ploto kirjoitti:
Pekka, mistä moinen ällötys hienosahattua kohtaan? Sekä Museoviraston korjauskortti että uudehko Hirsitalon kunnostaminen -kirja kehottavat käyttämään hieno- tai/eli sirkkelisahattua lautaa ulkoverhouksessa. Ja käsisahaamalla niitä lautoja ennenvanhaan tukeista halottiin, eikä sen jälkeen höyläilty kun sahauksen jälki näkyy vieläkin laudoissa. En tiedä mutta ehkä sitten fiineimmissä taloissa ja kartanoissa on höylättyä pintaa laitettu? vesahy:n talo taas kuulostaa perusmeininkihirsitalolta, ja siinä se höylätty olis hienostelua ja hienosahattu asiaa.
Toinen juttu on sitten nykypäivän ilmanlaatu ja lian tarttuminen puun pintaan, kaupungissa varsinkin.
Meillä myös torpan ulkovuoraus edessä kesällä, ja hienosahatut rimat ja laudat odottaa jo paikallisella sahalla. Me aiotaan vieläpä rautavihtrillillä harmaannuttaa talo, saapi nähdä mitä tulee..
Se Museoviraston ulkovuorauskorttihan löytyy:
http://www.nba.fi/tiedostot/a525a536.pdf
Siitä ei nyt pääse kopioimaan osia tähän, mutta siinäkin oli sanottu tämä tärkein: hienosahatu lauta likaantuu. Se myös näyttää ihan erilaiselta kuin vanha.
Tuossa sahatun ja höylätyn laudan eroissa kannattaa muistaa kaksi ihan täydellisen erilaista tilannetta: shapintainen seinä ja panelointi. Panelointi ei ole koskaan ollut sahapintaista, vaan ympärihöylättyä. No, 1700-1800-luvun paneleissa on voinut olla sahapintaistakin, mutta eipä se sahapinta enää niissä paneleissa näy.
Rimalaudoituksessa hienosahattu tai sirkkelöity on aivan paikallaan, ei siinä mitään. Sen sijaan paneloinnissa hienosahatu vaan on ihan *vetin ruman näköistä. Ei vielä ensimmäisenä vuonna eikä vielä ehkä toisenakaan, mutta viimeistään muutaman vuoden päästä pinta on laikuilla ja sotkulla. Niin paksusti hienosahattua ei saa maalattuakaan etteikö pinta olisi karkea. Ja kontrasti panelin karkean pinnan ja profiilin höylätyn välillä on iso.
Tiedän kyllä että ympäri höylätyn laudan maalaamisessa on omat kommervenkkinsä ja kiemuransa, mutta sitä en kyllä millään pysty ostamaan, että se höylätty olisi "fiinistelyä" - 50-luvulle asti kaikki panelointi oli ympärihöylättyä ja veitsipaneli eli "ameriikanpaneeli" oli oikeastaan ensimmäinen joka jätettiin sahapinnalle (eikä sekään aina).
Mieluusti laittaisin tähän muutaman valokuvan, mutta kylläpä esimerkkitapaus löytyy miltä vaan vanhalta asuinalueelta, jossa vanhaan taloon on vaihdettu ulkovuori 3-5 vuotta sitten. Homma ei haittaa niinkään uudessa pakettitalossa, koska paketti on paketti, mutta kun samaa panelia laitetaan vanhaan taloon niin se vain on ruma. Semmoisen kanssa on vähän turha fiinistellä ja hienostella alkuperäisen mallisilla listoituksilla tai ikkunakoristeilla, koska lopputulos näyttää pakettitalolaudalla pakettitalolta vaikka detaljit olisivat muuten miten oikein.
Jos jätät talon harmaantumaan, niin suosittelisin että jätä sitten reilusti äläkä käytä vitrilliä. Vitrilli kyllä tekee alkuun pinnan tasaisen harmaaksi, mutta sitten pidemmän päälle se pysäyttää luonnollisen harmaantumisen pitkäksi aikaa ja seinä on aika tavalla epämääräisen näköinen ennen kun vitrilli kuluu pois ja pinta alkaa näyttämään aidon kauniin hopeanharmaalta.
Toinen vaihtoehto on tietysti jatkaa vitrillikäsittelyä hamaan tulevaisuuteen asti, mutta toisaalta se aito harmaannuttaminen on jokseenkin ainoa täysin "huoltovapaa" puun käsittely seinässä
Pekka
P.S: Vesa, ei ole mitenkään välttämätöntä rajoittua niihin standardipaneleihin. UTK ja UTV ovat toki vaihtoehtoja, mutta tottahan puusta saa semmoista profiilia kun itse haluaa. Leveä UTK on aina aika turvallinen ratkaisu, tarpeeksi leveänä se jo muistuttaa aika tavalla vanhoja paneliprofiileja.