Probleema on varmaan suomeksi sanottuna se, että pupu vilahtaa pöksyyn siinä vaiheessa kun pitäisi tarjousta kiinnostavasta talosta jättää. Ajanvietto tällä palstalla sekä pahentaa että parantaa ongelmaa
Kuntokartoituksia on tullut selailtua aikasta monta, niissä nyt on yleensä samat ongelmat joka tyyppitöllin kohdalla ja asiat jää kuitenkin auki jos paikkoja ei auota. Joskus tarjous pitäisi jättää ennen kuntokartoitusta kun se halutaan tehdä sitten "ostajan kanssa". Sinänsä ok ajatus, mutta tarjouksen arviointi on hankalaa jos pakollisen rempan kustannuksista ei ole mitään käsitystä. Pyyntihinnat taas on välillä ihan poskettomia.Kannattaisiko aina hommata oma asiantuntija (rempattavaan) kohteeseen, jotta remontin kustannuksia voisi ihan todella laskea ennen tarjouksen jättämistä? Kuntoarvio? Vähän tyhmä kysymys; edeltääkö kuntoarviota aina kuntotarkastus? Kun pelkona on juur se, että kokonaiskustannukset nousee kohtuuttomiksi ja laina alkaa pakottaa liikaa päätä. Vai pitääkö se pupu vaan kaivaa sieltä housun lahkeesta ja jättää omien arvioiden (tässäkin muuten kehittyy kummasti) ja kuntotarkastuksen pohjalta tarjous - ja pelata sitten sillä mitä on tarjouksen hinnalla saatu. Itsestä ei tunnu hyvältä idealta juosta kämppiä läpi kaikkien mahdollisten tuttujen kanssa, siinä tulee sitten levitettyä vastuuta muille ja muitakin tunteita peliin.
Alkaa hiljalleen tympiä tämä näytöissä ravaaminen, alapohjissa möyryäminen, purujen nuuskiminen ja tarjouksen arpominen. Tätä vauhtia sitä luopuu koko hommasta ja päätyy turvalliseen pikkunättiin rivariin muiden elämää kadehtimaan.
Muoks; purujen nuuskiminen ei sinänsä ala tympiä vaan nurkkien nuuskiminen. Puruja kun pääsisikin nuuskimaan.
Muutama vuosi sitten etsimme todella aktiivisesti (väsymiseen asti) omaa taloa noin vuoden verran, mutta aina tuntui kanssa menevän pupu pöksyyn, kun olisi pitänyt päättää. Ko. taloissa oli aina jotain remppaa tehty ja yleensä paljon vielä tehtävää. Ulkokuori oli niissä kaikissa kunnossa. Silti joku aina pidätteli, ja aina tuntui löytyvän joitakin kohtia talossa, jotka oli arveluttavan näköisiä. Pari vuoteen ei sitten etsitty mitään. Sitten tuli tämä, kaikista mahdollisista rumin ulkokuori, siis hilseilevä väärin valittu maali ja sisätiloiltaan alkuperäinen talo, ja ennen kuin edes astuimme sisään, tiesimme, että tässä se on!! Me ei tehty mitään isompaa kuntokartoitusta, koska myyjä oli kerennyt jo talon "raapimaan" sisältä mahd. paljaaksi ja oikeastaan silmillä näki paljon ja tuoksu talossa oli hyvä. Toki jos myyjä olisi ollut ihan vieras, varmaan olisi tullut tarkemmin tutkittua. Joka tapauksessa kaiken kaikkiaan uskon, että tämä on niistä kaikista taloista mitä kävimme katsomassa tervein ja paras. Niin, ja se tarkastajakin kävi kyllä myöhemmin, tutun kautta saatiin hänet käymään, ja kovasti tuli kehuja ; ) Rohkeutta vaan matkaan ja omat vaistot!
