aloittelijalle ohjeita puun kaatoon

[Ama]

olen kaatanut noin 10-15cm halkaisijaltaan olevia puita kirveellä.
nyt olisi tarkoitus kaataa yli puolta isompia puita moottori sahalla joka onkin aivan uutta joten nyt olis paikallaan pienet neuvot kokeneemmilta mitä ei kannata ja mitä pitää tehdä.
esim. tämmöiset jutut kiinnostais.
-kuinka iso pitää olla ns. kaato kolon eli tuo kiilan muotoinen kolo puussa
-kummalta puolelta tuota kyseistä koloa pitää sahaus alkaa
-jos kokeneemmilla on hyviä vinkkejä niin ne ovat tervetulleita

[plaanaa]

30 cm halkaisijaltaan olevat puut = riippuen mikä on mutta saattaa olla jo aika isoja...?

Jos täällä netissä saamiesi neuvojen perusteella meinaat alkaa "tein itse ja säästin" -hommiin niin en suosittele. Pyydä joku käymään joka on ennenkin tehnyt ja katso ensin vaikka mallia.

Sitten lonkalta, kaatokolon syvyys vaikka 5-10 cm V-muotoon ja alat sitten sahata poikki siltä toiselta, ehjältä puolelta. Ota huomioon puun kallistuma, oksien lukumäärä rungon milläkin puolella, tuuliolosuhteet ja se, että SE PAINAA OIKEASTI PALJON ja tekee tuhoa kaatuessaan...älä ala jos tietämys on nolla.

[romeo]

Plaanaa jo oleellisimmat sanoikin; vaikka teet kuinka hyvän loveuksen niin puu voi lähteä muuhunkin suuntaan juuri em. syistä. Kaatorauta on hyvä apu eli kun sahaus on tarpeeksi pitkällä, työnnetään rautatangon päähän liitetty lattarauta sahausuraan ja autetaan vääntämällä puuta kaatumaan oikeaan suuntaan. Myös pitkällä riu'ulla voi työntää puuta ylempää; alkuvaiheessa suuntaan voi vielä vaikuttaa. Ja kun puu alkaa kaatua niin pois läheltä, tyvi saattaa pompata ja iskeä tajun kankaalle. Ja vielä; jos lähellä on rakennuksia niin älä ala itse koko urakkaan vaan hommaa metsuri tms. paikalle.

[maanma]

Eikös vetotaljalla reilusti jännittämällä voi enimmäkseen osoittaa kaatumissuunnan.

Taljan pää pitää tietysti viedä riittävän ylös puuhun.

Sitten V lovi taljan puolelle ja lopuksi sahaus toiselta puolelta.

Sitten vielä moottorisahasta. Takapotku on sen kanssa vaarallisin juttu. Tämä ilmenee helpoiten kärjellä sahatessa, joten sahaaminen tyviosalla on oikea tapa.

[romeo]

Ja lisätään vielä varustuksiin ainakin kypärä silmikkoineen´ja kuulosuojinen sekä metsurisaappaat. Takapotkua varten nykyiset sahat on aika hyvin suojattu mutta kyllä sekin on mahdolinen esim. juuri vinottain sahatessa jolloin käsi tulee sivusta ja turvakahva ei välttämättä laukeakaan.

[rouskut]

Eikös vetotaljalla reilusti jännittämällä voi enimmäkseen osoittaa kaatumissuunnan.
Taljan pää pitää tietysti viedä riittävän ylös puuhun.
Sitten V lovi taljan puolelle ja lopuksi sahaus toiselta puolelta.

jos puu on pahasti ns.kieroonkasvanut, saattaa se "hypätä" ilmaan ja kaatua taljan suuntaan. mitä enemmän jäännitystä taljassa niin sitä korkeammalle "hyppää"

[jonin]

"Kaadatin" ammattilaisella kolme koivua pihalta pari vuotta sitten. On sen verran ahdas piha että kaato piti tehdä pätkimällä. Käytännössä kaveri meni tolppakengillä puuta ylös ja mennessään sahasi oksat pois. Sitten ylös päästyään sahaili n. klapimittaista pätkää. Siivosin sitten itse oksat pois ja heilutin kirvestä. Kantojyrsimellä lähti kanto siististi.

[Harry]

Kuulostaa sellaiselta, että voi olla parempi jättää ammattilaisen kaadettavaksi, ainakin jos kaadettavat puut ovat pihassa talon lähellä. Ilman asianmukaisia turvavälineitä en suosittelisi muutenkaan koko sahaan koskemaan.

Hommahan ei sinänsä mitään niin ihmeellistä ole, etteikö sitä oppisi. Yllä tulivatkin suunnilleen kaikki huomioonotettavat seikat. Sen verran lisäisin, että jos rupeat niitä puita kaatamaan, niin muista jättää riittävän paksu pitopuu, ettei lähde kaatumaan hallitsemattomasti ja käyttää vänkäriä (kaatorauta).




Kirveellä kaataminen on täysin eri juttu, kuin moottorisahalla kaataminen.

p.s loistavat sivut, joihin kannattaa tutustua---> http://www.restaurointi.net/

[Sampo]

Hienot kuvat on Harry liittänyt tuohon loppuun,ne lienevät jostain vanhemmasta opuksesta..Mutta pistää heti silmään alemman kuvan ihmeellisyys.Kaatokolo on sinänsä melko OK,mutta miksi sahata vastapuolelta noin korkealta,kolon yläreunan tasalta?Lienee sitä entisajan tyylittelyä,ja kaipa sen on tarkoitus toimiakin?
Uudempi tapa jota minä olen ainakin nähnyt käytettävän on jokatapauksessa sahata kaatokolon alaosan korkeudelta.Kaatokololla nimittäin määritellään puun tarkka kaatumissuunta.Kuvan mukaisella sahauksella puu voisi kaatua aivan yhtä hyvin minne suuntaan tahansa,eli kolo ei toimi välttämättä kaikissa tapauksissa toivotulla tavalla.
Ja vielä kolosta;syvyys riippuu tietenkin puun paksuudesta,mutta voi olla esim 1/3 siitä tai hyväkuntoisen vahvan puun ollessa kyseessä enemmänkin.Mitä syvempi kolo sen paremmin se ohjaa kaatumissuuntaa.Maximi syvyys on kuitenkin 50% puun halkaisijasta,jos mennään tästä yli,kaatokolon kaatopinnan leveys laskee taas alle puun halkaisijan. Vähän vaikea selostaa ilman mitään piirroksia,ja muutenkin

Ja sanotaanhan että työ tekijäänsä opettaa Itsekään en ole käynyt minkäänlaisia alan kursseja enkä niin kytännyt ammattilaistenkaan tyylinäytteitä mutta mikäli ei kovin pahasti kiero tai toispuoleinen puu satu kohdalle niin kyllä sen olen puolen metrin tarkkuudella saanut laskettuun suuntaan nurin.Eli kokeilemallakin voi oppia mutta on siinä tietysti melkoinen vaara mennä pieleen,ja ainakin jännitystä piisaa!
Korostaisin vielä että kolon sahauksen onnistumisella on suuri merkitys.Kannattaa harjotelessa aina välillä pysäyttää sahaus ja tarkkailla sahaako oikelta kohtaa kaatokoloon nähden sekä loppuvaiheessa ylöspäin että milloin puu alkaa hienoisesti kaatumaan.Jos sahaus on mennyt hieman pieleen voi puuta vielä tyrkätä kaikin voimin oikeaan suuntaan ja sitten ei kun karkuun

Kaatoraudan käyttö on varmasti suositeltavaa niin aloittelijoille kuin ammattilaisillekin.Itse en ole sitä vieläkään saanut hankituksi,mutta en katso kuuluvani kumpaankaan ryhmään.Nimittäin aloitteleva metsuri saa sen avulla varmemmin oikean kaatosuunnan vaikka sahaus ei olisi täydellinen.Ammattilaisella taas ei ole varaa riskeerata mitään.Todella hankalassa tapauksessa kuten yli puolimetrisessä vinoon kasvaneessa koivussa olen kyllä hakannut pari paksuteräistä kirvestä kiilaksi väliin paremman puutteessa.

Ns. konkeloita sahatessa opin myös aivan "vahingossa" ns. pystyynkaadon.Eli siinähän puu kaadetaan ja pätkitään vaikkapa n. parin kolmen neliön alueelle valmiiksi pinoon.Menetelmä sopii ahtaisiin paikkoihin hyvin. Konkeloksi sanotaan puuta joka kaatuu myrskystä tai huolimattomasta metsurista johtuen toisen puun päälle,eikä tule rytkyttämälläkään maahan asti. Homma käy kun kurkottaa sahan kanssa niin korkelle kuin ylettyy kallellaan olevaaan runkoon ja siitä poikki alapuolelta sahaten.Seuraava pätkä samaan tyyliin jne.Aina pitää ensin arvioida minnepäin puu singahtaa ja tietää miltä puollta milloinkin sahataan.Vaarallista hommaa sekin on joskus rinteessä ja paksussa lumihangessa kun runko saattaa toisinaan pompata hieman yllättäen alaspäin.Nopsat jalat siis tarvitaan ja mielellään pienikokoinen ja kevyt saha sekä varmasti toimiva ketjujarru ettei tule turmia.

Vaikka tässä nyt on yksi ja toinen neuvoja jaellut niin aika oudolta tuntuu ajatus alkaa sahailemaan pelkkien nettineuvojen varassa,mutta jos siltä alkaa tuntumaan niin..ole erittäin varovainen eläkä hättäile hommassa.

[Harry]

Hienot kuvat on Harry liittänyt tuohon loppuun,ne lienevät jostain vanhemmasta opuksesta..Mutta pistää heti silmään alemman kuvan ihmeellisyys.Kaatokolo on sinänsä melko OK,mutta miksi sahata vastapuolelta noin korkealta,kolon yläreunan tasalta?Lienee sitä entisajan tyylittelyä,ja kaipa sen on tarkoitus toimiakin?

Kyllä se pitopuu pitää paremmin, kun sahaus ei ole ole samalla linjalla. Tuossa kuvassa on hieman liioiteltu tuota korkeuseroa, mutta noin 3-5 cm se ainakain saa olla, riippuen puun paksuudesta. Jos sahaus on samalla linjalla kaatokolon alalaidan sahauksen kanssa, ei siinä ole juurikaan pitoa pystysuunnassa ja puu notkahtaa isoissa puissa helposti sahauksen suuntaan ja silloin on saha jumissa, vähän sama asia kun pitopuu sahataan liian ohkaiseksi.

Kaatokololla nimittäin määritellään puun tarkka kaatumissuunta.Kuvan mukaisella sahauksella puu voisi kaatua aivan yhtä hyvin minne suuntaan tahansa,eli kolo ei toimi välttämättä kaikissa tapauksissa toivotulla tavalla. Ja vielä kolosta;syvyys riippuu tietenkin puun paksuudesta,mutta voi olla esim 1/3 siitä tai hyväkuntoisen vahvan puun ollessa kyseessä enemmänkin.

Kuvanmukainen kaatokolo sahauksineen on oikea tapa.

Mitä syvempi kolo sen paremmin se ohjaa kaatumissuuntaa.Maximi syvyys on kuitenkin 50% puun halkaisijasta,jos mennään tästä yli,kaatokolon kaatopinnan leveys laskee taas alle puun halkaisijan. Vähän vaikea selostaa ilman mitään piirroksia,ja muutenkin

1/3 halkaisijasta riittää hyvin kaatokolon syvyydeksi. Kulman pitää myös olla riittävän suuri ja kaatokolon kaikinpuolin vaaterissa.

Ja sanotaanhan että työ tekijäänsä opettaa Itsekään en ole käynyt minkäänlaisia alan kursseja enkä niin kytännyt ammattilaistenkaan tyylinäytteitä mutta mikäli ei kovin pahasti kiero tai toispuoleinen puu satu kohdalle niin kyllä sen olen puolen metrin tarkkuudella saanut laskettuun suuntaan nurin.Eli kokeilemallakin voi oppia mutta on siinä tietysti melkoinen vaara mennä pieleen,ja ainakin jännitystä piisaa!

Ns. konkeloita sahatessa opin myös aivan "vahingossa" ns. pystyynkaadon.Eli siinähän puu kaadetaan ja pätkitään vaikkapa n. parin kolmen neliön alueelle valmiiksi pinoon.Menetelmä sopii ahtaisiin paikkoihin hyvin. Konkeloksi sanotaan puuta joka kaatuu myrskystä tai huolimattomasta metsurista johtuen toisen puun päälle,eikä tule rytkyttämälläkään maahan asti. Homma käy kun kurkottaa sahan kanssa niin korkelle kuin ylettyy kallellaan olevaaan runkoon ja siitä poikki alapuolelta sahaten.Seuraava pätkä samaan tyyliin jne.Aina pitää ensin arvioida minnepäin puu singahtaa ja tietää miltä puollta milloinkin sahataan.Vaarallista hommaa sekin on joskus rinteessä ja paksussa lumihangessa kun runko saattaa toisinaan pompata hieman yllättäen alaspäin.Nopsat jalat siis tarvitaan ja mielellään pienikokoinen ja kevyt saha sekä varmasti toimiva ketjujarru ettei tule turmia.

Ensimmäisiä asioita mitä metsureille opetaan puunkaadosta on, miten EI toimita konkeloiden kanssa. Tuo sinun kuvailemasi jännä puunkaato on juuri sitä ja kenenkään ei pitäisi noin tehdä, se on leikkiä omalla hengellä.

Vaikka tässä nyt on yksi ja toinen neuvoja jaellut niin aika oudolta tuntuu ajatus alkaa sahailemaan pelkkien nettineuvojen varassa,mutta jos siltä alkaa tuntumaan niin..ole erittäin varovainen eläkä hättäile hommassa.

Sahan saa jokainen ostaa kaupasta. Se mitä sillä kukin tekee, on jokaisen oma asia. Minun neuvo olisi kuitenkin, että ennen kuin rupeatte niitä puita kaatamaan, pyytäkään joku oikeasti asian osaava neuvomaan. Ei se puunkaato välttämättä metsäkoulua tarvitse, mutta hyvä sitä olisi harjoitella jonkun opastuksella.

[Sampo]

Hienot kuvat on Harry liittänyt tuohon loppuun,ne lienevät jostain vanhemmasta opuksesta..Mutta pistää heti silmään alemman kuvan ihmeellisyys.Kaatokolo on sinänsä melko OK,mutta miksi sahata vastapuolelta noin korkealta,kolon yläreunan tasalta?Lienee sitä entisajan tyylittelyä,ja kaipa sen on tarkoitus toimiakin?

Kyllä se pitopuu pitää paremmin, kun sahaus ei ole ole samalla linjalla. Tuossa kuvassa on hieman liioiteltu tuota korkeuseroa, mutta noin 3-5 cm se ainakain saa olla, riippuen puun paksuudesta. Jos sahaus on samalla linjalla kaatokolon alalaidan sahauksen kanssa, ei siinä ole juurikaan pitoa pystysuunnassa ja puu notkahtaa isoissa puissa helposti sahauksen suuntaan ja silloin on saha jumissa, vähän sama asia kun pitopuu sahataan liian ohkaiseksi.


Kuvanmukainen kaatokolo sahauksineen on oikea tapa.

Ns. konkeloita sahatessa opin myös aivan "vahingossa" ns. pystyynkaadon.Eli siinähän puu kaadetaan ja pätkitään vaikkapa n. parin kolmen neliön alueelle valmiiksi pinoon.Menetelmä sopii ahtaisiin paikkoihin hyvin. Konkeloksi sanotaan puuta joka kaatuu myrskystä tai huolimattomasta metsurista johtuen toisen puun päälle,eikä tule rytkyttämälläkään maahan asti. Homma käy kun kurkottaa sahan kanssa niin korkelle kuin ylettyy kallellaan olevaaan runkoon ja siitä poikki alapuolelta sahaten.Seuraava pätkä samaan tyyliin jne.Aina pitää ensin arvioida minnepäin puu singahtaa ja tietää miltä puollta milloinkin sahataan.Vaarallista hommaa sekin on joskus rinteessä ja paksussa lumihangessa kun runko saattaa toisinaan pompata hieman yllättäen alaspäin.Nopsat jalat siis tarvitaan ja mielellään pienikokoinen ja kevyt saha sekä varmasti toimiva ketjujarru ettei tule turmia.

Ensimmäisiä asioita mitä metsureille opetaan puunkaadosta on, miten EI toimita konkeloiden kanssa. Tuo sinun kuvailemasi jännä puunkaato on juuri sitä ja kenenkään ei pitäisi noin tehdä, se on leikkiä omalla hengellä.

Aina tässä elämässä oppii jotain uutta..Mietinkin vielä kirjoitukseni jälkeen että kyllä tuo kuvan sahauslinja noin ylhäällä on varmasti turvallisempi ja jättää sitä pitopuuta joka on tärkeä asia.En ole tosiaankaan malttanut pitopuuta paljon jättää kun tulee siistimmät kannot omalla tyylilläni kertaheitolla,mutta on se tietysti turhan riskaabelia hommaa..
Ajattelin kokeilla kuvaamaasi tyyliä ensikerran kun puunkaatoa ilmenee



Niinpä,olen sen kyllä kyllä tosiaan saanut monesti huomata että hengellään siinä leikkii.Edellisessä asuinpaikassani noita konkeloita syntyi melkein joka vuosi,ja usein jyrkässä rinteessä.Enpä siihen sitten oikein muutakaan konstia keksinyt,kun konkelon naapuripuita ei ollut lupa kaataa pois tieltä ja takkaan piti saada valkeata jostain.Minulla oli maanomistajan lupa kaataa kaikki pystyynkuivuneet ja myrskyn kaatamat polttopuuksi.
Konkeloiden oikeaoppisesta kaatamisesta minulla ei ole mitään hajuakaan.Luulisi siihenkin löytyvän oppimateriaalia kirjoista tai ties vaikka netistä..

[Pekka Huhta]

Menee kyllä reilusti asiasta ohi, mutta toissa talvena sattui niin mojova konkelo kohdalle että siinä meinasi vähän aikaa mennä.

Todella iso koivu oli kaatunut kolmen metrin korkeudelta kuusikkoon, ja eihän se sieltä tullut alas. Kaveri oli yrittänyt melkein jokaista tietämäänsä konstia, mutta se oli pahuksen piukassa. Se koivun tyvellä oli maa myllätty melkein panssarivaunulla ajetun näköiseksi kun kaveri oli sitä tonkinut ja vivunnut ja yrittänyt pyöritellä.

Kyllä mäkin sitä monella konstilla yritin, mutta sitten keksin sitoa siihen konkelon tyveen reilu kolmemetrisen seipään pystyyn ja kaksi narua sen yläpäähän. Kun naruista kiskoi vuoronperään niin konkeloa sai pyöriteltyä hiukan edestakaisin ja kyllähän se aina joka pyöräytyksellä jonkun matkaa tuli kuusten runkoja pitkin alas.

En tiedä oliko tuokaan nyt ihan oppikirjaratkaisu, mutta toimi se sentään ja kenenkään ei tarvinnut olla viittä metriä lähempänä koko konkeloa.

Pekka

[Harry]

Menee kyllä reilusti asiasta ohi, mutta toissa talvena sattui niin mojova konkelo kohdalle että siinä meinasi vähän aikaa mennä.

Todella iso koivu oli kaatunut kolmen metrin korkeudelta kuusikkoon, ja eihän se sieltä tullut alas. Kaveri oli yrittänyt melkein jokaista tietämäänsä konstia, mutta se oli pahuksen piukassa. Se koivun tyvellä oli maa myllätty melkein panssarivaunulla ajetun näköiseksi kun kaveri oli sitä tonkinut ja vivunnut ja yrittänyt pyöritellä.

Kyllä mäkin sitä monella konstilla yritin, mutta sitten keksin sitoa siihen konkelon tyveen reilu kolmemetrisen seipään pystyyn ja kaksi narua sen yläpäähän. Kun naruista kiskoi vuoronperään niin konkeloa sai pyöriteltyä hiukan edestakaisin ja kyllähän se aina joka pyöräytyksellä jonkun matkaa tuli kuusten runkoja pitkin alas.

En tiedä oliko tuokaan nyt ihan oppikirjaratkaisu, mutta toimi se sentään ja kenenkään ei tarvinnut olla viittä metriä lähempänä koko konkeloa.

Pekka

Konkelot ovat sellaisia, että niitä tulee usein, mutta niistä yleensä selviää aina. kaikki konkelot ovat silti vaarallisia ja jokaisen konkelon tehneen on muistettava, että jos ei saa konkeloa purettua, on alue merkittävä riittävän suurelta alueelta, ettei kukaan kävele konkelon alle.

Tavallinen konkelohan syntyy siitä, ettei puu saavuta riittävää vauhtia kaatuakseen, vaan törmää esim. viereisten puiden oksiin. Tämä on etenkin talvella yleistä kun oksat ovat jäässä.

Konkelon purkuun on muutama helppo konsti, joita kannattaa ensimmäisenä yrittää.

1. Vänkäri---> Jos runko on vielä kiinni kannossa pitopuineen, niin sahataan pitopuuta molemmilta sivuilta niin, että pitopuusta jää pelkkä ns. napa. Tämän jälkeen koetetaan pyörittää puuta. Jos mukana on vänkäri (kaatorauta), niin laitetaan vänkärissä oleva koukku kiinni rungon tyveen niin, että saadaan vipuvarsi puun rungon pyörittämiseen (vänkärin 90 asteen kulmaan runkoon nähden). Jos tällä konstilla ei pyörittämällä saada puuta kaatumaan, tarvitaan järeämpiä konsteja.

2. Konkeloliina---> Kaadetaan jostain noin 3 m ropsi, jota käytetään vipuna. Konkeloliina pyöritetään tyven ympärille, tarpeeksi ylös ja ropsin pää laitetaan konkeloliinassa olevaan lenkkiin. Tämän jälkeen sitä 3 m ropsia pyöritetään smalla tavalla kuin vänkäriä. Pitempi vipuvarsi antaa paljon enemmän voimaa ja yleisesti konkelo saadaan näin purettua. Jos puu ei rupea pyörimään, niin pitopuu kantaa vielä liikaa ja napaa on sahattava ohuemmaksi.

3. Puu on pudonnut pois kannolta. Ohjeet 1 ja 2 käyvät myös tähän.

4. Jos et saa pyörittämällä puuta kaatumaan, niin koeta pitkällä ropsilla työntää puuta niin ylhäältä kuin mahdollista, mitä ylempää, sen parempi.

5. Jos konkelo silti pysyy pystyssä, niin se ei luultavasti kaadu kuin taljalla.

HUOM. Älä missään nimessä yritä selvittää konkeloa kaatamalla toista puuta sen päälle! Pahimmassa tapauksessa sinulla on useita konkeloita samassa kasassa!

Ja vielä muistutukseksi MUISTA MERKITÄ LAUKEAMATTOMAT KONKELOT, jos itse poistut paikalta.

[Sampo]

No tuohan kuullostaa aivan toimivalta konstilta,vipuvarren sitominen puun kylkeen ja rungon pyörittely varmasti useimmiten riittää kaatamaan puun.
Eipä ole tullut koskaan mieleen..tai pitänee muotoilla asia näin;En ole malttanut ongelmaa sen kummemmin pohtia kun polttopuuta on vain pitänyt nopsaan saada kerätyksi.Aikoinaan oli vaan sellainen elämänvaihe että puulämmitys sähkön sijaan miellytti enemmän kuin minkä vapaa-aika antoi myöden polttopuiden tekoon joten pahimmillaan sitä mentiin kesken lumitalvea vaikka apinanraivolla konkelon runkoa pitkin ylös hyppimään puuta alaspäin,mutta yleensä sahasin ne vain kylmänviileästi parin metrin pätkiksi pystyyn niinkuin tuossa aiemmin kerroin.En sitä kyllä kenellekkään halua silti suositella,turhankin jännää toisinaan
Eipä silti kovin usein niitä konkeloita syntynyt,paitsi tiheässä kuusikossa joskus ei kertakaikkiaan ollut tilaa havukkaalle muuten kaatua kuin kaverin kylkeen..Eikä runkopaksuudet niissä yleensä olleet 20 cm enempää niin en katsonut niitä niin hirveän vaarallisiksi koska saivathan ne alaspäin putoilevat pätkät vielä hiukan lisäjarrua vierustovereistaankin oksien avulla ja eihän se kissakaan mielellään "vastakarvaan" kulje.

[kkk]

Lisää vääntöä hankalan konkelon pyöritykseen
(pelasti :P puolen päivän ähellyksen jälkeen, tyvestä puoli metrinen haapa lahjakkaasti konkelossa toiseen samanlaiseen):

Tuikataan sahan laipalla tyveen rungon yläpinnalle kolo rautakangelle, kanki siihen pystyyn, kangen yläpäästä köysi vaakasuoraan etäällä olevaan taljaan, joka taas voi olla esim toisessa puussa kiinni. Taljaa kiristämällä saa rungon voimalla pyörähtämään, jos se ei riitä niin kireää köyttä rynkyttämällä sivusuunnassa saa lisää voimaa ja 'eloa' kiinni juuttuneisiin latvuksiin.

Vielä yksi tapa: kuoritaan liukkaiksi nuoria vaikka kuusen runkoja, tehdään niistä liukas 'peti', minkä päälle konkelon tyvi tiputetaan kannolta kangella tai maasta kangella heivaten, jolloin tyvi mahdollisesti liukuu kauemmaksi.