Maalin "hengittävyys"

[harnojukka]

Maalin "hengittävyys" tuntuu olevan poistettavuuden ohella yksi eniten täällä foorumille keskusteluttavista asioista. Lueskelin tuoretta Porin loma-asuntomessuliitettä, taisi olla TM -rakennuspuolen julkaisu. Sain siitä hämmentävää tietoa:

Lateksipohjaiset eli akrylaattimaalit itse asiassa päästävät ilmaa pintakerroksen läpi välittömästi maalauksen jälkeen. Öljymaalit eli alkydimaalit käytännössä eivät ollenkaan, ennenkuin pintarakenne säröytyy uv-säteilyn tms ikääntymisen myötä.

Mikä lienee totuus, luottaako tuohon kyseiseen julkaisuun vain tämän foorumin asiantuntijoihin?

Maalausurakka on kuitenkin nyt kesällä meillä edessä ja vanha lateksi poistetaan puulle asti verhouslaudoista. Siksi asia on ajankohtainen.

[miikkajo]

tämä "hengittävyys" käsitetään useammin väärin kuin oikein.

hengittävyydellä ei suinkaan tarkoiteta ilman vapaata liikkumista materiaalien läpi

http://fi.wikipedia.org/wiki/Hengitt%C3 ... A4_rakenne
Hengittävä rakenne on rakennustekninen termi, jolla tarkoitetaan rakennetta, jossa vesihöyry voi sitoutua hygroskooppiseen aineeseen, ja johon diffuusion avulla voi helposti siirtyä tai josta voi vapautua vesihöyryä takaisin ympäristöön.

tuolla vielä tietoa maaleista
http://kuningaskuluttaja.yle.fi/node/966

[miikkajo]

lateksin suurin ongelma on siinä että se ei päästä kosteutta lävitsensä
näin ollen jos/kun maalin syntyy halkeama tai puuhun pääsee kosteutta muuta kautta
kosteus ei pääse kuivumaan tiiviin pinnan läpi vaan lahottaa puuta
ja irrottaa maalin

[Tomppa]

Öljymaalit eli alkydimaalit käytännössä eivät ollenkaan

Perinteiset pellava-ja petrooliöljymaalit eivät ole alkydimaaleja.

[Janetski]

Lateksi on hieman väärä sana kuvaamaan nykyisiä vesiohenteisia, muovisideaineisia maaleja. Lateksi on jäänyt puhekieleen koskemaan kaikkia vesiohenteisia tuotteita, vaikka tuotteessa ei sitä edes olisi. Vrt. vesiliukoiset luonnonöljyt ja erilaiset dispersiomaalit. Vesihöyryn läpäisymittaukset tehdään laboratoriossa, joten pidän niitä myös hieman arveluttavina. Myös käytetyt kalvopaksuudet olisi kiva niistä tietää. Tommonen nykyakrylaatti on varmaankin aluksi hengittävämpi kuin alkydiöljymaali. Alkydiöljymaali tekee tiiviin pinnan ja se ei myöskään valitettavasti ala hengittää oikein missään vaiheessa. Alkydiöljymaali saattaa olla jopa pahempi vaihtoehto kuin joku nykyakrylaatti. Ohuelti käsitelty nykyinen vesiohenteinen on myös jollakin mittarilla mitattuna hengittävämpi kuin aito öljymaali (sideaineena vernissa) tuoreeltaan. Vernissa kuitenkin hapettuvana sideaineena on varmasti parempi kuin alkydiöljymaali ikinä. Ja hieman vanhentuneena varmasti parempi vaihtoehto hengittävyyden osalta kuin nykymaalit. Siksi vernissaa on käytetty suuremmissa määrin maalin sideaineena jo 1800-luvulta lähtien. Nykymaaleilla paksulti maalattaessa niiden hengittävyys menee sitä mukaa huonommaksi. Ensimmäinen maalauskerta saattaa olla ok, mutta sitten kun huoltomaalauksia tehdään muutamat niin eipä varmasti hengitä. Samoiten jos maalataan kerralla paksulti useampi kerta. Myös helpompi huoltomaalaus puoltaa aidon öljymaalin valintaa. Aito öljymaali kuluu ja liituuntuu vanhetessaan, joten huoltomaalauksilla ei saada tehtyä liian paksuja kalvoja puun pintaan. Ja jos ajatellaan puuta itsessään materiaalina, niin jos pinta on jollakin maalattava, maalaushan on kuitenkin pitkälti pelkkä näkökysymys, niin käyttäisin jotakin luonnon aineita sen pinnoittamiseen. Muovi ja puu eivät vaan oikein stemmaa samassa lauseessa.

[Rosvolinna]

No toivottavasti Uulan petroolimaali hengittää. sillä purulinnamme on pinnaltaan virheettömässä harmaassa laudassa. Olisi sääli pilata pinta väärällä käsittelyllä. Talossa on alunperin ollut punamultaväri ja siihen edellinen asukas on maalannut valkoisen öljymaalin, joka sekin on jo kadonnut ajan hampaan ahnaaseen kitaan.

Maali on tilattu ja telineet on pihalla ja ensi viikonloppuna talo saa uuden pinnan :)

[mapeah]

Tosiaan, aika hämmentäviä sanavalintoja.

Lateksipohjaiset eli akrylaattimaalit itse asiassa päästävät ilmaa pintakerroksen läpi välittömästi maalauksen jälkeen.

Mahtaako tuo "välittömästi maalauksen jälkeen" tarkoittaa siihen saakka, kunnes lateksi on kuivunut? Kuivuessahan ohenteena käytetty vesi haihtuu maalista. Vai päästääkö lateksin muodostama muovikalvo muka ilmaa lävitseen? Jos lateksi on hengittävää muutaman tunnin ajan maalin sivelystä ja sitä mainostetaan siksi paremmaksi, kuin pellavaöljymaalit, on tuo harnojukan saama tieto lievästi sanottuna harhaanjohtavaa.

Öljymaalit eli alkydimaalit käytännössä eivät ollenkaan, ennenkuin pintarakenne säröytyy uv-säteilyn tms ikääntymisen myötä.

Kuten Tomppa totesi, niin perinteisissä ulkomaalaukseen käytetyissä pellavaöljymaaleissa ei ole alkydeja. Alkydejä (esim. mäntyöljyalkydiä) käytetään kulutuskestävyyden lisäämiseksi mm. pellavaöljypohjaisissa(kin) lattiamaaleissa. Nuo mäntyöljyalkydit lienevät yhtä tiiviitä, kuin muutkin alkydit.

[Oto Hascak]

Mikä lienee totuus

The truth is out there...

Hiukan ihmetyttää tuo lateksin hengittävyys..? Asiaa voisi tarkastella siltä kantilta, että oletko nähnyt koskaan täysin lahonnutta puuta, jota pitää kasassa lähinnä tiivistäkin tiiviimpi lateksikalvo? Itse olen nähnyt vastaavia ja PALJON. Toisaalta taas en ole nähnyt samaan tapaan lahoa öljymaalin yhteydessä. En ole törmännyt lahoihin, jotka olisivat aiheutuneet itsessään öljymaalista. Se on kylläkin totta, että öljymaali alkaa "hengittää" vasta krakeloituessaan niiden pintahalkeamien kautta, siitäkään huolimatta en ole lahoa nähnyt öljymaalilla käsittelyn jälkeen.

Kaiketi laboratorio-olosuhteissa voidaan mitata mitä vaan, mutta lateksilla maalattaessa on rakenteiden oltava kunnossa, siitä on useamman vuosikymmenen surulliset kokemukset olemassa. Samaan tapaan on kokemusta siitä, että öljymaalilla maalaaminen on työläämpää, mutta lopputulos on kaikin puolin pitkäikäisempi ja toimivampi.

[Pekka Huhta]

Lateksimaali on kuin muovipussi. Öljymaali on kuin nahkainen kassi. Nahka kastuu sateessa ja ottaa itsekin vettä, mutta kuivuu ajan mittaan ja haihduttaa sisältäänkin veden pois.

Lateksin muovikassinomaisuus tulee ilmi siinä kun ajattelee että pistää pölkyn muovikassiin ja upottaa sen veteen. Jos kassissa on reikä niin sieltä menee vettä sisään. Jos se on ainoa reikä, niin vesi ei pääse ulos muuta kuin saman reiän kautta. Jos sisään menee yhdestä neulanpiston kokoisesta reiästä ruokalusikallinen vettä, niin sen ruokalusikallisen haihtuminen ulospäin saman neulanreiän kautta vie viikkoja, kun irtovesi pitäis saada molekyyli kerrallaan ruutattua samasta neulanreiästä ulos. Puun kosteus pysyy sen viikkojen ajan niin korkealla että lahon on söpö muhia.

Tässä yksi hyvin pelkistetty allegoria öljy- ja muovimaalin eroista. Jos tarkalleen otetaan niin se lateksimaalin "hengittävyys" tarkoittaa että niitä neulenreikiä on enempi. Mutta kuten kuka vaan retkeilijä voi todistaa, niin tukevassa luonnonkangastakissa on hyvä olla aina paitti sateella, vaikka myönnettävä on, että sateella sitä kyllä pääsee inhottavan märjäksi. "Hengittävässä" goreteksissä olo on kumminkin aina niinkuin ois housuunsa kussu, oli keli sadetta tai aurinkoa. Ainakaan tämmöisen mahansa perässä juoksevan pyknikon päälle on ihan tyystin turha laittaa gore-gorea millään kelillä kun olo on joka tapauksessa semmoinen niinkuin juoksisi jäniksen kokoinen vaahtopallo munissa...

Pekka

[PetteriKivimäki]

Vernissa kuitenkin hapettuvana sideaineena on varmasti parempi kuin alkydiöljymaali ikinä. Ja hieman vanhentuneena varmasti parempi vaihtoehto hengittävyyden osalta kuin nykymaalit. Siksi vernissaa on käytetty suuremmissa määrin maalin sideaineena jo 1800-luvulta lähtien.

? Pellavaöljyä tai keitettyä pellavaöljyä eli vernissaa on käytetty maalinvalmistukseen jo ennen Jeesusta.

Pellavaöljymaalin käyttö Suomessa alkoi samoihin aikoihin, kun tärkeimpien rakennusten hirsijulkisivuja alettiin laudoittaa eli 1700-luvun puolenvälin jälkeen. Niitä ei sopinut punamullata, kun haluttiin jäljitellä kivirakennusten kalkkimaalauksen keveitä vaaleita värejä, hienostelua siis. Ennen laudoituksen tuloa maalattiin vöyräät torpat keittomaalilla puna- tai keltamullalla ja sitä ennen ei maalattu laisinkaan.

Mutta asiaan, kuinkahan monta hienoa potaskaa tai suoranaista valhetta on suomalaisessa rakentamisessa päästetty ilmoille ja julkaistukin 1960-luvulta nykypäivään. Maalitehtaat etunenässä, mutta kyllä ne ikkunatehtaatkin osaavat.

Kailalla on hauska esimerkki tästä, kuinka akkunatehdas mainosti aikanaan uusien ikkunoitten säästävän energiaa enemmän kuin mikä koko talon seinillä olisi ollut laskennallinen lämpöhävikki. Ikkunat olisivat siis alkaneet tuottaa energiaa?

[PetteriKivimäki]

Jatketaanpa vielä lateksimaalista kun kissa mourusi hereille enkä saa uudestaan unen päästä kiinni.

Hauska muisto kymmenen vuoden takaa, kun asuin Helsingissä Fredrikinkadulla vanhassa kivitalossa vuokralla. Asuin ylimmässä kerroksessa, ja eräänä viikonloppuna kovan ukonilman ja rankkasateen jälkeen alkoi talon katto jostain räystään reunasta vuotaa.

Huomasin vuodon kivitavaraseinässä ensin tummana juovana dispersiopolymeerivalmisteen (suom. maali, jossa pohjana synteettinen lateksi) alla, sitten juova pysähtyi ja alkoi tekeytyä. Lopulta seinässä olla möllötti vesikello, jonka koko vastasi suunnilleen kummipoikani (2-v.) komeaa mahaa. Siinä välissä älysin soittaa isännöitsijälle, jonka edustaja tulikin paikalle. Harvoin olen nähnyt yhtä ällistynyttä ilmettä.

Ihastelimme siinä kotvasen lateksimaalin hengittävyyttä, kunnes huoltomies kaivoi kuulakärkikynän ja minä ämpärin ja puhkaisimme vesikellon. Seuraavalla viikolla seinä hiottiin ja maalattiin, lateksilla otaksun. Varmaan kuivuikin jossain välissä.