiin ilmaiseksi vanhasta RMT:stä järvenpäässä. Purettiin siis vain pois, hiottiin ja maalattiin uudelleen. Kaapeista irroitettiin sokkelit, ja tehtiin itse sopivan korkuiset sokkelit meidän tarpeisiin. Yhtä kaappia hienosäädettiin käsisirkkelillä sopivamman kokoiseksi. Pienen "säätämisen" jälkeen kaapit olivat sopivan kokoiset meidän tarpeisiin.

Luonnollisesti nämä "valmis" -kaapit eivät riittäneet, vaan piti tehdä joitakin aivan itse. Taas kerran aloitettiin sokkelin rakentamisella. Sokkeli sirkkelöitiin höylätystä kuusilaudasta ja asennettiin suoraan paikalleen lattialle. Tämän jälkeen tehtiin 12mm liimavanerista sirkellillä kaapistojen pystylevyt ja pohjalevyt kaappeihin. Levyjen yläreuniin ruuvattiin tueksi lautajuoksut. Näiden tukilautojen läpi ruuvattiin alhaalta päin jalopuutasot kiinni.

Aivan viimeiseksi kaapit kiinnitettiin L-raudoilla takaseinään ja tarkistettiin, että oviaukot ovat tarkalleen suorakulmaiset. Suorakulmaisiin aukkoihin oli melko helppo sirkkelöidä liimavanerista sopivan kokoiset ovet. Ovilevyjen reunoihin ajeltiin samanlaiset uurteet, kuin vanhoissa "valmis" -kaapeissa oli jo ennestään. Rautakaupasta löytyi jopa aivan samanlaiset saranatkin oviin. Ovien kahvat teki appiukko, taas kerran aivan samaa mallia, kuin näissä parissa vanhassa kaapissa oli. Vannesahalla ja hiomakoneella syntyivät kuulemma. Pintakäsittelyksi kaappeihin, oviin ja vetimiin tuli tartuntapohjamaali Otex + Vaaleanpunaista 'haisumaalia', paria eri sävyä.

Jalopuutasot ostettiin Ikeasta, sirkkelöitiin varovasti oikeaan mittaan ja kiinnitettiin ruuveilla ja L-raudoilla paikoilleen. Puutasojen jämäpaloista tehtiin yksi ruoka-ainehykkykkö (hienon näköinen tulikin... ). Lopuksi tasot käsiteltiin Osmon värittömällä öljyvahalla.

Hankalin osuus oli mittaaminen, suunnittelu, piirtäminen ja senttien laskeminen oikein. Erityistä pohdintaa aiheutti se, että lattiat ja seinät eivät olleet aivan suoria. Suunnitelmat piirrettiin windows paintilla , suunnilleen tätä tasoa: http://www.saunalahti.fi/~shad0w/keittio/alakaapit.JPG Puukiilat auttoivat tähän pulmaan, ja rakenteesta tuli kiilauksen jälkeen suora.

Jälkikäteen ajatellen keittiön tekeminen itse oli hyvä valinta. Epämiellyttävin vaihe oli vanhojen maalien pois hiominen, koska silloin pöllyää kovasti. Hauskointa oli kaapiston rungon pystytys, koska tällöin näkee oman työn jäljen nopeasti.

[Pönttöuuni]

eipä ole, pitää katsoa mitä tarttuu oppeja tuossa remonttireiskan jaloissa pyöriessä. ikäsä asunu kerrostalossa vuokralla niin tilanne o aikas paljo muuttunu

[alspe]

Heittäkää tähän vinkkejä laadukkaista rakentamisen, remontoimisen ja nikkaroimisen perusteoksista. Siis ihan tyyliin pihaportit, hiekkalaatikot ja toki talorakennuksen korjaustyöt.
Vaikka tässä maalta ollaankin kotoisin niin silti kaipaa ohjenuoria koska käytännön juttuja on tehty vain lapsena kauan aikaa sitten.

[tuokki]

Akuperäiseen kysymykseen vielä vastaan. Minä edustan kolmatta polvea rintamamiestalossa. Neljäs jo auttaa missa pystyy :) Olen ollut pienestä pitäen mukana tekemässä. Vanhempani käyttivät myös yhtä ammattilaista joka teki monta remonttia vuosien varrella. Skidinä olin usein mukana katselemassa ja vähän vanhempana myös tekemässä. Siitä tuli todella hyvää puusepän oppia. On myö tullut hyvä käsitys materiaaleista ja niiden käyttäytymisestä vuosien varrella. Se missä tiettyyn aikaa laitettiin stryroksia , muovikalvoja ja uretaanilevyjä on nyt tulokset ja tuhot nähtävisssä ja niitä olen saanut korjailla ja palauttaa eristeet rintamiestalon sopivaksi / toimivaksi.

Tuokki

[Mäkitupalainen]

Tuolla olikin jo samanlaisia viitteitä, mutta toistan sen, mikä saa minut jatkamaan eteenpäin: Aikoinaan isäni teki RM-taloon vanhalle kuistille saunasiipeä ja uutta kuistia. Seurasin tätä toimintaa hyvin tarkkaan teini-iässä ja apuroin siinä missä pystyin. Jossain vaiheessa kiinnitin huomiota siihen, ettei isäni käytä minkäänlaisia papereita ja kysyin, että "miten osaat oikein tehdä nää jutut, kun ei sulla oo mitään suunnitelmia tai mittapiirrustuksia?". Isäni totesi naurahtaen, että "katsoppas tuota vanhan kuistin kattoa, siinähän on malli, joka on kestänyt jo vuosikymmeniä, joten sitä matkimalla en tarvitse mitään luujuuslaskelmia tai tarkkoja mittapiirrustuksia". Jäin tuolloin pohtimaan, että noinkohan on... Ja kyllä, samalla filosofialla etenen nyt vuosia myöhemmin omassa torpassani.

Nämä talot ovat tehty ajat sitten, jolloin samanlaista informaatioyhteiskuntaa ei ollut edes olemassa, eikä edes kaikkia nykyisiä työkaluja. Osa näistä taloista seisoo siitä huolimatta edelleen kaikin puolin ryhdikkäinä niillä sijoillaan, joihin ne ovat rakennettu. Siispä ei pidä korjata sellaisia asioita, jotka eivät ole rikki ja taas toisaalta ne asiat, jotka ovat rikki niin ainahan voi "tuotekehittää", eli parantaa rakennetta niiltä osin, josta se on pettänyt.

Harva meistä osaa tehdä kaikkea, mutta kyllä työ tekijäänsä opettaa. Raha, aika ja byrokratia ovat mielestäni se suurin hidaste näissä projekteissa, eikä niinkään koulutuksen puute.

[PetteriKivimäki]

Aina joutuu uutta oppimaa-aa-aan.

Eli itse opetellena ja osaavia apinoiden ja virheistä oppien. Jonkun asian kun pari-kolme kertaa tekee uusiks, niin kummasti oppii.

Nyt täytyy ryhtyä opettelemaan kirjoista ja sitten konkreettisesti hirsirakennuksen purkamista ja pystyttämistä. Onneksi kysymyksessä on vain pieni satavuotias sauna.