Ulkovuorauslaudan paksuus

[Pekka Huhta]

Katos katos, meitä hulluja on muitakin: meillä kans pintaan tulevat naulat aina vasaralla.

Ajattelin samaan sairauteen itsekkin syyllistyä!

Niin ja on meitä hulluja niitäkin jotka lyö ne kaikki naulat vasaralla, pohjasta pintaan. Paitti viidestä tuumasta ylöspäin moskalla, s'oon tehokkusajattelu uinu munkin liiviin.

Ei vaan, kun olin kuuden tuuman kierrätysparruista laatinu ensin itelle vajan pohjan ja samoilla kuvilla naapurille, niin kävin sen naapurin rungon lykkäämässä pystyyn. En nyt muista olisinko nurkkiin salvettuja nelosnelosia ollut varmistelemassa vähän rohkeemman kokoisilla nauloilla ja puolentoista kilon moskalla vai jotain muuta kohtaa. Sattui vaan just harvinainen rytmi löytymään ja homma luisti somasti, niin naapuri vaan kysäisi että "oot tainnu vähän naulaTA?". Toppasin siinä ihan kattomaan että mitä oli työn alla ja saattohan se näyttää aika juhlavalta että toisessa nyrkissä on seuraava seittemän tuuman raaspiikki ja toisessa neljän naulan moska.

Mun täytyy sanoa että mä teen hyvin harvakseltaan semmoisia "niin tavallisia" hommia että siinä ois naulapyssystä riemua. En nyt kumminkaan päksyttele kokonaisia runkoja pystyyn, jossa se pyssy on ihan hyvä. Ja kun en leipääni näistä töistä hanki, niin mulle ei ole tullut himoa joutusampiin koneisiin. Sielunsa rauhaa tässä ettii eikä sitä viimesen päälle nopeinta. Mutta sen verran pitää kumminkin värkätä koneillakin että tietää mitä ne tekee.

Pekka

[vesahy]

Mitä vanhempi talo, sen tärkeämpää olisi että se vuorataan samantyyppisellä laudalla kuin millä se olisi alunperin tehty - eli siis höylätyllä. Jos epäilee että maali ei tartu, niin vaihtoehtoina on joko a) vetää sinkkipohjamaali alle ja maalata laudat öljymaalilla irtotavarana ja yhteen kertaan seinässä tai b) jättää seinä muutamaksi kuukaudensi seinään maalaamattomana, jolloin maali taas tarttuu ihan kivasti. Ainakin öljymaali.

Talo on siis rakennettu aivan 1900-luvun alkuvuosina ja se on saanut olla hirsipintaisen aika kauan, ehkä 30-luvulle asti. Nykyinen UYL-paneli on luultavasti asennettu joskus 50-luvulla, samalla kun taloon on tehty lisäsiipi, jossa veranta ja sauna. Ja lätkäisty lateksi pintaan.

Olen kierrellyt Uuttamaata Loviisasta Hankoon ja tutkinut talojen panelointeja, tippalistoja, vesilautoja ja kiinnittänyt huomiota varsinkin siihen, että mistä ne ovat lahonneet, mistä maali on rapissut ja mistä naulaukset irvistävät aika paljon. Kuviakin on kertynyt aika paljon, valokuvaus kun on onneksi halpaa nykyisenä digiaikana. Virossakin olen ajellut ja matkaillut ja siellähän on todelal upea puutaloperinne. Siellä kun rakennusten huoltoon jäi neukkuajan kokoinen reikä, niin on hyvä vertailla mikä kestää ja mikä ei. Kun näkee lahoa puuta talon seinässä, niin kannattaa miettiä mistä se johtuu ja miten se olisi pitänyt rakentaa ja miten se nyt pitäisi korjata.

Paljon olen tyyliseikkojakin miettinyt. Kun talo on vanhan maatalon syytinkitalo, niin sodanjälkeisen jälleenrakennusajan tyyli ei siihen välttämättä sovi vaikka talo muuten on samantyyppinen 1½-kerroksinen ulkonäöltään ja huoneajaoltaan. Peiterimaverhous jää siis ilman muuta pois laskuista, samoin lomalaudoitus. Nykyinen vaakasuora UYL-veistipaneli ei omaa silmääni miellytä joten jäljelle jää oikeastaan UTK ja UTV, joista tuo jälkimmäinen sopii paremmin uudempiin taloihin. Panelin suuntaa olen mielessäni sovitellut vaakaan ja pystyyn ja pitkään olin sitä mieltä, että tehdään klassinen ratkaisu, jossa keskellä on vaakapaneli ja alhaala ja päätykolmiossa pystypanelit. Lopulta olemme päätymässä siihen, että leveähkö vaakapaneli alhaalta ylös mutta laitetaan siihen ainakin yksi tippalista väliin vaikutelmaa keventämään.

Pekka sai minut ylläolevassa lainauksessa miettimään vielä sitä, että antaisiko höylätä koko ulkopinnan vai jättäisikä siihen kuitenkin sen sahapinnan. Vanhoissa ulkovuorauksissa höyläpinta näyttää olevan yllättävän yleistä. Ei se hintaan varmaan hirveitä lisää tuo. Talossa on ulkopintaa noin 170 neliötä ja kun neliöön menee 7,5 metriä 145-millistä panelia, niin kokonaismenekki on noin 1,3 kilometriä työvaroineen (vai kuinka paljon minun pitää tilata ylimääräistä?). Jos metrihinta on kahden euron paikkeilla, niin panelikasa pihalla tuskin menee yli neljän tonnin.

Tarkoitus on tehdä sellainen seinä, että se kestää seuraavat sata vuotta eikä tarvitse kuin huoltomaalata välillä. Ehkä yksi perusteellisempi maalaus skrapauksineen 50 vuoden päästä. Toivon, että perilliset silloin taputtelevat seinää ja sanovat, että "kyllä on hyvin tehty aikoinaan, mutta mestarina olikin se Vesa-vaari itse".

[ploto]

Tuo hienosahattu on mulle semmoinen -juttu. Jos oikeasti haluaa tehdä hyvää, niin ulkovuorauslauta on höylättyä eikä hienosahattua. Hienosahattu on tullut kuvioihin vasta lateksimaalien ajalla, kun kumimaalit ei pysy seinässä jos lauta ei ole revitty piikeille.

Pekka, mistä moinen ällötys hienosahattua kohtaan? Sekä Museoviraston korjauskortti että uudehko Hirsitalon kunnostaminen -kirja kehottavat käyttämään hieno- tai/eli sirkkelisahattua lautaa ulkoverhouksessa. Ja käsisahaamalla niitä lautoja ennenvanhaan tukeista halottiin, eikä sen jälkeen höyläilty kun sahauksen jälki näkyy vieläkin laudoissa. En tiedä mutta ehkä sitten fiineimmissä taloissa ja kartanoissa on höylättyä pintaa laitettu? vesahy:n talo taas kuulostaa perusmeininkihirsitalolta, ja siinä se höylätty olis hienostelua ja hienosahattu asiaa.
Toinen juttu on sitten nykypäivän ilmanlaatu ja lian tarttuminen puun pintaan, kaupungissa varsinkin.
Meillä myös torpan ulkovuoraus edessä kesällä, ja hienosahatut rimat ja laudat odottaa jo paikallisella sahalla. Me aiotaan vieläpä rautavihtrillillä harmaannuttaa talo, saapi nähdä mitä tulee..

[vesahy]

Otetaanpas tässä vielä toinenkin asia esille, toki tuohon ulkoverhoukseen liittyen, nimittäin se tuuletusrako panelien takana. Minkä verran siellä sitä ilmaa pitää olla, että se toimii optimaalisesti? Muistan lukeneeni, että joku teki Oulun Yliopistossa muutama vuosi asiasta oikein vätöskirjankin ja päätyi niin yllättävään lukuun kuin 16 millimetriä. Vai muistanko totaalisesti väärin? Rakennusohjeissa nykyy tuuma olevan alarajana.

[Pekka Huhta]

Pekka, mistä moinen ällötys hienosahattua kohtaan? Sekä Museoviraston korjauskortti että uudehko Hirsitalon kunnostaminen -kirja kehottavat käyttämään hieno- tai/eli sirkkelisahattua lautaa ulkoverhouksessa. Ja käsisahaamalla niitä lautoja ennenvanhaan tukeista halottiin, eikä sen jälkeen höyläilty kun sahauksen jälki näkyy vieläkin laudoissa. En tiedä mutta ehkä sitten fiineimmissä taloissa ja kartanoissa on höylättyä pintaa laitettu? vesahy:n talo taas kuulostaa perusmeininkihirsitalolta, ja siinä se höylätty olis hienostelua ja hienosahattu asiaa.
Toinen juttu on sitten nykypäivän ilmanlaatu ja lian tarttuminen puun pintaan, kaupungissa varsinkin.
Meillä myös torpan ulkovuoraus edessä kesällä, ja hienosahatut rimat ja laudat odottaa jo paikallisella sahalla. Me aiotaan vieläpä rautavihtrillillä harmaannuttaa talo, saapi nähdä mitä tulee..

Se Museoviraston ulkovuorauskorttihan löytyy:

http://www.nba.fi/tiedostot/a525a536.pdf

Siitä ei nyt pääse kopioimaan osia tähän, mutta siinäkin oli sanottu tämä tärkein: hienosahatu lauta likaantuu. Se myös näyttää ihan erilaiselta kuin vanha.

Tuossa sahatun ja höylätyn laudan eroissa kannattaa muistaa kaksi ihan täydellisen erilaista tilannetta: shapintainen seinä ja panelointi. Panelointi ei ole koskaan ollut sahapintaista, vaan ympärihöylättyä. No, 1700-1800-luvun paneleissa on voinut olla sahapintaistakin, mutta eipä se sahapinta enää niissä paneleissa näy.

Rimalaudoituksessa hienosahattu tai sirkkelöity on aivan paikallaan, ei siinä mitään. Sen sijaan paneloinnissa hienosahatu vaan on ihan *vetin ruman näköistä. Ei vielä ensimmäisenä vuonna eikä vielä ehkä toisenakaan, mutta viimeistään muutaman vuoden päästä pinta on laikuilla ja sotkulla. Niin paksusti hienosahattua ei saa maalattuakaan etteikö pinta olisi karkea. Ja kontrasti panelin karkean pinnan ja profiilin höylätyn välillä on iso.

Tiedän kyllä että ympäri höylätyn laudan maalaamisessa on omat kommervenkkinsä ja kiemuransa, mutta sitä en kyllä millään pysty ostamaan, että se höylätty olisi "fiinistelyä" - 50-luvulle asti kaikki panelointi oli ympärihöylättyä ja veitsipaneli eli "ameriikanpaneeli" oli oikeastaan ensimmäinen joka jätettiin sahapinnalle (eikä sekään aina).

Mieluusti laittaisin tähän muutaman valokuvan, mutta kylläpä esimerkkitapaus löytyy miltä vaan vanhalta asuinalueelta, jossa vanhaan taloon on vaihdettu ulkovuori 3-5 vuotta sitten. Homma ei haittaa niinkään uudessa pakettitalossa, koska paketti on paketti, mutta kun samaa panelia laitetaan vanhaan taloon niin se vain on ruma. Semmoisen kanssa on vähän turha fiinistellä ja hienostella alkuperäisen mallisilla listoituksilla tai ikkunakoristeilla, koska lopputulos näyttää pakettitalolaudalla pakettitalolta vaikka detaljit olisivat muuten miten oikein.


Jos jätät talon harmaantumaan, niin suosittelisin että jätä sitten reilusti äläkä käytä vitrilliä. Vitrilli kyllä tekee alkuun pinnan tasaisen harmaaksi, mutta sitten pidemmän päälle se pysäyttää luonnollisen harmaantumisen pitkäksi aikaa ja seinä on aika tavalla epämääräisen näköinen ennen kun vitrilli kuluu pois ja pinta alkaa näyttämään aidon kauniin hopeanharmaalta.

Toinen vaihtoehto on tietysti jatkaa vitrillikäsittelyä hamaan tulevaisuuteen asti, mutta toisaalta se aito harmaannuttaminen on jokseenkin ainoa täysin "huoltovapaa" puun käsittely seinässä

Pekka

P.S: Vesa, ei ole mitenkään välttämätöntä rajoittua niihin standardipaneleihin. UTK ja UTV ovat toki vaihtoehtoja, mutta tottahan puusta saa semmoista profiilia kun itse haluaa. Leveä UTK on aina aika turvallinen ratkaisu, tarpeeksi leveänä se jo muistuttaa aika tavalla vanhoja paneliprofiileja.

[vesahy]

Tämä keskustelu alkaa rönsyillä pelkästä panelin paksuudesta tyyliseikkoihin, mutta antaa rönsyillä vaan. Olen ainakin saanut hyviä neuvoja ja uusia ideoita. Oheinen kuva jostain Etelä-Suomen puutalokaupungista kertoo sen, millaista panelia haluan talomme seinään. Pohjana on UTK ja sen alareunassa on kevyt helmireuna. Siinä on maalia aika paljon, mutta taitaa olla höyläpintaista kuitenkin. Billnäsin Rakennusapteekin uuden rakennuksen seinästä löytyy samanlaista panelia mutta se taas on selvästi karkeapintaista ja saanut pintaansa punamulta-keittomaalin.

Kuvassa näkyy Pekan pariinkin kertaan korostama likaisuus. Ilmeisesti ne ovat hometäpliä.

[ploto]

Kiitos korjauksesta Pekka,

olen tutustunut aiheeseen lähinnä omaa projektia ajatellen, eikä ole muunlaiset ohjeet niin jääny mieleen.
Nousi vaan hiki pintaan lukiessani hienosahatun parjaustasi kun juuri olin naapurisahalla lyönyt rahat tiskiin hienosahatusta pystyrimalaudoituksesta.
Jouduin jopa vähän väittelemäänkin jotta sain kuusituumaista ("ei semmoista kukaan käytä, näyttää pahalta"), 25mm paksua ("yleensä on kyllä 20-22mm käytetty..") ja hienosahattua ("jaa, no voihan sen niinkin tehdä"). Ja sama sota rimoista.. Se sano että se on vähän eri asia kirjoista lukea ja sitten käytännössä tehdä. Mä olin vaan että juuuu, näinhän se ruukaa oleen.
Mutta puu on erinomaista tiheää kovaa kuusta, sahurikin sanoi että harvoin näin hyvää näkee.

Harmi kun tuosta vitrillistä on niin vähän tietoa ja sekin on ristiriitaista. Onko tosiaan niin, että parin vuoden päästä menee vitrillikäsitelty rumaksi? Minä kun ymmärsin että se nimenomaan tasoittaisi harmaantumista ja jopa vähän suojaisi puuta. Miten kauan sitten kuusilaudalta menee ihan itekseen harmaantumiseen ja onko jotain riskejä puun hyvinvoinnin kannalta jos näin menettelee? Ajattelin katsoa joitakin vuosia ja jos ei toimi niin aina voi sitten maalata. Unelmana vaan olisi semmoinen vaatimaton (hopean)harmaa mökki joka istuisi maisemaan kaikkina vuodenaikoina.

Ja vielä semmoinen kysymys kun tuossa museoviraston rakennuskortissa käsketään lyömään naula keskeltä lautaa niin onko jotenkin pahasta lyödä reunoista niin että rimalla sitten peittää laudan naulat? Niin olen ainakin nähnyt tehtävän.
Sori vesahy jos meni nyt vähän sun kysymyksen ulkopuolelle tämä, mutta samassa aiheessa ainakin pyöritään!

[vesahy]

Sori vesahy jos meni nyt vähän sun kysymyksen ulkopuolelle tämä, mutta samassa aiheessa ainakin pyöritään!

Ei se mitään, kyllä nämä ovat oman ongelmani kannalta kaikki oleellisia asioita.

Olen pikkuhiljaa ollut muutenkin kallistumassa höylättyyn paneliin ja Pekan innostamana entistä vakuuttuneempi, että se kuuluu meidän talomme tyyliin. Hintaa se tuo lisää, kuinka paljon sitä en vielä tiedä, mutta tällä viikolla on tarkoitus käydä sahanomaistajan kanssa kaupallisia neuvotteluja. Menekki on noin 170 neliötä, neliöön menee 7,5 metriä panelia ja se tarkoittaa noin 1300 juoksumetriä puutavaraa.

Maalin pysyvyys hiukan askarruttaa. Tunnetusti kaikki maalit purevat hanakammin karkean pintaan, mutta miten tämä höylpinta pitää käsitellä, että tartunta olisi optimaalinen? Sinkkivalkoista aion alle sutia, mutta riittääkö se? Kannattaako pintaa yrittää kevyesti karhentaa hiomapaperilla, esimerkiksi pikkuisella hiomahiirellä sipaisemalla? Kouruosa pitää kuitenkin silloin käydä läpi ihan käsipelillä.

Hyvää on tarkoitus tehdä ja välttää keskinkertaista.

[Pekka Huhta]

Mites mulla oli olo niinkun oisin tähän vastannut, mutta en sitten vissiin ollut.

Harmi kun tuosta vitrillistä on niin vähän tietoa ja sekin on ristiriitaista. Onko tosiaan niin, että parin vuoden päästä menee vitrillikäsitelty rumaksi? Minä kun ymmärsin että se nimenomaan tasoittaisi harmaantumista ja jopa vähän suojaisi puuta. Miten kauan sitten kuusilaudalta menee ihan itekseen harmaantumiseen ja onko jotain riskejä puun hyvinvoinnin kannalta jos näin menettelee? Ajattelin katsoa joitakin vuosia ja jos ei toimi niin aina voi sitten maalata. Unelmana vaan olisi semmoinen vaatimaton (hopean)harmaa mökki joka istuisi maisemaan kaikkina vuodenaikoina.

Se vitrilli on lahonsuoja. tarkoittaapi, että vaikka se harmaannuttaa puun, niin se samalla suojaa puuta lahoamiselta - joka on sen aidon hopeanharmaan pinnan edellytys. eli se tekee pinnasta ensin harmaan, mutta sitten kun puun luonnollisen lahoamisen ja harmaantumisen pitäisi alkaa, niin se suojaa puuta harmaantumasta.

Aika nopeesti puu harmaantuis itsekseenkin, että jos vaan malttaa muttaman vuoden kuunnella naapurien leukailua unohtuneesta ulkomaalauksesta, niin kannattaa jättää vitrilli pois. Minusta.

Ja vielä semmoinen kysymys kun tuossa museoviraston rakennuskortissa käsketään lyömään naula keskeltä lautaa niin onko jotenkin pahasta lyödä reunoista niin että rimalla sitten peittää laudan naulat? Niin olen ainakin nähnyt tehtävän.
Sori vesahy jos meni nyt vähän sun kysymyksen ulkopuolelle tämä, mutta samassa aiheessa ainakin pyöritään!

Ei se pahasta ole. Nauloja on ennenmuinoin säästetty ja jokainen on ollut kallis. Sen takia on laitettu ennemmin yhdellä keskeltä kun kahdella reunoista ja näin puolitettu naulankulukki.

Riippuu nyt että minkä ikäistä taloa tekee. Jos hakkaa peitelaudoitusta vanhan aitan seinään tai muuhun "museovirastoikäiseen" taloon niin sitten kyllä, mutta pula-ajan jälkeisiin taloihin ehdottomasti kahdella, eikä nyt vuosisadan alunkaan taloon mikään synti ole niitä paria naulaa sinne laittaa.

Ja Vesa, soittele Uulan neuvontaan tai Sateenkaariväreille tuosta maalauksesta. Vanha tapa olisi antaa laudoituksen tekeytyä talven yli ja maalata sitten keväällä, mutta jos maalaat jo pitkänä niin se on toinen juttu. Veikkaan että öljykäsittely ja sinkkimönjä on se mitä ne ehdottaa, mutta paree kysyä valmistajalta.

Pekka

[Hower]

Vuorauslaudan paksuudesta:
Tämä rintamamiestalojen perinteinen UYL (se vino) ei kovinkan paksua ole. Paksummasta päästään noin 2 senttiä mutta ohuemmasta päästään sitten todella ohutta.
Mutta onhan nekin kestäneet.

Semmosesta tein umpiaidan, koska taitaa olla ainoa paneelityyppi jossa ei ole urituksia takana eli on kohtuu siistin näköinen takaakin katsoen.

[EL48]

Moi,

Ite hoidin sahalta käsinplokattua kuusta, 2 x 5 tuumaa, hienosahuutin keskeltä halki, tuli siis viiden tuuman lauta ja paksuus sellaset 22-23mm, sama rimalle, kakkosnelonen halki ja sitten taas halki, tuloksena hienosahattu 47-48 x 22x23mm peiterimaa. Puutavara kuivaa, ei puusepän kuivaa.

Vedin pohjamaaliksi lautoihin sydänpuoli päällepäin öljymaalin jatkettuna 1/10 fernissalla+ 1/10 pineenitärpällä....autotallissa lämpötilassa +5-10C. Annoin kuivua pari kuukautta.

Nytte löin puutavaran seinään sydänpuoli päälle, syyt alastepäin ruostumattomilla ulkovuorausnauloilla (paineilmapyssyllä) tuuletusrimoihin 16mm+16mm (pysty+vaaka, tuuletusrimat kuumasinkityillä nauloilla paineilmarunkonaulaimella pystyrunkoon.).

Lautoihin vedin reunoille kaksi naulaa per rimankohta, peiterimaan vaan yhen keskelle. Tuuletusrimat k/k 600mm.

Sitte öljymaali perään pintamaaliksi "raakana"

Tämä siis autotalliin jossa päämitat vähän pienemmät kun "rintsikassa".

t: keevät toi, keevät toi maalarin.....

[vesahy]

Kunhan saat ne sahurit sitten höyläämään profiilit aina oikealle puolelle lautaa (siis sydänpuoli pintaan) niin eiköhän siitä hyvä tule. Sen sijaan jos puolet on väärinpäin tehty niinkuin yleensä, niin seinä elää jonkun ajan päästä rumaksi kun laudat on vuoroon kuprulla ja vuoroon kourulla ken ne elää seinässä. Semmoisia älä huoli halvallakaan, pidä tarkka jöö poikien kanssa että jaksavat/viitsivät tehdä oikein.
Pekka

Niinpä, kumpa saisinkin pojat tekemään oikein. Olen käynyt useammassakin paikassa paneleita hipelöimässä eikä kukaan lupaa, että kaikki ovat just oiekin päin. Tuolla meidän kylän sanoivat jysymättä, että se halkaistaan näistä aihioista ja siinä on sitten joka toinen oikein ja toinen puoli toisin päin (eivät sanoneet väärin päin). Hinta olisi ihan kohdallaan, varsinkin kun huomioi, että haluan hiukan oman, poikkeavan profiilin. Paitsi, että päätyponttaus ei onnistu, ei rahallakaan. Jos haluan kaikkiin lautoihin sydänpuut pintaan, niin pitäisi ostaa tuplamäärä tavaraa ja valita siitä ensin omat pois ja loput myydä vaikka Sulo Vilenille, halvalla.

Sahurin oma saunamökki seisoo rannassa tapuleiden takana, ollut siellä jo runsaat kymmenen vuotta. Kävimme sen katsomassa sen seinää, jossa on vain 168 millin paneli ja kyllähän siitä hakemalla näkee kummin päin puun syyt ovat, mutta ei häiritsevästi. samoin ihailin Billnäsissä Rakennusapteekin uudemman talon seinäpaneleiat ja siellä on sama juttu, puun syyt molemmin päin. Samoin Tammisaaren vanhoissa taloissa, ainakin aika monessa. Taidan tinkiä tässä kohtaa, kun muukaan ei näytä auttavan.

Muuten paneli on laadukasta. Sahapinta on todella sileä, ei tietenkään niinkuin höyläpinta, mutta parempi kuitenkin kuin ne höylätyt kohdat, joissa terä on repinyt vastakarvaan.

[Voittola]

Viime kesänä paikkailimme oman talomme ulkolaudoitusta ja kieltämättä harmittaa, kun noviiseina - toki ahkerasti tätä palstaa ja muita oppeja lukeneena - emme sitten kuitenkaan pysyneet tarpeeksi jämpteinä puukaupoissa vaan mennä ostimme sitten hienosahattua lautaa ja tais jäädä vähän liian ohueksikin. Tai no, ei ainakaan silloin muutamalla kyselykierroksella pääkaupunkiseudun paikoista muuta olisi edes löytynytkään. Ei kyllä näytä kovinkaan hienolle vanhan laudoituksen rinnalla Kamalan "karvaista" kun vanha on sileää kuin vauvan peppu. Ja ihan tavallinen rm-talo, joten tuskin on mitään luksustavaraa aikoinaan rakennettaessa käytetty. Jotenkin sitä vain sitten tahtoi uskoa alan ammattilaisia ("et sä saa maalia missään muussa pysymään" ja "tätä paksuutta käytetään") vaikka ois pitänyt uskoa ihan muuta...Muutama kohta vähän näkyvämmällä paikalla kaipaisi vielä paikkausta, joten jos vinkkejä siihen, mistä löytyisi hyölättyä tavaraa niin saapi kommentoida.

[vesahy]

Sain sahalta pari panelin pätkää malliksi. Sattui sikäli oivallinen näyte, että höyläpinta on selvästi rumempaa kuin sahan jäljiltä oleva. Jo kansakoulun puutöissä opin itsekin, että puuta ei saa höylätä vastakarvaan, muuten terä repii pinnan rikki. Tässä näkyy selvästi, miten oksan kohdalla on pinta pahsti repaleinen. Ei kai sille mahda mitään, pitää vaan hioa itse siistimmäksi ennen maalausta. Onneksi noita kohtia ei tule paljoa.


Otin kuvat parvekkeella jyrkässä auringonvalossa, joten karvaiset kohdat näyttävät pahemmilta kuin mitä todellisuudessa ovat.

[johny_t]

Onko ulkovuorausprojekti edennyt?
Lisää kuvia & päivitystä!

-Johny